Onko ketään muita, joilla on ongelmana toisten ihmisten seurassa ilmenevä pelko, että huomaamattaan ja tiedostamattaan sanoo ääneen joitain todella negatiivisia ajatuksia näistä läsnaolevista ihmisistä?
Esimerkiksi muutama viikko sitten olin kummitätini auton kyydissä noin tunnin ajomatkalla. Melkein joka kerta, kun tuli hiljainen hetki, minulle tuli pakonomaisesti mieleen jokin todella negatiivinen lause hänestä, sellainen lause, jota en ikimaailmassa sanoisi hänelle. Kummitätini käyttää ehkä hieman liian usein alkoholia, joten mieleeni tunki mm. lause: "Tietenkin taas tänä iltana pitää korkata viinapullo, niinpä niin. Juoppo on juoppo..." tms., ja kun näitä negatiivisia lauseita tuli, samanaikaisesti pelkäsin ja ahdistuin, että mitä jos sanoinkin tiedostamattani lauseen ääneen!?
Monesti olen vielä vaistoavinani, että tämä toinen henkilö jotenkin menee vaikeaksi ja hiljaiseksi tai vakavoituu, kun olen ajatellut tällaisen negatiivisen, häntä koskevan lauseen, mikä tavallaan vahvistaa sitä vaihtoehtoa, että sanoinkin lauseen oikeasti ääneen enkä vain pelkää, että sanoin.
Olen harkinnut digitaalisen sanelukoneen hankkimista tämän ongelman vuoksi. Kuljettaisin sanelukonetta sitten mukanani aina, kun tapaan ihmisiä! Mutta minun pitäisi salaa äänittää kaikki kohtaamiseni ihmisten kanssa enkä tiedä haluanko tehdä niin. Lisäksi minun pitäisi tietenkin kuunnella äänitemateriaali säännöllisesti eikä minulla ole ehkä ole aikaa siihen.
Onko tällaisella ongelmalla jokin nimi? Olen kyllä kuullut pakkoajatuksista, joita saattaa liittyä pakko-oireiseen häiriöön, mutta minulla tosiaan se pääongelma on pelko, että sanon ne negatiiviset lauseet ääneen ilman, että huomaan.
Esimerkiksi muutama viikko sitten olin kummitätini auton kyydissä noin tunnin ajomatkalla. Melkein joka kerta, kun tuli hiljainen hetki, minulle tuli pakonomaisesti mieleen jokin todella negatiivinen lause hänestä, sellainen lause, jota en ikimaailmassa sanoisi hänelle. Kummitätini käyttää ehkä hieman liian usein alkoholia, joten mieleeni tunki mm. lause: "Tietenkin taas tänä iltana pitää korkata viinapullo, niinpä niin. Juoppo on juoppo..." tms., ja kun näitä negatiivisia lauseita tuli, samanaikaisesti pelkäsin ja ahdistuin, että mitä jos sanoinkin tiedostamattani lauseen ääneen!?
Monesti olen vielä vaistoavinani, että tämä toinen henkilö jotenkin menee vaikeaksi ja hiljaiseksi tai vakavoituu, kun olen ajatellut tällaisen negatiivisen, häntä koskevan lauseen, mikä tavallaan vahvistaa sitä vaihtoehtoa, että sanoinkin lauseen oikeasti ääneen enkä vain pelkää, että sanoin.
Olen harkinnut digitaalisen sanelukoneen hankkimista tämän ongelman vuoksi. Kuljettaisin sanelukonetta sitten mukanani aina, kun tapaan ihmisiä! Mutta minun pitäisi salaa äänittää kaikki kohtaamiseni ihmisten kanssa enkä tiedä haluanko tehdä niin. Lisäksi minun pitäisi tietenkin kuunnella äänitemateriaali säännöllisesti eikä minulla ole ehkä ole aikaa siihen.
Onko tällaisella ongelmalla jokin nimi? Olen kyllä kuullut pakkoajatuksista, joita saattaa liittyä pakko-oireiseen häiriöön, mutta minulla tosiaan se pääongelma on pelko, että sanon ne negatiiviset lauseet ääneen ilman, että huomaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menee ajan kanssa ohi.
Älä vaan mene psykiatrille sanomaan mitään, voit saada ikuisen leiman papereihisi ja lääkityksen.
Myöhemmin se voi johtaa pakkohoitoihin jos joku kiusallaan sinusta ilmoittelee, jopa oma äitisi.
Kyllä varmaan jokaisella tulee kielteisiä ja jos jonkinlaista mieleen lähimmäisistään. Ihan normaalia se on.
Sinun perusongelma lienee, että koet että et hallitse itseäsi ja käytöstäsi. Et luota itseesi. Ei kannata satsata mihinkään sanelukoneeseen. Eiköhän ongelmasta jutustelu auta. Älä kiinnitä siihen liian suurta huomioita ja ala pyörimään liiaksi itsesi ympärillä.
hmisen pyyke on rakentunut niin, että hyvä on meissä syvällä sisimmäsämme.
Pahuus, kielteisyys on pinnalla. Kaiken tämän peittää sosiaalinen maski.
Sinä et ole yhteydessä itsessäsi olevaan hyvään, siksi pahat ajatukset pääsevät esille.
Sinun kanattaa alkaa nähdä hyvää itsessäsi, jota sinulla on paljon. Ala tehdä hyvää itsellesi ja muille, saat yhteyden sisimpääsi. Vanha viisaus; hyvä olo tulee hyvästä toiminnasta.
Minulla on ollut tuota samaa. Minulla on pakko-oireinen häiriö. Tiedän esimerkiksi tiukan ihmisen, joka ei siedä yhtään kiroilua. Hänen seurassaan tunnen oloni ahdistuneeksi ja ajattelen ikäviä asioita ja pelkään loukkaavani tahattomasti. Olen alkanut välttelemään niiden ihmisten seuraa ja tilanteita, joissa ahdistun. Se auttaa. Voit kertoa ongelmastasi psykologille mutta he eivät osaa auttaa sen koommin. Lääkkeitä tarjoavat mutta mielestäni niistä saa enemmän haitallisia sivuoireita kuin apua. Täytyy oppia elämään itsensä kanssa. Itseään ei sovi tuomita ja soimata koska kaikilla on omia ongelmia. Maailmassa on oikeesti pahoja ihmisiä, jotka tekee pahoja tekoja, joskus laillisesti.