Kaksi entistä ammatinharjoittajaa, nyt toinen eläkkeellä, toinen työmarkkinatuella. Meillä on vielä hiukan asuntolainaa jäljellä. Voisimme pakkomaksujenkin kanssa ehkä jotenkuten sinnitellä, jos eläisimme hyvin varovasti, söisimme hyvin vaatimattomasti herneistä keitettyä hernekeittoa, perunoita, puuroja ja kaalia. Jos neuvottelisimme kaikista hankinnoista, yrittäisimme minimoida kaikki menot, toimisimme yhdessä.
Kuitenkin meillä molemmilla on taipumus elää kuin meillä edelleen olisi varaa ostaa, mitä tarvitsee. Minä teen sitä pienissä asioissa; ostan kirpparilta talousesineitä ja vaatteita, joskus ostan hyötykasveja puutarhaan. Kumppanini repäisee isompia summia. Ostetaan kodinkoneita, korjautetaan ja huollatetaan ja ostetaan uutta, matkustellaan, ostellaan lahjoja, ostellaan runsaasti ruokaa ja kallista. Näen selvästi, että olemme menossa kohti konkurssia. Yksin en pysty maksamaan edes asuntolainaa pois, eikä meistä kumpikaan halua kodista pois muuttaa. Se kuitenkin on pian edessä, ellemme saa itseämme aisoihin, ja varsinkin kumppanini saa omaa holtitonta rahankulutustaan kuriin. Ymmärrän sen, ymmärrän omatkin hairahdukseni, mutta näen myös häämöttävän tuhon. Hän ei näe. Hän uskoo, että aina jokin tulonlähde löytyy ja otetaan vaikka pankista lisää lainaa, jos ei muu auta. Kuka haluaisi olla veloissa, kun maan talous romahtaa, pian.
Miten saan toisen ymmärtämään, että on tehtävä budjetti ja siinä on pysyttävä, vaikka se ei olekaan kivaa? Emme ole nuoria hupakoita, mutta vielä saatamme elää vuosikymmeniä, joten valinnoillamme on meille merkitystä.
Tietysti paras keino olisi löytää työpaikka. Mutta miten sen teet?
Kuitenkin meillä molemmilla on taipumus elää kuin meillä edelleen olisi varaa ostaa, mitä tarvitsee. Minä teen sitä pienissä asioissa; ostan kirpparilta talousesineitä ja vaatteita, joskus ostan hyötykasveja puutarhaan. Kumppanini repäisee isompia summia. Ostetaan kodinkoneita, korjautetaan ja huollatetaan ja ostetaan uutta, matkustellaan, ostellaan lahjoja, ostellaan runsaasti ruokaa ja kallista. Näen selvästi, että olemme menossa kohti konkurssia. Yksin en pysty maksamaan edes asuntolainaa pois, eikä meistä kumpikaan halua kodista pois muuttaa. Se kuitenkin on pian edessä, ellemme saa itseämme aisoihin, ja varsinkin kumppanini saa omaa holtitonta rahankulutustaan kuriin. Ymmärrän sen, ymmärrän omatkin hairahdukseni, mutta näen myös häämöttävän tuhon. Hän ei näe. Hän uskoo, että aina jokin tulonlähde löytyy ja otetaan vaikka pankista lisää lainaa, jos ei muu auta. Kuka haluaisi olla veloissa, kun maan talous romahtaa, pian.
Miten saan toisen ymmärtämään, että on tehtävä budjetti ja siinä on pysyttävä, vaikka se ei olekaan kivaa? Emme ole nuoria hupakoita, mutta vielä saatamme elää vuosikymmeniä, joten valinnoillamme on meille merkitystä.
Tietysti paras keino olisi löytää työpaikka. Mutta miten sen teet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
joo-o mulla puolison veli eläkkeellä ja ikää 72...perusti heti eläkkeelle jäätyään konsulttifirman, itse ainoa työntekijä....käärii 5-numeroisia summia /kk Siinä oiva ratkaisu ja helppoa rahaa. Pari päivää/vko hommia ja rahaa virtaa sisään.
Hei konkassa kohta!
Kerrot suhteesta, jossa teillä on ensinnäkin erilainen suhtautuminen rahaan mutta myös vastuuseen ja yhteisiin sitoumuksiin.
Oletteko koettaneet pitää budjettineuvottelua ihan oikeasti kynän ja paperin kanssa kotona. On helppo puhua rahasta 'suunnilleen' mutta vasta oikeat summat paljastavat totuuden. Raha-asiathan ovat silkkaa matematiikkaa. Teidän siis kannattaisi katsoa kaikki koko vuonna kertyvät menot, koska esim. vakuutusmaksut eivät tule kuukausittain. Laskette siis koko vuoden budjetin, kaikki tulot ja kaikki menot ja sitten jyvitätte sen per kuukausi. ESIMERKKI: jos jokin maksu erääntysii 2 kertaa vuodessa (6kk välein) ollen vaikkapa 600 euroa per lasku, silloin pitäisi jokaisena kuukautena laittaa 100euroa sivuun tulevaa vakuutusmaksua varten.
Kannattaisi perustaa siis tili, jonne nämä tulevat menot jo ennakoivasti laitetaan suoraan palkasta, jotta sitten laskun tullen ei ole ongelmia
MM. Marttojen sivulla on hyviä linkkejä raha-asioiden käsittelyyn, tässä niistä yksi, sivulta voi linkata muitakin
http://www.martat.fi/rahat/laskut-on-maksettava/
Jos tilanne on jo ryöstäytymäisillään käsistä tai näistä kahdenkeskisitä neuvotteluista ei ole ollut hyötyä, voi varata ajan esim. velkaneuvontaan. Sinne voi mennä jo ennakoivasti.
Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi toki käydä taloussuunnitelmia läpi ja miettiä miten rahat saisi järkevästi riittämään.
Viime kädessä et voi kuitenkaan kumppanillesi mitään. Jos hän ei sitoudu perheenne yhteisiin tavoitteisiin, joudut miettimään, mikä sinun ratkaisusi sitten on. Mutta yrittäkää kuitenkin ensin, jo tänään, aloittaa kotona tilanteen kartoitus pohjamutia myöten.
Velka ei koskaan ole tuloa, vaan menoa.
tsemppiterkuin Meiju, diakoni