Elättekö niin..

Miksi niin pitäisi tehdä?
Hommatkoon itse omat mammonansa ja romppeensa!
Kaiken pistän viimeisinä aikoina menemään.

Vaatteet ja huonekalut kirpputorille, taloon jumalaton kiinnelaina, auton myyn halvalla naapurille, rahavarat pistän bingoon ja irtisanon henkivakuutuksen.
Viimeisillä voimillani potkin vielä omenapuita, niin että ei niihinkään jää mitään jäljelle.

Eipä tule perikunnalle kinastelua omaisuuden jaosta.
Kiukku antaa voimia, joten arkku kulkee kevyesti kirkkomaan multiin.

Emme elä. Ei ole tarpeen.

Kiva ostella, mitä mieli tekee.

Noup, jokainen hankkinkoon itse. Riittää kun itse pyrkii itsensä elättämään haluamallaan tavalla. JOs jottain sattuu yli jäämään niin sitten jää :).

miksi pitäs uhratua aikuisille lapsille ja lapsenlapsille, heillä oma elämä ja ei usein eläkeläiset itsekkään elä perinnöillä, vaan ovat tehneet työtä.

Minä elän itselleni niinkuin minunkin vanhemmat eli itselleen ja lapseni elää paremminkuin minä,
Miksi vaivaisin mokomalla itseäni, onko aloittajalla ressiä asian tiimoilta kun kehtaa kysellä.

Rikkain tuttavani eli elämänsä kuin toukka puunraossa. Eikä jälkeen jäänyt edes ainuttakaan rintaperillistä.

No eipä ole elämä koskaan ruusuilla tanssimista ollut,
mistäpä olisi omaisuuksia siunaantunut?

Ehkä sitä joskus haaveili leppoisasta eläkeiästä,
mutta suureksi bluffiksi senkin totesi aikanaan.

Toinen juttu on että jos asuu seudulla ja on sellaisen suvun jäsen,
missä ny enempikin elelee semmosia romanialaistyyppisiä asioitsijoita,
nii kymmeniä kertoja pääsee eroon varallisuudestaan ja
terveydestään, joskus saa olla henkitoreissaankin, vähän pettynyt ihmissuhteissaan, miksei masentunutkin.

Allikoista ei apua pahemmin siunaannu, kunhan jaksaa päivän kerrallaan
elämän loppusuoran - ei sit pahempia murheita. Kyllä kuolo korjaa ajallaan.

Pihistämme niin, että veri tihkuu kynsien alta. Olen kuullut kuvattavan pihistämisen maksimointia.

Usein lauantaipäivisin syömme kaurapuuroa.
Aterioiden ylijäämistä "sävellän" uudet sapuskat.
Asumme vanhan kerrostalon pienessä asunnossa.
Ruokaostoksilla tullaan punalappuiset ja lasken niistä, kuten muistakin, yksikköhinnat.

Automme on 16-vuotta vanha ja raaskin ajaa vuosittain vain alle 5000km.

Etsin aina kohteisiin ja aikatauluihin sopivat, halvimmat lennot.

Runsaisiin poissaoloihimme vedoten tingin kuntosalin vuosikortista alennusta.
Maksoin tänään korttini vuodeksi eteen päin. Nythän sitä on käytettävä mahdollisimman paljon. Kotona ollessani 6krt/viikko.

Yksityislabrassa raaskin tarkistuttaa ainoastaan Hb:n, joskus S-CEA:n ja S-PSA:n.
Julkisen puolen 3:n vuoden karenssi päättyy tänä vuotena.
Testotasoni tarkistutan hyvin harvoin.

Periaatteemme on, että haluamme jokaiselle käyttämällemme eurolle mielestämme riittävän vastikkeen.
Ensimmäisen ja miljoonannen euron ostovoima on täsmälleen sama!

Eikös tässä lähestytä perinnön kasaamisen maksimointia?

Minulla ei ole lapsia ja ei siis lapsenlapsiakaan. Sisarteni lapset ovat sen verran äveriäitä ja pärjäävät omillaan, että eivät tarvitse tätinsä säästöjä. Kyllä minulla jonkin verran säästöjä on, kun ei ole niitä omaisia sitten hyysäämässä, kun voimani ehtyvät.
Kun on jemmassa jonkin verran, niin voi käyttää yksityisiä lääkäripalveluja, ajaa taksilla, ostaa palveluja ym. Ja hyvä on että omillaan voi sitten saattaa haudan lepoon.
Kaiken varalta minulla on testamentti, jos satun yllättäen kuolemaan. Haluan että omaisuuteni jää ulkolähetystyön hyväksi.

Raha ei enää merkitte muuta kun ruokaa jääkaappiin ja kunnon fillarin.
Joskus tuli kerättyä sairaan tytön tulevaisuutta varten mut turhaan sekin.
Nyt tuhlaan niitä ,tänäänkin ostin uusia perunoita ja silliä.

Perusnuukana ihmisenä en todellakaan pysty tuhlaamaan perintöjäni sen paremmin kuin kaikkea sitäkään minkä itse olen työlläni hankkinut. Elän mutta en kituuta - luoja paratkoon!

Jos sairastun vakavaan parantumattomaan tautiin niin varmana en mene johonkin Englantiin saamaan kallista hoitoa, vaan sanon:

- Tämä oli nyt tässä, enempää en tarvitse enkä pitempään halua elääkään, onnea ja siunausta teille jälkipolvet ja tervettä järkeä elämänne suuriin valintoihin!

Voisihan tuon kai noinkin sanoa, vaikka kysymys ei tietenkään koko elämisestäni ja tavastani elää.
Olen kuitenkin tehnyt päätöksiä ja valintoja joilla pyrin tuohon "mahd.paljon perintöä" jättämiseen. Päätökset ja valinnat on tehty jo aikapäiviä sitten, ja kun ei tarvitse tehdä itse mitään asioiden eteen niin eipä niitä juurikaan tule edesajateltua/ muistettua, hyvä jos kerran vuodessa.
Ihan tavallisesta, järkevästä suunnitelmallisuudesta tässä mielestäni on kysymys, ei varsinaisesti vaikuta elämääni mitenkään.

Minun kuolemaani ei tarvitse odottaa.....ainakaan siksi että rikastuisivat....
Niitäkin on jotka odottaa..... lapsen suusta kuultua: ..Isä sanoi että mennään thaimaaseen ....sitten kun mummo heittää lusikan nurkkaan......

Joskus on ollut mielessä, mutta lapsilla on (2) on omat talot uudet autot hyvät tulot,ehkä taloni jää---aikaahan ei kukaan tiedä.

Muistuu mieleen kun isäni kuoli hän asui viimeiset vuodet yksin perijöitä oli vain minä ja siskoni sanoin hänelle että ota minulta maksu isän hoidosta(jakoilääkkeet) oli kai joka toinen viikko pyysi vain 3000e olisin voinut antaa 3t lisää hän on nuorempi ja hyvätuloisia.

Vaimoni suvunpuolella oli hankalaa ajattelin laittaa lakimiehet asialle ja niin olisi pitänyt tehdä, hyvä on olla jälkiviisas.

Vaimoni isä kuoli ennen häntä, vaimoni kuoli ennen hänen äitiä siis kuka oli perimässä se oli vaimoni kuolinpesä tätä en tiennyt kuin lopussa.

Koska puhtaan rahan jakaminen oli vaikeaa kirjoitin en halua periä mitään vaimoni mahdollista pankkitiliä ja muuta.

Koko asia ei kestä päivänvaloa mutta saa olla.

Juu, elän. Jos niille ei muuta jää, niin mahtavat jätekasat ainakin.

Hyvä kun palkka riittää kuun loppuun, siinä on jo tavoitetta.

Jos olisi ylimääräistä, niin antaisin jälkipolville jo nyt.

En mieti mitä jää jälkeeni perinnöksi ainoalle lapselleni. Elän kuten haluankin, vaatimattomasti mutta pihtailematta.
Asunto maalla ja kaupungissa jää jos eivät pane myyntiin hoitomaksujani varten mikäli en älyä kuolla äkkiä.
Vaikka eläke on pieni, siitä jää väkisinkin yli kun on kaikkea, enkä osaa tuhlata enkä shoppailla.

Hyvin tuli esiiin kommenteista.

Ei ihmiset ole kiinnostuneita tulevista sukupolvista, edes jälkeläisistään. Tärkeintä, että itellä mahdollisimman kivaa. Tosiasiahan on, nykyajan ihmisiltä jää perinnöksi elinkelvottomaksi tehty planeetta ja koko oman eläinrodun ja monen muun eläinlajin kuoleminen sukupuuttoon. Se, mitä maapllosta jää jäljelle, se on sitten sen ajan murhe ja jonkin muun eliölajin päänsärky.

=DW=

Eiköpähän työkansan elo ole ollut
sitkeää puurtamista leivän hankkimiseksi
ja pankin velkaorjuudessa elämistä
kaiken aikaa?
Totta myös lapsilleen ja lastenlapsilleen haluais edes jotenkuten inhimillistää elämää muttei sekään aina ole niin tehtyä kuin sanottua. Monia murheitakin voi matkaan mahtua.
Elo voi olla myös paskasikojen armoilla elämistä monissa merkeissä. Ehkä pahimpia saastuttajia on juopponarkki-huseerajat, harvoinhan niitäkään kiinni saadaan vaikka maailmanlaajuisissa organisaatioissa pyörivät ja pankit kynii
mummujen ja vajaakuntoisten varoja heidän bisneksiinsä.
Että jotenkin niinku vähän tautiselta kuulostava on kysymyskin.

Meillä kummallakin on vain omat pattipolvet.

Ei tarkoituksellisesti ainakaan, ja ei niitä ihmeitä perintöjä jää, tämä osake -tiijjä sit missä hinnoissa tämäkään kunhan realisointi aika olisi, maatalo - vanha - ei mikään sijoitus, ja saarimökki - no kuka arvostaa hankalaa mökkeilyä eli ei säästöpossu sekään ja pikkupala lappia - siinä ne, ei kannata meijjän kuolemaan ainakaan odotella :/

Onhan sitä. Jaettavaksi tai ennemminkin perittäväksi. Aikanaan teimme testamentin, jolla mahdolliset puolisot eivät pääse perimään. Hyvä oli, nyt on maatila ja muutakin kertynyt.
Omaa elämää eletään ja tuhlataan, miten hyvältä tuntuu. Itse asiassa vain autot on se juttu. Mökki tuli mutkan kautta suvulta.
Tänne kaikki jää, eikä sellaiseen saa sydäntään kiinnittää. Järkevä voi silti olla.
Tavaraa on joka rakennus täynnä, sukulaisten roinaa lähinnä. On hommaa joskus tyhjentää. Niin sitä jätevuorta jokainen kasvattaa.
Kummallisesti on elämä vienyt. Onneksi on terveyttä vielä, joten jotakin pystyn tekemään. Kitkemistä ja maalaamista ym.

Minun osalta en koskaan tiedä mitä jää.

DW näyttää olevan viher aivo ilman aivoja.

Historia kertoo maailman elämän ihminen on nolla kaikessa ilmastossa jne. vain nollat uskovat---NOLLAT.

Antakee niille lapsillenne ja lapsenlapsille nyt niitä ylimääräisiä eurojanne.
Ei heijän tarvii repiä kaikkea selkänahoistaan eikä nahanrippeitään perintöveroon.