On silti

Tottakai annan. Ja ehdoitta.

*Olipa suloinen viesti*

oletko kohdellut minua huonosti? Anteeksi - mistä?

Pistä txt-viestiä, niin minäkin tiedän... kun kuitenkin sitä jatkuvasti mietin, vieläkö muistat mut tai haluatko sinäkin. Kerro se mulle suoraan.

Ilmaannu "lähelleni"niin tiedostan kaipuusi paremmin.

Täysin samoin sanoin ajattelen...en myönnä minäkään, mutta näin on.

hän kenelle nuo sanat on tarkoitettu olisi onnensa kukkulalla jos tietäisi että juuri häntä tarkoitat.

Kerro tuo suoraan, ei se vaadi sen enempä rohkeutta kuin tuon alotuksenkaan kirjottaminen. Kokeile vaikka.

Minulla häntä ja myönnän, mutta vain itselleni. Olen oppinut joissakin asioissa vaikenemaan, koska se on kaikkien parhaaksi. En silloin loukkaa ketään. Minä en voinut valita tunteitani.

Mitä minä voin? Voin olla vain kiitollinen siitä mitä elämä antoi. Toivon sydämestäni, että hän on onnellinen, jotenkin sillä on mulle vaan merkitystä, vaikka en koskaan häntä näkisi, mutta veikkaan että nähdään kuitenkin joskus ohimennen.

Tämä on nyt tämän aamun tunne, joku toinen päivä jotakin muuta, näin mä käyn vuoropuhelua tunteiden kanssa. Niistä ei ota pirukaan selvää.