Koko elämä on ollut vaan ISO pettymys. Inhoan joka ikistä päivää elämässäni. Mikään asia ei ole onnistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Ei mikään! Joka aamu kun herään tunnen vaan suurta vihaa siitä että olen syntynyt tähän maailmaan. Olen vaan kokenut pelkästään negatiivisia asioita elämässäni ja jokainen päivä tuntuu vaikealta. Tässä joitakin isoimpia pettymyksiä elämässäni:
NEITSYYS/POIKUUS
Olen 30 vuotias. En ole ikinä seurustellut, olen myös neitsyt ja sellaisena menen luultavimmin hautaan asti.
AKNE
Kärsin lievästä ja keskivaikeasta aknesta noin 10 vuotta ja edelleenkään iho ei ole kunnossa
PELIRIIPPUVUUS
Sairastuin peliriippuvuuteen useita vuosia sitten. Pelasin kaikki rahani. Vanhemmat pelastivat minut täydelliseltä romahtamiselta.
YMPÄRILEIKKAUS
Minulle on jouduttu tekemään aikuisiällä ympärileikkaus kireän esinahan takia. Leikkaus oli todella kova paikka. Ja tuntu että leikkauksella leikattiin pois muutakin kuin esinahka.
AMMATINVALINTA
Minulle ammativalinta on aina ollut äärettömän vaikeaa. Ole opiskellut itselleni kaksi ammattia ja kumpikaan ei tunnu sopivan minulle. Lisäkis olen lopettanut kesken pari koulua, koska ne eivät ole tuntuneet sopivilta. Olen tällä hetekllä työelämässä, mutta inhoan joka ikistä päivää.
YKSINÄISYYS
Minulla ei ole ollut juuri koskaan oikeita ystäviä. Kouloaikoina oli ns. koulukavereita, mutta sitten kun koulu loppui, niin loppui myös ystävyyskin. Tällä hetkellä ainoita "kavereita" ovat vanhempani.
HOMOUS
Olen homoseksuaali ja olen aina kokenut homoseksuaalisuuden nolona ja vääränä asiana. Mutta en voi homoudelleni mitään. Siihen ei ole parannuskeinoa. Ole myös 100% kaapissa, kukaan ei tiedä siitä.
Nämä asiat nyt ainakin painavat mieltäni ja ovat aiheuttaneet sen että elämänhalua ei ole enää ollenkaan. Jokainen päivä tuntuu raskaalta ja elämäniloa ei ole yhtään! En tarvitse kun yhden pienen epäonnistumisen jossain asiassa , niin romahdan täysin.
En tiedä mistä saisin voimia jaksaa elää, kun kaikki on pielessä. Itsemurhaa en halua tehdä eikä ikinä ole ollutkaan mielessä. Mutta mistä sitä saisi iloa elämään loppuelämän ajaksi. Milelestäni olen kokenut jo liikaa negatiivisia asioita ;(
NEITSYYS/POIKUUS
Olen 30 vuotias. En ole ikinä seurustellut, olen myös neitsyt ja sellaisena menen luultavimmin hautaan asti.
AKNE
Kärsin lievästä ja keskivaikeasta aknesta noin 10 vuotta ja edelleenkään iho ei ole kunnossa
PELIRIIPPUVUUS
Sairastuin peliriippuvuuteen useita vuosia sitten. Pelasin kaikki rahani. Vanhemmat pelastivat minut täydelliseltä romahtamiselta.
YMPÄRILEIKKAUS
Minulle on jouduttu tekemään aikuisiällä ympärileikkaus kireän esinahan takia. Leikkaus oli todella kova paikka. Ja tuntu että leikkauksella leikattiin pois muutakin kuin esinahka.
AMMATINVALINTA
Minulle ammativalinta on aina ollut äärettömän vaikeaa. Ole opiskellut itselleni kaksi ammattia ja kumpikaan ei tunnu sopivan minulle. Lisäkis olen lopettanut kesken pari koulua, koska ne eivät ole tuntuneet sopivilta. Olen tällä hetekllä työelämässä, mutta inhoan joka ikistä päivää.
YKSINÄISYYS
Minulla ei ole ollut juuri koskaan oikeita ystäviä. Kouloaikoina oli ns. koulukavereita, mutta sitten kun koulu loppui, niin loppui myös ystävyyskin. Tällä hetkellä ainoita "kavereita" ovat vanhempani.
HOMOUS
Olen homoseksuaali ja olen aina kokenut homoseksuaalisuuden nolona ja vääränä asiana. Mutta en voi homoudelleni mitään. Siihen ei ole parannuskeinoa. Ole myös 100% kaapissa, kukaan ei tiedä siitä.
Nämä asiat nyt ainakin painavat mieltäni ja ovat aiheuttaneet sen että elämänhalua ei ole enää ollenkaan. Jokainen päivä tuntuu raskaalta ja elämäniloa ei ole yhtään! En tarvitse kun yhden pienen epäonnistumisen jossain asiassa , niin romahdan täysin.
En tiedä mistä saisin voimia jaksaa elää, kun kaikki on pielessä. Itsemurhaa en halua tehdä eikä ikinä ole ollutkaan mielessä. Mutta mistä sitä saisi iloa elämään loppuelämän ajaksi. Milelestäni olen kokenut jo liikaa negatiivisia asioita ;(
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mutta onhan sinulla sentään työ mielenterveys-alalla.
hanki salikortti - saat sisältöä elämääsi, ehkäpä uusia tuttavuuksia ja itsetuntokin kohenee. :) kun huomaat lihaksiesi kasvaneen niin silloin tunnet myös onnistuneesi edes jossakin. suosittelen!! sitten voit vaikka käydä parturissa, ostaa uusia vaatteita, hankkia lemmikkin, aloittaa maalaamisen jne.
Mä oon 21v ja nostanut punttia 16 vuotiaasta asti. Kärsin silti samoista ongelmista kuin aloittaja. Ja joka päivä on mullakin kärsimystä.
Ei kun hommaat itsellesi poikafrendin työkavereittesi joukosta,siellähän niitä akkamaisia puskistahuutelija homppeleita on pilvin pimein.Ajattele sitä juhlaa kun kahdestaan saatte viettää laatu-aikaa yövuorossa kenenkään häiritsemättä!
Tämä on aika ikävä paikka asua tämä Suomi nykyään, on silmätikkuna heti jos vähänkin poikkeaa normista. Ne jotka väittävät toista, ovat työssäkäyviä, hyvätuloisia hipstereitä, jotka "uskaltavat" erottautua toisista jännillä t-paidoilla. Mutts jos on oikeasti erilainen, tai vähemmistöön kuuluva, syrjäytynyt tai työtön, valtakulttuuri jyrää yli kuin pommikonelaivue eikä minkäänlaista armoa keneltäkään, katseet kadullakin ovat paheksuvia vaikka ei tekisi mitään muuta kuin vain kävelee selvinpäin.
Torsti hyvä,kai sinä ymmärsit että aloitus on mt-työntekijän väsäämä provo!
Myös nimimerkki "toinen epäonnistuja" työskentelee samassa laitoksessa.
Oho. Miks kummassa tuollaisia?
Vauvelit sai selkäänsä yksinäisyys-palstalla muutama päivä sitten,kai tämä on olevinaan jonkinlainen kosto.
Onhan tuossa iso lista ongelmia, mutta ei onneksi mitään sellaista, mikä ei voisi ajan kanssa ratketa, eli ei ole parantumattomia sairauksia, ruumiinvammaa tms.
Ennemmin kuin lähtisin jokaista ongelmaa erikseen ratkomaan, puuttuisin elämäsi perustaan ja omanarvontuntoon. Ehkä sitä kautta kaikki muukin lähtisi selviämään.
Olen itse uskovainen. Usko Jumalaan on nykyään elämäni perusta. Se on myös ainut pysyvä, tämän hullun maailmankin edessä haavoittumaton perusta omalle arvolle ihmisyksilönä.
Ihmisen arvo ei näet perustu millekään muulle kuin sille, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Arvosi ei perustu suorituksille, saavutuksille tai ominaisuuksille. Arvollesi et mahda mitään eikä se tule koskaan muuttumaan. Myöskään kukaan toinen ei voi lisätä tai vähentää arvoasi esim. omalla suhtautumisellaan sinuun tai tavalla, jolla sinua kohtelee.
Jokainen ihminen on kuitenkin syntinen, niin sinä kuin minäkin. Syntisyys tarkoittaa paitsi vääryyden harjoittamista ja valheellisuutta, seurauksiltaan myös heikkoutta ja vajavuutta. Jollain se ilmenee peliriippuvuutena, jollain työnarkomaniana tai alkoholismina. Itselläni esimerkiksi on eräs ruumiillinen sairaus. Heikkoudesta ja vajavuudesta Jumala ei ole vihainen meille, mutta vääryyden harjoittamisesta (ajatuksissa, asenteissa, sanoissa ja teoissa) Hän on vihainen, koska Jumala on Pyhä eikä voi hyväksyä petoksia, rakkaudettomuutta ja esim. väkivaltaa. Onneksi Jumala, lopullinen tuomarimme, ei hyväksy vääryyttä!
Jumala on rakastanut meitä syntisiä ihmisiä niin paljon, että Hän tuli itse Pojassa Jeesuksessa ihmiseksi ja sovitti syntimme ristillä. Jokainen joka vastaanottaa Jeesuksen omien syntiensä sovittajana ja elämänsä Herrana, pelastuu iankaikkiseen elämään Jumalan luo.
Edellä kerrottu on evankeliumi, kuten varmaan tiedätkin. Itselleni on käynyt niin, että evankeliumin vastaanottaminen uskossa on helpottanut elämän ja oman arvoni ymmärtämistä.
Eihän se elämä tässä maailmassa helppoa ole nytkään, mutta sisäisen rauhan olen saanut uskoon tuloni myötä. Elän tavallaan muukalaisena tässä katalassa ja alhaisessa maailmassa, en edes halua kuulua tänne. En ole koskaan tuntenut tätä paikkaa omakseni. Nyt ymmärrän, ettei minua ole tätä maailmaa varten tehtykään.
Kerro lisää itsestäsi.Oletko oikeasti mielenterveystyöntekijä? Tuollainen tausta voi olla hyödyksi työssäsi,sinulta varmaan löytyy ymmärrystä ja empatiaa kaltoin kohdelluille ja erilaisille ihmisille.
Ja jospa se kauan kaipaamasi poikaystävä löytyy työkavereittesi joukosta.
Tsemppiä sinulle.
Aloittaja please,kommentoi jotain.Vaikutat mielenkiintoiselta tapaukselta !
Outoa kun avauduit noin ja sitten olet hiljaa.
Joo, eli ihan pelastettavissa oleva tilanne imo. Ota rauhallisesti ja mene vaikka sinne homobaariin hillumaan, vaikka sitten outolintuna. Oletko kokeillut niitä päihteitä, jotka voivat auttaa tämän tapaisiin ongelmiin?
K-On on mahtava anime, mutta sinä näytät olevan melko surkeaa tyyppiä
Mutta eihän aloittaja kertonut että hänellä olisi päihteiden kanssa ollut ongelmia,muita ongelmia senkin edestä.Älä nyt yritä enää syöstä häntä syvemmälle suohon.Jos aloittaja tosiaan on mt-työntekijä niin hänellähän on rajaton päihdevarasto työpaikallaan.Sitäpaitsi hän kertoi olevansa 100% kaapissa ja häpeävänsä homouttaan,ei sitä noin vain lähdetä "homobaariin hillumaan"
Kirjoitit julman viestin,häpeäisit !
Aloittaja,puolusta itseäsi,ole mies !
Viesti oli luonnollisesti tarkoitettu nimimerkille K-On.
Ei ollut tarkoitus olla julma viesti ja pahoittelen jos se on sellaiseksi tulkittu. Koitin vain sanoa että mielestäni tilanne vaikuttaa ihan korjattavalta, ja että aloittajalla saattaa olla liian negatiivinen kuva tilanteestaan. Toki on vaikea mennä homobaariin hillumaan jos inhoaa homoutta, siihen tietysti sisältyi implikaatio oman homouden hyväksymisestä, joka tietysti kannattaa oli mitä mieltä homoudesta tahansa. Pahoittelen jos viaton pieni viestini aiheutti mielipahaa, en valitettavasti osaa hävetä joten jätän sen väliin. Ja voimia, energiaa aloittajalle tietysti.
Aloittajalle.
Tunnen monta homoa. He ovat enemmän kuin hienoja ihmisiä. Heidän kanssa on kiva jutustella. Homous ei ole oma valinta. Älä häpeä omaa ominaisuuttasi. Käännä se voimavaraksi.
Olen aloittaja. En ole missään välissä kirjoittanut, että olen mielenterveys työntekijä, ihan muulla alalla työskentelen.
Hassua että jotkut epäilevät provoksi. Ihan omasta elämästäni avuduin keskustelupalstalle, kun tänne voi kertoa ja avautua ilman että kukaan tunnistaa ;)
Omasta mielestäni olen kyllä kokenut liikaa negatiivisia asioita. Mikään ei tunnu koskaan onnistuvan. On epäreilua että samalle ihmiselle "osuu" näin paaljon negatiivisia asioita.
Onhan nuo mun ongelmat sellaisia että ne on ratkaistavissa vissiin kaikki. Mutta esim seurustelu on varmaan semmoinen mitä en edes enää halua. Jos on 30 vuotiaaksi päässyt neitsyenä ja ilman seurustelua, siihen on jo niin tottunut että ei osaa kaivata ketään rinnalleen.
Eikö sinulla tosiaan ole ollut yhden yhtä poika-ystävää elämäsi aikana ?
Tuo on jo liian surullista.Minusta sinun kannattaisi vielä yrittää,kyllä sinä vielä
löydät itsellesi jonkun tompan tai jampan kenen kainaloon käpertyä iltaisin,joku
joka kuuntelisi ja lohduttaisi sinua.
eikös ympärileikatut kalut ole haluttuja sekä naisten että homomiesten parissa?
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/47/Uncircumcised_and_circumcised_human_penis.jpg/1280px-Uncircumcised_and_circumcised_human_penis.jpg