TAIKAUSKON JA TAKAPAJUISUUDEN VOITTO
Posted by Niina Berg on 13.6.2014 · 15 kommenttia
Mitä täällä Suomessa oikein tapahtuu? Missä vaiheessa tämä alkoi mennä tämmöiseksi? Missä vaiheessa heitettiin harkinta, sivistys, perustellut mielipiteet ja kohtuullisuus pois, ja korvattiin ne kiihkoilulla, yksinkertaisuudella, intuitiolla ja kostonhimolla? Missä vaiheessa tieteellisistä perusteluista, tutkimisesta ja oppimisesta tuli kirosana, ja sisään astui uskomuksista, kostonhimosta ja vieraan pelosta voimansa ammentava mölisevä karkea ja epärationaalinen massalynkkausporukka?
Kun tätä Ulvilan juttua miettii, niin tulee tunne, että on astunut jonnekin punakhmerien näytösoikeudenkäynteihin, joissa liiallinen älyllisyys ja porukasta eroaminen johti tuomioon, eikä tähän tarvittu muuta, kuin että oli silmälasit päässä. Syyllisyyden näki naamasta ja raaka kouluja käymätön fanaattinen yksinkertaisuus oli hyve.
Miten tässä Ulvilan jutussa kaikki on kääntynyt päälaelleen? Huomaatteko sitä? Miten juuri tässä jutussa aina se yksinkertaisempi, kokemattomampi ja huonommin argumentoiva osapuoli on oikeassa? Miten jokainen iltapäivälehtien keskustelupalstan amisjätkä ja juorumummo ratkaisee tämän jutun ja akateemiset asiaa oikeasti tutkineet ovat väärässä? Miten se voi olla niin?
Miten voi olla, että tässä jutussa partion kuski on fiksumpi kuin partion johtaja. Alaiset ovat fiksumpia kuin tutkinnanjohtaja. Rikospaikalla käymätön tuntee jäljet paremmin kuin rikospaikan tutkinut. Kouluttamaton tutkija osaa analysoida koulutettua paremmin. Itseoppinut uusi tutkija on parempi kuin pitkän virkauran tehnyt konkari. Sijaisvanhemmat tietävät asiat paremmin kuin oikeat vanhemmat. Kaukaiset kurssikaverit ovat oikeassa, mutta isovanhemmat väärässä. Rikospaikalla ollut lapsi valehtelee, mutta huoneessaan pysynyt puhuu totta. Pikkulasten todistukset uskotaan, mutta aikuisten ei. Kiihkouskovaiset saavat oikeammat tulokset kuin tieteellisen maailmankatsomuksen edustajat. Epätieteelliset menetelmät ja tulokset voittavat tieteelliset. Rivipsykologit tekevät tarkempia arvioita kuin psykologian tohtorit. Vuosia myöhemmin annetut todistukset ovat tarkempia kuin heti tapahtumien jälkeen annetut.
Kuuloaisti voittaa mittanauhan ja kellon. Karkea vitsiniekka voittaa hiljaisen jäykistelijän. Epäreilu voittaa sääntöjen mukaan pelaajan. Ylitunteellisuus voittaa harkinnan ja rauhallisuuden. Intuitio ja kyökkipsykologia voittaa laboratoriotutkimukset. Taikausko ja huuhaa ja hysteria voittaa rationaalisuuden. Kostonhimo ja itsekkyys voittaa oikeuden. Tyhmyys voittaa järjen.
Luin juuri syyttäjän vastineen puolustuksen valitukselle murhajutussa. Se on puhdasta pahuutta. Samat valheelliset väitteet, sama alaikäisten todistajien säälimätön hyväksikäyttö, aivan samat moneen kertaan kumotut vääristelyt, joilla vain pyritään hämäämään asiaan perehtymättömiä. Sama ”oikean käytöksen” arvailu ja kaiken teknisen tarkastelun hylkääminen ja yksittäisiin lauseisiin takertuminen. Valtava massa tavaraa, jolla pelkästään yritetään luoda MIELIKUVIA, että todellisuudessa olisi jotain todisteita jostain. Kun mitään todisteita ei ole, voidaan pokkana kääntää vaikka syyttömyyttä osoittava todiste syyllisyyttä osoittavaksi, ilman mitään logiikkaa. Kirjoitetaan vaan! Järjettömiä, oikeutta pilkkaavia kehäpäätelmiä: ”Se, ettei Auerin paidassa ole ruskeita kuituja, todentaa, että hän on vaihtanut paidan ja hänellä on aiemmin sängyssä ollessaan ollut ruskeita kuituja sisältänyt vaate”. Siis: ”Koska Auer on murhaaja, kertoo se, ettei hänen paidassaan ole murhaajan kuituja siitä, että hän on vaihtanut paidan, koska hän on murhaaja!”
Se, ettei Auerin paidassa ole kuituja, todistaa SEN, ettei hän ole murhaaja eikä ollut murhaajan kanssa tekemisissä. Sitä se aikaisemmin todisti. Vielä parilla ensimmäisellä kierroksella tämä oli PUOLUSTUKSEN todiste!
Syyttäjä ankkuroi puolet väitteistään siihen, että Amanda on kertonut käyneensä takkahuoneen ja olohuoneen rajalla ”lähes valokatkaisijan vieressä” puhelun aikana, joten hänen olisi pitänyt nähdä takkahuoneessa ollut huppumies. Jokainen näkee rikospaikkakuvista, ettei paljasjalkainen tyttö voi käydä lähelläkään tuota paikkaa, koska lattia on täynnä lasinsiruja pitkälle olohuoneen puolelle. Jokainen tutkija, tuomari, syyttäjä ja vähänkin tapaukseen perehtynyt tietää tämän faktan, ja silti KUKAAN ei sano asiasta mitään, vaan 9v tytön epätarkka muistelu otetaan kirjaimellisesti ja tätä käytetään antamaan hänen äidilleen elinkautinen vankeustuomio. Aivan kylmän kyynisesti valehtelemalla ja silmät ummistamalla.
Posted by Niina Berg on 13.6.2014 · 15 kommenttia
Mitä täällä Suomessa oikein tapahtuu? Missä vaiheessa tämä alkoi mennä tämmöiseksi? Missä vaiheessa heitettiin harkinta, sivistys, perustellut mielipiteet ja kohtuullisuus pois, ja korvattiin ne kiihkoilulla, yksinkertaisuudella, intuitiolla ja kostonhimolla? Missä vaiheessa tieteellisistä perusteluista, tutkimisesta ja oppimisesta tuli kirosana, ja sisään astui uskomuksista, kostonhimosta ja vieraan pelosta voimansa ammentava mölisevä karkea ja epärationaalinen massalynkkausporukka?
Kun tätä Ulvilan juttua miettii, niin tulee tunne, että on astunut jonnekin punakhmerien näytösoikeudenkäynteihin, joissa liiallinen älyllisyys ja porukasta eroaminen johti tuomioon, eikä tähän tarvittu muuta, kuin että oli silmälasit päässä. Syyllisyyden näki naamasta ja raaka kouluja käymätön fanaattinen yksinkertaisuus oli hyve.
Miten tässä Ulvilan jutussa kaikki on kääntynyt päälaelleen? Huomaatteko sitä? Miten juuri tässä jutussa aina se yksinkertaisempi, kokemattomampi ja huonommin argumentoiva osapuoli on oikeassa? Miten jokainen iltapäivälehtien keskustelupalstan amisjätkä ja juorumummo ratkaisee tämän jutun ja akateemiset asiaa oikeasti tutkineet ovat väärässä? Miten se voi olla niin?
Miten voi olla, että tässä jutussa partion kuski on fiksumpi kuin partion johtaja. Alaiset ovat fiksumpia kuin tutkinnanjohtaja. Rikospaikalla käymätön tuntee jäljet paremmin kuin rikospaikan tutkinut. Kouluttamaton tutkija osaa analysoida koulutettua paremmin. Itseoppinut uusi tutkija on parempi kuin pitkän virkauran tehnyt konkari. Sijaisvanhemmat tietävät asiat paremmin kuin oikeat vanhemmat. Kaukaiset kurssikaverit ovat oikeassa, mutta isovanhemmat väärässä. Rikospaikalla ollut lapsi valehtelee, mutta huoneessaan pysynyt puhuu totta. Pikkulasten todistukset uskotaan, mutta aikuisten ei. Kiihkouskovaiset saavat oikeammat tulokset kuin tieteellisen maailmankatsomuksen edustajat. Epätieteelliset menetelmät ja tulokset voittavat tieteelliset. Rivipsykologit tekevät tarkempia arvioita kuin psykologian tohtorit. Vuosia myöhemmin annetut todistukset ovat tarkempia kuin heti tapahtumien jälkeen annetut.
Kuuloaisti voittaa mittanauhan ja kellon. Karkea vitsiniekka voittaa hiljaisen jäykistelijän. Epäreilu voittaa sääntöjen mukaan pelaajan. Ylitunteellisuus voittaa harkinnan ja rauhallisuuden. Intuitio ja kyökkipsykologia voittaa laboratoriotutkimukset. Taikausko ja huuhaa ja hysteria voittaa rationaalisuuden. Kostonhimo ja itsekkyys voittaa oikeuden. Tyhmyys voittaa järjen.
Luin juuri syyttäjän vastineen puolustuksen valitukselle murhajutussa. Se on puhdasta pahuutta. Samat valheelliset väitteet, sama alaikäisten todistajien säälimätön hyväksikäyttö, aivan samat moneen kertaan kumotut vääristelyt, joilla vain pyritään hämäämään asiaan perehtymättömiä. Sama ”oikean käytöksen” arvailu ja kaiken teknisen tarkastelun hylkääminen ja yksittäisiin lauseisiin takertuminen. Valtava massa tavaraa, jolla pelkästään yritetään luoda MIELIKUVIA, että todellisuudessa olisi jotain todisteita jostain. Kun mitään todisteita ei ole, voidaan pokkana kääntää vaikka syyttömyyttä osoittava todiste syyllisyyttä osoittavaksi, ilman mitään logiikkaa. Kirjoitetaan vaan! Järjettömiä, oikeutta pilkkaavia kehäpäätelmiä: ”Se, ettei Auerin paidassa ole ruskeita kuituja, todentaa, että hän on vaihtanut paidan ja hänellä on aiemmin sängyssä ollessaan ollut ruskeita kuituja sisältänyt vaate”. Siis: ”Koska Auer on murhaaja, kertoo se, ettei hänen paidassaan ole murhaajan kuituja siitä, että hän on vaihtanut paidan, koska hän on murhaaja!”
Se, ettei Auerin paidassa ole kuituja, todistaa SEN, ettei hän ole murhaaja eikä ollut murhaajan kanssa tekemisissä. Sitä se aikaisemmin todisti. Vielä parilla ensimmäisellä kierroksella tämä oli PUOLUSTUKSEN todiste!
Syyttäjä ankkuroi puolet väitteistään siihen, että Amanda on kertonut käyneensä takkahuoneen ja olohuoneen rajalla ”lähes valokatkaisijan vieressä” puhelun aikana, joten hänen olisi pitänyt nähdä takkahuoneessa ollut huppumies. Jokainen näkee rikospaikkakuvista, ettei paljasjalkainen tyttö voi käydä lähelläkään tuota paikkaa, koska lattia on täynnä lasinsiruja pitkälle olohuoneen puolelle. Jokainen tutkija, tuomari, syyttäjä ja vähänkin tapaukseen perehtynyt tietää tämän faktan, ja silti KUKAAN ei sano asiasta mitään, vaan 9v tytön epätarkka muistelu otetaan kirjaimellisesti ja tätä käytetään antamaan hänen äidilleen elinkautinen vankeustuomio. Aivan kylmän kyynisesti valehtelemalla ja silmät ummistamalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi tällaista tehdään?
Ei tuon sekopään sepustuksia kukaan täysijärkinen viitsi lukea, turhaan niitä tänne postailet.
Eikös sillä ole pieniä lapsia itsellään, pitäisi ottaa huostaan kun kaikki aika menee sekopäisenä nettiin kirjoitellessa, varmasti lapset kärsivät. Nyt olisi viranomaisilla korkea aika tutkia, ei tuollainen pedomurhaajan ihannointi ole tervettä, ties mitä itsekin touhuaa.
Oletko helluntailainen?
Rantakosken kuumeinen aktiivisuus Murha. infossa jatkuu. Voin kyllä ymmärtää sen mutta en voi hyväksyä keinoja joita Rantakoski on käyttänyt parin kolmen viimevuoden aikana.
Muistutan ensinnäkin kuvasta joka oli "Raamatusta repästy".
Jens Kukka esitettiin Joosefina ja Anneli Auer Mariana, sylissä pieni lapsi ja rienaava teksti kommenttina. Sitä manipulointikeinoa Rantakoski käytti noin 2-3 vuotta sitten. Se löytyy kyllä edelleen Murha. infosta vaikka minä en sitä enää löydä.
Toinen viesti Rantakoskelta jonka luin noin vuosi sitten oli myös melkoisen PALJASTAVA.
Hän kirjoitti että vaikka kuinka paljon hän moittii Anneli Aueria niin "taivaallisia fanfaareja soittavat annelistit"
KKO.n on aika ryhdistäytyä ja pohtia miksi syyttäjän tehtävä Suomessa on vahvistaa valheiden verkkoa. Sitä varten isäni ei taistellut II maailmansodassa.
Rantakoski kirjoittelee nyt "lasinpölystä". Onko tosiaan niin että antiaueristit ovat saaneet uskoteltua sekä syyttäjälle että tuomareille että lasin rikkoutumista syntyisi pölyä.
Sehän on huuhaata. Muistan että asialliset nettikirjoittajat erämaanetsivä ja pystykorvat, (saattoi olla muitakin) joku aika sitten kirjoittivat kokemuksistaan ettei lasin leikkaamisesta tai rikkoutumisesta juurikaan pölyä synny.
Joka tapauksessa kirjoittelu murha.infon Ulvila-osiossa on tällä hetkellä harvinaisen vastenmielistä.