olen rukoillut
rakkauteni
perään
olen joskus
hätäpäissäni
valehdellutkin
rukoilemalla anteeksiantoa
onkohan sitä
pyyntöä kukaan
käsitellyt,
laittanut
toimenpiteitä
odottavien listalle
jostainhan se
tavallinen ihminen
aina järkyttyy
ja itkee
kleptomaanin tavoin
yrittää varastaa
virikkeen sieltä
ja toisen
kaipauksen avoimelta
pelikentältä
odottaen elämän
tarjoavan
jotain rajumpaa
vastapalvelua
lämmintä sadetta,
joka pesisi lian
ja antaisi
kosteuden
elämän veden
haihduttaa,
jättää eksyksiin
uuteen aihioon, joka
on luotava
saatava puristettua
ulos siitä
ympäröivästä tyhjyydestä
metsään, jossa
kasvaa
tulppaanien seassa
ymmärrys
ja myötätunto
kyky koskettaa
ihmisen sisintä
kuten ikkunan takana
liikkuva sielu
liikuttaa mielikuvitusta
syyllisyydentunnetta,
jota
kevennetään
rukoilemalla
yrittäen lieventää
tekomme
pahuutta
sitä
minä kaipaan
elämän
kaunista tilaa
tarinaa, josta
voisi kirjoittaa
työntymällä hiljaa
tummaan
tulevaisuuteen
ruumiilliseen uhkaan,
elämään
joka roikkuu
puolitangossa
jopa karrikoiden
sanottuna
sellaiseen älykkääseen
valveutuneisuuteen,
joka puhkaisee
silmut lehdiksi
hyljäten pienuuden
rapautuneet
rajat
ja seuraten
empatian sytyttämiä
ja lamppuja
värittämiä silmiä
kuinka kaunis
halu yrittää
pelastaa
minut itseltäni
tutkien maailman
kaikkeuden napaa
ja yrittäessään
horoskopoida
näkemäänsä
viehkeydessä
epäröivää ilmettä
kaikki
puhumattomuuden
säröt ja
jännityksessä
pureskellut kynnet
abstraktit ajatukset,
jotka nousivat
syvennyksistään
pommittaen minua
kysymyksillään ja
yrittäen ahmia
tunnustuksia
totuuden hiveniä
rukouksen voimasta
olisitko lumoava
minut sitova
pari
etten puhuisi
olemattomalle,
jollekin joka
on tökerön
ja halvan yläpuolella
enkä tarkoita
rahaa
omaisuutta
vaan elämää
taitavia hyväilyjä,
yön levotonta
laivaa
jossa kätketty minä
ja salatut tarpeesi
haaksirikkoutuisivat
ja sen seurauksena
herkkävireinen libido
virittäisi tunnelman
kuten kaunis ääni
kauniissa kasvoissa
viimeistelee
halukkuuden
ottaisin vastaan
kaipuun,
olemalla nälkä
ja liimautunut
katse
se joka
haistaa tuoksun,
tuntee rintakehän
väristyksen
erotiikan tajun
kuinka se
kostuttaa ja
paljastaa siron
vartalonsa
siinä vaiheessa
puute tai halu
hakee jo
aina rakastelua
tuntematonta
täydellisyyttä
vieraalta planeetalta
olinhan rukoillut
ja toivonut
saanut ajatukseni
yhteen ja samaan
pisteeseen
kasvojesi keveyteen ja
pehmeyttä leijuviin
pölyhiukkasiin
intohimon
laskeutua
unettomuuteen
rikkoa kevyt
vastarinta,
kynttilöiden valokiilan
tuoma lämpö
ja repii
yötaivaalle
eksyneen kuun
latauksen
hitaan lähestymisen
täyttäessä maan,
ollen taivaan tapa
tuoda
taivaan lahja
tunne
näkymään
koristella,
kaunistella ja
luoda uudelleen
kuten hän
rukoilemani
rakkaani
minussa sen
näkee ja antaa
kaiken olla
kohdillaan
näinkö se
elämä nopeutuu,
painaa merkkinsä
rukoilevaan iltaan
herättää aamuun
ja särkee sen
rakastavan
rakkautta janoavan
sydämen
viattomuuden
maailman
ymmärtäen
ettei se
ollut oikea
oikea rukous
oikea keho
kuten raamattu
on täynnä
onnellisia lauseita
rahan vaihdon
pimeitä puolia
ja niitä rukouksessa
esitettyjä toiveita
haavoja
haaveita
romansseja
harhailuja
kuunnellen,
katsoen silmiin
iltoja
öitä ja
tunteja
ihon epätoivoa
yksinäisyyttä ja
täyttymättömiä
unelmia
miten sitä etsii
ja
miten helppo
onkaan rukoilla
mutta
miksi pelkään
koskea kadulla?
http://www.youtube.com/watch?v=0G6l1138MBI
rakkauteni
perään
olen joskus
hätäpäissäni
valehdellutkin
rukoilemalla anteeksiantoa
onkohan sitä
pyyntöä kukaan
käsitellyt,
laittanut
toimenpiteitä
odottavien listalle
jostainhan se
tavallinen ihminen
aina järkyttyy
ja itkee
kleptomaanin tavoin
yrittää varastaa
virikkeen sieltä
ja toisen
kaipauksen avoimelta
pelikentältä
odottaen elämän
tarjoavan
jotain rajumpaa
vastapalvelua
lämmintä sadetta,
joka pesisi lian
ja antaisi
kosteuden
elämän veden
haihduttaa,
jättää eksyksiin
uuteen aihioon, joka
on luotava
saatava puristettua
ulos siitä
ympäröivästä tyhjyydestä
metsään, jossa
kasvaa
tulppaanien seassa
ymmärrys
ja myötätunto
kyky koskettaa
ihmisen sisintä
kuten ikkunan takana
liikkuva sielu
liikuttaa mielikuvitusta
syyllisyydentunnetta,
jota
kevennetään
rukoilemalla
yrittäen lieventää
tekomme
pahuutta
sitä
minä kaipaan
elämän
kaunista tilaa
tarinaa, josta
voisi kirjoittaa
työntymällä hiljaa
tummaan
tulevaisuuteen
ruumiilliseen uhkaan,
elämään
joka roikkuu
puolitangossa
jopa karrikoiden
sanottuna
sellaiseen älykkääseen
valveutuneisuuteen,
joka puhkaisee
silmut lehdiksi
hyljäten pienuuden
rapautuneet
rajat
ja seuraten
empatian sytyttämiä
ja lamppuja
värittämiä silmiä
kuinka kaunis
halu yrittää
pelastaa
minut itseltäni
tutkien maailman
kaikkeuden napaa
ja yrittäessään
horoskopoida
näkemäänsä
viehkeydessä
epäröivää ilmettä
kaikki
puhumattomuuden
säröt ja
jännityksessä
pureskellut kynnet
abstraktit ajatukset,
jotka nousivat
syvennyksistään
pommittaen minua
kysymyksillään ja
yrittäen ahmia
tunnustuksia
totuuden hiveniä
rukouksen voimasta
olisitko lumoava
minut sitova
pari
etten puhuisi
olemattomalle,
jollekin joka
on tökerön
ja halvan yläpuolella
enkä tarkoita
rahaa
omaisuutta
vaan elämää
taitavia hyväilyjä,
yön levotonta
laivaa
jossa kätketty minä
ja salatut tarpeesi
haaksirikkoutuisivat
ja sen seurauksena
herkkävireinen libido
virittäisi tunnelman
kuten kaunis ääni
kauniissa kasvoissa
viimeistelee
halukkuuden
ottaisin vastaan
kaipuun,
olemalla nälkä
ja liimautunut
katse
se joka
haistaa tuoksun,
tuntee rintakehän
väristyksen
erotiikan tajun
kuinka se
kostuttaa ja
paljastaa siron
vartalonsa
siinä vaiheessa
puute tai halu
hakee jo
aina rakastelua
tuntematonta
täydellisyyttä
vieraalta planeetalta
olinhan rukoillut
ja toivonut
saanut ajatukseni
yhteen ja samaan
pisteeseen
kasvojesi keveyteen ja
pehmeyttä leijuviin
pölyhiukkasiin
intohimon
laskeutua
unettomuuteen
rikkoa kevyt
vastarinta,
kynttilöiden valokiilan
tuoma lämpö
ja repii
yötaivaalle
eksyneen kuun
latauksen
hitaan lähestymisen
täyttäessä maan,
ollen taivaan tapa
tuoda
taivaan lahja
tunne
näkymään
koristella,
kaunistella ja
luoda uudelleen
kuten hän
rukoilemani
rakkaani
minussa sen
näkee ja antaa
kaiken olla
kohdillaan
näinkö se
elämä nopeutuu,
painaa merkkinsä
rukoilevaan iltaan
herättää aamuun
ja särkee sen
rakastavan
rakkautta janoavan
sydämen
viattomuuden
maailman
ymmärtäen
ettei se
ollut oikea
oikea rukous
oikea keho
kuten raamattu
on täynnä
onnellisia lauseita
rahan vaihdon
pimeitä puolia
ja niitä rukouksessa
esitettyjä toiveita
haavoja
haaveita
romansseja
harhailuja
kuunnellen,
katsoen silmiin
iltoja
öitä ja
tunteja
ihon epätoivoa
yksinäisyyttä ja
täyttymättömiä
unelmia
miten sitä etsii
ja
miten helppo
onkaan rukoilla
mutta
miksi pelkään
koskea kadulla?
http://www.youtube.com/watch?v=0G6l1138MBI
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt olisi helppo sanoa "älä pelkää"! Mutta en sano. Sillä kukaan ei voi käskeä, kukaan ei voi toiselle sanoa, että unohda pelkosi. Ainoa tapa auttaa on kuunnella ja myötäelää.
Mitä sillä voittaa, että pelkää (en tietenkään tässä tarkoita todellisia vaaroja ja uhkia). Mitä siinä menettäisi, että uskaltaisi kertoa toiselle tunteistaan. Eihän mikään ainakaan pahemmaksi voisi muuttua.....
Hello
Tämäkin tuli taas melko syvältä sisältäen paljon itseä, mutta tuo koskettamisen pelko ei ole meikäläisen peloista kyllä ykkönen, eikä kymppikään. Enemmän tässä kokonaisjuonessa askarrutti silleen yleismaailmallisesti tuo ihmisten rohkeus vaikka mihin, mutta tunteiden näytössä ja niiden kertomisessa tuntuu olevan monta luokkaa opiskeltavaa (luen itseni kyllä näihin joilla on vielä paljonkin opittavaa). Siinä mielessä totta mitä puhut ja mitä minäkin tarkoitin (laulua mukaillen), että ensin sitä etsii, toivoo ja kun pitäisi toimia...mitään ei tapahdu ja hetken päästä kaikki on ohi ja sitten miettii ....mitähän tuossakin olisi voinut käydä, jos olisin toiminut....
Tapojeni vastaisesti aloitin selittämään kirjoittamiani ajatuksiani...jokaiselle jääköön oikeus lukea aina omalla tavallaan..katotaan nyt saanko tässä väsymystilassa vielä yhden kertomuksen ennen jussia vai miten...mieli tekee ja sisäinen tulivuori suoltaisi vaikka mitä , mutta henkiset voimat on taas ehtymässä ;)
Kiitos marian.sisko ja hyvää illan jatkoa.