Esimerkissä pariskunta tekee avioehdon tai tässä tapauksessa avoehdon, että eron tai kuoleman sattuessa, kumpikin hallitsee omaa omaisuuttaan itse. Testamentissa toinen osapuoli antoi omaisuuttaan monelle muulle, paitsi tälle avopuolisolle. Testamenttia moitti kaksi pesänjäsentä sillä perusteella, että "kun olisi varmaan avovaimollekin pitänyt nyt edes jotain jättää"..
Kysymys kuuluu, että onko perustetta moittimiselle, kun kerta avoparilla on keskenään tehty sopimus, vuodelta kivi ja miekka tehtynä.
Testamentin tekijähän on vain noudattanut tuota sopimusta.
Kysymys kuuluu, että onko perustetta moittimiselle, kun kerta avoparilla on keskenään tehty sopimus, vuodelta kivi ja miekka tehtynä.
Testamentin tekijähän on vain noudattanut tuota sopimusta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ensinnäkin, testamenttia ei voi moittia tuollaisella perusteella. Testamenttia voi moittia vain muotovirheestä tai jos epäilee testamentintekijän olleen pakotettu/huijattu/oikeustoimikelvottomassa tilassa. Jos testamentinsaajat eivät halua heille määrättyä osuutta, he voivat luopua testamentista, jolloin heidän osuutensa joko menee heidän lapsilleen JOS heidän lapsensa ovat testamentinsaajan perintökaaren mukaisia perillisiä. Jos lapsia ei ole tai he eivät täytä edellämainittua ehtoa, luovutettu osuus palaa kuolinpesään. Eikä se avopuoliso sitä sielläkään saa, kun ei ole testamenttia avopuolison hyväksi! Testamentinsaajat voivat toki ottaa vastaan perintönsä ja lahjoittaa sen vaikka kokonaan avopuolisolle. Tällöin toki tulee maksettavaksi summista riippuen mahdollisesti ensin perintövero testamentinsaajille ja sitten vielä lahjavero avopuolisolle.
Niin ja vielä, sellaista kuin avoehto ei ole olemassakaan.
http://www.llr.fi/artikkelit/muut-aiheet/avoliittolaki/
Kannattaa se AVOehtokin väsätä ja allekirjoittaa, ettei tule yllätyksiä jatkossa.
Avoehtoa ei oikeusjärjestelmämme tosiaan tunne, kuten jo ylempänä todettiin.
Sen sijaan avopuolisot voivat sopia, miten toimitaan esim. asunnon kanssa erotilanteessa (esim. toisella oikeus lunastaa asunto).
Selvyyden vuoksi puolisot voivat myös tehdä luettelon siitä, mikä omaisuus kuuluu kummallekin taikka minkä prosenttiosuuden yhteisestä omaisuudesta kumpikin omistaa.
"avoehdon, että eron tai kuoleman sattuessa, kumpikin hallitsee omaa omaisuuttaan itse"
Kyseessä saattanee olla lain avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011) tarkoittama sopimus. Mahdollisesti sopimusta olisi tulkittava niin, ettei ko. lain mukainen hyvitys tai yhteisomistusolettama tule kyseeseen. Mitään "avoehtoa" sen sijaan ei ole olemassakaan.
"Testamenttia moitti kaksi pesänjäsentä sillä perusteella, että "kun olisi varmaan avovaimollekin pitänyt nyt edes jotain jättää".."
Testamenttia voi moittia vaikka millä huuhaa-perusteilla, tosin moitekanne hävitään jos se oikeuteen viedään (tuskin edes päätyy sinne asti, jokainen lakimies kyllä kertoo ennen kuin alkaa kannetta kirjoittamaan, jos mitään oikeita moittimisen perusteita ei ole). Kyseessä lienee tyypillinen "haluan moittia vaikka en mitään ymmärrä"-tilanne, jolla kiusantekotarkoituksessa tai tyhmyyttään viivytetään jakoa max. 6kk turhaan.
Olisin sitä mieltä, että sopimuksella ei voi etukäteen luopua oikeudesta vaatia hyvitystä. Toisen omaisuuden kartuttaminenhan voi tapahtua vasta sopimuksen tekemisen jälkeen.
Hyvä huomio. Tuollainen sopimusoikeudellinen riski siinä näyttäisi olevan. Luin lain esityöt ja siellä tätä seikkaa ei mainita. Mutta toisaalta sopimusvapautta korostetaan lain 2 §:ssä ja HE 37/2010 voimakkaasti: "Avopuolisot voivat lisäksi keskinäisillä sopimuksillaan poiketa ehdotetun lainsäädännön aineellisista säännöksistä, kuten 6 §:n yhteisomistusolettamaa tai 3 luvun yhteistalouden hyväksi annetun panoksen hyvitystä koskevista säännöksistä."
joten pitäisin ennakollistakin luopumista mahdollisena, koska rinnastus kondiktioon ei ole tarkka vaan avopuolisot tyypillisesti ennakoivat tulevaa toimintaansa suunnitelmallisesti ja siinä tarkoituksessa voivat tehdä hyvinkin tarkkoja ja yksityiskohtaisia ennakkolaskelmia hyvityksen suuruudesta ja määräysperusteista. Joka tapauksessa avopuolisolla on aina mahdollisuus saattaa sopimuksen sitovuus pesänjakajan ratkaistavaksi, koska tästä ei voi luopua.
Perintöoikeuden kommentaareissa on joskus virheellisesti väitetty, ettei lakiosaan oikeutettu rintaperillinen voisi pätevästi luopua perinnöstä lakiosa mukaanlukien korvauksetta ennakolta. Tälläistä sopimusoikeuden rajoitusta ei kuitenkaan ole olemassa.
HE 37/2010: "Yhteistalouden hyväksi annettuja panoksia koskevilla säännöksillä lähinnä kirjataan lakiin nykyinen oikeuskäytäntö, joka koskee perusteettoman edun palautusta avopuolisoiden välillä. Tältä osin ehdotus selventää ja täydentää voimassa olevaa oikeustilaa tuomatta aineelliseen oikeuteen mitään olennaisesti uutta." Ilmeisesti siis oikeustila on edelleen sama kuin tässä vanhassa ratkaisussa KKO 1988:27. "A ja B olivat eläneet avoliitossa ja sen aikana myös kihlautuneet. B oli avoliiton aikana rakentanut A:n kiinteistölle asuintalon ja autotallin. Vastikkeena rakennustyöstään B olisi saanut asua talossa eikä työn korvaamisesta muulla tavalla ollut näytetty sovitun. A:n ja B:n välit olivat kuitenkin rikkoutuneet rakennuksen valmistumisen aikoihin niin, ettei B ollut voinut asettua taloon asumaan. Kun B:n työpanos oli ollut huomattava ja hän oli menettänyt vastikkeen A:lle suorittamastaan rakennustyöstä, hänellä oli oikeus saada siitä kohtuullinen rahakorvaus A:lta."
>>Perintöoikeuden kommentaareissa on joskus virheellisesti väitetty, ettei lakiosaan oikeutettu rintaperillinen voisi pätevästi luopua perinnöstä lakiosa mukaanlukien korvauksetta ennakolta. Tälläistä sopimusoikeuden rajoitusta ei kuitenkaan ole olemassa.
Saarenpää tekee selkeän eron luopumisen pätevyyden ja ex lege jälkikäteisen "katumisoikeuden" välillä:
http://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=732db75c-1061-4118-97ee-e13fdcb6338
"Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa toisaalta siitä,
että ennakkoluopuminen itsessään on lähtökohtaisesti pätevä
ilman korvaustakin. Jälkikäteinen katumusoikeus koskee vain
rintaperillisen lakiosasuojaa. Riitauttaessaan ennakkoluopumisen
rintaperillinen saa takaisin osakkuusasemansa PK 18:1.2n riidanalaisuussäännön perusteella. Oikeuskirjallisuudessa
toisinaan esiintynyt ilmaisu, jonka mukaa rintaperillinen ei voisi
luopua ennakolta ilman korvausta, on perin juurin virheellinen. "
Sitoumus ei siis ole sopimusoikeudellisesti tai lain mukaan pätemätön samalla tavalla kuin vaikka "avopuolisolain" mukaan on sitoumus siitä ettei pesänjakajaa haeta ratkaisemaan avopuolisoiden omaisuuden erottelua ja "katumisoikeuttahan" on voimakkaasti rajoitettu sillä, että saannon välittyminen luopujan rintaperillisille estää lakiosankin saamisen. Tässä tarkoituksessahan lakiosasta lähinnä ennakolta luovutaankin. PK 17:1.2 on muuten yksi lainkohta lisää, jossa puoliso on eri asemassa kuin avopuoliso.
Olisi mielenkiintoista lukea tuo Saarenpään kirjoitus, joka linkitit, mutta minulla se ei jostain syystä aukea.
Joka tapauksessa Jäämistöoikeus I:ssä (2009 painos, s. 702) todetaan näin:
"Jos lakiosaperillinen on antanut luopumisilmoituksen korvauksetta, ennakkoluopuminen on osittain tehoton. Perillinen ei voi lakiosan ylittävältä osalta esittää vaatimuksia jäämistöön nähden. Sen sijaan rintaperillinen voi vaatia luopumisestaan huolimatta lakiosansa täysimääräisenä edellyttäen, että perittävä ei ole testamentilla määrännyt, että rintaperillisen uoliso tai rintaperillisen jälkeläinen saa testamentin nojalla lakiosaa vastaavan omaisuuden."
Onko Saarenpää siis eri linjoilla kuin Aarnio&Kangas?
Ja tuosta avoliittolaista: sopimusvapautta tosiaan korostetaan voimakkaasti, mutta voisikohan täysin kohtuuttoman sitoumuksen tehnyt kuitenkin saada perusteettoman edun palautusta (joskin avoliittolakihan toteuttaa juuri tuota, tuomatta uutta, mikä tuon ratkaisun KKO 1988:27 yhteydessä tulikin todetuksi).
Nyt en ehdi tämän enempää kommentoida, mutta mielenkiintoisia kysymyksiä molemmat. Jatkakaa te, minä jatkan myöhemmin jos ehdin. :)
kokeillaanpa linkkiä uudestaan:
http://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=732db75c-1061-4118-97ee-2e13fdcb6338
Jos Suomi24 hukkasi linkin, niin tämä löytyy ensimmäisenä linkkinä Google-haulla "Saarenpää testamentti" Kyseessä on prof. Saarenpään testamenttikurssin opintomateriaali, mutta sisällöltään tämä on lähempänä oikeuslähteeksi kelpaavia oikeustieteen oppikirjoja kuin opiskelijoiden prujuja!
Saarenpää näyttää lähinnä kritisoivan kielellistä ilmaisua jonka mukaan luopuminen olisi jotenkin oikeustoimena pätemätön, mitä se ei ole "katumisoikeuden" olemassaolon johdosta.
"mutta voisikohan täysin kohtuuttoman sitoumuksen tehnyt kuitenkin saada perusteettoman edun palautusta.."
Mahdollisesti, tosin avopuolisoiden välinen perusteeton etu ei "tupsahda taivaalta" kuten väärän vastaanottajan pankkitilille siirretyt rahat ja käytännössä avopuolisot tuskin edes toimivat niin että lopputulos olisi olennaisesti erilainen kuin aikaisemman hyvityssopimuksen tekohetkellä. Itse ymmärrän esityöt niin, että sopimuksella voitaisiin sitovasti ennakolta sopia vastaisessa omaisuuden erottelussa noudattavista pelisäännöistä - ikään kuin muutettaisiin lain pykäliä - poislukien ne lähinnä menettelytapoja ja kolmannen oikeuksia koskevat pykälät jotka eivät ole tahdonvaltaisia. Tämä tulkinta ei jätä paljon tilaa perusteettomalle edulle.
Pitäisin selvänä että OikTL 33§ ja 36§ soveltuu avoliittolakisopimuksiinkin.
Uusi linkki toimii, kiitos. Ja tuttu kirjoitushan tuo Saarenpään "Testamentti" itse asiassa onkin.
OikTL:n pätemättömyysperusteet toki soveltuvat, ja avoliittolain esitöissä on nimenomainen viittauskin tuohon OikTL 36 §:ään.
Periaate sopimusten sitovuudesta (pacta sunt servanda!) soveltuu luonnollisesti myös, eli jos menee tekemään sopimuksen siitä, että ei ole hyvitykseen oikeutettu, niin lähtökohtaisesti sitä tulee noudattaa. Ihan hyviä pointteja siis sinulla.
Ja tuo ennakkoluopuminen on minusta aika selkeä eli oikeus lakiosaan on luopumisesta huolimatta aina - paitsi jos on saanut kohtuullisen vastikkeen tai jos oma aviopuoliso tai lapset saavat testamentin nojalla lakiosaa vastaavan määrän omaisuutta.
>>Pitäisin selvänä että OikTL 33§ ja 36§ soveltuu avoliittolakisopimuksiinkin.
Oikeustoimilakihan koskee VARALLISUUSOIKEUDELLISIA oikeustoimia, mutta mitä muutakaan avioliitto on kuin varallisuutta koskeva sitoumus?!
"Taloudellinen sopimus 6 kk irtisanomisajalla", kuten Turun ylipiston perhe- ja jäämistöoikeuden professori Eva Gottberg on luonnehtinut.
No joo, liittyyhän avioliittoon usein rakkauttakin ja muuta mukavaa. ;)