Luin Nina Teicholzin uutta kirjaa,

Tuo on totta, olen myöskin lukenut näiden hyvien kasvisrasvojen hapen ja lämmön vaikutuksesta muuttuvan, niin että 'vapaat radikaalit' tulevat kuvaan mukaan. Ja nehän nyt aiheuttavat soluissa pahoja muutoksia.
Manteleissakin suojaava kuori on hyvä, rikkonaiset ovat joutuneet jo hapen, valon ja lämmön pilaamiksi, samoin pähkinöissä.. et c.
Jokin aika sitten tohtori Tolonen kirjoitti tuosta
" ..hapetusstressistä ja vapaista radikaaleista ja monet tietävät, että antioksidantit ovat terveydelle hyödyllisiä. Moni kaipaa kuitenkin tarkempaa tietoa siitä, miten ne vaikuttavat. Käsitykset antioksidanttien merkityksestä muuttuvat pikku hiljaa, kun uutta tietoa kertyy. Antioksidantit ja omega-3-rasvahapot hillitsevät sekä hapetusstressiä että tulehdussytokiineja. Näin ne ehkäisevät ja jarruttavat useimpia pitkäaikaissairauksia."

Mutta mitä enemmän näitä lukee, päätyy lopulta erään ihmisen lauseeseen:
"Kun kaikkea syö paljon, niin eiköpä siinä jotain hyvääkin mene muun muassa." :)

Kyllä tavallinen kuluttaja menee sekaisin, kun kaikkea ensin mainostetaan terveellisenä ja sitten taas se tutkimuksissa kiistetään.
No, uppopaistoja en harrasta, enkä munkkejakaan juuri paistele, mutta ravintorasvoista käytän Oivariinia, ja oliiviöljyä paistamiseen, vaikka en aina. Siikaa paistoin kyllä Oivariinissä, sen maun vuoksi, kalaa kun en mausta kuin sitruunapippurilla.

Enpä tiedä mitä muuttaisin ruokatottumuksissani, ikääkin jo sen verran ettei nuo tauditkaan kovin peloita.

Nyt suihkuun ja oloasu päälle:D heippa vaan!

Ehkäpä siinä mentiin " ojasta allikkoon", kun öljyjä alettiin käyttämään uppopaistamiseen , frittaukseen, kaikkiin näihin kovaa kuumuutta vaativiin uusiin ruuan valmistamisiin.

Nämä keittoastiatkin ovat kuulemma kuin sitkeän kovan kalvon peitossa, samoin kokkien vaatteet ja keittiön seinät.

Ne ei lähde puhtaaksi tavallisilla pesuaineilla, vaan pitää olla jotain liuottimia.

Keittämällä ja hauduttamalla tulee parhaat ruuat luulen, olen sen nyt tullut huomaamaan.

Myös kalan paistan usein voissa, se maku on mainio.

Tuota en ole keksinytkään, että manteleissa ja pähkinöissä pitää olla kuori! Mutta parenpanahan ne sitten pysyvät!

Muuan mies sanoi, että hän syö hieman kaikkea, voisi olla hyvä periaate!

Rasvasotaa on käyty vuosikymmenet, oppeja kumotaan ja uusia tutkimuksia tehdään, paras luottaa omaan järkeen. Luonnollinen on aina hyvä valinta, mahdollisimman vähän lisäaineita ja käsittelyä. Voi on aina voita, maku on mainio ja tietää mistä se sisältää. Määrä on ratkaiseva, meillä sitä kuluu lähinnä vain kalan paistamiseen pienet määrät, joskus herkkuna kuten uusien perunoiden kanssa . Rypsiöljyä käytän yleensä vain kylmänä salaatteihin, kaikki pannulla paistamiset olen muutenkin melkein tyystin hylännyt, enkä muuta uppopaistoa harrasta kuin munkkeja vapuksi. Uunissa voi laittaa paljon ruokaa, rasvoja ei tarvitse kärytellä ja voi kypsentää miedossa lämmössä. Leivinpaperi on manio apulainen , nyyttiin vihannessuikaleita, yrttejä , kalafileitä, sitruunaa, vähän suolaa ja öljytilkka. Hyvä leipä ei mitään levitteitä tarvitse , tai laittaa vaikka kurkkua ja tomaattia jos kuivalta tuntuu, omenan ja avokadon viipaleet saavat hapankorpunkin herkuksi.

Paljon on puhuttu haitallisista transrasvoista eli osittain kovetetuista kasviöljyistä. Niitä on juuri levitteissä, joita mainostetaan kevyiksi ja terveellisiksi. Olen tosin lukenut, että Suomessa margariinit kovetetaan täydellisesti, jonka ei pitäisi olla haitallista. Kasvirasvajäätelökin on epäilyttävää, ainakin minä syön kunnon kermajäätelöä silloin kun syön, eihän herkuttelu saisi jokapäiväistä ollakaan. Sama koskee juustoa, vähän ja harvoin, mutta ehtaa.

Mantelit ovat suurta herkkuani, enpä tullut ajatelleeksi tuota kuoren poistamista. Ostan yleensä ison edullisen pussin kuorellisia , kiehautan ne jotta saan kuoret irti , kuivatan ja laitan nättiin rasiaan kuin karkeiksi. Kesällä savustetaan usein itsepyydettyä kalaa, ja jotkut pelottelevat "häkään kuolleen" epäterveellisyydellä. Mutta kalan nahkahan poistetaan, kuka sitä edes pystyisi syömään. Grillaus on suurta muotia ja huvia, kesään kuuluu muutamat kunnon grillikemut, tirisköön kyljysten rasva ja vartaisiin sujahtakoon kanapalojen sekaan paprikaa, pikkusipulia ja tomaattia. Ja jälkkäriksi muurinpohjalettuja ;). Grillin ympärillä yhdessä touhuaminen on niin mielelle ja aisteille hyvää tekevää, että se kumoaa ruuan mahdollisen epäterveellisyyden.

Kun arkiruokailu on terveellistä ja niukahkoa , voi juhlissa hyvillä mielin nauttia hyvistä mauista , ja silmän ruokaa pitää aina olla kauniissa esillepanossa ja kattuksessa.

olen syönyt, silti elossa

Salaatteihin laitan hyvää oliivi-tai rypsiöljyä ja sitruunamehua tai omenaviinietikkaa, en valmiita kastikkeita.

TV:stä näin hiljattain miten mieskokki teki " gripsejä", siankylkipalaa, jossa oli luut.
Olivat marinoituja, hän laittoi ne uuniin noin 2,5 tunniksi 90 asteeseen.
Sen jälkeen kun menivät grillille ja muut ruuat oli valmiina, vielä käytti niitä grillissä ja sitten leikkasi ne sopiviksi palasiksi, joita syötiin sitten käsin, aitoon loma tyyliin!
Mantelit ovat myös minun herkkuani ja myös pähkinät.
Pähkinät ovat vain joskus niin kovia, että pelkään ,ettei hampaastani pala lohkea, no, ei vielä ainakaan!