Hei!
Olen aina ollut kiinnostunut lääketieteestä ja lähes kaikki sukuni naiset ovat lähihoitajia, lukuunottamatta muutamaa poikkeustapausta. Ja luitte oikein, lähihoitajia. Sukuni on aina ollut keskitasoista, tavallisia duunareita lähes kaikki, esi-isämmekin ovat olleet ihan vain talonpoikia. Täten he ovat ottaneet minut, suvun ainoan välkyn, silmätikukseen, ja painostavat minua jo nyt lääketieteelliseen. Toki oma unelmani olisi myös lääkärin ammatti, mutta pelkään epäonnistumista ja suvun reaktiota, mikäli en pääsisi heti ensimmäisellä yrityksellä sisään. Tiedän, että lääketieteelliseen pääsy on vaativaa, ja tiedän että sukuni tietää sen, mutta on ikävää kun joka kerta sukujuhlissa kysellään opinnoistani ja päätöksistäni, ja puhutaan siihen tyyliin, että tiedetään jo tuleva ammattini, ihan kuin se olisi päivänselvä asia ollut jo syntymästäni asti. Isäni aina puhuu minusta 'tulevana lääkärinä', äiti juoruilee sukulaisille urapäätöksistäni kovaan ääneen, tätini tyrkyttää minulle jokaista lääketieteeseen liittyvää kirjaa ja tapahtumaa, enoni kuvailee jo elämääni lääkärinä suuren lapsikatran äitinä.. Miksi minulle tehdään tulevaisuus eteeni ennenkuin edes olen itse päättänyt mitään? Onneksi en näe sukulaisiani paljon..
Olen vasta peruskoulun viimeiselle luokalle siirtyvä oppilas, joten aikaa on vielä enemmän kuin reilusti, mutta tuo suvun painostus ja hössötys aiheuttaa jo nyt turhia paineita pärjätä koulussa, erityisesti lääketieteellisessä tärkeissä aineissa. En ole hirveän hyvä matematiikassa tai fysiikassa (molemmissa riippuu tosin aiheesta), sellainen kasin tai ysin oppilas, biologia ja kemia ovat taasen kymppejä, niinkuin muut lukuaineetkin. En tiedä, onko se vain tarpeeksi. Eihän peruskoulun arvosanat vaikuta mitenkään yliopistossa tai ammattikorkeassa, mutta se voi antaa hyvän pohjan lukiolle ja siellä pärjäämisessä.
Eli tiivistettynä ongelmani ja kysymykseni - Miten saisin vähennettyä suvun aiheuttamaa painostusta ja taakkaa harteillani?
Olen aina ollut kiinnostunut lääketieteestä ja lähes kaikki sukuni naiset ovat lähihoitajia, lukuunottamatta muutamaa poikkeustapausta. Ja luitte oikein, lähihoitajia. Sukuni on aina ollut keskitasoista, tavallisia duunareita lähes kaikki, esi-isämmekin ovat olleet ihan vain talonpoikia. Täten he ovat ottaneet minut, suvun ainoan välkyn, silmätikukseen, ja painostavat minua jo nyt lääketieteelliseen. Toki oma unelmani olisi myös lääkärin ammatti, mutta pelkään epäonnistumista ja suvun reaktiota, mikäli en pääsisi heti ensimmäisellä yrityksellä sisään. Tiedän, että lääketieteelliseen pääsy on vaativaa, ja tiedän että sukuni tietää sen, mutta on ikävää kun joka kerta sukujuhlissa kysellään opinnoistani ja päätöksistäni, ja puhutaan siihen tyyliin, että tiedetään jo tuleva ammattini, ihan kuin se olisi päivänselvä asia ollut jo syntymästäni asti. Isäni aina puhuu minusta 'tulevana lääkärinä', äiti juoruilee sukulaisille urapäätöksistäni kovaan ääneen, tätini tyrkyttää minulle jokaista lääketieteeseen liittyvää kirjaa ja tapahtumaa, enoni kuvailee jo elämääni lääkärinä suuren lapsikatran äitinä.. Miksi minulle tehdään tulevaisuus eteeni ennenkuin edes olen itse päättänyt mitään? Onneksi en näe sukulaisiani paljon..
Olen vasta peruskoulun viimeiselle luokalle siirtyvä oppilas, joten aikaa on vielä enemmän kuin reilusti, mutta tuo suvun painostus ja hössötys aiheuttaa jo nyt turhia paineita pärjätä koulussa, erityisesti lääketieteellisessä tärkeissä aineissa. En ole hirveän hyvä matematiikassa tai fysiikassa (molemmissa riippuu tosin aiheesta), sellainen kasin tai ysin oppilas, biologia ja kemia ovat taasen kymppejä, niinkuin muut lukuaineetkin. En tiedä, onko se vain tarpeeksi. Eihän peruskoulun arvosanat vaikuta mitenkään yliopistossa tai ammattikorkeassa, mutta se voi antaa hyvän pohjan lukiolle ja siellä pärjäämisessä.
Eli tiivistettynä ongelmani ja kysymykseni - Miten saisin vähennettyä suvun aiheuttamaa painostusta ja taakkaa harteillani?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onpas klisee.
Mikävain on mahdollista jos kiinnostusta löytyy ja aivokemiat on kohdillaan (eli on älykäs.)
Jos lääkärin ammatti kiinnostaa voit helposti alkaa opiskelemaan sitä.
Mutta kannattaa keskittyä siihen mikä kiinnostaa, muuten et tule ikinä olemaan onnellinen/menestymään.
Jos olet noin varma että haluat lääkäriksi, olet turhan epävarma epäonnistumisen suhteen
Mul ei ole hirveän hyvä itsetunto, joten vaikea uskoa.
Mutta mua ahdistaa toi suvun painostus :s Mitä sille voisi tehdä?
Menet Ammattikouluun tai Amk.
Huhheijaa. Jos sua kiinnostaa lääkis, menet sinne. Pääsykoe on vain pääsykoe, ei siitä kannata elämää suurempaa asiaa tehdä, ainakaan tarkoituksella.
Jos aloitat lukemisen jo nyt pikkuhiljaa (ihan vaikka lukemaan lukiokirjoja kun on aikaa) sellaiset 15-30min päivässä, pääset heittämällä lääkikseen sisään (ja lukiostakin tulee se L rivi tieteistä)
Siis ihan oikeesti, 15min päivässä (loput 6kk sitten kunnon lukemista). Jos tuntuu joskus, että osaat jo ulkoa koko lukio oppimäärän niin juttele opettajille ja pyydä yliopistotasoisia kursseja.
Joskus vaan pamautat kun ne taas painostaa, että: "Joo, mut oon päättänyt että rupeenkin (ja sit joku muu kiva ammatti)". Sit haet salaa lääkikseen. :D