Tää sama aihe on nuorten puolella koulukohdassa, mutta ajattelin laittaa tämän tännekin.
Oon nyt käynyt yhden vuoden lukiota. Lukio mitä käyn on aika pieni ja meitä ekan vuoden opiskelijoita oli juuri ja juuri 2 luokkaa ja oikeastaan kaikki tunsi ennestään toisensa yläasteen puolelta ja mulla tosiaan kävi aika huono tuuri ja jotenkin en vain pääse mihinkään porukkaan kunnolla. Yleensä sitten olen kahdestaan yhden kaverini kanssa, mutta oikeasti hän käy aika pahasti mun hermoille ja me ollaan todella erilaisia.
Olisin halunnut lukion olevan kuin "uusi alku" mun elämässä, mutta musta on tuntunut kylläkin siltä, että mun elämä oli yläasteella ja nyt kaikki on ihan pielessä. Olen miettinyt erittäin paljon sitä, että vaihtaisin lukiota nyt heti toisen lukiovuoteni alussa. Mutta jos vaihtaisin lukiota se tarkoittaisi sitä, että menisin suureen lukioon parinkymmenen kilometrin päähän ja en tuntisi sieltä yhtään ketään. Samalla saattaisin tuntea syyllisyyttä siitä että jättäisin sen "kaverini" aivan yksin sinne pieneen lukioon. Lisäksi jos vaihtaisin lukiota niin entä jos se ei sittenkään auttaisi? Entä jos en saisikaan kavereita ja olisin ihan yksin tai jos joutuisin kiusatuksi? Ja olen oikeasti aika ujokin ja syytä kiusaamiseen löytyy mun ulkonäöstä, joten hieman pelottaa miten siinä kävisi.
En todellakaan tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Se nykyinen lukio on tuttu ja turvallinen, mutta en tykkää yhtään olla siellä. Enkä oikeastaan usko siihen että pääsisin mihinkään porukkaan, koska kaikki muut on jo niin yhtenäistä porukkaa. En todellakaan haluaisi viettää seuraavaa kahta vuotta samanlaisessa tilanteessa kuin mitä tää eka vuosi oli. Ehkä kuitenkin kaikista vaikeinta tässä lukiojutussa on se, etää en tiedä mitä vanhemmilleni sanoisin että miksi haluan vaihtaa lukiota, koska koulumatkojen yms kannalta lukion vaihto on todella tyhmä idea. Otan mielelläni vastaan ideoita että mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä.
Oon nyt käynyt yhden vuoden lukiota. Lukio mitä käyn on aika pieni ja meitä ekan vuoden opiskelijoita oli juuri ja juuri 2 luokkaa ja oikeastaan kaikki tunsi ennestään toisensa yläasteen puolelta ja mulla tosiaan kävi aika huono tuuri ja jotenkin en vain pääse mihinkään porukkaan kunnolla. Yleensä sitten olen kahdestaan yhden kaverini kanssa, mutta oikeasti hän käy aika pahasti mun hermoille ja me ollaan todella erilaisia.
Olisin halunnut lukion olevan kuin "uusi alku" mun elämässä, mutta musta on tuntunut kylläkin siltä, että mun elämä oli yläasteella ja nyt kaikki on ihan pielessä. Olen miettinyt erittäin paljon sitä, että vaihtaisin lukiota nyt heti toisen lukiovuoteni alussa. Mutta jos vaihtaisin lukiota se tarkoittaisi sitä, että menisin suureen lukioon parinkymmenen kilometrin päähän ja en tuntisi sieltä yhtään ketään. Samalla saattaisin tuntea syyllisyyttä siitä että jättäisin sen "kaverini" aivan yksin sinne pieneen lukioon. Lisäksi jos vaihtaisin lukiota niin entä jos se ei sittenkään auttaisi? Entä jos en saisikaan kavereita ja olisin ihan yksin tai jos joutuisin kiusatuksi? Ja olen oikeasti aika ujokin ja syytä kiusaamiseen löytyy mun ulkonäöstä, joten hieman pelottaa miten siinä kävisi.
En todellakaan tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Se nykyinen lukio on tuttu ja turvallinen, mutta en tykkää yhtään olla siellä. Enkä oikeastaan usko siihen että pääsisin mihinkään porukkaan, koska kaikki muut on jo niin yhtenäistä porukkaa. En todellakaan haluaisi viettää seuraavaa kahta vuotta samanlaisessa tilanteessa kuin mitä tää eka vuosi oli. Ehkä kuitenkin kaikista vaikeinta tässä lukiojutussa on se, etää en tiedä mitä vanhemmilleni sanoisin että miksi haluan vaihtaa lukiota, koska koulumatkojen yms kannalta lukion vaihto on todella tyhmä idea. Otan mielelläni vastaan ideoita että mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse menin pieneen lukioon jossa en tuntenut ketään ja sain heti kavereita vaikka olen myös erittäin ujo...
Vaikka vaihtaisit lukiota niin ei siitä tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä kaverin "hylkäämisestä", kyllähän te voitte vielä vapaa-ajalla tavata? Ja lukioonhan mennään opiskelemaan, ei siellä niin kiinni kavereissa olla.
Vaihda vaan koulua jos vähänkin haluat, kyllä varsinkin suuremmista kouluista saa aina jotain seuraa, aina on joku joka kiinnostuu uudesta tyypistä.
Voit vaan sanoa että nykyisessä lukiossa ei ole jtn ainetta mitä haluaisit opiskella? Pska systeemi esim koeuusintojen tms suhteen? Kerro totuus?
Kela korvaa koulumatkojen hinnan.
Itse menin syrjittynä pieneen lukioon eikä minullakaan ollut aluksi kavereita. Tunsin osan opiskelijoita ja suuri osa oli ollut syrjimässä minua. Olin ujo, mutta päätin vain ottaa itseäni niskasta kiinni.Sain tosi hyviä kavereita olemalla avoin, auttavainen, vitsikäs ja reilu muita kohtaan. Tulin toimeen kaikkien kanssa.
Menet vain sen kaverisi kanssa ryhmään (tai sen lähelle) rohkeasti ja osallistutte keskusteluihin vähänväliä ja lisäätte kommenttien määrää ajan kuluessa. Ryhmätöissäkin kannattaa olla aktiivinen eikä vain istua tai seistä tumput suorina.
Itse olin vain ja ainoastaan iloinen, että pystyin peruskoulun jälkeen "katoamaan" muilta. Lukiossahan ei ole mitään kiinteitä luokkia, joten porukka vaihtui mukavasti aina oppitunnilta toiselle siirryttäessä (=> kehenkään ei tarvinnut tutustua). Ryhmätyönkin suorittamisesta pystyi yleensä neuvottelemaan opettajan kanssa (= sain luvan työskennellä yksin).
En ole näiden vuosien aikana ollut missään tekemisissä yhdenkään entisen luokka"kaverini" kanssa, enkä varmasti tule olemaankaan.
Olen yrittänyt mennä mukaan porukkaan ja ryhmätöissäkin olen yrittänyt parhaani, mutta se ei vaan onnistu. Mielestäni se olisi nyt outoa mennä istumaan joidenkin kanssa samaan pöytään esim ruokalassa, kun aina aiemmin istuttu eri paikassa. Lisäksi meidän lukiossa on paljon enemmän poikia kuin tyttöjä ja pojilla on jonkinlainen asenneongelma mua kohtaan. Ykkösissä meitä tyttöjä oli varmaan 10. Ja kun tuota porukkaa on niin vähän niin meillä on kursseilla lähes aina luokat eikä ihan kunnolla sitä luokatonta systeemiä sen takia.
Olen tosiaan aika hukassa tämän lukiojutun kanssa, mutta toisaalta mietin että tuskin tämä tästä voisi hirveästi pahentua jos vaihtaisinkin sinne isompaan lukioon? Se mun kaveri on sitä mieltä, että mä en saisi lähteä mihinkään, koska se tosiaan jäisi aika yksin, mutta onhan se totta että en mä voi sen takia ainoastaan jäädä tuonne hiton rasittvaan lukioon. Tai voinhan mä tietysti jäädä, mutta se ei ehkä ole paras vaihtoehto.
Mutta kiitos mielipiteistä ja vinkeistänne :) mielelläni kuulen lisää!
"tuskin tämä tästä voisi hirveästi pahentua jos vaihtaisinkin sinne isompaan lukioon?"
Olet oikeassa. Uusi lukio toisi pelkästään mahdollisuuden parempaan, jos kerran et edes erityisemmin välitä mainitsemasi kaverin seurasta.
"Se mun kaveri on sitä mieltä, että mä en saisi lähteä mihinkään"
Älä anna hänen (tai kenenkään muunkaan) päättää sinun elämästäsi.
Kertomasi perusteella vaikuttaa ainakin näin ulkopuolisen silmin, että sinun kannattaisi vaihtaa koulua. Jos nimittäin et saanut ensimmäisen vuoden aikana haluamaasi seuraa, en oikein usko tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että myös siinä toisessa koulussa ihmiset voivat olla niin tyhmiä, että he eivät osaa arvostaa hyvää seuraa. Vaikutat kirjoituksesi perusteella kuitenkin sen verran mukavalta, että olisi mielestäni todella outoa, jos et löytäisi hyviä kavereita suuremmastakaan lukiosta.