Lähimmäisen kunnioittaminen on arvo, joka näkyy arkipäivässämme. Se tulee esille puheissamme, asenteissamme, tekemisissämme ja suhtautumisessamme lähimmäisiin, esimiehiin, viranomaisiin, hallitusvaltaan ja yhteisiin asioihin. Tässä ajassa puhutaan paljon kunnioittamisen puuttumisesta. Toisinaan tuntuu siltä, että kunnioittaminen on kärsinyt inflaation. Tämä huoli on monella kasvatustyötä tekevällä.
Myös monet yhteiskunnalliset muutokset tuovat keskusteluun asioita, jotka saattavat herättää voimakkaita tunteita ja ristiriitoja. Rahan vallan seuraukset näkyvät yhä vahvemmin yhteiskunnassamme, kun vähävaraiset joutuvat huonompaan asemaan ja rikkaat vaurastuvat. Ketä ahneet kasvutavoitteet ja kova kilpailu palvelevat? Mitä tässä ajassa on palvelu, jossa ihminen asettuu toisen rinnalle auttamaan? Huomaammeko apua tarvitsevia?
Sana diakonia on kreikkaa ja tarkoittaa palvelua. Diakonia on kristilliseen uskoon ja rakkauteen perustuvaa palvelua. Se perustuu Raamatun opetuksiin lähimmäisenrakkaudesta ja alkukirkossa vakiintuneeseen tapaan huolehtia vähäosaisista. Diakoniassa on läsnä rakkaus, halu palvella ja auttaa. Se etsii, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsimystä. Diakonia pyrkii herättelemään myös yhteiskunnallista ja kansainvälistä vastuuta.
Asuminen demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa, jossa ihmisarvoja kunnioitetaan, ei ole itsestäänselvyys. Siitä saamme kuulla usein tiedotusvälineistä eri puolilta maailmaa. Tulemmeko ajatelleeksi sen merkitystä omassa elämässämme?
Raamatussa neuvotaan: ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Vaikka emme ajattelisi kaikista asioista samalla tavalla, voimme kuitenkin kunnioittaa ihmisinä toisiamme ja keskustella avoimesti lähimmäistemme kanssa. Se kasvattaa luottamusta ja rakentaa rauhaa.
Ymmärrämme rauhan usein pelkästään sodan, väkivallan ja sorron poissaolona. Se on käsitteenä kuitenkin paljon laajempi. Vanhassa testamentissa esiintyvä hepreankielinen rauhaa tarkoittava sana šalom ja Uuden testamentin kreikankielisessä alkutekstissä esiintyvä sana έιρηνη eireenee tarkoittavat myös eheyttä, hyvinvointia, terveyttä ja rauhantoivotusta. Paavali mainitsee rauhan yhtenä Hengen hedelmänä (Gal. 5:22).
Kristitty ei toimi Jumalan tahdon mukaan pakosta, vastahakoisesti tai palkan toivossa. Jeesus opetti: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 23:11). Kuitenkaan ihminen ei pelastu teoilla, vaan uskossa Kristukseen, mikä ilmenee rakkauden tekoina. Paavali kirjoittaa: ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko (Gal. 5:6). Se on Jeesuksen opetuslasten tuntomerkki (Joh.13:35).
Myös monet yhteiskunnalliset muutokset tuovat keskusteluun asioita, jotka saattavat herättää voimakkaita tunteita ja ristiriitoja. Rahan vallan seuraukset näkyvät yhä vahvemmin yhteiskunnassamme, kun vähävaraiset joutuvat huonompaan asemaan ja rikkaat vaurastuvat. Ketä ahneet kasvutavoitteet ja kova kilpailu palvelevat? Mitä tässä ajassa on palvelu, jossa ihminen asettuu toisen rinnalle auttamaan? Huomaammeko apua tarvitsevia?
Sana diakonia on kreikkaa ja tarkoittaa palvelua. Diakonia on kristilliseen uskoon ja rakkauteen perustuvaa palvelua. Se perustuu Raamatun opetuksiin lähimmäisenrakkaudesta ja alkukirkossa vakiintuneeseen tapaan huolehtia vähäosaisista. Diakoniassa on läsnä rakkaus, halu palvella ja auttaa. Se etsii, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsimystä. Diakonia pyrkii herättelemään myös yhteiskunnallista ja kansainvälistä vastuuta.
Asuminen demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa, jossa ihmisarvoja kunnioitetaan, ei ole itsestäänselvyys. Siitä saamme kuulla usein tiedotusvälineistä eri puolilta maailmaa. Tulemmeko ajatelleeksi sen merkitystä omassa elämässämme?
Raamatussa neuvotaan: ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Vaikka emme ajattelisi kaikista asioista samalla tavalla, voimme kuitenkin kunnioittaa ihmisinä toisiamme ja keskustella avoimesti lähimmäistemme kanssa. Se kasvattaa luottamusta ja rakentaa rauhaa.
Ymmärrämme rauhan usein pelkästään sodan, väkivallan ja sorron poissaolona. Se on käsitteenä kuitenkin paljon laajempi. Vanhassa testamentissa esiintyvä hepreankielinen rauhaa tarkoittava sana šalom ja Uuden testamentin kreikankielisessä alkutekstissä esiintyvä sana έιρηνη eireenee tarkoittavat myös eheyttä, hyvinvointia, terveyttä ja rauhantoivotusta. Paavali mainitsee rauhan yhtenä Hengen hedelmänä (Gal. 5:22).
Kristitty ei toimi Jumalan tahdon mukaan pakosta, vastahakoisesti tai palkan toivossa. Jeesus opetti: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 23:11). Kuitenkaan ihminen ei pelastu teoilla, vaan uskossa Kristukseen, mikä ilmenee rakkauden tekoina. Paavali kirjoittaa: ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko (Gal. 5:6). Se on Jeesuksen opetuslasten tuntomerkki (Joh.13:35).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aijaa!!!
Tässäkö sitä kristittyjen "lauma pedofiili raiskaajien" osoittamaa kristittyjen lähimmäisen rakkautta on, vai?
"pikku Maija"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042615499590_uu.shtml
Vanhoillislestadiolaisten lähimmäisenrakkautta:
VAIN ME taivaaseen ja kaikki muut uskovaiset helvettiin!
Hyvä kirjoitus!
Kiitoksia vaivannäöstä. Joskus on hyvä alleviivata tuota asiaa, ettei pakotettuna, vaan hyvällä mielellä. Jos palvelu jossain stressaavassa tilanteessa tuntuu silloin pakotetulta, niin ei se välttämättä ole palvelua ollenkaan. Kuka hyvää mieltä saa happamannäköisestä vastahakoisesta pakotetusta palvelusta? Mutta kuitenkin on hetkiä, jolloin hetki ikään kuin lyö. Ne, hetket ovat sairaaloissa makaavien potilaiden kärsimyshetkiä. Silloin on tärkeää mennä käymään, vaikka tuntuisi, ettei ehdi. Se palvelu siellä, pieni hetki, voi olla suuri hetki.