Olen kuullut, että köyhät lahjoittaa suuremman osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen kuin rikkaat. Lisäksi köyhät lahjoittaa erilaisiin kohteisiin, sellaisiin joista on enemmän apua juuri köyhille. Vaikuttaakohan yksinäisyys jotenkin lahjoituksiin ja muuhun hyväntekeväisyyteen? Kokeeko yksinäiset enemmän tarvetta auttaa muita, kun he tietävät millaista on kun on vaikeaa eikä apua saa, vai ajatteleeko yksinäiset enemmänkin niin, että miksi auttaa muita kun itse tarvitsee apua?
Miten sinä osallistut hyväntekeväisyyteen ja tahtoisitko olla itse hyväntekeväisyyden kohteena yksinäisyytesi takia?
Miten sinä osallistut hyväntekeväisyyteen ja tahtoisitko olla itse hyväntekeväisyyden kohteena yksinäisyytesi takia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Arvelusi pitää paikkansa. Olen aina välistä kampanjakerääjänä seisomassa markettien sisäänkäyntiporteilla. Ne köyhät, trollaattorimummot- ja papat kaivat höylimmin kuvettaan ja pysähtyvät jopa sanoin siunailemaan. No nykyään niillä varakkailla ja nuorilla on lompakossa muoviraha, mutta ei heille kelpaa pankkisiirto, kun sitä esittää. Myös tylyimmät vastaukset saa rikkailta.
Olin vasta kuukausi sitten keräämässä kehitysmaan vähäosaisille. Yllättävän positiivisesti ihmiset vielä suhtautuvat auttamiseen ja tosi harvoin tulee esille selvää negatiivisuutta.
Olen köyhistä oloista. Tosin suorannaista nälkää en ole nähnyt, mutta elämä maalla 60- ja 70-luvuilla syrjäseudulla oli vaatimatonta. Olen tottunut pienellä tulemaan toimeen. Kun on itse saanut apua ja tukea kriisien ja vaikeuksien aikoina, niin haluaa laittaa kortensa kekoon ainakin "hyvän sään aikana".
Luulen että yksinäisyys vaikuttaa siihen minkä verran ja mihin kohteisiin lahjoitan rahaa. Yksinäisenä koen usein olevani tarpeeton, mutta hyväntekeväisyyden kautta voin auttaa muita ja kokea olevani osa muiden elämää. Ehkä se johtuu osittain yksinäisyydestä, etten tahdo tukea mitään kasvottomia järjestöjä vaan yksittäisiä ihmisiä, joilla on nimi, kasvot ja tarina.
Minä haluan jollain tavalla tuntea oloni hyödylliseksi. Minulla on muutama järjestö jolle lahjoitan silloin tällöin. En halua omia lapsia ja työelämä ei ole sujunut toivotulla tavalla joten niissä en ole hyödyksi. Eläimet ja luonto ovat lähellä sydäntä. Toki myös köyhät ihmiset kehitysmaissa. Vaikka Suomessa on köyhä, täällä saa käyttää sähköä ja puhdasta vettä.
Ihan totta, rikkaat ovat töykeitä ja itsekkäitä! Eräätkin naureskelivat kerjäläisille. Mielestäni se on mautonta. Rikkaissa on varmaan eniten narsisteja.
Minä maksan säännöllisesti pienen summan kahdelle kristilliselle järjestölle. Niistä tulee tunne, että toimin oikein.
Ja sillä, että asun yksin, ei sinällään ole yhtymäkohtaa tuohon lahjoitustoimintaan.
Lainaan rahaa ihmisille joilta sitä puuttuu www.kiva.org kautta. Useimmat maksaa kaiken takaisin, joten samalla rahalla voi auttaa köyhiä uudestaan ja uudestaan.
Paras lahjoituskohde on usein tuollainen lainarahoitus esim. täysin turhia ovat isojen organisaatioiden rahoitukset (spr, kirkko, lähetysapu, punainen risti) yms., koska rahoista menee iso osa niin organisaation pyörittämiseen kuin turhiin projekteihin. Rahalla ei koskaan saada mitään pysyvää luotua edes maailman köyhimpiin maihin.
Niillä sadoilla miljoonilla euroilla saataisiin vuosittain Suomeenkin luotua valtakunnallinen opetus kaikille kansalaisille, mutta maailman köyhimmissä maissa (joissa päiväpalkka on korkeintaan 1€), niin ei saada yhtikäs mitään pysyvää aikaiseksi.
Koko rahalla saadaan "pari kyläkoulua ja ulkomailla tehtyjä moskiittoverkkoja?".
Mitä tulee "köyhien lahjoittamisintoon", niin siihen on monia syitä. Ensinnäkin Suomessa ei köyhä ole yleensä niin köyhä, etteikö rahaa riittäisi peruselintarvikkeisiin ja elämiseen, mutta sillä rahalla on sitten vaikeaa oikein muuta saadakkaan. Elämä onkin päivästä toiseen omanlaista selviytymistä, joten parin euron summalla ei nähdä olevan väliä kokonaisuuden kannalta.
Rikkaalla taas on usein tilanne kohdillaan ja päämäärä rikastumiselleen. Sen takia ei tarvitse lahjoittaa rahaa, koska sille rahalle löytyy aina jotakin käyttöä ja koko ajan tulee uutta rahaa.
Voikin nurinkurisesti ajatella, että jos köyhä rikastuisi paljon, niin hänestä saattaisi tulla erittäin pihi. Silloin koska sitä rahaa voisi käyttää lähestulkoon mihin tahansa.
Mun on kyllä vaikea uskoa, että käsityksesi köyhien ja rikkaiden syistä lahjoittaa / jättää lahjoittamatta hyväntekeväisyyteen pitää paikkaansa.
"Ensinnäkin Suomessa ei köyhä ole yleensä niin köyhä, etteikö rahaa riittäisi peruselintarvikkeisiin ja elämiseen, mutta sillä rahalla on sitten vaikeaa oikein muuta saadakkaan. Elämä onkin päivästä toiseen omanlaista selviytymistä, joten parin euron summalla ei nähdä olevan väliä kokonaisuuden kannalta."
Asiahan on ihan päinvastoin: Köyhälle muutamallakin eurolla on todellista merkitystä. Niin pienestä voi olla kiinni, voiko ostaa uuden paidan reikiintyneen tilalle tai saako hemmoteltua itseään mansikoilla edes kerran kesässä. Pienikin hemmotteluhetki voi merkitä tosi paljon, jos elämä on muuten ainaista tarjousten metsästämistä ja halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon turvautumista. Muutama euro on köyhälle arvokas lisä myös sukanvarteen, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. On tosi ikävää, jos vaikka sairastuu äkillisesti mutta rahat ei riitä lääkkeisiin.
Muistan hyvin sen, kuinka köyhänä ja yksinäisenä opiskelijana hammastulehdus pakotti mut dyykkaamaan ruokani roskiksesta parin viikon ajan. Antibiootit maksoi reilun kympin, mutta tililleni jäi niiden jäljiltä vielä vähemmän ja se kaikki oli pakko säästää hammaslääkärin laskua varten.
"Rikkaalla taas on usein tilanne kohdillaan ja päämäärä rikastumiselleen. Sen takia ei tarvitse lahjoittaa rahaa, koska sille rahalle löytyy aina jotakin käyttöä ja koko ajan tulee uutta rahaa."
Köyhät on kyllä niitä, jotka löytää rahalle aina jotain käyttöä. Rikkaalle ylimääräisellä rahalla ei ole samanlaista merkitystä. 2 000 eurolla voi saada erikoisvalmisteisen huippukännykän, mutta laatuero 1 000 euron kännykkään on niin pieni, että kannattaako siitä maksaa? Minkä verran lisäarvoa tonnin ylimääräinen panostus tuo rikkaalle, joka elää muutenkin leveästi?
Sitten on vielä sekin, kuinka paljon rahalla saa aikaan. Muutamalla eurolla, jotka köyhä voi lahjoittaa luopumalla omasta harvinaisesta hemmotteluhetkestään, ei saa tehtyä kehitysmaissakaan ihmeitä. Tuhannella eurolla, jotka rikas voi säästää tyytymällä vähän arkisempaan huippukännykkään, voisi vaikuttaa tosi paljon monen ihmisen elämän.
"Paras lahjoituskohde on usein tuollainen lainarahoitus"
Enpä tiedä. Suomessakin melkein joka kymmenennellä aikuisella on maksuhäiriömerkintä, vaikka täällä on hyvä koulutus ja sossun luukut. Miten kehitysmaiden huonosti koulutetut köyhät osaisi hoitaa raha-asiansa paremmin? Ja mitä tapahtuu, jos lainanottajan liiketoiminta ei menesty? Joutuuko köyhä myymään elimiään tai katon päänsä päältä ja pitämään lapsensa nälässä saadakseen velkansa maksettua?
Mä suosin kotimaan hyväntekeväisyyskohteita. Suomella menee huonosti, kun edes lastensairaalaa ei saada rakennettua ilman kansalaiskeräystä.
Huonosti menee ja vielä huonommalta näyttää Suomen tulevaisuus. Lahjoitan itse säännöllisen epäsäännöllisesti rahaa syrjäytymisvaarassa olevien suomalaisten lasten ja nuorten hyväksi: http://tukikummit.fi/
"Suomella menee huonosti, kun edes lastensairaalaa ei saada rakennettua ilman kansalaiskeräystä."
Lastensairaala olisi saatu helpostikin rakennettua ilman kansalaiskeräystä. Jos tutustuu hankkeeseen tarkemmin niin ymmärtää syyt kansalaiskeräykselle: omistajiksi haluttiin pari rikasta suomenruotsalaista säätiöineen.
Hankkeesta yhteiskunta maksaa 159,7/160 miljoonasta eurosta, mutta siitä huolimatta 160 miljoonan euron arvoinen talo menee säätiön omistukseen.
"Jos tutustuu hankkeeseen tarkemmin niin ymmärtää syyt kansalaiskeräykselle: omistajiksi haluttiin pari rikasta suomenruotsalaista säätiöineen."
Yleissivistyksessäsi taitaa olla melkoinen aukko. Suomessa on säätiölaki, joka asettaa tiukat rajat myös yleishyödyllisen(!) lastensairaalasäätiön toiminnalle.
"Lastensairaala olisi saatu helpostikin rakennettua ilman kansalaiskeräystä."
Niin olisi, jos päättäjillä olisi ollut siihen tarpeeksi tahtoa. Ei ollut. Rahasta on selvästi pulaa, kun kerran päättäjät ei huolehdi lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Tarvittiin säätiö ja kansalaiskeräys, jotta päättäjät saatiin tajuamaan lastensairaalan tärkeys.
"Suomella menee huonosti, kun edes lastensairaalaa ei saada rakennettua ilman kansalaiskeräystä."
Jos se raha kuitenkin irtoaa kansalaiskeräyksellä, niin ei minusta silloin voi sanoa Suomella menevän huonosti. Ongelma on siinä, että verovarat kohdistuvat vääriin asioihin ja lisäksi suurituloisimmat yksityiset ja yritykset kykenevät kiertämään verotusta eri keinoin. Sitten kun kerätään rahaa hyvään tarkoitukseen, ollaan suuriäänisesti lahjoittamassa isoja summia. No mitäs jos sen rahan olisi ihan asianmukaisesti "lahjoittanut" Suomelle verovaroina, jolloin koko keräystä ei ehkä olisi tarvittu.
"Jos se raha kuitenkin irtoaa kansalaiskeräyksellä, niin ei minusta silloin voi sanoa Suomella menevän huonosti."
Musta niin voi ja pitääkin sanoa. Mikä hyvinvointivaltio se sellainen on, jossa edes tarpeellista lastensairaalaa ei saada rakennettua verovaroin?
"Ongelma on siinä, että verovarat kohdistuvat vääriin asioihin"
Olen samaa mieltä. Se onkin suurin syy sille, että Suomella menee huonosti. Otetaan lisää velkaa, jotta voidaan syytää rahaa vaikka mihin hullutuksiin, mutta lastensairaalaa ei saada rakennettua ilman kansalaiskeräystä.
Ok, ymmärsin tuon 'Suomella menee huonosti' eri tavalla. Oletin, että sillä viitattiin yleiseen taloudelliseen tilaan.
Mutta meneehän Suomella taloudellisesti huonosti. Valtionvelkaa on pirusti ja palvelut sen kuin kurjistuu.