too, äyvvä ja ättä (k,r,s) hukassa

Tarhasta ohjaavat puheterapeutille ennen kouluikää.
Omat lapseni koulutin itse kun en edes tiennyt mistään puheterapeuteista. Lallattelin erilaisia loruja kuten vesihiisi sihisi hississä ja mustan kissan paksut posket. Se oli loruleikki, jota harjoiteltiin aina tilaisuuden tullen.
Kyllä puhe tuli selkeäksi silläkin tavalla ja lienee suunnilleen samanlainen menetelmä kuin puheterapeutillakin.

Jos lapsella on vielä 5-vuotta täytettyään jotain äänteitä hukassa kuten r-, s-, ... kannattaa varata puheterapeutille aika,(muistaakseni 5-vuotis neuvolasta ohjataan sinne jos lapsella on äänteiden kanssa ongelmia) koska lapsen on paljon helpompi aloittaa eskari jos hänellä on jo kaikki äänteet hallussa. Puheterapian kanssa yhteistyö jatkuu myös eskarissa ja koulussa jos lapsella on vielä silloin ongelmiä joidenkin äänteiden kanssa.

Meilläkin 4 vuotiaalla samat jutut... ja on ollut kolmella muullakin lapsella, ovat vaan kummasti oppineet ennen kouluikää. 4-vuotias on viel aika pieni, täälläpäin kiinnitetään huomiota yksittäisiin kirjaimiin vasta 5-vuotis neuvolassa. kyllä se siitä

Odottelen tällä hetkellä 3 -vuotiaallemme R:ää puheeseen. Otin aiheen puheeksi jo 3 v neuvolassakin, koska lapsen isommallakin siaruksella oli samassa iässä R kateissa, neuvolassa suhtauduttiin "kauhistuneesti". Vaadin aiemmin neuvolasta 4 vuotiaalle isommalle sisarukselle aikaa puheterapeutille. Kävimme kerran puole vuoden jonotuksen jälkeen ja viikon kuluttua käynnistä R pärisi erinomaisesti. Kouluissa ei enää käy LUKI -opettajia ja seudullamme ei ole kuin yksi puheterapeutti ja jonot sen mukaiset! Täytyy kai varata yksityiselle aika kun kolmivuotiaamme täyttää neljä. Olen myös sitä mieltä, että kun lapsi on täyttänyt neljä ja jokin (yksi tai useampi) äänne on hukassa, tulee arvio ja terapia aloittaa viivyttelemättä. Silloin saadaan parhaimmat tulokset.

joka auttaa lapsia ensimäisten luokkien aikana löytämään niitä hukassa olevia kirjaimia. Eli, jos lapsi ei vielä silloin osaa kirjaimia tai ole saanut ongelmaansa apua, hän saa sen avun viimeistään silloin.

Ystäväni pojalla oli muuten sama too-ongelma ja mieleeni on jäänyt ensitapaamiseni tämän pojan kanssa. Hän tuli reippaasti luokseni, ojensi kätensä ja esitteli itsensä "Hei, minä olen Jaatto ja minulla on hutassa too." Poika osasi itse suhtautua asiaan paremmin, kuin moni aikuinen.