Tuli tuo Porvoon tapaus taas mieleen ja kysynkin varsinkin palstan nuoremmilta seuraajilta, että tietääkö teidän lähipiirinne velka-ahdingostanne?
Siis puoliso ja mahd. lapset varmaankin, mutta oletteko kertoneet esim. vanhemmillenne ja missä vaiheessa olette kertoneet?
Itse olen säästänyt vanhemmat tältä tiedolta.
Siis puoliso ja mahd. lapset varmaankin, mutta oletteko kertoneet esim. vanhemmillenne ja missä vaiheessa olette kertoneet?
Itse olen säästänyt vanhemmat tältä tiedolta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuossa oli itselläkin vähän sellainen rillumareivaihe päällä vaikka ihan koulussa ja töissä olikin vuodet 99-2002. Muutti kotoa veks niin tuli aika suurpiirteiseksi tuo laskujen hoitaminen, aika paljon majaili kavereilla ja seilasi siellä sun täällä. Välillä siinävaiheessa kun jaksoi perehtyä postiin niin saattoi joku laskunippu jo kolkutella ulosoton portteja...
Tästä seurasi se että nuo muutamat vuodet tasaisesti meni vuodille kaikkea sälää. Kiusallista oli vielä se että vouti sattui olemaan tuttu joka asui aika lähellä vanhempia. Aina tuttuun suorasukaiseen tyyliinsä soitteli välillä että "poika perkules taas olet mulle lisätyötä aiheuttanut ja päästänyt tänne jotain ihan turhanpäiväistä". Ja tietenkään ei olisi saanut kertoa mutta aina vähän vihjaillen jaksoi piruilla että aijai kun isäs tietäisi. Isäukko aina oli vähän sellainen että laskut maksetaan ensimmäisellä kirjeellä.
Aina sitten siinä ihan nimenpalamisen kynnyksellä laskut huolehdin ja raavin jostain rahat kasaan. Eivät ne nyt niin isoja sinällään olleet, muutamista sadoista tai tuhansista markoista korkeintaan ehkä vajaaseen pariintuhanteen euroon kun uuteen rahaan siirryttiin. Siitä pidin aina visusti huolen että merkintöjä ei tullut mutta melkoisen halvemmalla olisi tietenkin päässyt jos olisi ihan "normaalilaskuilla" velat maksellut. Aina pyysinkin että soittelee heti jos jotain sellaisia toimenpiteitä olisi pakko alkaa tehdä jotka jotain ristejä luottotietoihin tekisivät. Sitten kyllä käyn vaikka lainaamassa tarvittavat rahat.
Koskaan ei sinällään mitään maksuohjelmia tehty, aina sen verran pian maksoin kaikki piikit pois kun tuttu soitto kilahti tai kirjeitä tuli. Marraskuussa 2002 viimeisen ison köntin maksoin pois ja sen jälkeen kun talouteen tuli vakiemäntä niin on "hieman" ajantasaisempaa ollutkin tuo laskujen kanssa pelaaminen.
Itseasiassa vajaa vuosi viimeisen maksun jälkeen ohimennen vain kerran kun poikkesin niin sanoin kun jostain tuli puhetta että juu onhan sitä muutamia pikkulaskuja joskus livahtanut vuodille mutta eipä siinä muuta kuin pieni sormenheristys tuli kun totesin kyllä että tiedot olen aina pitänyt puhtaana, siitä en ole tinkinyt.
Tuolloin kun niitä aina sinne välillä livahti ja siellä rullasi aina jotain niin en olisi kyllä kehdannut kertoa. Jos niin pahasti olisi mokannut että olisi luottotiedot palaneet niin en olisi varmaan vieläkään kehdannut mennä kotio käymään...Jotakin kautta se olisi kuitenkin tullut ilmi. Noh, jokaisella on omat vaiheensa elämässään. Pääasia että niistä pääsee yli ilman mitään pitkäaikaisia haittoja tai ongelmia.
Aika yksiyhteen oman kertomasi kanssa on ollut itselläkin ns. hurjina nuoruusvuosina 90-luvun loppupuolella. Kyllähän sitä aina viimeisellä mahdollisella hetkellä ennen tietojen käryämistä maksoi montakin köntsää laskuja. Itse en
nyt järin pahana asiana pidä jos velkaa ulosottoon asti pääsee.
Kalliiksihan se vain tulee jos ei ole pystynyt (tai viitsinyt) huolehtia ajallaan. Ulosotto sanana vain on sellainen että "vanhemmat ikäluokat" pitävät heti sitä niin kauhiana ja kamalana asiana. Todellisuudessahan se nyt on vain viimeinen paikka jonne laskut velat menevät jos ei ole huolehtinut niistä ja siinäkin on vielä usein pitkä matka ennen kuin mitään harmia tulee. Korkoa vain usein kasvaneet mutta maksamalla selviää. Monella tutullakin on ihan sääntö enemmän kuin poikkeus että parkkisakot maksetaan vasta kun ovat jo ulosotossa.
Monet vain tosiaan luulevat että ulosotto nyt tarkoittaa heti sitä jotta nyt kannetaan kämpän tavarat pihalle ja on leimattu lopunikäänsä. Ei sen puoleen en kyllä omillekaan vanhemmille olisi viitsinyt tuolloin asiasta mainita. Jälkikäteen sitten ohimennen myös mainitsin toisen asian yhteydessä korjaten pari väärää oletusta keskustelussa.
Mitä olisi tapahtunut, jos vouti olisi isällesi kannellut?
Selvä vakava virhehän se olisi ammatillisesti ollut jos mainitsemaan olisi mennyt jossain yhteydessä. Henkilötasolla oletan että ukkovainaa olisi huomauttanut aika sormeaheristäen että mitäs sitä siellä maailmalla oikein puuhataan...Tosin ainahan olin nuo hommat hoitanut eli ja hoidinkin kunnialla eli eipä siinä sinällään mitään niin vakavaa oman mittapuuni mukaan. Kunhan nyt aina vaan jotain välillä pääsi livahtamaan kun ei oikein jaksanut paneutua.
Mistään kummoisesta ongelmasta tai velkavankeudestahan ei ollut kyse. Itseasiassa oletan että ukko olisi tarjoutunut maksamaan jos jotain akuuttia pahaa velkakönttiä olisi ollut kun korviin olisi mennyt. Tosin vakavasävyisen keskustelun olisin varmaan kokenut, vahvasti veikkaan.
Tiedätkös miten sitten käy, kun joillakin asiat ajautuvat niin pitkälle, että enää ei pystykään pelastamaan nahkaansa "raapimalla jostain rahaa"? Sitten kun täysin turhanpäiväinen salailu, josta ei ole mitään hyötyä, ainoastaan haittaa, koska se syö luottamusta, johtaa siihen luottotietojen menettämiseen? Sinulla on toistaiseksi ollut hyvä tuuri. Minun pojallani ei. Ja sen seurauksena, jotta voin pelastaa poikani velkavankeudelta, tulee laskua 50 tuhatta euroa. Jos hän olisi ajoissa luottanut minuun, olisin selvinnyt ainakin kymmentä tuhatta halvemmalla. Sitä minä tarkoitan ja ajan takaa: teidän vanhempanne varmasti välittävät teistä. Useimmiten on parempi kertoa, ettei käy niin, että joka tapauksessa joku kertoo. Siinä vaiheessa se on aina kalliimpaa.