Millaista kokemusta mahtavat tarkoittaa nämä nuoret usein juuri kotoa pois muuttaneet nuoret ihmiset jotka täällä kyselevät rotusuosituksia ja usein viestissä lukee esim. että kokemusta vaativista koirista mm. sakuista, rotikoista ja dobermanneista?
Tarkoittavatko että ovat nähneet ja tunnistaneet sen kuvasta vai että ovat oikein luvan kanssa saaneet silittää naapurin vanhaa eläkeläisdobsua? Eihän kellään parikymppisellä ole voinut järjellä ajatellen olla mitään mahdollisuuksia ehtiä kouluttaa vaikka nyt tuossa esimerkissä mainittuja kolmea isokokoista ja vaativaa koiraa kunnialla kehdosta hautaan. Ja jos kuitenkin on vaikka ne kaikki kolme olisi ihan oikeasti totta, niin niidenhän pitäisi vielä olla kaikkien elossa. Ellei ole niin mitä niille on sitten tapahtunut? Ensimmäisen ongelman ilmetessä piikille?
Tarkoittavatko että ovat nähneet ja tunnistaneet sen kuvasta vai että ovat oikein luvan kanssa saaneet silittää naapurin vanhaa eläkeläisdobsua? Eihän kellään parikymppisellä ole voinut järjellä ajatellen olla mitään mahdollisuuksia ehtiä kouluttaa vaikka nyt tuossa esimerkissä mainittuja kolmea isokokoista ja vaativaa koiraa kunnialla kehdosta hautaan. Ja jos kuitenkin on vaikka ne kaikki kolme olisi ihan oikeasti totta, niin niidenhän pitäisi vielä olla kaikkien elossa. Ellei ole niin mitä niille on sitten tapahtunut? Ensimmäisen ongelman ilmetessä piikille?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No sehän ei sinulle varsinaisesti kuulu. Voi olla esimerkiksi perheessä ollut kyseisiä koiria, kasvanut koirien kanssa, joten niistä on sitten ollut kokemusta. Tai lähipiirissä, ja on suht paljon osallistunut koiran elämään, oppinut siitä jotain. Kaikki kokemus ei pidä luokitella pennusta aikuiseksi koulutetuksi koiraksi, vaan sitä voi olla monenlaista.
Eiköhän se ole aika vähän mitä siitä oppii vaikka kuinka seuraisi kun isi tai äiskä lähtee viemään mustia lenkille? No ehkä sen että koira tarvitsee lenkkeilyä ja ettei sille syötetä sipsejä ja jäätelöä kaiken päivää.
No jos sinun ainoat lapsuusajan koiramuistelmat ovat lenkitykset ja ainoat oppimasi asiat ovat sipsit ja jäätelö, niin et ole tainnut koirien parissa kasvaakaan.
näistä pari- kolmekymppisistä jotka silmin kirkkain väittää omaavansa vahvaa kokemusta useista vaativista koirista. Millaistahan se kokemus heillä on? Koiraa kun harvoin ostetaan lapselle leikkikaluksi, vaativarotuista vielä harvemmin. Eli aikaisin mahdollinen koulutuksellinen kokemus näillä voi olla jossain siinä 16-vee iässä, eikä siinä ajassa, joka elämää on vasta nähty, hoideta kolmea koiraa hautaan asti ilman ennenaikaista lopetusta. Jokin näissä nuorten esityksissä mättää ja pahasti.
Kyllähän nyt kolmekymppisellä on voinut ollakin useampia koiria. 0-10v perheessä koiria, oppii perusasiat koirien kanssa olemisesta, 11-20v tulee uusi koira, jos toinenkin, voi tulla sairauksia, onnettomuuksia, voi ottaa aikuisen koiran joka elää vaikkapa viitisen vuotta, 21-30v mahtuu myös koira jos useampikin, kolmekymppisenä onkin hyvin kokemusta koirista.
Kokemusta ei tarvitse aina olla neljän vuosikymmenen takaa, jotta sitä voisi kutsua kokemukseksi.
juuri ajoin takaa että ei yksinkertaisesti voi olla kokemusta kehdosta hautaan saatetuista kolmesta VAATIVASTA koirasta. Siispä kokemus voi olla tuosta määrästä vain jos 1) koirat on viety piikille toivottaman aggressiivisena tapauksena 2) koirat jäänyt auton alle ja lopetettu 3) koirat sairastunut ja lopetettu.
Mutta no, kai se sitten on kokemusta. Mutta ei niitä ehkä kannattaisi ihan meriitteinä mainostaa.
Juu, tuohon oon törmänny, muuan ""koiraharrastaja"" on omasta mielestään aivan ylipätevä: shoppailee koiria milloin eläinsuojeluyhdistyksistä, milloin mistäkin, lenkit pieniä pissilenkkejä, aina ne koirat joutu piikille "parantumattoman käytöksen takia", vai ehkä siitä syystä sekosivat, kun niitä suljettiin autoon tai milloin mihinkin...
Eikä ole ainut tapaus missä tuollaiset 3-kymppiset selittävät, miten kokeneita he ovat kun on ollut niin ja niin monta koiraa... Ymmärtämättömyyden ja osaamattomuuden takia heillä on ollut niin monta lemmikkiä, jotka on ennenaikaisesti laitettu kuoppaan.
Tuolla taustalla määrä ei ole mikään tae. Joskus yhden koiran omistaneella on huomattavasti parempi osaaminen. Tai eihän sitä ihmisen aina tarvitse olla edes koiranomistaja, kun on realiteetit paremmin hanskassa, ja ON se näkemys koiran pidosta, mikä on enemmän kuin aika monella koiran ostaneella...
Olen 19 vuotta ja kun synnyin oli perheessä jo 8 vuotias koira joka 13 vuotiaana lopetettiin lukuisien sairauksien myötä kun oli joutunut huonoon kuntoon. Sitten tuli toinen koira(labratorin ja collien sekoitus), jota oli ilmeisesti jotenkin pentuna pahoinpidelty ja pelkäsi kaikkea ihmisiä, koiria, ääniä oli hyökkäämässä naapurin pojan kimppuun mutta tämä sai äitini estettyä ja naapurin painostuksella koira lopetettiin(alle 1v). sen jälkeen oli pienehkö tauko ja uusi koira sitten ilmestyi ja olin jo niin vanha että pystyin koulutukseen osallistumaan hyvin käyttäytyvä koira, siitä 6 vuotta olin 14v. sain oman koiran (ehtoina esim koirakirjojen lukeminen ja nykyisen koiran lenkitys ja koulutus) Sain siis nykyisen koirani, jonka koulutin alusta alkaen itse. Erityisemmin kokeneeksi en itseäni kylläkään nimitä mutta en kyllä kokemattomaksikaan, vaikkei meillä naita haastavia rotuja ollutkaan.