Minä haluaisin olla Zorro, salainen urhea, upea ritari, jota kukaan ei tunne.
Kuin Robin Hood.
Niin nainen kuin olenkin.
Toki välillä voisin olla Isadora Duncan.
Kuin Robin Hood.
Niin nainen kuin olenkin.
Toki välillä voisin olla Isadora Duncan.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Osaa sanoa kirjallisuudesta.
Noin vitsikkäästi voi tietenkin vastata, että Mannerheim.
Mutta yks leffahahmo olemassa, jota kunnioitan myös suuresti ja joka mulle jonkinlainen esikuva. Roolihahmonsa nimeä en tietenkään muista. Näyttelijä kuitenkin Gary Cooper ja leffa Highnoon, elikkäs suomeksi Seriffi.
Kundi laittaa seriffin tähden rintaansa, lataa aseet ja lähtee kävelemään pääkatua taistellakseen lainsuojattomia vastaan yksin, puolustaakseen naistaan ja kaupungin asukkaita. Yks parhaista western-kohtauksista kautta aikojen. Mä jotenkin samastun tyyppiin, vähän samanlaista itellä ollut koko elämä, itekseen kaheleitten kanssa taistelemista. Erona se, ite harvemmin voittanut, mutta Gary Cooper voitti ja siihen tässä pyritään.
Pakollinen tunnari:
http://www.youtube.com/watch?v=A4a_1UhwgFU
=DW=
Muistan minäkin tuon leffan, ja tuon kohtauksen.
Biisin muistan jo sitä ennen, lapsuudestani.
Cary Cooper näytteli juuri Teemalla Sankaritekojen mies, The Pride of the Yankees,
Lou Gehrigiä.
No en kyllä kukaan, niin lapsellinen en sentään ole. Seikkailkoot sankarit kirjoissa/leffoissa ja minä vain luen.
"Köyhän ainut huvitus, on vilkas mielikuvitus"
Minusta on ihanaa, että olen saanut kaikista vaikeuksista huolimatta pitää rikkaan mielikuvitukseni.
Suositten.
Paljonko maksaa elämänmyönteisyys?
Lapsellisuus ?
Lukeminen ja lukemisen ymmärtäminen tärkeitä asioita. Likipitäen kaikki kirjallisuus rakentuu näytelmien tapaan roolihahmojen ympärille. Lisäksi kaikella on vaikutuksensa kaikkeen. Kirjallisuushahmot todellakin esimerkkejä ja niillä kasvattava ja sivistävä signaali lukijoille.
Mulle selkis vsta pari päivää sitten yks juttu. Naapurin loispummieläkeläisen "lempinimi", siis mistä se on sen ansainnut. Olin kyllä lukenut kirjankin kai parikin kertaa ja nähnyt filmatisoinnin. Mutta nyt vasta tajusin täydellisen yhtäläisyyden erään elokuvan hhmon ja po. loispummin välillä. Tavallaan asia oli liian tuttu, en vaan ollut kiinnittänyt asiaan huomiota kunnolla. naapurin loispummi ei itse ole vakiintuneesta kutsumanimestaaän innostunut ollut koskaan. Mutta, jos ei tietäisi, että kirja vanhempi, kuin tyyppi, pitäisi aivan varmana, että roolihahmo kirjoitettu tyypistä itsestään.
Maiju Lassila, Tulitikkuja lainaamassa.
Ite en omaa varsinaisesti mitään intiaaninimeä. Mutta samastumiskohteita läytyy kyllä kirjallisuudesta. Tämän menossa edelleen olevan potkupallojupakan tiimoilla olen erittäin usein tuntenut suurta sielunveljeyttä tunnettuun sarjakuvahahmoon. Aku Ankkaan >:(
=DW=
Se että en halua olla joku sankari tai päähenkilö ei tarkoita etten omaa mielikuvitusta.
Paljonko itse maksaisit elämänmyönteisyydestä, kun sitä niin hanakasti olet myymässä?
Sitä saa ihan ilmatteeksi, jos sen haluaa omata.
Homer simson
Oookko nää aatellu, kuinka lasten mielikuvituksen käy nykyisin, kun he eivät enää lue, kuin ainakin minä tein aikoinani.
Lainasin metrin kirjoja joka viikko.
Ehkä he käyttävät omaa mielikuvitustaan sen sijaan, että samaistaisivat mielikuvituksensa kirjailijoitten mielikuvitukseen?
Et ole tainnut monta kirjaa eläissäsi avata.
Ryysyrannan jooseppi
Muuten lentiköhän korppi etelään vai pohjoiseen ei oo ollu nokkimassa vai onko sillä pesä ja poikaset kun on ollu nii hiljaa
Onko ikävä?
Lennelköön, missä lentää, tai sitten ei.
Ei ollut Joosepin elo ruusujen päällä tanssaamista.
Voisin olla L. M. Montgomeryn kirjojen Anna, Kanadassa Prinssi Edwardin saarella.
Anna oli aika herkkä, mutta kipakka likka.
Nykyaikaa ajatellen olisin Maria Kallio, Leena Lehtolaisen kirjojen poliisi, pitäisin pyssyn ja käsiraudat aina mukana.
Vihervaaran Annasta oli myös ihana TV-sarja. Näyttelijä oli kuin ilmetty Anna.
"Sillä pyssyllä ei miestä saa", pyssystä tuli mieleen Annie Oakley.
Minä haluan olla minä. Nyt jään vain odottelemaan, että pääsen jonkun kirjan päähenkilöksi.
Tietysti Tarzanin Jane, hehhee !!!
Luojan kiitos kuitenkin etten ole. Ja lukuelämyskin on jostain ~60 vuoden takaa.
Minä voisin haluta olla Mika Valtari. Osaisin kirjoittaa.