Lapsuudenhaaveita

Mulla on ollut hyvin monenlaisia. itseasiassa nyt viime aikoina tarttunut niihin. Yksi suurimpia on kautta aikojen ollut oma perhe. Toistaseksi, en oo ollut vielä vaikutuisessa suhteessa omien henkilökohtaisten ongelmien takia, mutta uskon, kun nyt käyn terapiassa ja keskityn puhtaasti itseeni, että voitan vielä nämä.

Muusikko oli yksi suuri haave, mutta en näin aikuis iällä halua sen tapahtuvan enään, vaikka rakastan laulamista ylikaiken. Yksi oli matkustelu. Tähän mennessä en ole vielä moista tehnyt. Tosin kuukauden päästä lähtee lento ensimmäiselle pisemmälle ulkomaan matkalle. Oon aivan älyttömän innoissani.

Sitten oli oppia tanssimaan. Ilmoittauduin nytten setan lattari tanssi kurssille. Meen eka sille päivitys kurssille osallistun myöskin ehkä, jatko kurssille jos, saan ajan järjestymään siihen. Lisäksi on ollut tatuointeja. Mitkä olen ottanut.

Yksi on kouluttautua lähihoitajaksi. Sitä haavetta olen kovasti yrittänyt toteuttaa, mutta lukihäiriö oleellisesti vaikeuttaa kouluun pääsyä. Aijon nyt tossani pyrkia siihen, että voittaisin tämän haasteen ja yksi suurimmista toteutuisi.

Lapsuuden haaveista, mitkä on toteutuneet/ toteutumassa olen ihan määrätietoisesti toteuttamassa niitä. On tärkeää, että toteuttaa unelmiaan, koska elämä se tehdään vain kerran, vain yksi mahdollisuus saada kaikki, miksi ei yrittäisi tosissaan sitä?

Mun elämän johtolanka löytyi lapsuuden unelmasta, joka ei jättänyt rauhaan.
Kävin jossain vaiheessa läpi kriisin, kun näytti siltä, että mun oma lapsuuden unelma on jäänyt toisten ihmisten unelmien alle. Olin ottanut liian tosissani muiden toiveet ja olin kyllä tosi happamana asiasta. Aloin tonkia omaa unelmaani ja löysin siitä ytimen. Samalla palikat alkoivat putoilla paikoilleen: huomasin, ettei ole liian myöhäistä alkaa ottaa toivettani ja itseänikin vakavasti. Unelma on päivitetty nykyhetkeen ja parasta on se, että pystyn nyt kulkemaan sitä kohti ja samalla innostamaan muita! Olen onnellinen ja elän täyttä elämää joka päivä. Olen tarvinnut kaikki kokemukset voidakseni tuntea näin niin kuin nyt tunnen.
Yritän siis sanoa, että lapsuuden haaveisiin kannattaa panostaa vielä aikuisenakin. Ei pidä lannistua ja heittää unelmia roskakoriin, jos se ei ole toteutettavissa just siinä muodossa kuin se on elänyt lapsen mielessä. Pintaa raapimalla voi löytää ydinajatuksen ja muokata siitä toteutettavan, jalostaa sitä. Joku esim. on halunnut pienestä asti lääkäriksi, mutta siitä tästä ja tuosta syystä haave ei ole toteutunut. Jos se on tosiaan jotain sellaista, mikä ei haihdu mielestä, niin miksi ei lähtisi jalostamaan haavetta. Entä jos lähtisikin kouluttautumaan kokonaisvaltaisen hoidon alalle, tutkimaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja tai keskittymään terveyden edistämiseen länsimaisen sairauskeskeisen lääketieteen sijaan?..!... Kaikkia sitkeitä haaveita kannattaa tutkia, olivatpa ne mitä tahansa. Ei ne muuten mielessä roikkuisi, ellei niihin sisältyisi jotain tärkeää sanomaa.