Ihmisillä on mielessa vahva kaipaus vapauteen. Mutta tiedostammeko aina, mistä meidän oikeastaan pitäisi vapautua ja mitä saavutetusta vapaudesta seuraa? Kristityn vapaudesta nouseva rakkaus ohjaa sellaiseen toimintaan, joka näkyy vastuullisuutena itseä ja toisia kohtaan.
Perustuslaissa turvataan yksilön perusoikeudet. Jo lain toinen luku sisältää monia yksilön vapauteen liittyviä oikeuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, liikkumisvapaus, uskonnon ja omantunnon vapaus, sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Oikeuksiin ja vapauksiin liittyy kuitenkin myös vastuu. Perustuslain toisessa luvussa todetaan esimerkiksi, että vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Vapauden vastakohta on pakko ja vapauden vastavoima valta. Pakottamisen ja vallan avulla syntyy pakottava tila. On tärkeää muistaa, että kristillisyyden työssä ollaan palvelemassa, työn tarkoitus ei ole edistää kenenkään yksittäisen ihmisen henkilökohtaisia pyrkimyksiä. Laaja ja monipuolinen toiminta edellyttää organisoitumista, jossa toiminta järjestetään yhdistyslain mukaan. Organisoitumiseen liittyy rakenteita, valtaa ja vastuuta. Vallankäytön ei kuitenkaan pidä olla itsetarkoituksellista, vaan sen tulee olla viisasta ja vastuullista. Minkäänlainen pakkovalta ei kristillisyytemme toimintaan kuulu.
Talkootyöhön ei ole aina helppo lähteä. Monesti kotiinviemisenä on kuitenkin ollut hyvä mieli, kun on saanut lähdettyä työhön. Olen kokenut, että Jumala on kätkenyt työhönsä siunauksen. Elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat. Joskus työhön ei riitä voimia, vaikka olisi haluakin. Avoin keskustelu on tarpeen, ettei työtehtävistä tule kenellekään liian suurta taakkaa. On myös hyvä muistaa, että taloudellisessakin mielessä toiminta on vapaaehtoista. Kukin osallistuu toimintaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. On tärkeää vaalia toiminnan perusarvona olevaa vapaaehtoisuutta.
Vapauden estää joskus pelko. Jumalan perheväen keskuudessa jokaisen tulisi saada tuntea niin suurta turvallisuutta, että uskaltaa osallistua vapaasti keskusteluun, kysellä ja esittää mielipiteensä. Kaikki ovat tasavertaisia ja hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat. Avoin keskustelukulttuuri ei ole itsestäänselvyys, sitä saamme yhdessä opetella.
Jumalan poika vapauttaa ihmisen todelliseen vapauteen. Kristuksen seuraajat ovat vapaita synnin ja kuoleman vallasta. Ajan, tapojen ja kulttuurin jatkuvassa muutoksessakin Jumalan kansa taistelee evankeliumin voimalla syntiä vastaan ja pyytää Pyhän Hengen valoa elämäänsä. Vapahtajan sanat vuorisaarnassa neuvovat meitä jokaista etsimään elämässämme aina sitä, mikä on Jumalan tahto: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.”
Perustuslaissa turvataan yksilön perusoikeudet. Jo lain toinen luku sisältää monia yksilön vapauteen liittyviä oikeuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, liikkumisvapaus, uskonnon ja omantunnon vapaus, sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Oikeuksiin ja vapauksiin liittyy kuitenkin myös vastuu. Perustuslain toisessa luvussa todetaan esimerkiksi, että vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Vapauden vastakohta on pakko ja vapauden vastavoima valta. Pakottamisen ja vallan avulla syntyy pakottava tila. On tärkeää muistaa, että kristillisyyden työssä ollaan palvelemassa, työn tarkoitus ei ole edistää kenenkään yksittäisen ihmisen henkilökohtaisia pyrkimyksiä. Laaja ja monipuolinen toiminta edellyttää organisoitumista, jossa toiminta järjestetään yhdistyslain mukaan. Organisoitumiseen liittyy rakenteita, valtaa ja vastuuta. Vallankäytön ei kuitenkaan pidä olla itsetarkoituksellista, vaan sen tulee olla viisasta ja vastuullista. Minkäänlainen pakkovalta ei kristillisyytemme toimintaan kuulu.
Talkootyöhön ei ole aina helppo lähteä. Monesti kotiinviemisenä on kuitenkin ollut hyvä mieli, kun on saanut lähdettyä työhön. Olen kokenut, että Jumala on kätkenyt työhönsä siunauksen. Elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat. Joskus työhön ei riitä voimia, vaikka olisi haluakin. Avoin keskustelu on tarpeen, ettei työtehtävistä tule kenellekään liian suurta taakkaa. On myös hyvä muistaa, että taloudellisessakin mielessä toiminta on vapaaehtoista. Kukin osallistuu toimintaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. On tärkeää vaalia toiminnan perusarvona olevaa vapaaehtoisuutta.
Vapauden estää joskus pelko. Jumalan perheväen keskuudessa jokaisen tulisi saada tuntea niin suurta turvallisuutta, että uskaltaa osallistua vapaasti keskusteluun, kysellä ja esittää mielipiteensä. Kaikki ovat tasavertaisia ja hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat. Avoin keskustelukulttuuri ei ole itsestäänselvyys, sitä saamme yhdessä opetella.
Jumalan poika vapauttaa ihmisen todelliseen vapauteen. Kristuksen seuraajat ovat vapaita synnin ja kuoleman vallasta. Ajan, tapojen ja kulttuurin jatkuvassa muutoksessakin Jumalan kansa taistelee evankeliumin voimalla syntiä vastaan ja pyytää Pyhän Hengen valoa elämäänsä. Vapahtajan sanat vuorisaarnassa neuvovat meitä jokaista etsimään elämässämme aina sitä, mikä on Jumalan tahto: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.