Kovasti täällä kauhistellaan, kuinka on kamalaa kun ihmiset eroaa, voi kauheaa nyt lapset kärsii. Ai kauheaa, nyt sillä yh:lla on poikaystävä, voi kuinka lapset kärsii! Ja voi kauhea, nyt sillä isälläkin on tyttöystävä, voi kuinka lapset kärsii!
Kukaan ei kauhistele, että voi kun siellä ydinperheessä on väkivaltaa, mykkäkoulua, myrkyllistä ilmapiiriä, riitoja, etäisyyttä... Niiden aiheuttamaa kärsimystä lapsille ei mieti eikä kauhistele kukaan.
Voin olla väärässä, mutta mielestäni lapsi voi silloin hyvin, kun.
- häntä rakastetaan ehdoitta, sekä äiti että isä rakastavat ja lapsi tietää sen
- kotona on hyvä olla, on lämmin ilmapiiri ja äiti/isä voivat hyvin (= ovat enemmän lapselle läsnä, kun ikävät asiat eivät kuluta voimavaroja)
Nämä asiat voivat olla hyvin, oli lapsi sitten ydinperheessä tai eroperheessä. Lapset sopeutuvat, kun heille annetaan siihen parhaat mahdollisuudet. Lapsen annetaan olla molempien vanhempien luona, molemmat vanhemmat kannustavat toistensa vanhemmuutta ja auttavat lasta luottamaan, että rakkaus ei katoa vaikka vanhempi ei olisi koko ajan läsnä. Niinhän siihen oppivat luottamaan myös lapset, joiden toinen vanhempi on esim.ulkomaankomennuksella / paljon työmatkoilla.
Lapset eivät kärsi siitä, että heidän elämäänsä tulee uusia aikuisia. Heistä voi tulla lapselle hyvinkin rakkaita. Tärkeintä on se, että tämä uusi ihminen on lapsen luottamuksen arvoinen. Uuden puolison olemassaolosta ei saa tehdä lapselle sellaista kuvaa, että se on jotenkin huono asia (tähän exät usein syyllistyvät), vaan lapsen annetaan itse muodostaa käsitys tästä uudesta ihmisestä. Exien ei tule puuttua toistensa elämään ollenkaan eikä kyräillä enää toisilleen, lapsi aistii sen ja jännitteet vanhempien välillä, ja se on se asia mistä lapset oikeasti kärsivät.
Olen itse eroperheen lapsi. Minulla on ollut hyvä lapsuus. Ainoa ikävä asia minkä muistan on se, kuinka äitini moitti isääni ja tämän uutta puolisoa. Vanhempani tulivat muuten hyvin toimeen, mutta äitini marisi kotona katkeruuttaan isän huonoista valinnoista ja sätti isää. Ja vaikka moitteet olivatkin totta, ei meidän olisi lapsina kuulunut niitä joutua kuuntelemaan, se tuntui kamalan pahalta, kuin olisi pitänyt mennä väkisin moittimiseen mukaan ja valita puoli. Minä halusin vain rakastaa molempia vanhempiani avoimesti ja reilusti, ilman että joudun peittelemään ja vähättelemään tunteitani. Olisin halunnut sanoa että on isää ikävä, mutta äiti olisi suuttunut. Se oli kurjaa. Olisin selvinnyt ikävän hetkistä varmasti hyvin, jos äiti olisi lohduttanut ja vaikka soittanut kanssani isälle.
Muuten olen edelleen sitä mieltä, että vanhempieni ero oli oikea ratkaisu. Sen myötä sain elämääni 2 aikuista lisää, joita rakastan ja jotka ovat minulle tärkeitä. Sain myös uusia sisaruksia, jotka ovat minulle onni ja ilo.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Kukaan ei kauhistele, että voi kun siellä ydinperheessä on väkivaltaa, mykkäkoulua, myrkyllistä ilmapiiriä, riitoja, etäisyyttä... Niiden aiheuttamaa kärsimystä lapsille ei mieti eikä kauhistele kukaan.
Voin olla väärässä, mutta mielestäni lapsi voi silloin hyvin, kun.
- häntä rakastetaan ehdoitta, sekä äiti että isä rakastavat ja lapsi tietää sen
- kotona on hyvä olla, on lämmin ilmapiiri ja äiti/isä voivat hyvin (= ovat enemmän lapselle läsnä, kun ikävät asiat eivät kuluta voimavaroja)
Nämä asiat voivat olla hyvin, oli lapsi sitten ydinperheessä tai eroperheessä. Lapset sopeutuvat, kun heille annetaan siihen parhaat mahdollisuudet. Lapsen annetaan olla molempien vanhempien luona, molemmat vanhemmat kannustavat toistensa vanhemmuutta ja auttavat lasta luottamaan, että rakkaus ei katoa vaikka vanhempi ei olisi koko ajan läsnä. Niinhän siihen oppivat luottamaan myös lapset, joiden toinen vanhempi on esim.ulkomaankomennuksella / paljon työmatkoilla.
Lapset eivät kärsi siitä, että heidän elämäänsä tulee uusia aikuisia. Heistä voi tulla lapselle hyvinkin rakkaita. Tärkeintä on se, että tämä uusi ihminen on lapsen luottamuksen arvoinen. Uuden puolison olemassaolosta ei saa tehdä lapselle sellaista kuvaa, että se on jotenkin huono asia (tähän exät usein syyllistyvät), vaan lapsen annetaan itse muodostaa käsitys tästä uudesta ihmisestä. Exien ei tule puuttua toistensa elämään ollenkaan eikä kyräillä enää toisilleen, lapsi aistii sen ja jännitteet vanhempien välillä, ja se on se asia mistä lapset oikeasti kärsivät.
Olen itse eroperheen lapsi. Minulla on ollut hyvä lapsuus. Ainoa ikävä asia minkä muistan on se, kuinka äitini moitti isääni ja tämän uutta puolisoa. Vanhempani tulivat muuten hyvin toimeen, mutta äitini marisi kotona katkeruuttaan isän huonoista valinnoista ja sätti isää. Ja vaikka moitteet olivatkin totta, ei meidän olisi lapsina kuulunut niitä joutua kuuntelemaan, se tuntui kamalan pahalta, kuin olisi pitänyt mennä väkisin moittimiseen mukaan ja valita puoli. Minä halusin vain rakastaa molempia vanhempiani avoimesti ja reilusti, ilman että joudun peittelemään ja vähättelemään tunteitani. Olisin halunnut sanoa että on isää ikävä, mutta äiti olisi suuttunut. Se oli kurjaa. Olisin selvinnyt ikävän hetkistä varmasti hyvin, jos äiti olisi lohduttanut ja vaikka soittanut kanssani isälle.
Muuten olen edelleen sitä mieltä, että vanhempieni ero oli oikea ratkaisu. Sen myötä sain elämääni 2 aikuista lisää, joita rakastan ja jotka ovat minulle tärkeitä. Sain myös uusia sisaruksia, jotka ovat minulle onni ja ilo.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Jaa. Tämä oli kait mustavalkoisesta se valkoinen (vale).
Tämän tytyyolla provo tai sitten tämä on hätähuuto itselle, että syyllisyys lasten pahasta olosta poistuu, kun antaa itselleenluvan puhua lasten puolesta ja tottakai positiivisesti. Meidän hertalla kaikki on hyvin ai että se on onnellinen... vaikka lapsi kuinka itse kärsisi.
Kun kertoo itselleen ja muille, vain niitä hyviä asioita, keksimällä keksien, ilman että on lasta kuullut, alkaa itsekin uskomaan että kaikki on hyvin...
huh huh...
Joskus ero on oikea ratkaisu, mutta ei se tee lapsesta yhtään onnellisempaa.
Ei voi kayhistelua lopetaa. Lapset ovat liian arvokkaita siihen, että pompottelet heitä oman hetken mielijohteen ja onnen etsimisen tähden miten sattuu.
Olen säälittävä, häpeä edes. Tippuiko kivi sydämeltä kun sait sanottua painolastin sielustasi?
Lissu lissu, on se varmaan mielestäsi etovaa, että molemmat vanhemmat, ja heidän uudet puolisonsakin, rakastavat lasta eron jälkeenkin.
Sinulle kun tuo vihan jakaminen on tärkeämpi asia.
Kyllä on etovaa, että perheenrikkojat saisi haukkua ja kostaa oman elämäsnä toisten lapsille. Miksi se pitäisi hyväksyä? Aivan omituista että lapset voi heittää kenen tahansa haukuttavaksi kunhan itsellä on kaiki hyvin? Eihän se niin mene.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi saada kärsiä isänsä hylkäämisestä ja elää pakolla vieraan ulkopuolisen ihmisen kanssa joka haukkuu ja sotkee ja on repinyt lapsen perheen hajalle. Ey yhdenkän.
Mutta kukapa lapsista välittää, kunhan itsellä on kaikki suhtkohta pinnallisesti hyvin. Senhän täällä olemme saaneet todeta moneen kertaan.
Oli lissu tai ei, asian ydin ei muutu, että lapset voivat tällä hetkellä erittän huonosti. Eikä löydy montaa aikuista, jotka ajattelee ensisijaiseti lapsia vaikka niin väittää. Miksi muuten he heittelisivät lapsia ympärikaupunkia,, mikseivät he muuttele itse ja hyväksy sitä mitä muut sanovat? Niin ei ole pakko, mutta lapsen on, se ei ole lapsen tahto, vaan aikuinen sanoo lapselle, että sinä olet nyt onnellinen! Ja piste.
No meillä ei ainakaan "perheenrikkojat" ole haukkuneet ketään eikä kostaneet kellekään. On valitettavaa jos sinulle on käynyt niin, mutta älä kuvittele että että kaikilla menisi niin.
"Yhdenkään lapsen ei pitäisi saada kärsiä isänsä hylkäämisestä ja elää pakolla vieraan ulkopuolisen ihmisen kanssa joka haukkuu ja sotkee ja on repinyt lapsen perheen hajalle."
Niin, ja sinä sitten niputat kaikki isät hylkääjiksi ja siksi vaadit että isän pitäisi hylätä lapsensa eron jälkeen. Mieletöntä kierrelogiikkaa.
Voit tulla katsomaan miten huonosti lapseni voi.
No eivätpähän ne sitä silloin teekkään kun olet omien lastesi seurassa. Monesit lasta kiusataan henkisesti salassa siellä sinun selän takana, huomaamatta, ja kun lapsi sanoo sen sinulle, häntä ei uskota. Aikuista on helppo uskoa ettei hän semmoista tee, lapsi vaan keksii kaikenlaista. Hän on mustasukkainen isälle, ja huomionkipeä. Otappa joskus lapsesi tosissaan, mitähän sinulle kertoo, saatat yllättyä.
Toivonmukaan sinun lapsellasi on asiat hyvin, kaikilla ei ole. Kannattaa vaan joskus kysellä, mitä lapselle kuuluu, ja ottaa se todesta, mitä hän kertoo.
Kuvitteletko etten keskustele lapseni kanssa?
Kuka täällä nyt on haukkunut ja ketä, sinä täällä jatkuvasti haukut ja huudat perheenrikkojista ja naikkosista sekä sutturoista, ei kukaan muu pidä tuolaasta haukkumista kun sinä.
Erolle on usein syynsä, mutta niiltä välttyy kyllä kun järkeä käyttää.
Se kumppani kannattaa ensinnäkin opetella tuntemaan kunnolla ennen edes ajatusta perheen perustamisesta. Toista ei oikeasti tunne ennen pitempää yhdessä asumista. Biologinen kello raksuttaa varsinkin naisilla jossain vaiheessa aina niin kovaa, että järki katoaa. Useimmiten toisen luonteen ongelmat näkee, mutta niistä on vain sitten uskallettava myös johtopäätökset vetää.
Myös siitä voi johtopäätökset vetää, jos lapsia alkaa olla useamman kuin kahden ihmisen kanssa. Pohja lapsen hankkimiselle on parisuhde. Jos siihen ei kykene, lasten hankkimista kannattaa harkita. Piuhat kiinni vain, jos lapsilla alkaa olla sukunimiä joka lähtöön!
Sen uuden Ihanan rakkauden löytyessäkin voisi olla syytä keskittyä jo olemassa oleviin lapsiin. Pari kuukautta seurustelua ei ehkä ole hyvä pohja hankkia uusia lapsia, vai onko?
Käytännössä erot näkyvät lapsissa aina. Kyse on vain siitä, että niitä ongelmia ei halua jokainen vanhempi nähdä.
Oletatko, että kaikki eroperheet ovat tehneet lapsensa parin kuukauden seurustelun jälkeen?
Itse en usko, että seurustelun pituudella on suurtakaan merkitystä, mutta ehkä sen intensiivisyydellä. Onko esim tutustuttu puolison vanhempiin ja muuhun sukuun.
Niitä kuvioita katsellessa voi hiukan arvailla, miten puoliso tulee suhtautumaan yhteisiin lapsiin. Kantaako heistä vastuun vai jättääkö kaiken vastuun helposti toiselle.
Siis aika hyvin voi puolison vanhempia katsellessa vetää johtopäätöksiä siitä, millainen puoliso on äitinä/isänä. Ei se omena yleensä kovin kauas puusta putoa ja se muukin elämisen malli saadaan kotoa.
Omalla kohdallani voin sanoa, että puolisoni on oivallinen sekoitus hänen vanhemmistan. Hän on saanut kummankin vanhempansa parhaat puolet.
Kirjoituksesi on niiiiin hyvä ja totta. Useimmiten nämä uusioperheen vanhemmat selittävät että meidän lapset vo i kyllä tosi hyvin vaikka joka lapsella eri isä jne. Onko niillä lapsilla vaihtoehtoja muuta kun kestää sellasta elämää? Pitääkö sitä aina sen uuden poikaystävän kanssa tehdä se lapsi? Kun useimmiten nää suhteet kaatuu.. ei se lapsi takaa sitä että se suhde pysyy. Seurustella kannattaa hieman potempään kun se kaks viikkoo. Nämä monen miehen lapsen äidit hikeentyvät kun muut toteaa sen tosiasian jota eivät halua itelleen myöntää. Pitää olla pikkasen enemmän itsekunnioitusta
Minusta aloitusviesti vaikutti hyvin asialliselta.
Jos on tasapainoisia ihmisiä, niin homma toimii oikein hyvin.
Meillä lasten äiti on tehnyt niin paljon pahaa, että hän elää hirvittävässä pelossa koko ajan, kun pelkää, että me kerromme lapsille siitä, että mitä pahaa äiti on tehnyt.
Lasten äidin tuska asiasta on valtava.
Olisi ollut tekemättä pahaa, niin ei tarvitsisi pelätä.
Koko ajan kuulemme jostain (lastenvalvojilta, sukulaisilta, tms.) hänen sanovan, että kun me kuitenkin puhumme pahaa hänestä. Hän tosiaankin pelkää, että me olemme samanlaisia kuin hän, että haukumme vastapuolta, tai kerromme hänen tekosensa lapsille. Voi raukkaa.
Ymmärtää kuitenkin tehneensä pahaa, että jotain siellä päässä siis tapahtuu.
Ja sinusta on ylistävää ja upeeta riepotella toisten asioita täällä?
Puhu vaan omasta äitiydestä ja jätä ihmeessä toisten elämä rauhaan. Oletpa katkera omasta elämästä.
Aateles jos tämä laspen äiti phuisisinun elämstä täällä, miten reagoisit, hyppisit seinälle ja kauhistelisit miten hullu se on ? Niin niinhän ei saa tehdä vain näillä uusioilla on oikeus kerskua ja haukkua miehen exä ja lapsset.
Hyvä neuvo jokaiselle, ei tarvitse pelätä puheita, kun ei tee väärin ja pahaa! =)
Minä en ole käyttäytynyt huonosti, niin minun ei tarvitse pelätä yhtään mitään! =)
Kaikki posti lasten tapaamisista mitä meiltä on lasten äidille lähtenyt, olen luetuttanut esim. työnantajallani tai työkavereilla tai ystävilläni, eli kaikki on ollut lakikirjan mukaista tekstiä. Jii haa!
Minulla on oikein hyvä olo, sitä sinun on varmasti erittäin vaikea ymmärtää! =)
Toivon mukaan sinunlaisia ihmisiä ei ole kun sinä, sinä yksi ja ainoa.
Minä toivoisin, että olisi enemmän!
Lakimies sanoi lasten äidin kirjeistä, että näistä näkee heti, ettei sillä ole kaikki ihan kunnossa. =)
Ei ollut lakitekstin mukaista!
Yottakai sanoo.. jos sinä olet itsellesi palkannut lakimiehen, hän tekee päätökset niinkuin sinä niiden haluat ollakin, sillä tavoin hän takaa itselleen huippu palkan, joka juristeilla on. Jos häviitte jutun hävii myös se lakimies.
Kyllä ne osaa pelata...
Eikä ole ainoa taho, joka huijaamalla pelaa itselleen huippupalkkiot...he osaavat myös saada asiakkaat, eli sintu, lankaan, koska he ovat eräsu uskottammista ammateista, lakimieshän on aina oikeassa, ja sen varjolla hän takaa sen palkan itselleen.
Ei hyvin mene teilläkään, jos lasten tapaamisasiat pitää hoitaa lakimiehen välityksellä.
Onneksi minulla on toisin, minä hoidan asiat lapseni äidin kanssa puhelimitse tai kasvotusten. Niin on parempi. Kaikille.
Sinulle: "puhu vaan itsestäsi"
Minun mielestäni kukaan ei saa tehdä muille pahaa, ei hakata, ei potkia, ei uhkailla, ei häiritä kotirauhaa, siis ei tehdä mitään sellaista pahaa mitä lasten äiti on meille tehnyt..
..ja vielä varsinkin, kun on lasten äiti, odottaisi vähän parempaa käytöstä!
Ja kolmannet ne juhlii taas!
Ihanaa juhannusta teillekkin kaikille!
Me lennetään kuhertelemaan muualle aviomieheni kanssa kahdestaan, kun ei tartte sen yhden yksinhuoltajan kakaroita miettiä! =)
Yeppee!
Olet varmaan ylpeä tekstistäsi ? Ja miehesi varmaan nauttii sanomistasi sillä onhan ne lapset hänen ja hänestä alkunsa saanut (kaiken keskusteluiden jälkeen toteat varmaan miehellesi että olet kiva ja haluat elää ja asua hänen kanssa mutta lapseni isää sinusta ei tule(koska edellisetkin ovat tuollaisia).
Se on varmaan sama tyyppi joka tekee näitä kauhistelu provo aloituksia, jotenki niin saman tyyppisiä noi aloitukset ollu joten kannattaa varmaan vaan skipata ne eikä vastata ollenkaan....
Niin varmaan, lissu ja mitä niitä on leskiäiti ja woedijo ja ja ja
..joku jaksaa jauhaa..!
Kannattako sun olla kateellinen lissulle, joka on oivaltanut, ettei aikuinen aina toimi lapsen parhaaksi, kierrättäessään häntä talosta toiseen, ihmiseltä ihmisille; perustellen että lapsi tarvii "rakastavia aikuisia", ja lapsen parhaaksi??
Syyllisyyshän tuossa vaan kevenee, kun antaa itselleen anteeksi ja keksii syitä mikdi niin tekee, mutta kuten muussakin, tääsä unohtuu se lapsi. Mitä lapsi tahtoo, sitä ei oteta huomioon, vain ja ainoastaan se mitä aikuinen itse haluaa ja miten haluaa asioiden olevan.
Paraskin sanoja sinä toimit vain ja ainoastaan omaksi parhaaksi, et tosiaanka lastesi parhaaksi, koska vieroitit lapsesi isästään ja manipuloit lapset isäänsä vastaan ja haukut heille jatkuvasti isää.
Kun lasten lähivanhempi, eli lasten äiti, on vierottanut lasten isän ja lapset toisistaan, hän on manipuloinut lapset täysin isää ja isän vaimoa vastaan, tässä tapauksessa me avioparina olemme antaneet itsellemme luvan nauttia täysillä vapaasta elämästämme. Me olemme kuin rakastunut pariskunta edelleen, makselemme vain miehen entisiä panoja osamaksuina, ei muuta.
On tosi hyvä, että huomasitten että lasta ei pidä kiusata huonolla isällä ja tämän katkeralla naisellaan. Onneksi ymmärsitte antaa lapselle hyvän lapsuuden rakkaan aidin luona.
Ja mitä noihin entisiin panoihin tulee, olit myös osallisena niihin... hih...kuin myös nykyisiin ja tuleviin...
Teill lapsen etu ainakin toteutui, parempi isätön kuin isä joka pettää valehtelee ja huijaa lasta.
Ja kolmannet pitää kivaa!
Se on hyvä, että eroavat, huono, että on tarvinnut tehdä lapsia. Koska valitettavan usein ymmärtämätön lapsen äiti laittaa lapset kärsimään. Lasten äiti käyttää lapsia vain pelinappuloina. Ei ihan kaikissa tapauksissa, mutta todella usein.
Miksi kolmas haluaa rikkoa toisten perheen josta johtuu että mieskin hylkää omat lapsensa? Se ei ole miehen oma ajatus, kolmannella on suuri vaikutusvalta manipuloidan mies hylkäämään perheensä. Vapaa, lapseton nainen, ei vastuuta kun lasten äiti hoitaa ja maksaa kaiken.
Semmoista elämää, josta mies on haaveillut, vapaa ja vailla huolta kenenstäkään.
Kolmas kun rikkoo, minusta pitäisi hänelle saada sanktio, sakko tai jotain muuta mikä estäisi perheenrikkomiset jatkossa ja muiltakin.
On liikaa isättömiä lapsia, ja on liikaa väsyneitä ex vaimoja, jotka raataa kun mies ei välitä.
Kolmansilla on kivaa!
lässy, miksi sinun exäsi haaveili elämästä jossa saa olla vapaa ja vailla huolta kenestäkään?
Omilla kirjoituksillasi kumoat puheesi joissa ainoina eron syinä oli "naakat ja sutturat" jotka väkisin veivät exäsi...
Kolmas rikkoi ja valehteli että elämä ilman lapsi aon ihanaa ja huoletonta. Ja kaikki miehethän siihen melkee uskoo.
Mutta lopussa se mies kärsii eniten kun lapset hylkää isän. Näin kävi meille, nytmies katuu, mutta eipäole tulemista meille kotiin, ei lastenperheiden luo, ei vanhemmileen ei kenenkään sukulaisen ym ystävien luokse. Meidän perheessä halveksitaan ihmsiiä, jotka rikkoo ja elää sitten siivellä ja luulee omistavansa maat ja mannut.
Onneksi meille jai kaikki koko suku ja kaikki mitä miehellä ei enää ole.
Sopiva voi kysyä, et kannattiko. No ei olisi kannattanut.
Ja kyllä sutturat vei lapsilta isän kun olivat niin kateellisia ja katkeria. Onneksi emme ole nähneet moisia otuksia ikinä, paljolta olemme sästyneet ja etenkin lapset, ei ole kukaan heitä haukkunut ja häiriköinnyt.
Olemme niin onnellisia. Uusia miehiä ja naisia saa, mutta lapset ei saa koskaan uutta isää.
Surullista mutta totta. Onneksi mulla on kaikki, mies teke toisenlaisen valinnat hylkäämällä omat, me teimme toisenlaisen valinnan, hylkäämällä vain miehen ja isän. Meillä oli vähiten menetettävää.
Ja taas ne kolmannet juhlii vaan!
"Onnen ydinperhe" vai "Lissu" mut joo
Mikä omassa suvussasi on, kun se ei riittänyt? Piti vielä viedä miehen suku?
No, jos miehen suku tuollaista sinunlaistasi uskoo, niin sopiikin olla pois.
Toivottavasti kyse on minun mieheni suvusta, jonka veit, saat pitää hyvänäsi. Mieheni sisko on ulosotossa ja mieheni vanhemmat ovat menossa toista kertaa elämässään konkurssiin, ensimmäisestä eivät oppineet mitään.
Kirjoita sinä "Onnen ydinperhe" nyt uuden suvun saaneena kaikkiin vaan nimesi alle mitään kyselemättä, hoidat nyt sitten sen minun mieheni osuuden, jooko!
Saat ihan kaikkinensa, ole hyvä vaan! Me ei niitä haluta.
Lässyllä on sama suku exänsä kaa, nääs sen mies oli sukulainen.
Ai nii joo!
#Kukaan ei kauhistele, että voi kun siellä ydinperheessä on väkivaltaa, mykkäkoulua, myrkyllistä ilmapiiriä, riitoja, etäisyyttä... Niiden aiheuttamaa kärsimystä lapsille ei mieti eikä kauhistele kukaan."
Kun siellä ydinperheessä on tätä ylläolevaa, niin on yksi asia hyvä muistaa, se toinen osapuoli olet itse, sillä kukaan ei riitele yksin, ei pidä mykkäkoulua yksin.
Jos jätät osallistumatta tällaiseen, niin tilanne tuskin eskaloituu siihen, että kodista tulee kokoa ajan riitaisa.
Vaikka kuinka pitäisit itseäsi "enkelinä" totuus on, että olet se toinen riitelijä, jos edes toinen osaa lopettaa tyhmän riitelyn, mykkäkoulun, niin pian voi olla että siinä kodissa elää sopuisa perhe, joka osaa ylittää pienet erimielisyydet ja nauraa asioille jälkeenpäin.
Sopii koettaa.
Lasten äiti jaksaa yksin eronkin jälkeen riidellä; lähetellä kirjeitä, haukkua sukulaisille ja tuttaville, juosta parkumassa lastenvalvojille, vaikka hänellä on yksinhuoltajuus, on soitellut järkyttäviä puheluita ja laitellut karmeita viestejä, kunnes puhelinnumerot salaisiksi.. ..ja kaikki yksipuolista, kuvittele, ei tarvinnut muuten osallistua kuin olla olemassa.
Niin juu kai tarkoititkin, että olemassaolo riittää!
Jos kerran tiedät tuon, niin eikö siellä lastenvalvojan luona kannattaiis käydä näyttäytymässä?
Voi kuule kun ollaan käyty lastenvalvojalla.
Aivan uskomatonta käytöstä....
...oli kaikki lasten äidin lähettämät kirjeet mukana, sekä kopiot omista kirjeistä, jotka lähetetty lasten äidille. Lastenvalvojalla oli täysi raivo päällä jo kun menin ovesta sisään. Hän ei edes vilkaissut kirjeitä, vaan alkoi haukkumaan minua, minusta tuntui, että ajaa ulos samantien ja että oli suuri virhe tulla ollenkaan.
Jouduin pyytämään virkailija lastenvalvojaa rauhoittumaan, että voimme keskustella.
Viranomainen lastenvalvoja käytti ajan minun moittimiseen lasten äidin puolustamiseen, tämä oli vielä eri kaupungin lastenvalvoja kuin lasten, eli ei ole lasten äitiä nähnytkään, mutta asenne...
En voi olla kuin onnellinen, että meidän ex mies ex isä ymmärsi olla tuomatta naikkosia meille. Olisi kauheeta nähdä omien lasten kärsiviän. Nyt olemme onnellisia ja etuoikeutetussa asemassa, kun ei ole tarvvinnut lasten pelätä isän sutturoiden kiusaamista ja haukkuja.
No en olisi kyllä antanutkaan sutturoiden kiusata, olisin puuttunut heti.
Mutta ihan oksetaa ajatuskin että naikkoset olisi tulleet meille ruokailemaan, ja sotkemaan. Miksi olisi meille tulleet?
En ymmärrä miksi ihmiset ylipäätään hyväksyy sutturat kotiinsa???
Ja edelleen sama kysymys ! Kuka piru viitsisi tulla teille ? Ex mieheisi oli SINUN luota poissa vapaaehtoisesti suojaten uusikkoaan SINULTA eivät he haluneet tulla SINUN luokse sinne psykiatriseen laitokseen !
Aivan sama keltä suojaa kenetkin, kunhan sutturoita ei tuonut meille koskaan lasten lähelle. Tottakai miestä hävetti, että antoi sutturoiden rikkoa perheemme ja painosti hänet hylkäämään lapset, mutta se on hyvä asia että häntä hävettää.
Luojan kiitos ettei tuonut naikkosia meille, emme olisi näin onnellisia, jos täällä olisi sutturoita juoksennellut joka päivä, ja sotkeneet kotimme ja kiusannut ja haukkuneet meitä.
Aivan järkyttävää, olemme saaneet olla täysin rauhassa, ja onnellisia kun ei ole tarvinnut pelätä joutuvan sutturoiden kynsiin.
Olisin äitinä hävennyt, jos olisin pakottanut lapseni häkemään isän sutturat, kottaraiset, jotka hajiotti onnellisen perheemme.
Sitä emme ole miehelle antaneet anteeksi, ja hän tietää sen, sääli, sillä hän menetti eniten, ja nyt katuu.
Aivan vapasti. Kunhan pitää jatkossakin haahkat poissa, niin hyvä on. Onneksi on pitänyt, anoppikin on kauhuissaan kun poikansa kohtelee meitä noin huonsti, että hylkäsi meidät, ei halua nähdä sitä haahkaa hänkään.
Mutta voimia sulle ja sun lapsille, toivon heille kaikkea hyvää, ettei heille jää jälkiä tuommoisesta lapsuudesta, missä isä haukkuu heidän äitinsä, ja päästi perheenrikkojan elämäänsä. Hyvin surullista, säälin sun lapsia.
Exäsi häpee sua ja ei takuulla kehtaa tulla hullujen osastolle nuorikkonsa kaa ja miksi ylipäätään sinne tulee.
HULLU! kaikkea sinä kuvittelet, mutta hullulle se suotakoon.
Lintuparvi vaan kasvaa, kottaraisia haahkoja, kotkia, huuhkajat ym eläinkuntaa, naudoista kaloihin...
Hmmm. Ei ex miehesi suojellut nykyistään keltä tahansa vaan sinulta ! Etkö ymmärrä ettet ole heille tärkeä et ole heille mitään olet ulkopuolinen jätetty hylätty ! Ex miehellesi tärkeitä ovat hänen elämän kumppani ja lapset(joita et päästänyt isäänsä katsomaan ja isän luona oleva puoliso avokki yms.ei ole koskaan ulkopuolinen koska kuuluu ex miehesi perheseen toisin kuin sinä joka et ole mitään ex miehellesi).
Ja kolmas juhlii nyt vaan!
Hyvä että joku ymmärtää, että se entinen on ENTINEN!
Kaikki täällä ei tajua millään, vaan kuvittelee olevansa edelleen lastensa kanssa miehensä nykyisiä!
Just, kahden ero on kolmannen pano.
Kauhisteluun on ihan järkevät syyt.
Totuus on että sinä ap näet että lapsilla on hyvä kun saavat olla toisen vanhemman luona, mutta siellä toisen vanhemman luona ei ole sitä toista isää tai äitiä.
Nyt lomien aikaan lapsilta kysytään valtavasti voimia, kun ensin ollaan lomalla toisen kanssa, on valtava ikävä toisen luo ja päinvastoin ja missähän kaverit ovatkaan.
Lapsi kärsii ihan jokaisesta vaihdosta paikasta toiseen.
Olen isovanhempi, joka olen nähnyt lapsen itkut tästä syystä ja olen niin voimaton, kun en voi luvata mitään muuta. Otan vain syliin ja silitän. Olemme lapsen kanssa keskustelleet, olen kuitenkin ollut varovainen, että kuuntelen, kun lapsi sanoo että kukaan ei kuuntele, minä jaksan kuunnella, vaikka sydän on niin valtavalla tuskalla täytetty lapsen puolesta.
En ymmärrä miten te lasten vanhemmat voitte olla näkemättä tätä valtavaa lapsen tuskaa ja surua. Lapset ovat niin monesti vielä pieniä kun erotaan, mutta järki heidänkin päässä on, he ovat ajattelevia olentoja.
Eikä se lapselle ole ainoa tuska tämä jatkuvat vaihtamisestat, lisäksi lapselle tuskin jää enää aikaa tavata edes isovanhempiaan ja toisaalta heitä ei enää uuden suhteen kanssa jostakin syystä hyväksytä, onko se häpeää vai mitä, mutta lapselle tämä kaikki on aivan valtavaa kipua ja tuskaa. Niin hyvää uutta ei ole, että se korvaisi menetetyn.
Menetetty saattoi olla huono ja riitaisa, liian rikki.
Kun ja jos eronneet olisivat riittävän tasapainoisia ja varsinkin lähivanhempi. Lapsi saisi loppujen lopuksi enemmän, jos se hänelle vapaasti ilman paineita suotaisiin. Vaan kun vanhemmilla on tapana luoda niitä paineita ja haukkua.
Jos lapsi saisi ilman paineita, vapaasti kulkea, tulla ja mennä, nauttia uudesta, tutustua ja olla iloinen. Olisi lapsella paljon enemmän aikuisia tasapainoisia ihmisiä ympärillään. Hän näkisi enemmän elämää, hän näkisi ettei maailma lopu, että hänelle ei tapahdu mitään pahaa. Jos lasten vanhemmat voisivat olla haukkumatta, olisi lapsi onnellinen itsensä.
Järjenvastaista, tuo selitys että" Olisi lapsella paljon enemmän aikuisia tasapainoisia ihmisiä ympärillään...
Mihin helkuttiin lapset niitä lukemattomia uusia ihmisiä tarvii??? Se on vaan aikuisen mielikuvaa että syyllisyys helpottaa.
Eihän se määrä takaa mitään vaan se laatu. Lpasi tarvii vaan sen isän ja äidin ja on paljon onnellisempi, kuin satojen naisten lauma ympärillä. Niin se vaan on.
Ei se isän/äidin uusi ole satojen lauma uusia ihmisiä... ...ja jos periaatteesi on tämä niin suomessa olisi laumoittain ihmisiä metsässä. Ja jos vanhemilla on uusi suhde niin kyllä se uusi elämän kumppani kuuluu vanhemman kautta perheseen
"no huh huh" ei ole tasapainoa nähnytkään!
Hih, eikä järkeä! =)
Kyllä nuo päiväkodit ja koulut on naisvoittoisia paikkoja, niissähän lapset on enempi aikaa kun kotonaan.
Kyllä lapsen on totuttava päiväkodin ja koulun naisiin jo tulevaisuuttakin ajatellen ,jos vaan on kotona iskän ja äiskän kaa kouluikään asti, niin vaikeuksia tulee sosiaalisessa käyttäytymisessä.
Me ollaan oltu lasten ja koko suvun kanssa iloisia siitä, ettei ex isä ex mies ole tuonut niitä naikkosia mielle. Miteimme aina et jotian toimintaa sen miehen aivoissa kuitenkin on, kun on ymmärtänyt olla tuomatta niitä perheenrikkojaia meidän perheeseen, kotiimme ja koko suvun kauhisteltavaksi. Hävettävää hänellä on paljon, ja asia ei kestä päivänvaloa.
Olisi ollutkin järkyttävää, jos olisimme vielä senkin joutuneet kräsimään, että viers ulkopuolinen suttura tulisi meille, miksi hänen pitäisi semmoinen naakka mielle tuoda? On meistä tosi omituista, että jotkut sellasen toiminnan hyväksyy, onko oma tahto vai pakotetusti, lapset joutuneet kestämään, mutta pääasia on ettei meidän lapset ole ikinä joutuneet moiseen pyöritykseen.
Meille riitti se, että suttura rikkoi perheemme, enempää ei miedän lapsille ole voinut eikä saanut tuottaa tuskaa isän taholta.
Ja niinpä kolmas pitää juhlia!
Iloitkaamme kolmannet! =)
sit me kolmannet juhlitaan vasta, kun mies on heittäny lapsoset pois elämästään... onnen aika.
En kyllä tajuu miksi sun exän pitäis uus vaimonsa esitellä sulle ja suvullesi, hän on irtisanoutunut sinusta ja sun suvustasi niin MIKSI se teille tois naisensa kerro?
Vai oliko exäsi sinun sukulainen, niin sitte hiukan tajuun, jos kerran sama suku.
Sitä päivää ette näe että antaisin ex:n ja uusikon lyödä kiilaa mun ja lasteni väliin. Ja sitten avokki uusi vaimo ei ole 3. Vaan 1. ja ex on jossain 10000-5000000 välillä. Lapset mitataan jos tarvitsee mitata aivan eri asteikolla kuin avokki tai vaimo
Mutta elarit kelpaa siltä arvaan? Jos olisit aito ja uhosi mittainen, niin kieltäytyisit niistä.
Joo on ex ottanut elarit vastaan kaikki 300egee/kk mutta eipä ole muuta multa saanutkaan !
Nostakaa ne hirviö entiset eli lasten äidit pihalle suhteestanne ja antakaa lasten käydä, jos ovat käydäkseen. Jollei se lasten äiti anna tai kakaroitten ei muuten kelpaa tulla, niin antakaa olla ja nauttikaa elämästänne.
Meidän elämä on mallillaan, kun ei anneta lasten äidin hääräillä ja määräillä, on se kovasti kyllä yrittänyt.
Miksi rikoit miehen perheen? Nyt saat syyttää itseäsi, ettei lapset halua tulla isän luo kun siellä on vieras eukko kuka lie.
Ja nyt onkin sun hyvä syyttää ex vaimoa ja lapsia siitä että heidän perheen hajoitit SINÄ!!!
Hmmm.missä sanottiin että rikkoi perheen? Jospa se mies on eronnut ennen uutta suhdetta ? Mutta se on varma ettei ex puolisot ole tilivelvollisia toisilleen eikä velvotteita toista kohtaan ainoastaan lapsia kohtaan
Kauhistelun tosiaan voisi lopettaa, koska se ei johda yhtään mihinkään.
Fakta on se, ettei se lopu.
Monet on rakennettu siten, että eivät osaa kuin kauhistella.
Aivoja ei ole kehitetty alkeistasosta yhtään pidemmälle.
Niin kauan kun on ihmisiä, niin kauhistellaan.
Jos saatais ihmiskunta loppumaan kokonaan, niin sitten loppuu kauhistelu, mutta tosin kaikki muukin.
Monet ihmiset ovat uskomattoman yksinkertaisia, jaksan aina hämmästyä.
Kauhistelu loppuisi, jos nuo perheenrikkojat ymmärtäisivät, mitä seuraa siitä kun rikkovat sen lapsiperheen, siinä ei kärsi ainoastaan lapset, vaan mies, vaimo, koko suku, ystävät, kaikki, myös se perheenrikkoja kärsii, kun saa vihat ja halveksunnan päälleen, se on ainoa oikea asia, siinä tilanteessa.
Meillä tilanne Se, että miehen ex petti ja jätti.nyt yrittää kiilata väliin, kun näkee, että miehellä meneekin hyvin.
Ei kauhistelu lopu.
Totta, kauhistelun voisi lopettaa, mutta niin kauan kuin on älyttömiä ihmisiä, niin se ei lopu.
Mihin sinä tarvit lisää niitä aikuisia niin paljon? Eikä omat vanhemmat riittääneet, mummot, kummit, tädit serkut, opettajat.. kavereiden vanhemmat.. onhan noita aikuisia. Ehditkö edes heiitäkään, kaikkien kanssa tapaamaan?
Mihin tarvit uusia????
Itse lapusuudessa olin hyvin vähän aikuisten kanssa tekemisissä, yleensä ne oli kaverit, omat vanhemmat, opettajat ja mitä nyt normaaliin elämään kuuluu. En kaivannut yhtään lisää.. en osannut edes odottaa uusia aikuisia lisää..
En siis ymmärrä ajatusta että sait lisää... mihin???
Asioista voi tehdä vaikeita tai sitten ei!
Totta!