Onhan mulla vanhemmat ja veljet ja sisko, mutta en niille asioistani halua puhua.
"Kavereita" ei sinänsä ole yks tyttö on ihan mukava, mut se on kaikille kiva ja ei se mua huomaa. Koko kesälomalla en oo ollut yhdenkään "kaverin" kanssa tekemisissä ehkä kikissä laittanu tyyliin moi, mut en sen enempää. Ei mua sinänsä haittaa olla yksin, mutta mulla on aika paljon masennusta ja ahdistusta ja asioita joista mun pitäisi puhua. Kyllä mut lapsipsygologin puheille ollaan lähettämässä, mutta en usko, että puhun hänelle paljon paskaakaan. Kaikilla on se paras kaveri jolle vuodattaa huolensa, mutta musta tuntuu, että jos kertoisin kaikki ongelmani heille he eivät haluisi enään olla seurassani. Pelkään, että kun kerron huoleni he jättävät minut. Olen tällähetkellä aika sisäänpäin suuntautuva ja oikeastaan kylmä ihmisille. Ei siitä ole kuin ehkä viikko kun nousin yöllä meidän ikkunalle ja meinasin hypätä. Monesti käynyt mielessä heittäytyä auton alle. Minulta koulun terkkari kysyi itsetuhoisista ajatuksista, mutta koska äitini oli paikalla en halunnut myöntää niitä vaikka hän olisi ne lopulta kuullut. Koulussa mua on kiusattu mun erillaisuuteni takia. Vaikka perheeni kesken olen iloinen niin oikeasti olen todella masentunut ja itken paljon sillon kun kukaan ei ole paikalla. Viiltele en varsinaisesti en ihan verille asti, mutta näkyviä jälkiä. Meillä on pihassa karviaismarja puska siitä saa kivat viillot käteen kun huitasee ja niitä usein hakkaankin kun paha mieli on. (Tiedän, että kuulostaa tyhmältä) Olen viimeaikoina alkanut vakavasti ajattelemaan itseni tappamista.
"I only trust myself"
"Kavereita" ei sinänsä ole yks tyttö on ihan mukava, mut se on kaikille kiva ja ei se mua huomaa. Koko kesälomalla en oo ollut yhdenkään "kaverin" kanssa tekemisissä ehkä kikissä laittanu tyyliin moi, mut en sen enempää. Ei mua sinänsä haittaa olla yksin, mutta mulla on aika paljon masennusta ja ahdistusta ja asioita joista mun pitäisi puhua. Kyllä mut lapsipsygologin puheille ollaan lähettämässä, mutta en usko, että puhun hänelle paljon paskaakaan. Kaikilla on se paras kaveri jolle vuodattaa huolensa, mutta musta tuntuu, että jos kertoisin kaikki ongelmani heille he eivät haluisi enään olla seurassani. Pelkään, että kun kerron huoleni he jättävät minut. Olen tällähetkellä aika sisäänpäin suuntautuva ja oikeastaan kylmä ihmisille. Ei siitä ole kuin ehkä viikko kun nousin yöllä meidän ikkunalle ja meinasin hypätä. Monesti käynyt mielessä heittäytyä auton alle. Minulta koulun terkkari kysyi itsetuhoisista ajatuksista, mutta koska äitini oli paikalla en halunnut myöntää niitä vaikka hän olisi ne lopulta kuullut. Koulussa mua on kiusattu mun erillaisuuteni takia. Vaikka perheeni kesken olen iloinen niin oikeasti olen todella masentunut ja itken paljon sillon kun kukaan ei ole paikalla. Viiltele en varsinaisesti en ihan verille asti, mutta näkyviä jälkiä. Meillä on pihassa karviaismarja puska siitä saa kivat viillot käteen kun huitasee ja niitä usein hakkaankin kun paha mieli on. (Tiedän, että kuulostaa tyhmältä) Olen viimeaikoina alkanut vakavasti ajattelemaan itseni tappamista.
"I only trust myself"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiiän ton tunteen. Liiankin hyvin.
Oon aina ollu outo ja mua on välteltykki sen takia ja usein mielellään tykätty jättää oman onnensa nojaan. Sitte keksin muuttaa itseeni tai oikeestaan oppii käyttäytyy ku muut. Mut nyt vaikka mulla on joitakin kavereita, ei ne tunnu miltään ku ei ne tiiä mikä mä oon ja en uskalla näyttääkkää ku ne hylkäis. Niiku aina ennenki. Lisäks oon kadottanu itseni täysin en luota keneenkään ja no olen yksin. Päälle päin kaikki näyttää olevan ihan fine kans.
Kai tälle on syy miks herää vielki seuraavaan päivään?
Haluaisitko jutella kikissä? Olen kokenut itse samanlaisia ajatuksia ja nähnyt mitä masennus tekee ihmiselle, olen auttanut itsetuhoista ystävääni. Jos haluat, tule juttelemaan, vaikka ihan niitä näitä: mirellebet.