Suolistotarina: HeKeKeen seikkailut

Tällä stoorilla siis osallistun Hekestanian kirjoituskisaan. Tarina saattaa sisältää viittauksia Taru sormusten herrasta-trilogiaan, The Legend of Zelda-pelisarjaan ja Taru sormusten herrasta Kaksinkamppailu-lautapeliin.

Kerran Hekestanian valtakunnassa eli prinssi nimeltään HeKeKee. HeKeKee oli haltia aivan kuten isänsä ja isoisänsä ja niin edelleen.

Eräänä päivänä valtakuntaan tuli mies, joka kertoi, että naapurivaltion paha valtias aikoi aloittaa sodan Hekestaniaa vastaan. Kyseinen valtio oli paljon Hekestaniaa suurempi, joka oli paljon, koska Hekestaniakin oli suuri valtio. Kyseinen naapurivaltio omisti myös valtavan armeijan.

Pitkään mietittiin, miten Hekestania voisi kukistaa naapurinsa. Hekestanialaiset saivat selville, että valtion mahti johtui sen valtiaasta. Naapurivaltion valtias oli suuri velho, joka loi sotureita tyhjästä. Ainoa tapa voittaa vihollinen oli tappaa heidän valtiaansa, jolloin heidän armeijansa hupenisi noin sataan mieheen.

Prinssi HeKeKee päätti lähteä itse matkaan, koska hän himoitsi seikkailua ja kunniaa. Hän otti aseikseen miekan, jousen ja nuolia. Lisäksi hän otti paljon ruokaa ja kaikenlaista, mitä voisi tarvita, kuten tulentekovälineet ja köyttä.

Prinssi lähti matkaan seuraavana päivänä. Matkan taittaminen kesti jonkin aikaa myös Hekestanian rajojen sisällä, mutta siellä ei tapahtunut mitään merkittävää, joten skippaamme siihen, kun HeKeKee saapuu rajalle.
Rajana toimi valtava muuri. HeKeKee kiipesi muurin päälle, mutta huomasi, että alhaalla muurin toisella puolella kuhisi vihollisen sotilaita. Vihollisia oli niin paljon, ettei niitä voinut voittaa yksin, joten HeKeKee joutui käyttämään päätään. Hän mietti jonkin aikaa, kunnes keksi.

HeKeKee kävi Hekestanian puolella ostamassa lähimarketista muutaman tynnyrillisen lamppuöljyä. Tynnyreiden kanssa oli vaikeaa kiivetä, mutta HeKeKee onnistui vaivoin siinäkin. Hän kaatoi tynnyrit vihollistensa päälle ja heitti soihdun perään. HeKeKeen viholliset paloivat hänen edestään ja niin oli ensimmäinen este ohitettu.

Toinen este oli suuri vuoristo, joka kulki valtion keskeltä läpi. Hänellä oli kolme vaihtoehtoa. Joko hän ylittäisi jonkun vuoren, jonka HeKeKee tajusi mahdottomaksi, kun näki vuorilla raivoavan myrskyn. Toinen vaihtoehto oli kulkea pienestä aukosta vuoriston keskellä, mutta silloin HeKeKeen olisi täytynyt ohittaa velho Rainbowdash monivärisen rautapaja. Kolmas vaihtoehto oli kulkea vanhasta hylätystä kaivoksesta. HeKeKee valitsi kaivoksen. Kaivokset eivät olleet haaste itsessään, mutta yhtäkkiä HeKeKeetä alkoi jahdata kammottava hirviö. Tuo hirviö oli Preppertowwz krapula-aamuna.

HeKeKee tapasi oudon joukkion paetessaan Prepperiä. Joukkioon kuuluivat velho Israelin tukija ja kaksi ihmistä: Assassin ja Korppi. HeKeKee liittyi joukkioon ja he lähtivät yhdessä pakenemaan. Lopulta he tulivat sillalle, jonne Israelin tukija pysähtyi ja otti käteensä "Jalo uhrautuminen" kortin. (Kortin käyttäjä ja hänen vastustajansa kuolevat. Ja tietäjät tietää.) Prepper lähestyi häntä, mutta sitten HeKeKeellä välähti. Hän kiskaisi velhon luokseen.
"Hetkonen hetkonen hetkonen. Jos meillä on Jalo uhrautuminen, niin miksi me muka uhraisimme velhomme? Kortin voi käyttää kehen tahansa!" HeKeKee sanoi. Muut näyttivät siltä, etteivät oikein tajunneet, joten HeKeKee tyrkkäsi Jalon uhrautumisen Korpille ja viskasi Korpin Prepperin luokse. Niin he olivat selvinneet kaivoksista.

HeKeKeelle tuli tylsää, joten hän päätti käväistä uusien ystäviensä kanssa kiusaamassa velho Rainbowdash moniväristä. He nappasivat mukaansa pienen enttiarmeijan ja niin he menivät ja valtasivat rautapajan.
"Rainbowdash: Sauvasi on rikki", Israelin tukija lällätteli sahatessaan Raipparin taikasauvaa kahtia.

Kiusattuaan Raipparia HeKeKee päätti erota uusista kavereistaan ja lähteä jatkamaan seikkailuaan. Vihollinen kuitenkin väijytti hänet ja hän joutui piiloutumaan kallionkoloon. Siellä hän odotteli, että viholliset lopettaisivat etsintäntsä.
"Psst. Onko sinulla fisuja?" kuiskasi ääni HeKeKeen vieressä. HeKe kääntyi ja näki... jonkun. Hän ei saanut selvää, oliko se mies vai nainen. HeKeKee siirtyi niin paljon kauemmas otuksesta, kuin tila salli.
"Oletko löytänyt aarteeni?" otus kysyi.
"E-en", HeKeKee sanoi. Juuri sillä hetkellä hänen kätensä osui pieneen sormukseen.
"Kuka sinä olet? Ja... Tuota... Oletko mies vai nainen?" HeKe kysyi.
"Me on Icepicked ja... Äh... Öh... EN KERRO!!!" otus vastasi.
HeKeKee vilkaisi ulos ja huomasi, että viholliset olivat jo lähteneet. HeKeKee nousi kolosta, mutta huomasi Icepickedin seuraavan.
"Missä aarre?" Icepicked kysyi. HeKeKee mietti hetken, tarttui Icepickediä kurkusta ja tunki sormuksen hänen kurkustaan alas.
"Pidä hyvänäsi paskiainen!" HeKeKee karjaisi ja lähti juoksemaan pois.