Hei kaikki, jos joku voisi minua vähän neuvoa/ ottaa osaa. Tai jos jollain on samanlaisia tuntemuksia....
Olen jokusen aikaa sitten havahtunut siihen, kuinka kauhean epätoivoinen olen. Surullinen ja epätoivoinen kaiken aikaa. Pidän itseäni niin huonona ja arvottomana, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Pelkään, mitä muut minusta ovat mieltä, ja ajattelen aina, että ihmiset ympärilläni eivät voi sietää minua.
Nään jatkuvasti painajaisia, tai ahdistavia unia lähes joka yö. En muista milloin viimeksi ois ollut mukava uni. Itkeskelen liian usein, ja romahdan kesken päivän. Kartan joka päivä ihmisten seuraa, toisaalta taas musta tuntuu että ei mulla ikinä mitään seuraa olekaan. Julkisella paikalla oleminen kauhistuttaa minua huonon itsetuntoni takia. Keksin itsestäni vain negatiivisiä adjektiivejä kuvaamaan itseäi.
Tämä on osin perinnöllistä, vanhempieni mielenterveysongelmat ja etenkin äitini masennus, huono itsetunto ja jatkuva sureminen tuntuvat seuranneen minuakin. Sukumme on sitten täynnä kaikkia pimeitä tyyppejä, juoppoja ja narkkareita.
Minulla on pakkomielle ulkonäöstäni, kun en saa tietää miltä näytän. Epäilen, etten tule löytämään ketään naista elämääni. On mulla ollut suhteita nuorempana, mutta tuntuu että olen vain iän myötä rumentunut sekä muuttunut tylsemmäksi, ärsyttävämmäksi ja luontaantyöntävämmäksi ihmiseksi, joten seuran löytäminen vain vaikeutuu.
Olen alkanut tuntea pahaa oloa lesboudestani, josta ennen olen ollut niin itsevarma ja iloinen. Johtuu varmaan tästä minäkuvastani, että alan inhota jokaista ominaisuuttani.... Tuntuu, että perhe pitää mua jotenkin likaisena ja "mustana lampaana" tämän takia. Ja että kaverini jättivät minut ulkopuolelle jutuistaan osittain lesbouteni takia. En tiedä, nämä on vain tunteita. Olen vainoharhainen KAIKEN suhteen.
Eli, miten näin syvästä suosta oikeasti noustaan? Näänkö näiden surkeiden vuosien jälkeen vielä iloisia päiviä, miten voin auttaa ja tsempata itteäni? Miten taistella näin surkean itsetunnon kanssa? Vihaan itseäni läpikotaisin ja tunnen oloni arvottomaksi, voinko enää koskaan pitää itsestäni tai luottaa itseeni?
Mitään mielekästä ajatuspartta tarjota kellään? Tai jotain uudenlaista sisältöä elämään? Tapaa, jolla nähdä itsensä ja koko maailma uudella tavalla...? Olen kiitollinen kaikista ajatuksista.
Olen jokusen aikaa sitten havahtunut siihen, kuinka kauhean epätoivoinen olen. Surullinen ja epätoivoinen kaiken aikaa. Pidän itseäni niin huonona ja arvottomana, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Pelkään, mitä muut minusta ovat mieltä, ja ajattelen aina, että ihmiset ympärilläni eivät voi sietää minua.
Nään jatkuvasti painajaisia, tai ahdistavia unia lähes joka yö. En muista milloin viimeksi ois ollut mukava uni. Itkeskelen liian usein, ja romahdan kesken päivän. Kartan joka päivä ihmisten seuraa, toisaalta taas musta tuntuu että ei mulla ikinä mitään seuraa olekaan. Julkisella paikalla oleminen kauhistuttaa minua huonon itsetuntoni takia. Keksin itsestäni vain negatiivisiä adjektiivejä kuvaamaan itseäi.
Tämä on osin perinnöllistä, vanhempieni mielenterveysongelmat ja etenkin äitini masennus, huono itsetunto ja jatkuva sureminen tuntuvat seuranneen minuakin. Sukumme on sitten täynnä kaikkia pimeitä tyyppejä, juoppoja ja narkkareita.
Minulla on pakkomielle ulkonäöstäni, kun en saa tietää miltä näytän. Epäilen, etten tule löytämään ketään naista elämääni. On mulla ollut suhteita nuorempana, mutta tuntuu että olen vain iän myötä rumentunut sekä muuttunut tylsemmäksi, ärsyttävämmäksi ja luontaantyöntävämmäksi ihmiseksi, joten seuran löytäminen vain vaikeutuu.
Olen alkanut tuntea pahaa oloa lesboudestani, josta ennen olen ollut niin itsevarma ja iloinen. Johtuu varmaan tästä minäkuvastani, että alan inhota jokaista ominaisuuttani.... Tuntuu, että perhe pitää mua jotenkin likaisena ja "mustana lampaana" tämän takia. Ja että kaverini jättivät minut ulkopuolelle jutuistaan osittain lesbouteni takia. En tiedä, nämä on vain tunteita. Olen vainoharhainen KAIKEN suhteen.
Eli, miten näin syvästä suosta oikeasti noustaan? Näänkö näiden surkeiden vuosien jälkeen vielä iloisia päiviä, miten voin auttaa ja tsempata itteäni? Miten taistella näin surkean itsetunnon kanssa? Vihaan itseäni läpikotaisin ja tunnen oloni arvottomaksi, voinko enää koskaan pitää itsestäni tai luottaa itseeni?
Mitään mielekästä ajatuspartta tarjota kellään? Tai jotain uudenlaista sisältöä elämään? Tapaa, jolla nähdä itsensä ja koko maailma uudella tavalla...? Olen kiitollinen kaikista ajatuksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sun ehkä kannattaisi löytää jokin missä olet hyvä, tai mikä innostaa sua. Voisiko se olla joku harrastus tai tekeminen yleensä? Lemmikki jonka kanssa puuhata ja saada sitä rakkautta elämään?
Ala myös pitämään päiväkirjaa, kiroitat ensin miten päivä meni, ihan mille tuntuu ilman mitään kaunisteluita. Sitten luet sen ja mietit uudelleen ajatuksen kanssa, mitä hyvää päivässä oli, mitä voisit tehdä toisin että joku asia tuntuisi paremmalta jne.
Sun on alettava etsimään hyviä ja positiivisia puolia itsestäsi ja elämästäsi. Oppia näkemään että sulla on asioita jotka on hyvin ja että pystyt vaikuttamaan mielentilaasi ajattelemalla toisin kuin nyt. Kun aloitat ajatuksen jostain ja se on negativiinen, lopeta välittömästi ja ajattele asia uudestaan positiivisen kautta. Toista hyviä ajatuksia päässäsi koska silloin vahvistat sitä ajattelumallia.
Tee jotain mikä piristää sua, tee jotain mitä luulit ettet uskalla tehdä, kokeile uusia tyylejä, uskallaudu pois niistä kuvioista missä nyt surkeilet. Otat aina yhden asian käsittelyyn ja katsot mitä kaikkea sillä voi tehdä, oli se ulkonäkö tai ajatus jostain mikä tuntuu mahdottomuudelta.
Etsi kavereita, laita ilmoituksia, käy ulkona ja katso silmiin ihmisiä ja hymyile. Se on hyvä alku. Muista että sä olet nyt muuttamassa koko sun suhtautumista elämään ja itseesi, sä et voi tehdä asioita entiseen malliin. Tee asioita ajatuksella, ihan perusjuttujakin, kun menet pesemään illalla hampaat ja katsot itseäsi peilistä, sano jotain kaunista itsellesi, mieti että voisi kokeilla hiuksia toisin, tarkastele itseäsi ja tykkää mitä näet. Älä anna ajatusten mennä mihinkään negatiiviseen.
Positiivisuus alkaa antamaan sulle energiaa, negatiivisuus väsyttää sut kaikin tavoin. Joten ole sinnikäs, sun elämä on vielä edessä, rakkautta, hauskanpitoa, ihania asioita. Sun pitää vain nyt tehdä töitä että saavutat toisenlaisen näkökannan elämään.
Kukaan ei ole täydellinen, me kaikki tsempataan ja yritetään. Kukaan ei pääse ilman duunia itsensä kanssa mihinkään hyvään. Joten sä et ole yksin, se kaunein tyttökin taistelee omien demoniensa kanssa. Joten nosta pää pystyyn, ole rohkeasti oma itsesi, älä anna vanhempiesi viedä sua alas. Olet oma itsesi, omilla ehdoilla, omalla tahdolla.
Mä uskon että sulla on aito halu muuttaa itseäsi, ja olet valmis tekemään töitä sen eteen. Alussa se on työlästä, miettiä kaikki tekeminen ja ajattelu, kääntää positiiviseksi kun haluaisi vain ajatella että paskat tästäkin. Mutta ei siinä kauaa mene kun alat automaattisesti ajattelemaan hyviä asioita. Näet asioita toisin ja vapautat energiaasi itsesi kehittämiseen.
Ole sinnikäs, pidä kurssi positiivisena ja jos haluat tsemppiä tai kertoa miten edistyt, se olisi ihan varmasti kannuste monelle samassa tilanteessa kamppailevalle.
Kesä edessä, nyt on hyvä kääriä hihat ja alkaa hommiin. Päiväkirja esiin ja Päivä 1:
Heippa!!!!!
En itseasiassa miten aloittaa.... Olen ollut kerran naimisissa ja mulla on 3 lasta.
Näillä alueilla olen siis täysin uusi, muttta erittäin halukas kokemaan mitä nainen voi antaa naiselle. Uskon että paljonkin enemmän kuin mies.Näiäin minä ainakin tunnen. Seksuaalisesti en naisia tunne mutta halu olisi kova ja se että voisin saada naiseni minulle myös seksuaalisti. Haluan naisen näyttävän minulle miten toiselle tehdään hyvää!! Terv, Hanna5
Hei Loputon epätoivo,
uskaltaudu johonkin ryhmään kokeilemaan esim. Hatha-joogaa, Mindfullness-harjoituksia, joogameditaatiota ja opettelemaan oikeanlainen tapa hengittää. Olen itse löytänyt näitä asioita pienen askelin päivittäin harjoittamalla elämääni uudenlaista harmoniaa ja levollisuutta. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, me kaikki ollaan ja tämän hetkisellä olotilallasi on sinulle todella tärkeä viesti - vastaus löytyy siis sisältäsi. Uskon, että löydät elämän ilon ja pidät itsestäsi vielä...lähde rohkeasti tekemään jotain aivan uutta, jotain mitä et ole vielä kokeillut...
"Jooga on menetelmä, jonka avulla voi oppia tuntemaan ja kehittämään itseään. Joogaharjoituksilla voi edistää ja vaalia hyvää terveyttä. Jooga tähtää ihmisen henkiseen kasvuun ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sana ”yoga” on sanskritin kieltä ja merkitsee yhteyttä. Tällä tarkoitetaan yhteyttä omaan itseen. Harjoituksessa liittyvät toisiinsa keho, mieli ja hengitys. Toisaalta jooga tarkoittaa hyvää sosiaalista yhteyttä. Jooga merkitsee kokemusta omasta itsestä. Joogassa voi löytyä levollinen mieli ja tasapainoinen keho. Kun on sopusoinnussa itsensä kanssa, voi se heijastua myös ihmissuhteisiin."
Hei, Surku---, mä luulen, että sä tarttet kipeesti keskustelukaveria. Jotakuta samankaltaista, jotain joka on ehkä kokenut vastaavanlaista ja voisi antaa sinulle vertaistukea. Jo pelkkä puhuminen kenties saisi sinut huomaamaan, ettet ole ainoa maailmassa ajatustesi ja tunteidesi kanssa. Tarttet jonkun, joka pystyisi edes hieman tsemppaamaan sua ja antamaan uutta näkökulmaa asioihin. Myös pieni etäisyys asioihin tekee joskus hyvää mm. kun omat ajatukset kiertää samaa kehää, saisi jotain muutakin ajateltavaa. Mieti myös sitä, että on ihmisiä, joilla on asiat paljon, paljon huonommin kuin sinulla. Mitäpä jos aloittaisit vaikkapa kerran/pari viikkoon listaamalla esimerkiksi 3 hyvää asiaa, mitkä tuottavat sinulle iloa....olkoonkin se ystävällinen hymy joltain tai mikä tahansa pienikin asia....niistä se saattaisi se hieman positiivisempikin ajatusmaailma lähteä poikimaan enemmän. Rakasta itseäsi, olet tärkein ihminen maailmassasi.