En halua olla missään tekemisissä siskoni kanssa (61v).
Täytän 60v kahden viikon päästä.
Muiden siskojen mielestä olen typerän pitkävihainen.
Kun en halua,niin en. Enkö nyt mukamas saa valita seurani tässä iässä,olkoonkin sisko.
Ärsyttää.kun kävellään ylitse ja määräillään, niinkuin pikkukakaraa.
Olen lapseton,yksinviihtyvä leski.
Onko mun oikeesti pakko sietää ihmisiä,jos en kertakaikkiaan halua.
Pitääkö ...kele vielä tässä iässä miellyttää joitakin!
Täytän 60v kahden viikon päästä.
Muiden siskojen mielestä olen typerän pitkävihainen.
Kun en halua,niin en. Enkö nyt mukamas saa valita seurani tässä iässä,olkoonkin sisko.
Ärsyttää.kun kävellään ylitse ja määräillään, niinkuin pikkukakaraa.
Olen lapseton,yksinviihtyvä leski.
Onko mun oikeesti pakko sietää ihmisiä,jos en kertakaikkiaan halua.
Pitääkö ...kele vielä tässä iässä miellyttää joitakin!
Vastaukset 73
Vanhimmat
Ei ole, sinusta itsestäsi kiinni, turhaa syytät sukua.
Podetko sisäsyntyistä huonoa omatuntoa, kun tuollaista kysyt.
Onpahan heillä sukua ihan tarpeeksi ilman sinuakin, jos kerran olet heihin noin kärsääntynyt.
Tuo oli vain minun vaatimaton mielipiteeni, miksi annat määräillä itseäsi?
Minusta on surullista jos siskosksilta menee välit niin ettei halua tavata. Samasta äiteestä ainakin kuitenkin ollaan.
Ap vastaa. Siskoni kääntyi helluntailaiseksi nykyisen miehensä kanssa. Kaikki muuttui. Olkoon jokainen mitä on,mutta en kestä sitä uskontyrkyttämistä.
Edesmennyt mieheni sai aivoverenvuodon. Oli pitkään sairaalassa. Sanoin toivomukseni,että miehen lapset ja minä käytäisi katsomassa sairaalassa. Niin kauan kun mieheni itse päättää. Mieheni oli ateisti.
Sisko ei hiukkaakaan kuunnellut toivettani, vaan meni sinne vuoteen vierelle hoilaamaan virsiä ja suurinpiirtein käännyttämään sairasta puhumatonta miestä.
Kun kuulin tämän,sain yhden elämäni raivareista. Huusin siskolle,että ainako sinä teet oman pääsi mukaan! Kakarasta lähtien ollut hankala.
Annoin portin sairaalaan ja uhkasin jos menee Raamattus kanssa lähellekään miestäni, niin Täältä pesee ja linkoaa.
Sen koomin en ole ollut puheväleissä mokoman itsekeskeisen siskon kanssa.
Pahemmanpuoleinen Jeesusfobia, mitä olen eläessäni nähnyt.
Vanhempani kuolinvuoteen ääreen kokoontui aikoinaan sukulaisuskovaisten seurue. Luennoivat uskosta, ja sen tärkeydestä ihmiselle, joka ei enää tiennyt tuon taivaallista tästä maailmasta.
Lopuksi olivat tyytyväisiä, että vanhempani oli liittynyt heihin, tehnyt parannuksen.
Mistä, ihmetelen, maailman kiltein ja synnittömin ihminen?
Ihmettelen, mistä he uskoontulon tulkitsivat.
Jospa saivat onnen omaksi osakseen? Olivat pelastaneet yhden maailmallisuuteen langenneen?
Ymmärrän, mutta silti surullista että asioiden pitää mennen ristiin niin että välit pitää katkoa. Myös minulla on yhden sisarukseni kanssa olleet välit poikki kolmisen vuotta ja ihan tyhjänpäiväisestä asiasta, joka surettaa mnua kovin. Mutta sen kuitenkin olen päättänyt että joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy ja tässä kohden minä en ole se joka alkaa sovintoa anelemaan.
Kirjoitin samoihin aikoihin tonne alemmas kommentin.
Jos olisin ehtunytlukea tänä olisin kirjoittanut samaan, mutta nyt lisäyksenä.
Mun välit on siis luonnostaan ja perinteisesti aina olleet kehnot loispummisiskooni. Mutta asioita ei todellakaan ole helpottanut sen alkaminen lestaatiksi. Se osittain johtuu kai miehestään, joka lestaati. Mutta sen ukkelin sekaantuminen mun asioihin, typerän sisarenikautta ei todellakan ole auttanut kanssakäymistä.
Uskiksilla dollarinkuvat aina silmissään, ei se sun eloas helpota. Pysyttele erossa häiriköistä ja tee nässä perintö jne asioissa yhteistyötä lähinnä lakimiestan välityksellä. Koska rahasta siinä joka tapauksessa pohjimmiltaan on kyse.
=DW=
Mikähän siinä veisuussa ja käännyttämisyrityksessä on niin peloittavaa?
Minä kerran maailman pahimmassa räkätaudissa, kun yksi tuli kysymään, saisiko rukoilla paranemiseni puolesta.
Toottakai lupasin, että lue nyt hyvänen aika ihan kaikki loitsut, mitä osaat etuperin ja takaperin ja keksi itse vielä lisää, kunhan alkaisi taas henki kulkemaan. Pari viikkoa sitä silti kesti, ei auttaneet mitkään loitsut. Jälkeenpäin kuulin, että hän sai itse saman romuskan.
Onko sinusta asiallista pomiloida kooman partaalla olevalle ihmiselle, ja vielä tehdä omat johtopäätöksensä, vaikka kohde ei ole osannut sanoa päiviin enää yhtään mitään?
Kai pitäisi myös ainoa lähiomainen ottaa huomioon, kysyä edes hänen mielipidettään käännytyksestä?
Eri asia, jos on kyse muusta kuin kuolemankamppailusta, vaikka nuhasta.
Luuletko tosiaan, että se pomilointi jotenkin vaikuttaa kooman partaalla olevaan? Minulle saa kyllä tulla pomiloimaan ken haluaa tai tulla lukemaan Kalevalaa tai Aku Ankkaa. Ei hetkauta mihinkään.
Väännän rautalangasta. Niin, mitä hyötyä siitä oli kuolevalle? Ei yhtään mitään.
Minulle se oli loukkaus, että vanhempani hädänalaista asemaa väärinkäytettiin.
Sepä siitä.
Näetkö asioita vain omalta kantiltasi, et voi asettautua toisen asemaan?
Epäitsekästä käytöstä, ja oman uskonsa tuputtamista ei tarvitse kenenkään sietää.
Oli törkeää käyttäytymistä siskolta.
No mitä vahinkoakaan siitä oli kuolevalle? Ajattele, miten autuasta kuolevalle kuvitella, että tästä mennäänkin nyt taivaaseen, parempaan olotilaan. Vaikka on koomassa, niin ei se ole varmaa, etteikö jotain kuule ja ymmärrä silti. Toisaalta taas, jos ei enää mitään tästä maailmasta ymmärtänyt, niin silloinhan sillä pomiloinnilla oli vielä vähemmän merkitystä.
Ajattelet nyt pelkästään itseäsi ja miten loukkaavaa se sinulle oli.
Mutta täytyyhän siskonkin sietää sitä, kun toinen toitottaa olevansa ateisti.
Minä tiesin vanhempani kannan ko. uskonsuuntaan, josta hän halusi olla kaukana.
Kai ihminen olen minäkin?
Minä en intä enempää. Hyvää viikonloppua!
Nyt me puhutaan eri kieltä tai sanotaan et minä puhun aidasta ja sinä seipäistä.
Jokaisen omaa vakaumusta on kunnioitettava tai jos ei itse kykene ilmaisemaan on lähdettävä siitä oletuksesta mitä hän luultavasti olisi halunnut
Niin näkyy olevan. Toinen puhuu uskovasta ja toinen ateistista. Kumpi sitten on aita ja kumpi seiväs?
Mielestäni kumpienkin pitäisi kunnioittaa toistensa vakaumusta, eikä kyräillä ja vihata toisiaan.
"Muiden siskojen mielestä olen typerän pitkävihainen."
Vähän siltä vaikuttaa. Ei sinulla oikeaa syytä tuollaiseen vihanpitoon voi olla.
"Kun en halua,niin en."
Et oikein tuossakaan iässä vaikuta vielä aikuiselta.
"Pitääkö ...kele vielä tässä iässä miellyttää joitakin! "
Ei sinun tarvitse ketään miellyttää, mutta sietää pitää.
Omaa kokemusta.
Itsellä yks sisko, suuria loispummi-ikäluokkia. Aivan sietämätön ihminen. Perinnönjaon yhteydessä löin välit totaalisesti poikki parikymmentä suotta sitten. Helpotti jonkin verran. Mimmi sotkenut mun asioita kyllä senkin jälkeen, mutta eipähän ole tarvinnut katella pahemmin,
Sukulaisuus monillakin lähinnä rasite. Joillain on isompia pisneksiä, että ei pääse wittumaisista sukulaisista eroon, se hankaloittaa asioita. Itellä nyt hyvin siinä suhteessa, perinnnön jaon jälkeen kaikki tapahtuneet jutut on vähän suunnilleen sama asia, kuin pashan naapurin kanssa eleleskeminen.
En voi ottaa kantaa sun tapaukseen tarkemmin, koska en tiedä siitä mitään. Mutta noin periaatteena, jos tyypistä harmia ja mielipahaa, ota se epähenkilönä- Eli älä noteeraa sitä mitenkään. Yleensäkään sukulaisuusasiat on lhinnä elämää hankaloittavia asioita. Ei paljoa lohduta jos saa pari prossaa alennusta jossain sohvakaupassa kun seuraavana päivä riidellää kymppitonneista perintökäräjillä.
=DW=
Meitä oli alunperin kolme sisarusta. Vanhempien perintö oli yhteistä, emme jakaneet, kuin rahavarat.
Kun sisaremme kuoli, hänen perintönsä lankesi veljelle ja minulle.
Taas vaan rahavarat jaoimme muu on yhteistä.
Ei meidän ole tarvinnut milloinkaan perinnöistä riidellä, se on vain maallista.
Perhe- ja sukuyhteys on mielestäni niin henkilökohtainen juttu, paha siinä on mennä neuvomaan, kun ei kaikkia asioita kuitenkaan tiedä.
Eiköhän jokaisen pitäisi valinta tehdä ihan omiin kokemuksiinsa ja tunteisiinsa perustuen.
Perintökaari sinällään selkeä.
Mutta jakamaton omaisuus voi helpolla muuttua helvetiksi jälkipolville. OK. kaikki jaettava, jos yks perinnollinen niin vaatii. Vaan sitten alkaa riiteleminen siitä, kuka saa kukkataulun ja kuka leikannut useammin nurmikkoa. Ja se tulee muuten kalliiksi, kun sitä riitaa käydään oikeudessa lakimiesten voimin.
Perinnönjaon vältteleminen perikuntia käyttämällä todella suuri karhunpalvbelus tuleville sukupolville. Mainiten, pöndellä just vaihtui rajanaapuri. Perikunta ei pystynyt enää tekemään muuta kuin myymään maat ja mannut pois, koska omaisuus sen verran suuri ja ostaminen olisi yhdelle tullut älyttömän kalliiksi. Mun käsitys, hyvä maatila vaihtoi omistajaa ja nykyiset perilliset vairastui siitä jokainen käytetyn henkilöauton verran. Tila ja omaisuus hävisi savuna ilmaan.
=DW=
Jokaisessa iässä on oikeus valita kenen kanssa on tekemisissä,välit poikki vaan.Ei se tee meistä siskoksi vaikka meillä on yhteiset vanhemmat.
Meillä on veljeni kanssa vain yksi perillinen alenevassa polvessa, joka perii meidät molemmat riippumatta siitä, kumpi ensin lähtee.
Jos tilanne olisi toinen, olisimme varmaan toisin järjestäneet.
Älä unohda leskiä. Vaikuttaa paljonkin perintökuvioihin. Ja jos vain toisella rintaperillinen, perinnön jakaminen menee kiintoisaksi, jos se kieltäyy ottamasta vastaan, tai sattuu vaikkapa nyt kuolemaan aiemmin.
Elikkäs pitäis niinkuin olla testamentit, että jälkipolvet ei joudu riitelemään. Nyt just paljon polemiikkia perintöverosta. Monet kyllä haluavat perintöjä, kaikilla ei ole varaa maksaa perintöveroa, että se siitä perinnöstä sitten.
Olet vain pettänyt itseäsi. Veljesi todennäköisesti nuoleskelee lapsensa kanssa sinua perinnön takia. Tekases testamentti hylättyjen kissojen hyväksi, yllättäen suhteet veljeesi ja veljenpoikaasi kiristyvätkin yllättävästi.
=DW=
Eihän veljeä voi tehdä täysin perinnöttömäsi, kuin vain harvoissa tapauksissa.
Harvoille taitaa epun tapaus olla sinun maalamasi kaltainen.
Tottakai se tekee siskoksi, ystäväksi ei.
Veli vaivatonta tehdä perinnöttömäksi, Tarvitaan ainoastaan testamentti, jossa kuolinpesä osoitetaan muualle, jolloin veli ei sitten saa kerrassaan mitään.
Liian monia surkeita tapauksia nähnyt, että testamentti jäänyt tekemättä. Karmeita myös avioerotapaukset, joissa avioehto jäänyt tekemättä. Pitää muistaa, kun joku potkaissut tyhjää, joitain alkaa taskujen täyttäminen aina kiinnostamaan.
=DW=
Kaksi eri asiaa, olla sukua jonkun kanssa väestörekisterissä ja olla ystävä jonkun kanssa, se totta. Osa ihmisistä ei tajua tätä.
Tässä ketjussa ei muuten ollenkaan ole käsitelty uusioperheitä. Nen voi olla todella sotkuisia tapauksia selvitellä. kun se sisko ei nyt satukkaan olemaan oikeasti siko, vaan äiskän entisen miehen lapsi jne...
Jankuttanut tässä, laittakaa nyt helevatassa testamentit kuntoon elissänne, että jälkipolvilla ei mene koko omaisuus perintöriidoissa. Suorastaan vastuutonta olla hoitamatta asioita ajoissa, kuoleman jälkeenhän asialla ei perittävälle olekkaan enää mitään merkitystä. Mutta eläville on ja se merkitys joudutaan valitettavan usein selvittelemään oikeudessa.
=DW=
Ei, mutta eikös nyt ollut kysymys siitä, että vanhempien perintö on vielä jakamatta? Ei toinen sisaruksista voi siitä toisen osasta tehdä testamenttia.
Siis minulla perillinen, jolla perillisiä.
Poikani perii minut jokatapauksessa.
Veljeni ei tule testamenttia tekemään kenellekään.
Meillä on pieni yhteisö, mutta tiivis. Aina ollut.
Emme katso, että maallinen olisi niin arvokasta, että sen takia kannattaa riidellä.
Nytkin olemme mökillä, poikani, veljeni ja minä.
Rakennamme uutta mökkiä, joka on pojan nimissä. Molemmat olemme myös rahallisesti jeesanneet hanketta.
Kuolleena ei sitten murehita jälkipolven tekemisiä, ne ehkä jotka menee taivaaseen se onkin toinen juttu.
Kyllä rintaperillisen lakiosuus on pakko saada vaikka olisi huonot välit.
Eikä taivaasa murehita eikä muistella menneitä.
Jossakin oli hyvä ohje perinnönjakoon, mutta en ole varma muistanko oikein. Kokeillaanpas:
Myydään kaikki huutokaupalla. Eli esine ykkönen ensin. Huutokauppa, kuka perijöistä maksaa siitä eniten. Kirjataan parhaan tarjouksen tehnyt ja hinta ylös.
Kaikki perittävä käydään läpi tällä tavalla.
Sitten lasketaan perinnön yhteissumma ja jaetaan perijöitten lukumäärällä.
Jaetaan perintöä kullekin huutamansa summan ja tavaroitten mukaan siten, että kukin saa yhtä suuren summan edestä tavaraa. Kaikki ovat saaneet arvostaa tavaran oman päänsä mukaan oikean hintaiseksi.
Kehnosti selitin, mutta nyt aivo vain takkuaa enkä viitsi alkaa funtsimaan paremmin...
Jotenkin noin se meni, tarkemmin en muista enkä ala miettimään.
Omilta vanhemmilta jäi sen verran vähän, ettei riitaa tullut mistään.
Kyllä joo. Isäni kertoi, että he olivat tehneet perinnönjaon keskinäisellä huutokaupalla ja kaikki olivat olleet tyytyväisiä jakoon.
Jaa
No kyllä perintö voidaan evätä. Syyt löytyvät lakikirjasta, näitä on tapahtunnutkin ja jatkossa tapahtunee enenevässä määrin. Eli kyllä rintaperillisenkin perinnöttömäksi saa, se vaan om projektinsa ja näytön oltava varma.
Sitäpaitsi kommentissa kerrottiin juuri siitä, että kyseessä jakamaton perikunta, missä vain käteinen jne jaettu, muu omaisuus jakamatta. Tollasista tulee valtavat solkut aina tuleville sukupolville syliin ja ainoa, joka hyötyy on lakimies.
=DW=
Toistan.
Rintaperillisen voi tehdä perinnöttömöksi. Vaatii vahvat perustelut ja oikeuden päätöksen, mutta kyllä asia lakikirjasta löytyy. En viitsi kuuklata, kato ite. Mahdollista se on, vaikka muuta väitetään.
Ja näistä tulee jakossa valtavia sotkuja, joista kärsii nimenomaan jälkipolvet. Vaikka joku sisarusporukka eläisikin symbioosissa keskenään, se ei periydy, omaisuus periutyy. Jossain vaiheessa aletaan käräjillä riitelemään vaikkapa siitä, kuka luonut vainajan lumia useammin, tai käynyt useitten mummivainaalla kylässä....
=DW=
Mahdollista.
mutta ei ollenkaan paras menetelmä. Saattaa ratkoa joitain tapauksia, ei kaikkia. Nimittäin huutokauppa pitää olla silleen, että ostajat ulkopuolisia, siis jäämistön avoin huutokauppa. Alkaa nimittäin ikivanha suolasalkkari nostamaan kuolinpesän arvoa kohtuuttomasti, koska perintöverot maksettava kuitenkin, jos omaisuus vähänkään isompi, kuin ruumiin päällä olevat vaatteet.
Nämä asiat useasti kuulostavat kai raadollisilta, koska ihmiset suhtautuvat asioihin tunneperäisesti. Kaiken voi hoidella ja kaikki on aina hoideltu, jotenkin. Mutta riidattomasta perinnönjaosta en ole itse koskaan kuullut.
=DW=
Jos tämän ikäisenä ei voi päättää tekemisistään on tossu ihminen, tietysti pitää olla kohtelias toista kohtaan mutta meikä tekee just niinkuin haluaa
Ei sukulaissus velvoita olemaan tekemisissä ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole hyvä olla.
Meillä on jakamaton perikunnan mökki. Veljeni kanssa sovittiin,että mä keitän synttärikahvit hänen puolellaan. Mökissä ei ole sähköä. En laita mitään kutsukortteja. Ne tulee jolle olen sanonut päivän,jos ehtivät.
Saan tästä ainakin äidiltäni pyyhkeet.
Hänellä on mökki samalla tontilla. Alkaisi heti jotain suurempia kekkereitä järjestämään. Siksi en etukäteen puhu mitään.
Olen nuorimmainen viidestä,ja mua on pidetty aina jotenkin "vauvana"
Noloa olisi olla tarjoamatta mitäänkään,kun tapoihin on kuulunut kekkerit.
Itse haluaisin olla mahdollisimman kaukana niistä, mutta johonkin on pakko taipua. En voi sietää esilläoloa ja jotain puheita.
Vaikea erakkoluonne olen. Huokasin kun kahvittelut on ohi.
Onko kellään näin vaikeaa luonnetta?
AP
Pitikin kysyä, oletko perheen nuorin lapsi, kun sinua noin holhotaan, aloittaja
.
Ne lapsuudenperheessä jaetut roolit pakkaavat jäädä päälle ja niillä mennään, .
ellei itse ala pistää vastaan. Ja sinähän teet sitä nyt.
Ihan tervettä käytöstä mielestäni. Itseään ei kannata syytellä - jos ei muitakaan.
Minäkin olin nuorin meidän perheessä, mutta olin kai aikuistuttuani siinä määrin oman tieni kulkija, ettei minua juuri komenneltu, annettiin olla rauhassa.
Siskon ja vanhimman veljen kanssa olen läheinen, kolmen muun kanssa ei ole vihanpitoa, mutta ei isompaa ystävyyttäkään.
Ei kenenkää ole pakko olla sukulaisten kanssa tekemississä jos ei kertakaikkiaan voi niitä sietää,
vain kohteliaisuudesta otan yhteykksiä ja vastaan puhelimeen,
suku voi olla joskus hyvin rastav aa sakkia,
Miksie minun nikkiä käyttelet? Ei ole pakko olla yhteyksissä ei.
Veljet ovat rakkaita, siskoa ei ole. Yhden veljen kanssa joskus vähän erimielisyyttä, mutta meillä on niin pieni suku että en halua katkaista välejä koska riidat ollaan pystytty sopimaan.
En kuitenkaan ihmettele jos välit kiristyvät niin että haluaa pitää etäisyyttä.
Täytyykin lisätä hoitotahtoon ja hautajaisjärjestelylistalle vielä ehdoton kielto rukous- tai muista saattueista sairas- ja kuolinvuoteeni äärelle.
Miksi? Oletko nin epävarma itsestäsi, että pelkäät sinusta tehtävän uskiksen vastoin tahtoasi?
Niin aion minä tehdä. Minun vuoteeni viereen ei tarvi tukkeutua vieraiden ihmisten uskoaan istuttamaan, jos jo olen koomassa.
Minulla taas on käärmefobia. Mutta sitten kun makaan koomassa tai olen kuollut, niin ihan sama vaikka huone vilisisi täynnä käärmeitä. En tule valittamaan.
Niin, useimmat hospitaalithan vilisevät kiärmehiä.
Ja vieraita uskiksia ;))
Siksipä iltarukouksessani pyydän, etten ikinä enää sairaalaan joudu.
Ap jatkaa. Miehenihän halvaantui oikealta puolelta kokonaan. Hän oli nukutettuna monta päivää,ja alettiin vähitellen herättämään. Kävin joka päivä slassa ja olin monta tuntia.
Kun avasi silmät,itkin onnesta. Kun liikautti kättä tai jalkaa toivo heräsi.
Monien kuukausien jälkeen hän toipui halvauksesta.pystyi itse syömään,sanoi jonkin sanan. Menin taas sairaalaan ja hän istui pyörätuolissa ja luki lehteä.
Itkin liikutuksesta.
Mutta....sitten todettiin sairaalabakteeri ja monien vaiheiden jälkeen jalka amputoitiin reidestä.
Kotiin hänet halusin ja omaishoitajaksi.
Meillä oli takana 20 vuotta yhteiseloa.
Osasin lukea häntä kuin avointa kirjaa ja hän minua,sairaanakin.
Kun hän sitten sairaalassa teki kuolemaa,näin sen. Laitoin käteni hänen otsalleen ja sanoin Herran haltuun, Älä pelkää. Nämä sanat luulen hänen hyväksyneen. Hän nukkui pois 15 minuuttia tästä.
Kahden ihmisen välinen pitkä liitto on mielestäni intiimi sairaalassakin. Ei siellä tarvita mitään itkijämummoja sängyn viereen.
Eri asia,jos potilas haluaa tai on esittänyt toivomuksen kirkkokuorosta huoneessaan.
Itse olen sanonut,että älkää missään tapauksessa tulko hoilaamaan virsiä mun sängyn viereen. Olen varmaan niin harhoissa jostain morfiinista,että heittäisin ulos koko sakin.
En. Haluan vain omaiseni lähelleni, jos he haluavat.
Enkä ala jankkaamaan. Piste.
Meillä oli yhdessä olo 39 vuotta. Hoidin hänet kotona 2,2 vuotta. Hän oli täysin järjessä luulen viimeiseen käden puristukseen. Hänellä oli vaikea syöpä.
Virsiä tuskin kukaan kaipaa, tosin tälläkin ihmiset luulevat saanensa antaa jotain hyvää lähimmäiselle.
Kyllä on ihan yleistä että elämän loppuvaheessa olevan tai vaikeaa parantumatonta sairautta sairastavan ihminen joko itse tai hänen omaisensa toivovat sairaalapastoria tai "oman" papin käymään, antamaan ehtoollista ja samalla laulavat virsiä. Riippunee varmaan siitä, mikä on kunkin vakaumus. toivomus ja tarve.
Eräät ovat sukurakkaita monet eivät.
On parempi olla esteettisellä tavalla pois lähemmistä suhteista sukuun tosin minulla ne ovat hyvin pienimääräiset.
Kaikki perinnöt on jaettu, pieni kotini myyty jossa oli vähän metsää tosin hyvää, olisin voinut ostaa kotini mutta liian pitkän matkan päässä .
En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi kunnioittaa toisten uskontoa elleivät he itse pysty kunnioittamaan omaa uskonnottomuuttani.
Miksi he kunnioittaisivat sinun uskonnottomuuttasi ellet sinä kunnioita heidän uskontoaan?
Ainakin tätä palstaa lukiessani olen huomannut, että paljon enemmän haukutaan ja kritisoidaan uskiksia kuin ateisteja.
Vaikutat pitkävihaiselta ja ikäväntuntuiselta ihmiseltä. Ei sinun eikä kenenkään muunkaan tarvitse olla läheisriippuvuus suhteessa, mutta luulisi sinun nyt olevan tekemisissä siskosi kanssa luonnostaan.
Sinun ei tarvitse ottaa ohjeita häneltä, voit hyvin selvittää normaalisanoin mitä haluat ja mitä et.
Ettet vain ole katkeroitunut elämääsi, koska ei ole lapsia eikä miestä?
Tee nyt ainakin testamentti jonnekin järkevään, vaikka syöpätutkimukseen tms.
Siskosi kyttää tietenkin jäämistöäsi , ei itselleen vaan lapsilleen.
Kun kerran sinulla ei ole omia perillisiä, niin omaisuutesi menee sisarustesi perillisille jos sisarukset eivät enää elä jälkeesi.
Kiusa se on pienikin kiusa:)) Voit vielä kertoakin että olet tehnyt tällaisen päätöksen. Se on jokaisen oma asia minne rahansa testamenttaa.
Perintö ei mene kuin rintaperillisille, kuin myös siskoille, veljille, sedille, enoille, ja tädeille.
Ei siskon tai veljen lapsille.
Kyllä mä ainakin olen perinyt sisaruksineni ja serkkujeni kanssa kuolleiden lapsettomien tätieni omaisuutta kun muut heidän sisaruksensa olivat jo kuolleet. Eli kyllä vain kuolleiden sisarten ja veljien lapsille menee. Kenelles sitten? Ei ainakaan valtiolle. J os ei mitään testamenttia ole tehty niin aina seuraavaksi lähimmät elossaolevat sukulaiset perivät.
Perintö-huutokauppa on väärin.Siellä huutaa vaan ne joilla on rahaa.Köyhät ei huuda mitään.Mielestäni parempi on kun jokainen vuorollaan ottaa pesästä minkä tahtoo.
Ap kirjoittaa. Olen itse tietoisesti valinnut lapsettomuuden. Olen viettänyt liikkuvaista elämää nuorena,joten lapset ei ollut ajankohtaisia. Sitäpaitsi,en löytänyt lapselleni kunnon isää. Lapsettomuus on minulle ok.
Uskonnosta, Edesmennyt mies oli painostettu johonkin lestadiolaisuuteen kakarana. Hän oli eronnut kirkosta,eikä uskonut mitään hölynpölyä. Sanoi aina,että turhin mies armeijassa on sotilaspappi.
Siskoni,helluntailainen,ei edes tiennyt mieheni vakaumuksesta mitään. Eikä ollut kiinnostunut. Vain hänen hihhulijuttunsa on tärkeitä.
Mieheltäni jäi velkainen pesä.Perukirjassa on miinusmerkki loppusumman edessä.
Itse olen täysin varaton,kukaan ei voi periä tyhjää tätiään.
Helluntailaissiskollani on rivarikämppä. Miten uskovat kerää aarteita maan päälle?
Sisko sanoi mulle muutama vuosi sitten,että hän menee kuoleman jälkeen taivaankotiin. Ja minä joudun suoraan helvettiin,kun en käänny uskoon.
No,emme koskaan miesvainajani kanssa tästä väitteestä välittäneet.
Mitä varten siskoni siis yritti puhumatonta,sairasta miestä käännyttää!!!
Minulla on lenkkikaveri joka käy kanssani päivittäin lenkillä. Tekee kotonani lamppujen laittoa Ym. Juomme kahvit toistemme luona.
Hän pirautti ovikelloani ja pyysi ulos.
Että näinkin voi käydä. Hän on siis mies.
Nyt olet ymmärtänyt perintöhuutokaupan väärin jos takoitit sillä sitä menettelyä, josta ylempänä kerroin. Siinä ei liiku oikea raha vaan rahaksi arvioitu omaisuus.
Sitten jos kaikki myydäänkin huutokaupalla rahalla, niin millä rahalla ne huudot maksetaan? Eikös sillä, minkä huutokauppa tuotti ja mikä jaettiin perillisten kesken?
Kumpi meistä nyt putosi kärryiltä?
Niin se just menee se keskinäinen huutokauppa perinnönjaossa. Ei jää kenellekään hampaankoloon, että toinen sai jotain arvokkaampaa kuin minä, koska siinä saa jokainen antaa oman hintansa ja tuntea saaneensa sen mitä halusi ja yhteenlaskettuna saman arvoisesti kuin toisetkin. Jokainen saa tasapuolisesti osansa perinnöstä.
Ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä jos ei halua. Ei sukulaisuus ole mikään perustelu sille, että pitäisi tavata tai soittaa. En ole kuin yhden sukulaiseni kanssa tekemisissä ja sitäkin harvakseltaan, hän kun asuu Ruotsissa. Viimeksi näin vuosi sitten.
Ilmeinen onni siis, ketjun luettuani, että olen ainoa lapsi. Ei ole vihattavia siskoja eikä veljiä.
Minä en ole muiden sukulaisten kanssa tekemisissä kuin yhden lapseni ja lastenlasteni.
Sukulaisia ei voi valita, mutta ne voi unohtaa.
Ap kirjoittaa. Nyt helluntailaissisko on kirjoittanut toiselle siskolleni tekstarin,kun minä en vastaa.
Hän tarjoaa apuaan mun synttäreihin.
Voi ..tana.
Taas antaa ymmärtää,että en pysty yksin omia kekkereitäni järjestämään.
Se apu tarkoittaa suomeksi,että hän lukee Raamatusta mulle jotain.
Vanhin sisareni sanoi,että hän ei tule lainkaan. Minä olen riidanhaastaja?
Nyt en peräänny tuumakaan. Sanoin,että juon yksin 60 vuotis kahvit,jos tämä on tätä. Naurettavaa koko touhu.
Kiitos täällä ketjussa olleille mielipiteille. Siksi uskallan nyt pitää pääni,eikä kukaan kävele ylitseni.
Olen nähnyt, kuinka jopa työkaverit voivat aran ihmisen pakottaa merkkipäivänään pitämään kalaasit.
Itse sankari saa ahertaa hiki päässä, kustantaa jopa remonttia, jotta uteliaat juoruilijat eivät levittelisi huonoja näkymiä hänen kodistaan.