Vaimo sai perinnön,jossa aviopuolison oikeus perintöön suljettu pois. Entäs jos vaimoni kuolee ennen minua? Meillä ei avioehtoa keskenämme. Eikä myöskään yhteisiä lapsia. Keskinäinen testamentti tehty kylläkin. Minulla lapsia edellisestä avioliitosta. Jos avioero tulisi niin tietenkin perintö olisi vaimoni, mutta entäs kuoleman kohdalla?
Avio-oikeus ja kuolema
3+11
20325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos testamentilla on suljettu pois vain avio-oikeutesi, sinä perit puolisosi, ja sinun kuoltuasi tuo perintönä tullut omaisuus palaa vaimosi sukuun, jos hänellä tuolloin on ns. toissijaisia perillisiä (vanhemmat tai heidän jälkeläisensä).
Jos testamentissa oli myös toissijaismääräys, eli määräys siitä, kenelle tuo peritty omaisuus menee vaimosi kuoltua, niin silloin toimitaan sen mukaisesti.
Vaimosi testamentti toki muuttaa mahdolisesti tätä kuviota, mutta kun et kerro tarkemmin mitä testamentilla on määrätty, niin en voi ottaa siihen kantaa.
Joka tapauksessa tuo perintöomaisuus on vaimosi avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, vaikka teillä ei avioehtosopimusta olekaan.
>>Jos testamentilla on suljettu pois vain avio-oikeutesi, sinä perit puolisosi, ja sinun kuoltuasi tuo perintönä tullut omaisuus palaa vaimosi sukuun
Toki vain se omaisuus palaa vaimon sukuun, joka on jäljellä lesken kuollessa, melko absurdiksi menisi muuten, kun leski kuitenkin saa omistusoikeuden perimäänsä omaisuuteen. Eli leski saa siis vapaasti kuluttaa tuon perinnön, mutta ei saa lahjoittaa sitä pois, eikä tehdä siitä itse testamenttia.
Tuo nix_naxin maininta kiinteistöstä, josta osa voidaan lunastaa takaisin alkuperäiseen sukuun, koskee sellaisia tapauksia, joissa perintönä tullut omaisuus on avio-oikeuden alaista. Tässä tapauksessahan vanhempien perintö on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, joten on teknisesti mahdotonta, että se ei mahtuisi vaimon sukuun palautuvaan osuuteen.
Kaikki avio-oikeudesta vapaa omaisuus eli tämä vaimon vanhemmilta perintönä tullut omaisuus siis palautuu vaimon sukulaisille lesken kuollessa. Muu puolisoiden omaisuus oli avio-oikeuden alaista, eli lesken kuollessa se pääsääntöisesti puolitetaan, ja puolet menee lesken lapsille ja puolet vaimon toissijaisille perillisille.
Ja tämä kaikki voi muuttua ihan toisenlaiseksi tuon aloittajan mainitseman testamentin vuoksi.
"Eli leski saa siis vapaasti kuluttaa tuon perinnön, mutta ei saa lahjoittaa sitä pois, eikä tehdä siitä itse testamenttia."
Toki leski saa lahjoittaa puolisoltaan perimäänsä omaisuutta pois, vaikka kokonaan, ellei testamentista toisin johdu. En nyt ota kantaa siihen, olisiko suoranainen lesken tekemä testamenttiin rinnastuva lahja katsottava tässä yhteydessä kielletyksi mortis causa toimeksi. Eri asia on, että lahjoittelu voi aiheuttaa vastikevelvollisuuden tai lahjan saajan palautusvastuun. Jos leski sinnittelee elossa yli 10 vuotta lahjan täyttämisestä, niin ilmeisen törkeästikin toissijaisten perillisten etuja loukkaava lahjoitus pätevöityy pysyväksi.
Jos leski lahjoittaa omaisuutta niin paljon, että hänen omaisuutensa sen vuoksi vähenee olennaisesti, voidaan lahjan saaja jopa määrätä palauttamaan lahjaksi saamansa omaisuus.
Ja kun tuo lahjoituskielto - tai pikemminkin liikaa lahjoitetusta omaisuudesta tuleva seuraamus - on nimenomaisesti lakiin kirjoitettu, niin mieluummin minä kyllä sanon, ettei leski saa perintöomaisuutta näissä PK 4 luvun tapauksissa lahjoittaa.
("PK 4 luvun" -> pitäisi olla PK 3 luvun)
Yksinkertaistat aivan liikaa. Ei laissa mitään lahjoituskieltoa ole. Lesken tekemät lahjoitukset eivät ole oikeustoimina pätemättömiä, ellei nyt aivan poikkeuksellisesti niitä koske joku OikTL peruste. Lisäksi sinulta on jäänyt olennainen asia huomaamatta, nimittäin sana "olennainen" PK 3:3.1:ssä: "Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen..."
Miljonäärileski voi lahjoittaa omaisuutta tavan tallaajan vuosipalkan verran eikä kyseessä ole vielä välttämättä omaisuuden olennainen vähentyminen, joka pitäisi ottaa huomioon PK 3-jaossa.
Tai siis olihan sinulla se "olennainen" mukana tuossa ylempänä :) Johtopäätöksesi vain on epälooginen.
Hups, 3 luvun toki. Kirjoitin hämärässä. :)
Sinä sanoit, että leski saisi lahjoittaa perimänsä omaisuuden KOKONAAN pois. Kyllä se minun mielestäni silloin melko olennaisesti vähenisi. :D
Eli pieniä, tavanomaisia lahjoituksia leski toki saa tehdä, mutta sitten kun lähdetään lahjoittamaan suurempia omaisuusmääriä, otetaan riski, että lahja palautuu. Tämä voi tulla lahjansaajalle ikävänä yllätyksenä. Siksi puhun mieluummin lahjoituskiellosta kuin lahjoitusoikeudesta.
Monihan ei tunne tuon lesken jälkeen tehtävän pesänjaon periaatteita lainkaan, ja yllätyksenä saattaa tulla jo sekin, että ensiksi kuolleen toissijaiset ylipäätään saavat lesken pesästä jotakin. Ja vielä suurempi yllätys on sitten tuo oikeustoimien peräytyminen tai siis lahjojen mahdollinen palautusvelvollisuus.
>>Tuo nix_naxin maininta kiinteistöstä, josta osa voidaan lunastaa takaisin alkuperäiseen sukuun, koskee sellaisia tapauksia, joissa perintönä tullut omaisuus on avio-oikeuden alaista. Tässä tapauksessahan vanhempien perintö on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, joten on teknisesti mahdotonta, että se ei mahtuisi vaimon sukuun palautuvaan osuuteen.>Kaikki avio-oikeudesta vapaa omaisuus eli tämä vaimon vanhemmilta perintönä tullut omaisuus siis palautuu vaimon sukulaisille lesken kuollessa. Muu puolisoiden omaisuus oli avio-oikeuden alaista, eli lesken kuollessa se pääsääntöisesti puolitetaan, ja puolet menee lesken lapsille ja puolet vaimon toissijaisille perillisille.
No joo, ajattelin ehkä näitä normaalitilanteita, joissa omaisuutta on jäljellä ja sitä on pikemminkin enemmän kuin ensiksi kuollen puolison kuollessa. Tällöin tuo kiinteistö useimmiten mahtuisi siihen toissijaisille perillisille palautuvaan osuuteen.
Mutta tottahan se on, että omaisuus voi vähentyäkin tai tuon perintökiinteistön arvo nousta enemmän kuin muun omaisuuden arvo. Ja tällöin lunastusoikeus saattaa aktualisoitua.
Ihan oikein muistat ilman Aarnio-Kangastakin, eli ensiksi kuolleen puolison kuollessa lasketaan tosiaan AO-omaisuuden ja VO-omaisuuden suhde (avio-oikeuden alaisen ja avio-oikeudesta vapaan omaisuuden siis), ja lesken pesä jaetaan samassa suhteessa.
Mutta tässä casessa kaikki saattaa tosiaan mennä ihan toisinkin, koska puolisoilla on keskinäinen testamentti. Sen sisältö vain on pidetty meltä vielä salassa, joten lopullista ratkaisua emme ole voineet kertoa. :)
"leski saisi lahjoittaa perimänsä omaisuuden KOKONAAN pois. Kyllä se minun mielestäni silloin melko olennaisesti vähenisi. :D"
No ei välttämättä. Leski voi lahjoittaa perimänsä omaisuuden kokonaan pois ja samalla vaurastua yhtä paljon jollakin PK 3:4.1 luetelluista tavoista. Normaalisti vaurastumishyöty koituu lesken perillisten hyödyksi, nyt se netotetaan vastikkeen kanssa joten puntit sukuhaarojen välillä ovat jälleen tasan ja lahjansaaja pitää lahjansa. Unohdit asian esineellisen puolen kokonaan: leski voi pätevästi lahjoittaa puolisoltaan perimänsä kiinteistöt (vaikka hänellä ei olisikaan ollut niihin avio-oikeutta puolison saantomiehen testamentin mukaan) vaikka omille lapsilleen, eikä tätä lahjoitusta voi palauttaa jos vain muuta omaisuutta löytyy toissijaisten perillisten osuuteen. Vaikka ei löytyisikään, niin palautusta haluavalla kantajalla on kaksi estettä:
1. 10 vuoden ja 1 vuoden vanhentumisajat.
2. Todistustaakka siitä että lahjansaaja oli mala fide.
Jos leski vaikka lahjoittelee koko perityn omaisuuden vähän kerrallaan tilisiirroin kymmenille eri hyväntekeväisyysjärjestöille, olematta niihin muuten mitenkään yhteydessä, niin sinnepä meni eikä takaisin tule koska 2) on mahdoton näyttää toteen. (lesken läheiselle lahjoitettaessa tämä vilpillisen mielen kynnys on tosin sangen alhainen)
Olet ihan oikeassa, eli pesänjako saattaa onnistua ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten etua loukkaamatta jos leski tosiaan on vaurastunut.
Mutta kyllä tuo toissijaisten perillisten oikeus on myös esinekohtainen. Jos omaisuus on tallessa, niin leski ei esimerkiksi voi testamentata tuota perintönä puolisoltaan saamaansa kiinteistöä omille perillisilleen/testamentinsaajilleen.
Mutta jos leski olisikin lahjoittanut kiinteistön, niin voisivatko toissijaiset perilliset jollakin perusteella vaatia sitä takaisin, jos saisivat kuitenkin muuta omaisuutta arvomääräisesti riittävän paljon. Siihen en osaa vastata ilman että tutkailen hieman oikeuslähteitä. Jota en tee tähän aikaan vuorokaudesta. :) Sinä olit siis sitä mieltä, että eivät voi?
"Mutta kyllä tuo toissijaisten perillisten oikeus on myös esinekohtainen. Jos omaisuus on tallessa, niin leski ei esimerkiksi voi testamentata tuota perintönä puolisoltaan saamaansa kiinteistöä omille perillisilleen/testamentinsaajilleen."
Nuo ovat kaksi eri asiaa. Toissijaisten perillisten oikeus on esinekohtainen ainakin siihen saakka kun esine on tallella, ja kiinteistön otto-oikeus lunastuksella voimassa jos kiinteistö on edelleen lesken jäämistössä. PK 3:3.2 tarkoitetun kanteen esinekohtaisuudesta en nyt jaksa enää tähän vuorokauden aikaan kirjoittaa... en nyt muista kuka saa päättää, mitä tarkalleen ottaen palautetaan, jokaisella mahdollisella vaatimuksella jonka kanteeseen voi kirjoittaa. Lohi kirjoitti kokonaisen kirjan tästä kannetyypistä.
Testamenttaaminen taas on kielletty riippumatta esineen lajista suoraan laissa (PK 3:1.2: "...Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.")
"Mutta jos leski olisikin lahjoittanut kiinteistön, niin voisivatko toissijaiset perilliset jollakin perusteella vaatia sitä takaisin, jos saisivat kuitenkin muuta omaisuutta arvomääräisesti riittävän paljon. Siihen en osaa vastata ilman että tutkailen hieman oikeuslähteitä."
Eivät voi (ellei lahjoitus pätemätön ensin kuolleen testamentista johtuen). Oikeuslähde PK 3:3.2 alku: "Ellei vastiketta voida suorittaa..." Vastikkeen suorittaminen estää esineellisen palautuskanteen.
"(ellei lahjoitus pätemätön ensin kuolleen testamentista johtuen)"
tai tietysti OiKTL, MK 2:1 ja miksei MK 4:2.2 voinevat aiheuttaa lahjoituksen palautuksen erikoistilanteessa.
Tuo palautusvastuu on mielenkiintoinen, ja Lohi on tosiaan kirjoittanut lesken antamien lahjojen oikeusvaikutuksista 400-sivuisen kirjan. Siinäpä oivaa kesälukemista riippumattoon itse kullekin. ;)
Mutta koska siihen ei ole aikaa nyt, referoin vain muutaman jutun:
Aarnio on ollut aikanaan sillä kannalla, että lain sanamuoto jättää epäselväksi sen, voiko palautus tapahtua rahana, vai pitääkö aina ensisijaisesti palauttaa tuo kyseinen omaisuus. Nyttemmin kanta oikeuskirjallisuudessa on se, että lahjansaajalla on rahasuoritusoikeus. Lohi pohdiskelee lisäksi palautusvelvollisuuden rinnastumista pätemättömiin oikeustoimiin ja konkurssitakaisinsaantiin, sekä omaisuudesta saadun tuoton ja hyödyn korvaamista.
Sen, mitä palautetaan, ratkaiseen käräjäoikeus, ei esim. pesänjakaja. PK 3:3.2:ssahan puhutaan nimenomaan kanteen nostamisesta.
>>Tuo nix_naxin maininta kiinteistöstä, josta osa voidaan lunastaa takaisin alkuperäiseen sukuun, koskee sellaisia tapauksia, joissa perintönä tullut omaisuus on avio-oikeuden alaista.> Tässä tapauksessahan vanhempien perintö on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, joten on teknisesti mahdotonta, että se ei mahtuisi vaimon sukuun palautuvaan osuuteen>>>Kaikki avio-oikeudesta vapaa omaisuus eli tämä vaimon vanhemmilta perintönä tullut omaisuus siis palautuu vaimon sukulaisille lesken kuollessa. Muu puolisoiden omaisuus oli avio-oikeuden alaista, eli lesken kuollessa se pääsääntöisesti puolitetaan, ja puolet menee lesken lapsille ja puolet vaimon toissijaisille perillisille.
Aivan oikein, mutta tämä asiahan käsiteltiin jo ja vastasinkin sinulle nix_nax jo ylempänä.
Eli on tosiaan olemassa tilanteita, jolloin toissijaiset perilliset saattavat joutua lunastamaan omasta suvustaan tulleen kiinteistön takaisin sukuun, jos lesken omaisuus on arvomäärältään vähentynyt niin paljon, ettei kiinteistö enää mahdu toissijaisten osuuteen. Mutta mitään tällaista lunastusPAKKOA toissijaisilla perillisillä ei tietenkään ole, ja aivan hyvin osapuolet voivat sopia myös siitä, että tuo esimerkkikiinteistö meneekin lesken perillisille tai testamentinsaajille.
Vastasin itse aluksi hieman liikaa yksinkertaistaen, eli oma vastaukseni pätee vain tilanteissa, joissa omaisuus on tallessa ja arvonmuutoksiakaan ei ole tapahtunut.
Mutta tosiaan pesänjaossa lasketaan nuo suhdeluvut, ja sen mukaisesti jaetaan lesken pesä, eli kyllä sinä ihan oikeassa nix_nax olet, ei hätää!
Sen verran vielä totean tuosta aloittajan mainitsemasta testamentista, että jos leski sen mukaan saa omaisuuden täydellä omistusoikeudella, niin silloin koko pesänjakoa ei lesken jälkeen tehdä. Jos taas kyseessä on käyttöoikeustestamentti, niin silloin ollaankin astetta mielenkiintoisemmassa tilanteessa, ja pahimmillaan kyseessä voi olla omistajattoman tilan testamentti, joka voi olla käytännössä hyvinkin hankala.
>>Mutta mitään tällaista lunastusPAKKOA toissijaisilla perillisillä ei tietenkään ole>Mutta tosiaan pesänjaossa lasketaan nuo suhdeluvut, ja sen mukaisesti jaetaan lesken pesä, eli kyllä sinä ihan oikeassa nix_nax olet, ei hätää!>pahimmillaan kyseessä voi olla omistajattoman tilan testamentti, joka voi olla käytännössä hyvinkin hankala.
Juu, oikein hienosti osasit oikaista tuon lipsahdukseni, kiitos siitä. Nyt varmasti kaikki lukijat osaavat tehdä PK 3 luvun mukaiset jaot aivan oikein. ;) Tässä vain puhuttiin niin pitkään tuosta lunastuksesta, että ajattelin vielä painottaa sen olevan oikeus, ei velvollisuus.
Omistajattoman tilan testamenttia en suosittele kenellekään, vaikka se voisi verotusnäkökulmasta olla houkutteleva. Aikamoinen kummajainen tosiaan, ja oikeustieteilijätkin ovat halunneet pysyä siitä erossa. Siksi aiheesta ei juuri kirjoituksia löydy.
Tuo mainitsemasi puhevallan käyttö yhtiökokouksissa ei liene käytännössä kovinkaan suuri ongelma. Varsinaiset ongelmatilanteet tulevat eteen silloin, kun esim. asunto halutaan myydä tai käyttää sitä vakuutena.