Edellisesta pitkästä suhteestani on kulunut 2 vuotta. Olen huomannut viime aikoina, varsinkin iltaisin, miten pahassa hellyyden kaipuussa elänkään. Se että sai olla jonkun lähellä, tuntea rakkautta, ja tulla rakastetuksi. Läheisyys, hellyys ja kaikki. Jonkinlaista "hellyyttä" olen saanut paljonkin, mutten sellaista missä ei olisi mitään taka-ajatuksia.
En tiiä miks tänne kirjotan, mutta kun tuli tälläsia ajatuksia mieleen. Miten ihminen tarvitsee toista lähelle. Ei siinä mitään, olen todella nauttinut sinkku ajoista täysin rinnoin, mutta nyt on alkanut tuntua pahalta.
Jep, eipä muuta :)
Kommentoikaa joku jos koskettaa jotenkin :)
En tiiä miks tänne kirjotan, mutta kun tuli tälläsia ajatuksia mieleen. Miten ihminen tarvitsee toista lähelle. Ei siinä mitään, olen todella nauttinut sinkku ajoista täysin rinnoin, mutta nyt on alkanut tuntua pahalta.
Jep, eipä muuta :)
Kommentoikaa joku jos koskettaa jotenkin :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hellyys ilman tai with rakastelua tai vierellä oloa ja silittelyä yms. on se, mitä kaipaa-. Muunlaista hyväksyntää(?) ja halailua saan tavallisilta ystäviltä.
Niinpä.. itseasiassa tarve hellyyden osoittamiselle tuntuu nykyään paljon vaativampana kuin tarve hellyyden saamiselle (sikäli kun niitä voi toisistaan erottaa). Ikäänkuin "keho" tuottaisi hellyyttä vakionopeudella, mikä sitten patoutuu kun sitä ei pysty purkamaan mihinkään Uhh-huh :-(
Noh, kaipa tämä sinkkuilu joskus loppuu..
Samanlaisia ovat ajatukseni, elämäntilanne ehkä kuitenkin erilainen. Ihmisen ikävä toisen luo... sitähän se on. Itselläni on vielä tilanne, jossa pidän toisesta ihmisestä erityisen paljon, tulee pakottava tarve saada koskettaa toista, jakaa niitä hyviä tunteita ja tietenkin haluaisi saada itsekin hellyyttä ja rakkautta osakseen. Kaikilla se perustarve on, mutta minulle se on aina ollut erityisen tärkeä. Nyt, kun hyvistä ajoista on jo vuosia, tuntuu, että ei enää jaksaisi odottaa.. Tuntuu, että on pakko tehdä jotain, mutta kun ei voi ..
Edellisestä pitkästä suhteestani on kulunut jo yli 5 vuotta. Tähän muuten tottuu. Vielä kun muistaa ettei enää tarvitse kotona stressata hankalien sukulaisten tai sisaruskateuden tai perinnönjakojen vuoksi.