Mittaatko hyvyydellä, juoksunopeudella, kauneudella, tulomäärällä?
Onko sillä yleensäkään mitään väliä, eikö meistä jokaisella ole oma arvomme,
meistä jokainen on arvokas.
Sanokoon joku tekoviisas mitä sanoo.
Onko sillä yleensäkään mitään väliä, eikö meistä jokaisella ole oma arvomme,
meistä jokainen on arvokas.
Sanokoon joku tekoviisas mitä sanoo.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Jaa että teko-viisaskin saa sanoa?
Ihmis-arvoa ei voi mitata kuin ihmisen kuoleman jälkeen.
Vieläkin kaivellaan nuoria sotilaita muun maan mullista.
Muita kaivellaan sitten rikos-asioissa.
Turhaa on eläviä alkaa kaivella.
Heillä kun on vielä matkaa näyttää kykynsä.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, mutta aina ei arvokkaan laulun.
Siksi kupletit ovat hyvä keksintö.
H.
Tuloilla, omaisuudella, vallalla, silikonien ja botoxin määrällä. Näillä mennään :).m
Automerkillä ja vuosimallilla.
Juu ja omakotitalolla ja veneellä.
Pituudella.
IQ:lla.
Rehellisyydellä.
Sen täydellisyyttä on mahdoton tietää.
Ihmisarvo on itseisarvo, eli ei mitattavissa.
Ilmeisestii aloittaja tarkoittaa ihmisen toiminnallaan aikaan saatua arvostusta.
On olemassa kuitenkin olosuhteita, joista ei korkealle ponnisteta.
Oikeastaan arvostukseni saavat kaikki ne jotka ovat ns. hyvän puolella, niin työssä kuin ihmissuhteissa, kun on olemassa se kriminaali elintyyli myös.
En tarkoita pelkästään, oikeastaan tarkoitan ihmistä, kaiken alla.
Alkuihmistä. :))
Lähellä oli aikoinaan ihminen, jolla oli huonot elämäntavat, häpesi itsekin itseään. Häntä oli ihmisten helppo aliarvioida.
Silti siellä sisimmässään hän oli fiksu ja tunteva ihminen, ehkä liikaakin.
Ihmisarvo on senverran suuri ja ääretön kysymys, ettei siitä voi olla tietävinään kuin pienen hippusen verran, niin minä tunnen.
Nykyaika tuntuu arvostavan ihmistä tuloksen, tilipussin, ulkonäön perusteella.
Kaipa jokaisella on vaakaansa omat painot.
Arvostukseni ansaitsevat sanansa mittaiset, eli he jotka pitää sen minkä lupaa.
Olen tutkinut asiaa vuosien mittaan: Sukupuu, koulutusarvo ja raha, ne on ainoat mitkä pätee näillä nykyisillä markkinoilla. Surullista mutta totta. Onneksi vain yleisellä = taantumuksisella tasolla.
Henkilökohtaisesti minulle jokainen ihminen on samanarvoinen. Elipä hän missä päin maailmaa ja millaisissa elinolosuhteissa tahansa. Aina siihen asti kunnes osoittaa toisin, eli arvomaailmansa on täysin erilainen. Tai oikeastaan useimmiten sen jälkeenkin...
Iloisia henkilökohtaisia yllätyksiä, positiivisia siis, on maailma täynnä!
Niin kuka arvostaa mitennii, huonoista ominaisuuksia kyllä helposi mutta hyvistä puolista ei sitten niinkään.
symppis ihmiset on ihania tapasi heitä missä tahansa,
ihmisyys parasta,
oli ne sitten rikkaita tai köyhiä,
ihmisarvon mitta on ihmisyys,
sympaatinen rehellinen naapuria arvostan suuresti, oli hän kuinka köyhä tahansa, kun käyttäytyy normaalisti kuten kaikki me suomalaiset käyttäydymmekin,
ikä, ja varallisuus, taitaa olla terveydenhuollossa sitä kuoleman kultuuria.
Josko on vanha ja varaton, on varattu kulttuurishokki?
joo eutanasia, ja terilisointi nuoremille on yhtä säästöä valtiovallalle
Kansa lisääntyy aina vähemmän.
Mihin teryleeniä tarvitaan?
Upin läpimurto.
http://www.youtube.com/watch?v=DAx_ppHv6x0
taivas varjelkoon mihin ollaan menossa http://www.youtube.com/watch?v=TY2E6zj7iaw
Yleinen periaatteeni on, että jokainen meistä on arvokas, siis seisomme samalla viivalla yksilöinä. Luoja on meidät luonut ja antanut erilaisia lahjoja, sopivasti älykkyyttä sitä tehtävää varten, miksi olemme täällä.
Tietenkin vajavaisena ja syntisenä ihmisenä en onnistu käytännössä asennoitumaan lähimmäisiini aina tällä periaatteella vaan "oma suu on lähempänä kuin kontinsuu". Kuitenkaan minun aseteeni ei muuta tosiasiaa, että jokainen on arvokas.
Voi kun tämän totuuden aina muistaisi, niin ei tarvitsisi tuntea kateutta, vertailla itseään muihin, potea itsetunto-ongelmia, poistaisi halun turhaa etuilla. Itsellä ja myös sillä kanssakulkijalla olisi helppo elää ja hengittää.
Saattaa vaikuttaa liian jalolta ja nöyrältä, mutta tämä on totta.
Suomalaisessa kulttuurissa
halki vuosikymmenien on puhaltaneet monet tuulet.
Osin näkyviä julkisia, missä esitellään hienoja saavutuksia ja
kulttuuritekoja, osa sitä näkymätöntä varjojen kulttuuria,
laitapuolen ilmiöitä. Perheväkivaltaa, naisiin, lapsiin ja heikommassa asemassa oleviin kohdistuvaa rääkkiä ja hyväksikäyttöä.
Minusta on hyvä asia, että me nuripäin käännetyt naisetkin ja lapset, lähes koko
elämänsä tappouhkausten alla eläneet, edes joskus tulevat myös
kuulluiksi ja nähdyiksi. Ja ihmisarvolla varustettuna edes osa meistä terapian
avulla osaksi normiyhteiskuntaa, rakastamaan tätä maata ja tekemään työtä
inhimillisen ja ihmisyyttä osoittavan yhteiskuntakulttuurin hyväksi.
Jesse kertoi kerran että kun faijansa alkoi ajatella ihmisen luomista, hän päätti
lorauttaa sekaan hieman älyä.
Mietittyään jonkun aikaa, hän päätti että ei ala jakamaan sitä mitenkään, vaan
totesi että ottakoon jokainen ihminen siitä oman osansa, parhaan kykynsä mukaan.
Jesse totesi että eipä faija arvannut mikä haloo siitä nousisi.
Tänä-päivänäkin jotkut nauttivat, jotkut kärsivät tuosta päätöksestä.
Joittenkin ihmisten kyky aiheuttaa kateutta.
Mutta ihme ja kumma, se toimii toisinkin-päin.
Kauhea kateus saa jotkut ihmiset yrittämään kovemmin, joten on ehkä ihan hyvä
siunaus ihmisen elämälle.
Eli siis elämälle yleensäkin.
Minä kun olen ottanut älystä ison osan, epäilen että Jesse ei oikein tajunnut,
kuinka viisaan päätöksen faijansa teki.
Hiiriä tarvitaan, jotta Pöllömmät lisääntyisivät ja täyttäisivät maan.
H.
Puhuikos se siun Jesses viisauvesta mittää? Jos näin niin kuin alotuksen aiheena on ihmisarvo, luulisi jotta viisaus liittyisi siihen enmpi kuin äly, Näin niin kuin pöllömmän näkökulmasta :).
"ollakovaiei"
Äly on viisauden siemen.
Kuitenkin aina pitää muistaa että älystä kasvanut viisaus ei aina ole kaikkien
mieleen.
Mietihän Kekkosta, Hitleriä, Stalinia, Roosevelttiä ja Churchilliä.
Sekä Einsteiniä ja muita tiede-miehiä.
Mukaan voisit laskea myös vanhan-valtaajat, kadun-sulkijat ja muut Anarkistit.
Jokainen noista ovat aina antaneet laajalti "ihmis-arvoa".
Demeterin kommentti tuolla alempana on myöskin lukemisen arvoinen.
Muista kuitenkin ajatella ennen kuin kommentoit.
H.
hunksz
No katsos kun minä ajattelen tällä rusinalla joka pääkoppaani on suotu. Sillä kokemuksella mikä juur minulla on ihmisarvosta. Ja siltä pohjalta aattelen viisaudesta myös. Viisaus voi olla suurempi tavallisessa maatalon emännässä kuin yhdessäkään vallanpitäjässä tai tiedemiehessä. Viisaus on enmmän kuin äly.
Katoppas kun tätä viisautta on täällä ihn meidän kylässäkin, ei tarvitse alkaa aina maailmanpolitiikkaa siihen sotkemaan. Toki sinä voit mutta arvioi oma tilasi, anna arvo toisillekin.
Elpä ratsasta demeterinf iksuilla kommenteilla ;).
"ollakovaiei"
Demeter on minun kumi-ankkani.
Pelastus-rengas, kun minä uppoan liian syvälle.
Muu jorinasi on tyhjän-päiväistä.
Perinteistä selittelyä miksi ei osaa ja pysty parempaan.
"Äly on viisauden siemen"
Pienestä älystä kasvaa pieni viisaus.
Lue tuo lauseeni uudelleen, että ei tarvitse alkaa jankata tarpeettomia.
Minä en koskaan tule antamaan arvoa toisillekaan, jos en katso sen olevan
sen arvoista.
H.
hunksz"
"Muu jorinasi on tyhjän-päiväistä.
Perinteistä selittelyä miksi ei osaa ja pysty parempaan"
Juu ei se mittään, minullakin on tietyt kriteerini tämän palstan kirjoittajien ihmisarvosta. Mutta että edes rahtusen säilyttäisin rippeet siitä vähästä, en selvennä sitä tarkemmin ;).
"Jokainen ihminen on arvokas", on minusta lähinnä klisee, jolla vältetään kiusallisten asioiden kohtaaminen. Onko lapsen surmaaja tai -hyväksikäyttäjä arvokas ? Tai luonnevikainen ihminen, joka ei halua/pysty arvioimaan itseään ja tekojaan ?
"Ihmisarvo" on käsite, jolla voi kikkailla vain täällä, hyvinvointivaltiossa. Sodan tai nälänhädän uhreille sitä tuskin kannattaa mainita...
No........................... lapsen surmaaja tai hyväksikäyttäjäkin on ihminen joka on arvokas ihmisenä jolla on ihmisoikeutensa, mutta tekemänsä teot ovat sellaisia et niillei ole arvoa ja niitä ei voi hyväksyä.
Onko tuollaisen teon tekijä joskus ollut arvokas? Tekeekö vasta tuo teko hänestä arvottoman muiden silmissä?
Noinhan meitä opetetaan, (ollakovaei) ja pahanteosta tuomittujakin nähdäkseni kohdellaan hyvin, ihmisarvoisesti. Eikä siinä mitään.
Sitä vain, että eikö pahuus, vaikka jatkettu toisen ihmisen kaltoinkohtelu ryvetä ihmistä niin, että hän on itse vienyt arvon itseltään ? Tai niin, ettei hän ymmärrä katua, ei näe tekojensa vaikutusta ? Ja voiko teot erottaa hänestä, joka ne teki ?
"demeter"
Oikeuslaitos ainakin meillä varmistaa sen että tuomituilla on ihmisikeudet, oli teko mikä hyvänsä. Vaikka kuinka jollain tekisi mieli käydä tirpaisemassa nokkiin, se ei ole sallittua. Lisäksi, esim terveydenhuollossa ei voi ylenkatsoa ketään, teoistaan huolimatta vaan hänelle on annettava tarvittava hoito, ihmisarvoinen kohtelu, ajattelit teoista mitä hyvänä.
Oikeassa olet, jos ihmistä ei voida osoittaa syyntakeettomaksi hän itse vastaa teoistaan ja siltä osin omasta ihmisarvostaan, siitä millaisena muut hänet näkevät.
"ollakovaiei"
Pysyttele nyt kuitenkin ihmis-arvossa, äläkä oikeudessa.
Älä vaihda aihetta, vaikka ajatuksesi ontuukin.
H.
"hunksz"
Jostain kumman syystä mua hymyilyttää sun pienuutes :).
Niinpä hunksi. Joskus tuo "ihmisarvoinen kohtelu" menee jo vähän överiksi, kun humalaiset tai humalassa itsensä loukanneet kansoittavat viikonloppuisin ensiapuklinikat ja muut joutuvat odottamaan tai jäämään kokonaan ilman apua..
Kokemusta on sairaankuljetuksesta, kun ei perjantai-iltana ole saatu kunnallista eikä yksityistä ambulanssikyytiä...
Nykyinen krimiaalipolitiikka myös takaa sen, että pahimmat rikolliset eristetään. heitä suojellaan. mikä tietysti vie voimavaroja ja tulee kalliiksi (vrt Breivik tai meidän kotoinen lapsensurmaajamme, joka jo kerran taisikin saada kuonoonsa)...
Sorry, ollakovaiei, miten pistinkin sinun vastauksesi hunksin piikkiin.
Meinasin ihan kiitellä hunksia selkeäsanaisesta vastauksesta..))
Eise mitään demeter, "sattuuhan" sitä. Miun pittää nyt lähteä tuonne pihahommiin, ukko kattelee jo sen verta hitaasti että näpytelyt saa jäähä tält erää sikseen :). Mukavaa päivänjatkoa :)
Anceli kommentoi viisaasti.
Ei muutama pieru juhla-salissa kaikkea ilmaa pilaa.
Ja kuten pieruun, on muihinkin tapahtumiin aina omat syynsä.
Ja vielä, minä olisin kyllä hieman varovainen, jos solmisin avioliiton ilma-
vaivoihinkin syyllistyneen rikollisen kanssa.
Kerran pierryt, pieree aina vaan helpommin.
Aina vaan arvokkaimmin naaman-ilmein.
Kuten me muutkin Muurahaiset.
H.
H.
En ole koskaan pitänyt siitä, että jakelet "kunniamainintoja" mielipiteiden perusteella. Tämä on keskustelupalsta eikä keskustelijoiden arviointilomake.
Uiskentele vaan kumiankkasi varassa ja pysy pinnalla.
Mietin vielä tuota arvoa ja arvottomuutta, jos ihminen on muiden silmissä arvokas ja tekee ns. hyviä tekoja, kuinka nopeasti hän muuttuu arvottomaksi ja hyljeksityksi, kun paljastuu jotain ikävää.
Joskus raja on pieni ja hämärä, kunnioitammeko turhaan henkilöä, joka oikeasti ei kunnioitusta ja arvostusta ansaitse.
Vaikkapa tämä poliisipomo Aarnio, varmasti on ollut työssään arvostettu mies. Nytkö hänen kaikki hyvät tekonsa muuttuivat nekin arvottomiksi ja siinä samalla koko mies hylkiöksi.
Vai riippuuko se teon laadusta ja ihmisen asemasta, säilyykö arvostus ja kunnioitus.
"Anceli"
Hän nyt saa luvan sietää vaan.
Varsinkin jos seisoo mielipiteen takana josta saa arvostusta.
Minultakin.
Jos tarpeeksi ärsytetään, puree nyrkkeilijäkin vastustajalta palan korvasta.
Tai hiihtäjä panee piikin pyllyyn.
Jos ihminen ei tarpeeksi arvosta, laitetaan elämä peliin.
Kun ei muuta enää voi.
YH.
"Hän saa nyt luvan sietää vaan" ;)) herra ja hidalgo suo arvostustaan, upeeta et tääl on joitain jotka ei sitä kipeesti oota.
Karvapeitteellä, koulusivistyksellä ja kielenkäytöllä. Jos on kokonaan karvainen, koirakoulun käynyt ja osaa vain haukkua, on koira.
Niinkuis tiedät, oikeassa tosielämässä
asiat menevät vähän eri malliin kuin elokuvissa.
tarinat juonineen eivät niin selkeästi kerrottuina esillä ole. Ja elämässäkään
selkeää jakoa sillee että vain toiset on hyviä ja toiset pahoja.
Koirat aisteiltaan ovat monin kerroin ihmisiä herkempiä, siksi kuunnioitettavia eläimiä siinä kuin kissatkin.
Natsismin aikana herkät ihmiset kuuluivat myös poisraivattaviin "alirotuihin ja -ihmisiin. Kai sille lääketieellisiä perusteitakin etsittiin.
Sitä minä vaan ajan takaa että kaikissa demokratiankin maissa ihmiset joutuvat
välillä kamppailemaan milloin milläkin alueella, lakisääteisistä ihmisoikeuksista ja henkensäkin puolesta, erityisemmin arvostusta ja kunniamainintojakaan hakematta.
Osana olla vain pieni ihminen, joka kuitenkin on olemassa, vaikkei ole kuin
lähes näkymätön hiukkanen maailmankaikkeudessa.
Ihmisoikeuksien näkökulmasta, kuten todettua, ihmisarvo on itseisarvo ja kuuluu kaikille.
Monet vaikuttavat tekijät, jotka ovat kulttuuriin, yhteiskuntajärjestelmään liittyviä ja vaikuttavat toimintatapoihin, sekä ihmiskäsitykseen, arvoihin kuten naisten ja lasten asemaan tai rikoksiksi luokiteltaviksi teoiksi.
Se mikä meillä nostaisi valtaisan kohun, on jossakin se pikkuilmoitus mediassa.
Maat jotka painivat elintarvikepulan, veden puutteen, konflikttien, AIDSin, väestönkasvun ja loputtoman muiden avun varassa, eivät yksinkertaisesti pääse ikinä ihmisarvon määrittämiseen itseeisarvona.
Maaiilmassa olemme luksusmaa - niin valtaisaa on eriarvo ja eriarvon mitta meillä on toki myös huomioitavaa ja toteutuu syrjäytymisenä-sen yhteisöllisyyden ulkopuolelle jäämisenä. Pahinta on se, että usein se alkaa jo lapsena - miten ihmisarvo itseisarvona toteutuu, jos vanhemmatkaan eivät arvosta. Miten rakentaa itsestä ihminen joka kovassa maailmassa hakee arvostusta sieltä mistä saa - allikosta, heitä on liian paljon nyt.
Eli, ihmisarvo - mitä se lopulta on - se on sovittu yleismäärite, joka toteutuu kohtuullisen hyvin vain teollisuusmaissa, joissa lainsäädäntö ja demokratia toimii.
Tässä lyhyesti aiheeseen sosiologian näkökulmasta............
Se onkin ihan hemmetin kova koulu tuolla terveydenhuoltopuolella, kun ikänsä aivojaan pellolle juonutta, jonka ainoa kommunikointikyky ja -taito on haukkua hoitajaa v-n h:ksi, täytyy pitää samanarvoisena ihmisenä kaikkien muitten kanssa.
Ihminenhän hän lienee, mutta ihmisen pitää kyetä määrittelemään arvonsa ihan itse. Muitten arvioinnilla aiheesta ei ole niin suurta virkaa.
Pystyykö?
"Ihminenhän hän lienee, mutta ihmisen pitää kyetä määrittelemään arvonsa ihan itse. Muitten arvioinnilla aiheesta ei ole niin suurta virkaa.
Tuohon vastaisin; muiden silmissä meitä arvotetaan toiminnan ja myös - valitettavasti - usein ulkonäön kautta. On itsetunto kysymys oma arvostus, kun on saanut ns. kannustusta ja onnistumisia, terveesti myös kolauksia - on vahvoilla niin työelämään, opiskeluun kuin ihmissuhteisiin. Nyky-yhteiskunta elämässä on usein työn vuoksi muutakin kuin oman maan kulttuurinen ympäristö toimia.
Se mitä kukin tekee on aina arvokasta, koska kaikkea työtä tarvitaan, sillä yhteiskunta ei toimi jos tekijöitä ei ole puolustukseen, tuomiovaltaan ja hallintoon. Siellä sisällä on sitten se kaikki muu - nämä eivät toimi hyvin monessa maassa nykyisin, kuten kaikki tiedämme.
Taisi lähteä lentoon tämä tarina.......................
mun mielestä esimerkiksi rosvojen ja ryöväreiden työ ei ole mitenkään arvokasta, eikä huijareiden, eikä laiskureiden jotka mieluummin ryyppäävät ja rälläävät kuin että kävisivät töissä ja tienaisivat oman leipänsä
Elämästä ja elosta voi halutessaan tehdä mustavalkoista, vaikkei se ikinä sitä ole.
Kukaan ei saa valita itselleen pelkästään edullisia geenejä.
Nii-in, harmaata, eikä kukaan voi päättää, että synnynpä tässä Suomeen..))
Päädyttiinko nyt siihen, että ihmisarvo ei ole itseisarvo vaan määräytyy ulkoisten tekijöitten mukaan ? Että se täytyy sittenkin lunastaa ?
Jospa se, millä mittaa, mittaa ainakin mittaajan oman ihmisarvon?
Jos ei näe, kuin kaunista pintaa, ja se lumoaa, tai aivonsa oksentaneessakin näkee sisäisen ihmisarvon, minä ajattelen, että punnitsijan ihmisyydestä se on kiinni.
Minä pidän kiinni siitä, että kaikki olemme yhtä arvokkaita.
Jos vh-nimittelijä on luotu, jotta me "kunnon pulliaiset" saamme itseksemme röyhistää rintaamme, kuinka hyviä olemmekaan?
Mikä on ollut nimittelijän elämänkerta, aallonharjaa vai ojanpohjaa.
Ei hänkään puliukoksi syntynyt, eikä pulia äitinsä rinnoista imenyt.
Varmasti noin, harmaata... Jos ylipäänsä mittailee, käyttää omaa mittaansa - ellei sitten asema tai virka vaadi muuta.
Totta sekin, että siipeensä saaneet palvelevat meitä oman hyveellisyyden ja itsetunnonkin pönkittäjinä.
Silti katson, että omat valinnatkin vaikuttavat siihen, millaiseksi itsearvostuksemme muodostuu... Huonoillakin eväillä voi päästä pitkälle....
Eipä niin, geeniperimääni jos olisin käyttänyt kävelykeppinäni niin nyt minun pitäisi olla vähintään täysrappiolla tai mullan alla. Molemmat vanhempani kuolivat sekakäyttäjinä, enkä muista heidän ikinä käyneen vakituisessa työssä.
Syntymistäni Suomessa pidän lottovoittona, tämä on maa missä voi huonoistakin lähtökohdista huolimatta kouluttautua ja päätyä tasapainoiseen elämään.
Hyvä sinä. Kaikki eivät tosiaan uhriudu. valitsevat toisin, osaavat kääntää huonot lähtökohdat voimakseen...
Jooo, pitkälle lennähti. Mun pienellä järjellä pitää aatella aina mahrollisimman maanläheisesti. Oman itsen arvostus lähtee siitä, että arvostaa sitä, mitä on ja mitä tekee. Muitten arvostus pitää ansaita sillä lailla, että osoittaa olevansa jonkun arvoinen, esim. luotettava ja sanansa pitävä ja / tai elämän perusasiat ja -taidot omaava.
Voin kyllä pitää vanhaa dokua, tai juoppoja ylipäätään, ihmisinä, mutta anteeksi paljon, arvostamaan en pysty. Mutku tämä on niiin suuri ja monisyinen aihe, niin antaapi olla tässä.
Eikö se ole ihan ikivanha
diktaattorien ja diktaattorskain valta- ja rahastuskeino
vähän tabuaihe kuin entisaikain ruhtinattarien verikylvyt,
joihin tarvittiin vain 10 nuoren viattoman neitsyen veret
vanhenevan naisen ikuisen kauneuden säilyttämiseksi
tai homomiesten istukkakasvonaamiot? Sikiö voitiin vaikka syödä tai heittää
sikojen ravinnoksi, ihmisellä vain hyötyeläimen arvo?
Tabuaiheita, mitä nyt milloinkin terveinä tai sairaina kultteina eri aikakausina on
pidetty sodan tai rauhankin aikana.
Onhan niitä nykyaikanakin erilaisia kultteja. Uskoisin että viinan ja huumeitten tuottamat ei sieltä ihan terveimmästä ja normina pidettävistä ole.
Sanallisella tasolla kyllä tota huoran huutamista esiintyy ihan pikkulapsillakin,
vähän kuin aikuisillakin, jotka esineellistää ihmisiä nimittelemällä suolen tuotoksiksi tai vessapaperiksi, jolla peffaansa saa pyyhkiä.
No, kai se on jäänne sekin jostain riistomuodosta, enempi raivoa kuin ihmisystävällisyyttä ilmentävää. Julmaa luontoa.
Mulla on kotona sellainen ihmismittari.
Siitä näkee heti ihmisen todellisen arvon ja mittari ei valehtele koskaan.
Jotkut voivat sanoa sitä mittaria peiliksi.
Todellisuudessa siitä löytää juuri ne luonteenpiirteet, mitä ihminen sillä hetkellä etsii.
Ja kuitenkin se on pelkkä peilikuva oikeasta ihmisestä.
Siihen on vaan oltava tyytyväinen.
Omakuva ei valehtele koskaan katsojalle.
Tämä nyt ei ainakaan pirä paikkaansa. Hyyyvin monet, liian monet ihmiset valehtelevat itselleen suut ja silmät täyteen. Sitä ei oikein jaksaisi ymmärtää, mutta kai sillä on jotain tekemistä ihmisen todellisuudentajun kanssa. Eikä se näy peilistä.
Tunne millä kukin arvostaa ketäkin
Ihmisen hyvyys on toisille pahe, samoin kauneus, euromäärä ja monet muut ominaisuudet.
Kaikilla meillä on ihmisarvo, jota tulisi kunnioittaa mitä suurimmassa määrin.
Minun ihmisarvon mittari on sisäinen/ulkoinen hyvyys, lähimmäisen kunnioitus, osata kuunnella kun on sen aika, epäitsekkyys sopivassa mittasuhteessa esim toiseen.
sillälailla - humanisti olet
Kyllähän useimmat hyväksyy ajatuksen, että jokaisella on perusarvo ihmisenä, oli sitten ihmisenä millainen hyvänsä.
Minä ja uskonpa, että on lisäkseni muitakin, jotka arvottavat ihmisiä ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
Ja sitten ne henkiset ominaisuudet. Luulen, että on joitakin, jotka ovat käyneet kovan elämänkoulun ensin, päätyäkseen sitten esim. kristilliseen elämänkatsomukseen.
Ihmisten arviointi on minusta normaalia asioiden jäsentämistä. Arkielämässä ihminen on sitten tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kuuluvat erinäisistä syistä sille omalle elämänalueelle.
Minä ja moni muu uskoo oman elämänalueen olevan vähemmän tärkeää, jos ihmisten sisäiset, henkiset ominaisuudet menee yksiin.
Ulkoisten ominaisuuksien perässä juoksijoita on liiaksi asti. Mutta kukapa estää ajattelemasta elämää oikeaoppisesti ilman uskoontulemistakin.
Miksi ihmisarvoa pitäisi mitata? - Varsinaisia viisaita aloituksia. Halloota vaan!
Et siis osannut sanoa mitään asiaan. No, sille ei voi mitään.
Tunne oma arvosi, niin osaat arvostaa muitakin.
Mitä älyyn tulee, sanoisin, että äly ei paljon auta, jos ei ole viisautta käyttää sitä.
Vaikeeta osallistua kun en oikein tajua mistä on kysymys. Ihmisarvoista (human rights), ihmisen arvosta toisille, yhteiskunnalle, materialistisesti jne. vai siitä millaista ihmistä ITSE arvostaa, elioma subjektiivinen näkemys ihmisen arvostuksesta. Kaikki hieman eri asioita.
Sehän kummallista, ettet tajua, mistä kysymys.
Yksinkertaisesti siitä, onko jokainen syntynyt ihminen tasa-arvoinen, vai vasta syntymän jälkeiset olympialaisetko ihmisen arvon määräävät.
Onko kaunis arvokkaampi, taitava, pitkä, pitemmälle hyppäävä.
Onko arvostettavaksi päästäkseen saavutettava jotain muita enemmän.
Onko vammaisella ihmisarvoa, kriminaalilla?
Se on ihan kaunis ajatus, että "jokainen syntynyt ihminen tasa-arvoinen" olisi. Mutta se ei pidä lainkaan paikkaansa, jos yhtään muoalimaa ja sen tapahtumia seuraat. Sotien keskelle, pakolaisleireille ja nälänhädän keskelle syntyy koko ajan pikkuisia eikä heillä todellakaan ole sellaista arvoa kuin esim. Suomessa syntyneillä on.
Täällä tehdään ihmislapsia voipaketin kokoisista aluista, jossain ei ole lapselle juuri muuta ruokaa kuin se, mitä äidistä tulee. Jotta se siitä tasa-arvosta.
Eli siis onko ihmisarvo itseisarvo vai meriitti?
Ihmisarvo pitäisi olla itseisarvo, mutta valitettavasti se ei noin mene käytännössä. Ihanteellisessa maailmassa pikkuinen perulainen kalastajan lapsi olisi yhtä arvokas kuin Shakiran ja Piquén poika Milan. Jo kuuluisat tai rikkaat vanhemmat luovat edellytykset lapselleen olla tärkeämpi ja arvokkaampi kuin joku toinen.
50-luvulla syntynyt.
Pöllösti kirjoitin, ei syntyvät lapset ole tasa-arvoisia, mutta sama ihmisarvo heillä on.
Toisaalta täällä Suomessamme on helpo esitellä hienoja aatteita, minunkin.
Sepä se onkin metkaa, että kaikilla pitäisi olla ihmisarvo, mutta tasa-arvoa ei ole kuitenkaan. Ei sen enempää juuri syntyneillä kuin monilla myöhempään ikään päässeilläkään.
Mielenkiintoiseksi probleeman tekee se, että nyky-yhteiskunnat pitävät itseään sivistyneinä, sivistysvaltioina, eivätkä silti ymmärrä / halua / tahdo ... jakaa resursseja tasaisemmin, jotta kaikilla olisi edes rauha, leipää ja koti.
Hetken mielenhäiriöni: Köyhyys tuntuu tekevän ihmisistä tasa-arvoisempia, ja toisiaan auttavampia kuin rikkaus.
Mitä nykyinen "sivistys" on tuonut kylkiäisenään - jo pienten lasten hätää ja kauhua.
Mikä on tulevaisuus, kun muutkin, kuin länsimaat alkavat jakamaan samaa kakkua?
Tuleeko tasapäinen puute?
Nyt jo elämme yli maapallon varojen.
Ihmisen arvolla ei ole mittaria, niinkuin esim. sialla...he, tai kanalla, ihmisen arvo on siis itseisarvo sinällään.
Henki, joka eläväksi tekee.
Kuolleilla ja menehtyneillä ihmisarvo heilläkin, jälkeenjäävillä suruntunteet ja
muistot hänestäkin, joka kerran eli ja oli osa toimivaa yhteiskuntaa.
Kai silläkin on merkitystä, mikä ihmisissä puhuu ja puhuttelee, monet "pullonhenkiset" jutut ja toiminnot kai pyritään jättämään ihan omaan arvoonsa tai arvottomuuteensa.
Lueskelin noita huumepoliisin taulukoita. Kymmenessä vuodessa käyttäjien ja huumerötösten määrä on 10 000- kertaistunut. Myös huumaavien särkylääkkeiden
osuus huomattavasti kasvanut.
Mielen veti vaan vakavaksi ja hiljaiseksi, paitsi oma henkinen ja fyysinen kipu,
myös ajatukset siitä syrjäytymisestä ja yhä nuorempien vaikeasta osasta
kun olisi jaksettava ponnistella eroon "varjojen valtakunnasta" osaksi normaalia
toimivaa yhteiskuntaa.
Tuskin tälläkään kannanotollani mitään merkitystä ole, nykyään ja aiemminkin
on ollut puhetta vain vanhojen akkojen höpinästä, jolla ei erityistä painoarvoa
missään ole - ei siis ole profeetta omalla maallaan.
Niin onhan se henki kanoillakin ja eläimillä yleensäkin, elävillä ainakin he, mutta tarkoitin että esim. sian arvo on sen kinkussa ja kanan munissa..:), eli hyöty tarkoituksessa ne tiputkin saa henkensä pitää..
Raamatulla. Jokainen ihminen on saman arvoinen, siis todella arvokas. Jumalan kuvaksi luotuja. Sitä kaikki eivät hyväksy.
Emme kuitenkaan ole täällä samalla viivalla. Arvo on ihmisenä silti sama.
Jumala tuntee lapsikseen jokaisen Jeesuksen seuraajan. Sydämen tilan Hän tietää. Me emme kykene sitä toisissamme erottamaan.
Oikeuslaitos mittaa laillisena edunvalvojanamme. Yleinen moraalikäsitys mittaa omalla laillaan.
Mikä minä olen ketään arvottamaan.
Kai me voidaan puhua välillä muustakin kuin kastikkeesta.
Puhutaan vaan. Mulla on kyllä huonot puhelahjat :(
Ei haittaa yleissessä pulinassa, jos vaikka vain aukoo suutaan. :)
:-O