Olen jo kirjoittanut yhdelle palstalle saman asian, mutta laitan sen myös tänne. Eli mitä pitäisi tehdä? Olen 13-vuotias tyttö. Vihaan olla kotona.
En ole koskaan viihtynyt olla täällä, vanhempani AINA yrittävät keksiä jonkun asian mistä huutavat ja valittavat asenne-ongelmastani, jos kerron jotain ikävää. Meillä asuu mun lisäks mun pikkusisko ja joskus veli käy, täällä meille huudetaan, ei tueta. Tottakai viedään joskus jonnekkin ja annetaan rahaa, mutta kumminkin. En tykkää olla kotona, vihaan sitä ettei minua kuunnella ja aina ymmärretään väärin ja se on mun syy. Ikinä vanhemmat ei ole väärässä vaan minä. Mitä voisin tehdä? Olen yrittänyt puhua porukoiden kanssa, mutta oon vaan niiden mielestä kiittämätön.
En ole koskaan viihtynyt olla täällä, vanhempani AINA yrittävät keksiä jonkun asian mistä huutavat ja valittavat asenne-ongelmastani, jos kerron jotain ikävää. Meillä asuu mun lisäks mun pikkusisko ja joskus veli käy, täällä meille huudetaan, ei tueta. Tottakai viedään joskus jonnekkin ja annetaan rahaa, mutta kumminkin. En tykkää olla kotona, vihaan sitä ettei minua kuunnella ja aina ymmärretään väärin ja se on mun syy. Ikinä vanhemmat ei ole väärässä vaan minä. Mitä voisin tehdä? Olen yrittänyt puhua porukoiden kanssa, mutta oon vaan niiden mielestä kiittämätön.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuollainen on tyypillistä murrosiässä, mutta jos koet tilanteesi erityisen ongelmalliseksi, voit mennä vaikka koulukuraattorin juttusille.
Kuuleppas: et ole yksin. Erityisesti toi että kaikki on sun syy ja vanhemmat ei oo ikinä väärässä-tiedän millasta se on. Ja eikä todellakaan oo mitään teini-angstia jos vanhemmat on aina ilkeitä. En taida pystyy auttamaan koska mun ongelma ratkes heti kun uskalsin juurista huolimatta osoittaa, että vanhemmat on väärässä ja kusipäitä mutta en tiedä mikä muukaan siihen toimis. Pärjäile!
*huudosta. Vitun autocorrect..