Onko polven tähystyksestä vain haittaa?

Polviniveleen voidaan tehdä monenlaisia toimenpiteitä. Nivelkierukan repeämän tasoittelu on toimenpiteistä pienimpiä ja siitä myös toipuu nopeimmin (alle kuukaudessa), kun sen tekee tähystysleikkauksia runsaasti tehnyt ortopedi.

Kun kuuntelet "kohtalotovereita", kannattaa selvittää mitä polvileikkauksessa on heille tehty. Jos on korjattu etu- tai takaristiside, tehty rustonsiirre, tehty asennonkorjaus eli osteotomia tai asennettu tekonivel, niin toipuminen ja jatkohoito ovat huomattavan erilaisia kuin nivelkierukkatähystyksen jälkeen.

"Huh huh, ilmeisesti polvileikkaukset epäonnistuvat tavattoman usein" -> sana "polvileikkaukset" sisältää siis vaikka minkälaisia toimenpiteitä, jotka maallikot tyypillisesti niputtavat yhteen, vaikka dignoosi, hoito, toipuminen ja ennuste ovat aivan eri. Kaverin pelottelu on nykyisin netti- ja some-aikana vielä monin verroin helpompaa kuin ennen.

Normaalia perusliikuntaa ei koskaan kielletä kierukkarepeämätähystyksen jälkeen. Turha pelätä ja suunnitella linkuttelua. Eri asia siis on, jos polvessasi on muutakin vikaa. Se selviää sitten tähystyksessä ja hyvin usein voidaan hoitaa samoin tein.

Kiitos vaan lohdutuksesta, mutta lääkärikin oli epäileväinen sen suhteen, voiko enää tulevaisuudessa harrastaa muuta kuin kevyttä liikuntaa. Haluja olisi toki ihan kunnon urheilemiseen, ei vaan kevyeeseen liikuskeluun. Ilmeisesti ikä tuo ratkaiseva tekijä, nelikymppinen taitaa olla liian vanha toipumaan kunnolla.

Helppo sanoa, että löytyy muuta liikuntaa, loppujen lopuksi vähissä ovat. Uinti nimenomaan kiellettiin täysin (sivuttaisiliike sattuu) ja vesijuoksu ei nyt liikunnasta käy.
Kilpaurheililijan, nyttemmin kai kilpakuntoilijan taustalla on vaikea kuvitella, että jokin joutuvanpäiväinen liikunta, jossa ehkä vähän pulssi nousee, toisi mitään mielenkiintoa...pitäisi päästä treenaamaan aerobisesti ja pitkään mutta yhtä lailla maksimikestävyyttä anaerobisesti. Kilpasoutu voisi olla ainoa, mutta talous asettaa realiteetit vastaan eikä treenikavereita täältäpäin löydy, jos parisoutua ajattelisi.
Mutta tuo leikkaus saattaa jäädä väliin, yritän paskalla polvella tehdä sen senhetkisen kunnon mukaan mitä pystyn. Todennäköisesti menee ajan myötä pahemmaksi ja sitten kävellään kepin avulla, jos sitten edes kävellään. Mutta keneltäkään en ole saanut vahvistusta, että leikkaus olisi auttanut niin, että paluu treenaamiseen olisi oikeasti onnistunut. Joten turha maksaa tyhjästä.

Puolentoista viikon päästä olisi polvileikkaus. Rakennetaan uusi eturistiside ja korjataan kierukkaa mitä korjattavissa on (kassinkahvarepeämä). Pakkohan tuo on leikata kun 4 viikkoa polven hajoamisen jälkeen olen vieläkin keppien armoilla. Kunhan sitten pääsen kepeistä eroon niin fillarointi se varmaan on ykköslaji kuntoilussa. Ikää on 50.

Työkaverille tehtiin vastaava viime vuoden lopussa. Nyt voi tehdä kaikkea muuta paitsi ei äkillisiä suunnanmuutoksia vaativia lajeja. Joten kaipa tuo onnistuu. Varmaankin heinäkuu menee ihan vankina sisällä, elokuussa voi vähän keppien kanssa liikkuakin. Syyskuussa töihin ja jos lokakuussa pääsisi kepeistä eroon ja sitten fillaroimaankin. Ja joo, pyöräilyllä tarkoitan ainakin alkuun kympin parin sunnuntaipyöräilylenkkejä. Ensi vuonna sitten ihan hikilenkkejä. Tuolla sivulla on alalaidassa kysymys aiheesta lääkärin vastaus http://www.hoitonetti.fi/sairaudet/polven_nivelkierukan_repeämä/

itellä leikattin polvi (eturistiside poikki) 13.6. Tänään 6 päivän kuluttua leikkauksesta kävelen jotenkin ilman keppejä. Pari viikkoa ja jätän kepit pois kokonaan, kokeilen ajella polkupyörällä. kuukauden kuluttua aattelin rymytä pururadalla kävelylenkkejä tehden. Ens keväänä pelaan taas sählyä.
Lääkäri sano että rustoissa on pientä kulumaa, asfaltilla juoksemista ei suosittele.
Toinen polvi leikattiin 10v sitten. Se tervehtyi täysin.
Ei tässä pingota ympäriinsä enää kuin nuori kolli mutta kyllä lääkärit kuntoutus saa melkein ihmeitä aikaan.

Minulle tehtiin 2 vuotta sitten tähystyksessä polvinivelen puhdistus ja olen päässyt tämän ajan ilman särkylääkkeitä. Tavoitteenani olikin että pystyn lenkkeilemään, käymään jumpissa ja tekemään tavanomaiset kotiaskareet ja se on onnistunut.
Lääkärit joskus pelottelevat, koska näitä puhdistusleikkauksia vähennetään. Odottavat, että menee niin pahaksi, tekonivel vain samalla...
Ei kannata suhtautua noin pessimistisesti. Sitten näet, mihin urheiluun pystyt. Kyllä se toipuminen täysin vie kuukausia, vaikka kyynärsauvat saa heittää hetikohta pois.

Minun oikea polveni on tähystetty kahdesti. Ensimmäisellä kerralla todettiin polvessa trauman aiheuttama rustovaurio ja polvi puhdistettiin. Toisella kerralla todettiin sama rustovaurio, mutta tällä kertaa vaurioalue siistittiin ja kiilaksi tehtiin mikrofraktuurat reisiluun päähän kantavalle pinnalle.

Ikää minulla on 38 vuotta ja aina viime syksyyn asti olin palloilulajin kilpaurheilija. Vaikka ennuste oli hyvä, karu tosiasia oli se, että ura loppui tuohon polvivammaan. Laji on haasteellinen, mutta luonto oli vielä haasteellisempi eikä tuo rustovaurioalue lähtenyt toivotulla tavalla rakentamaan korvaavaa rustoa. Nyt tilanne on se, että liikkua saa niin paljon kuin sietää ja periaatteessa mitä tahansa voi tehdä, kivun sallimissa rajoissa.

Lääkärin mukaan polvessa on jonkin verran kulumaa, eikä mitään ole tehtävissä. Röntgenkuvien mukaan pinnat on ok, eikä ainakaan vielä nivelraossa ole muutoksia. Nyt tilanne on se, että reisiluun päässä on noin neliösentin kokoinen kohta, jossa on luu näkyvissä ja joka aina sopivan hetken tullen ilmoittaa vietävän kivuliaasti olemassaolostaan.

Mutta ketuttaa. Toki, monta vuotta on pelikentillä touhuttu, mutta olisi siellä vielä joku aika voinut mennä lisääkin. Lääkäri teki arvion hoidoista, eikä sitä tietenkään voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos tuo rustopinta olisi, huononakin jätetty paikalleen. Tilanne voisi olla huonompikin.

Kuntoutusaika meni aika lailla omatoimisesti ja tuota pyöräilyä tuli harrastettua niin kuntopyörällä kuin ulkonakin - sopii polvivikaiselle, vaikka ei ehkä sitten olisi niin motivoivaa. VEsijuoksu oli ja on myös loistava laji polvivikaiselle, nivel ei rasitu ja tulee liikettä, samalla vesi kehoa viileämpänä elementtinä pitää nivelen mukavasti viileänä. Mutta itse asiassa, tuolla kuntoutuksella, ennen ja jälkeen on erittäin merkittävä rooli - älkää unohtako sitä. Ja jos ei vikaa vielä olisikaan tai on vain pieniä oireita, kannattaa tehdä huoltavia liikkeitä ja kysellä neuvoja ammattilaisilta / fyssareilta. Polven kohdalla sanonta liike on lääke, toimii erinomaisesti.

Minun kohdallani piti olla selvää, että ura jatkuu. Vaan toisin kävi. Uskon kuitenkin, että tehty päätös oli oikea ja enemmän harmia tuosta revenneestä rustosta olisi ennemmin tai myöhemmin tulllut. Kierukan kohdalla lienee vähän sama juttu. Jos asiasta jotain positiivista haluaa etsiä, niin henkilökohtainen vakuutusyhtiö on ollut asiassa erittäin asiallinen ja hommat ovat hoituneet erittäin nopeasti ja joustavasti. Urheiluvakuutus olikin sitten vähän pettymys.

Alkuperäiseen otsikkoon voisi vain todeta, että asiaa voi pohtia monelta kantilta. Omalla kohdalla kyse ei mielestäni ollut turhasta leikkauksesta, vaikka lopputulos ei ollut toivottu. Toki, varmaan niitä turhiakin leikkauksia on, mikäli viime aikoina virinneseen keskusteluun on uskominen.

Itse olisin valmis vaikka vielä kerran leikkaukseen, jos tuohon polveen sillä tavoin olisi apua saatavilla.