Olen mahdollisesti aloittamassa psykodynaamisen psykoterapian. Takana on muutama arviointikäynti eräällä kokeneella naisterapeutilla. Nyt olen kahden vaiheilla. Lähdenkö yhteistyöhön hänen kanssaan, vai pitäisikö kokeilla vielä jotain toista terapeuttia? Terapeutti vaikutti ihan asiantuntevalta ja empaattiselta, mutta jokin minua jäi vaivaamaan - ehkä se oli hänen turhan innokas ja toisaalta välillä liian epävarma puhetyylinsä. Kaipaisin ehdottomasti jämäkkää ja asiat selvästi ja suoraan sanovaa terapeuttia.
Terapian käyneet, osaatteko neuvoa? Miten koitte suhteenne terapeuttiin hoidon alussa ja sen aikana? Kannattaisiko vain nyt aloittaa terapia tällä tapaamallani terapeutilla ja lopettaa turha jahkailu? Toisaalta pelottaa ajatella jos käykin niin, ettei itse terapiasta tule mitään, kun koko ajan ajattelen että oikeastaan ei kiinnostaisi kertoa juuri tuolle ihmiselle mitään...
Terapian käyneet, osaatteko neuvoa? Miten koitte suhteenne terapeuttiin hoidon alussa ja sen aikana? Kannattaisiko vain nyt aloittaa terapia tällä tapaamallani terapeutilla ja lopettaa turha jahkailu? Toisaalta pelottaa ajatella jos käykin niin, ettei itse terapiasta tule mitään, kun koko ajan ajattelen että oikeastaan ei kiinnostaisi kertoa juuri tuolle ihmiselle mitään...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Onnea vaan etsintään jos kaipaat suorasanaista terapeuttia! Mutta vakavasti puhuen, terapiasuhde on pitkä ja siinä eteneminen on kiinni siitä miten osaat itsestäsi niitä asioita sanallistaa sille terapeutille. Henkilökemian pitää natsata. Itse kävin aikanaan pari vuotta tyypillä jonka kanssa ei kyllä natsannut ja ei siitä mitään hyötyä ollut. Lopulta kyllästyin ja sanoin että tää oli sitten tässä.
Sinuna harkitsisin vielä, jos nyt tuntuu tuolta!
Psykoterapeutin napakkuutta ja ammattitaitoa kannattaa (jos oma rohkeus riittää) kokeilla jo alkututustumisvaiheessa kyseenalaistamalla psykoterapeuttiaan.
Esimerkiksi siitä, eträ hän välillä tuntuu epävarmalta.
Pystyykö hän ottamaan palautetta vastaan? Miten hän reagoi palautteeseen? Syntyykö hedelmällinen keskustelu? Tuleeko itselle helpottunut olo tämän keskustelun jälkeen.
Näitä tilanteitahan pitkässä psykoterapiassa joka tapauksessa tulee ja niiden merkitys on suuri: voiko tuohon luottaa, kestääkö se vaikeitakin ristiriitoja?
Itse tekisin näin, jos nyt olisin psykoterapiaan lähdössä.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla heti alkuun väittelyä ja eriävän mielipiteen ilmaisua. Minun terapeuttini alkoi murjottaa tai itkeä, jos väitin vastaan. Tämä tietysti kävi ilmi vasta myöhemmin, kun uskalsin näyttää olevani joistakin asioista eri mieltä. Eli tavallaan olin tahtomattani huijannut häntäkin: hän luuli saavansa täysin myötäsukaisen asiakkaan ja totuus paljastui vasta myöhemmin.
Jos olisin heti alkuun testannut terapeuttia, hän ei välttämättä olisi minua asiakkaakseen halunnutkaan.
Joo. Ei ole yksinkertaista tämä, ei. Tällä hetkellä kiehun raivosta ja tekisi mieleni mennä tapaamaan terapeuttia ihan vain sanoakseni, miten ärsyttävä hän mielestäni on. En ymmärrä, mistä tämä raivo johtuu. Mitä jos tämä vain kertoo niistä raskaista patoutumista, joita mielessäni on? Ehkä niiden asioiden käsittely vain nostaa kiukkua joka kohdistuu terapeuttiin riippumatta siitä kuka ja miten mukava hän on?
Nyt tuntuu että justiinsa menee hermot. Pinna on niin kireällä että räpsähtää kohta poikki. Oli suuri kynnys lähteä etsimään terapeuttia, ja nyt tuntuu, että mä en OIKEASTI jaksa käydä itkemässä enää yhdellekään ihmiselle. Voi KUNPA tämä tapaamani terapeutti olisi ollut kuten YTHS:n psykologini, jonka kanssa meni niin hyvin yhteen... Mutta ei.
Tämä ohje on mielestäni yksi parhaista mitä olen mistään löytänyt.
_How to Choose a Counselor_
I am often asked for advice on how to choose a counselor. This essay is one response.
http://www.wildestcolts.com/psych_opp/a-coercion/10-choose_counselor.html
KYllä vaikutelman pitää olla hyvä, ja kemiat pitää naksahtaa yhteen. Muuten ei työskentelystä tule mitään eikä palvele sinua. Terapiasuhde pitää tuntua turvalliselta, voit luottavaisesti avautua eikä ihmisessä hierrä mikään. Ja voihan sitä sitten vielä vaihtaa. Mutta kannattaa ennen alkua käydä vaikka parilla tutustumassa, niin ei tarvi sitten myöhemmin vaihdella.
No ainakin näyttää siltä, että terapeutti saa sinut kosketukseen vihan tunteittesi kanssa. Ei terapeutti mitään ole tehnyt saadakseen sinut tähän mielentilaan, vaan se mitä tapahtuu, tapahtuu vain korviesi välissä. Vai haluatko, ettei mikään muutu niinkuin YTHS:n terapeutin kanssa? Että pysyt omalla mukavuusalueellasi? Ei terapian ole tarkoituskaan olla "mukavaa ja miellyttävää."
Höpö höpö:" Ei terapeutti mitään ole tehnyt saadakseen sinut tähän mielentilaan, vaan se mitä tapahtuu, tapahtuu vain korviesi välissä. "
Näinhän ne terapeutit vastaa ;)
Naiset yleensä arvostavat itsevarmuutta ja jämäkkyyttä, koska he ovat monasti itse epävarmoja. Mielestäni epävarmuus on kuitenkin vain osa viisautta, koska asioista ja niiden ratkaisuista voi olla niin monta vastausta ja eri tulkintaa. Siten on suorastaan typeryyttä ns. lukita tietynlaisella itsevarmuudella vain tietynlainen tulkintatapa. Toki jos sellaisesta tykkää, niin siitä vain. Toivottavasti tämä kuitenkin tapahtuu omilla rahoilla, eikä verorahojen (Kelan) tukemana.
Miten löytää sopiva psykoterapeutti? Onko psykoterapeutin toiminta hyväntavan vastaista tai jopa lainvastaista? Saako psykoterapeutti sanella säännöt mielivaltaisesti?
Kävin tapaamassa uutta psykoterapeuttia, jota B-lausunnon kirjoittanut psykiatri suositteli. Psykoterapeutti määräsi, että minun on käytävä terapiassa kaksi kertaa viikossa vaikka mielestäni yksi kerta olisi riittänyt eikä minulla ole mahdollisuutta käydä kahdesti. Psykoterapeutti määräsi myös, että en saa perua terapia-aikoja. Jos vaikka makaan masennuksen syvissä syövereissä enkä pääse viikkoon sängystä ylös enkä jaksa tulla terapiaan kolmeen viikkoon, niin joudun maksamaan täyden hinnan terapiasta eikä siihen saa kela korvausta. Siis 6x75 eur tyhjästä. Lomien tai ulkomaan matkojen takiakaan en saa perua terapia-aikoja, vaan täysi maksu menee kaksi kertaa viikossa. Tosin hän itse pitää lomat mieleisellään ajalla ja silloin hän ei terapioita pidä.
Näkemykseni on, että psykoterapeutti toimi mielivaltaisesti maksimoiden omat tulonsa. Minusta hän ei välittänyt muuten kuin rahantuottovälineenä. En suostunut terapiaan. Jouduin maksamaan tutustumiskäynnistä käynnistä 75 eur.
Oliko psykoterapeutin toiminta lainvastaista? Kenelle pitäisi ilmoittaa hänen mielivaltaisista säännöistään? Minuakin sairaampia käy hänen vastaanotollaan ja hän voi tehdä pahaa jälkeä mielivaltaisuudellaan ja joustamattomuudellaan sekä itsekeskeisyydellään. Valvooko jokin taho psykoterapeuttien toimintaa? Hän on kelan hyväksymä.
Uskomatonta! Ja kertoo totuuden koko järjestelmästä: kärsimyksestä ei ymmärretä yhtään mitään, koko touhun tarkoitus pitää vain ihmiset sairaina ja lypsää viimeisetkin sentit.
Mene seuraavalle terapeutille.
Valviraan ei kannata luottaa. Ilmoita eduskunnan oikeusasiamiehelle sekä sosiaali- ja terveysministeriöön terapeuttisi laittomasta toiminnasta.
Ei voi ilmoitella minnekäänn ennen kuin tietää, onko psykoterapeutin toiminta laitonta vai laillista verovaroin tuettua mielivaltaista toimintaa.
Mistä voisi kysyä toiminnan laillisuutta? Onko olemassa jossakin säännöt psykoterapeuttien toiminnalle vai voivatko he todellakin toimia kukin mielensä mukaan siis diktaattorin valtuuksin?
Toiminnan laillisuuteen en osaa vastatata..
Psykoterapiasopimus on kuitenkin vapaaehtoinen ja jos se ei ole itselle sopiva, ei sellaiselle psykoterapeutille kannata mennä.
Psykoterapeutti myy palveluitaan tietyillä ehdoilla eikä pakota niitä ehtoja hyväksymään.
Onkin tärkeää, että sopimuksesta keskustellaan ennen terapiasuhteen solmimista. Vaihtelua sen suhteen, miten vastaanotolta poissaoloihin suhtaudutaan, on paljon. Jotkut psykoterpeutit ottavat poissaolot takkiinsa (menetettyä palkatonta työaikaa), jotkut laskuttavat puolet käynnin hinnasta, jotkut odottavat saavansa koko hinnan.
Omasta mielestäni hyvä käytäntö olisi, että asiakas maksaa perumattoman poissaolon. Näinhän kunnallisellakin puolella toimitaan..tulee "sakko" ellei varattua aikaa käytä eikä peru. Kunnallisella puolella työntekijä saa kuitenkin saman palkan tuli asiakas tai ei. Psykoterapeutti ei saa palkkaa kuin toteutuneilta käynneiltä.
En ole siinä kunnossa, että jaksaisin juoksennella psykoterapeutteja etsimässä eikä myöskään ole rahaa maksaa jokaisesta tutustumiskäynnistä 75 eur.
Olin tuon käynnin jälkeen maahan lyöty muutaman pävän. Enää en samaa riskiä ota.
Mutta tietääkö joku, mistä voisi kysellä ko. terapeutin toimintatapojen oikeellisuutta? Valvira ei vastaa. Psykologiliitto ei halua vastata mihinkään kysymyksiin, jotka koskevat psykoterapeutteja.
Olen edelleen työssä käyvä veronmaksaja. Asialla on minulle ja muille avun tarvitsijoille merkitystä.
Olimme eräällä perhekurssilla lapsemme sairauteen liittyen.
Keskustelimme miesten keskusteluryhmässä psykoterapeutin johdolla.
Aiheena mm. parisuhde.
Eräs isä aloitti ongelmatilanteen kuvaamisen:"Kun tulin kerran töistä väsyneenä..."
Terapeutti keskeytti: "Miksi tulit töistä väsyneenä?, Eikö työn tule antaa?"
Tuo kallonkutistajahan oli kuin Spede-showsta, herranen aika, jos erehtyisin tuollaiselle menemään...
Kampikumpi kirjoitti:
"Vai haluatko, ettei mikään muutu niinkuin YTHS:n terapeutin kanssa? Että pysyt omalla mukavuusalueellasi? Ei terapian ole tarkoituskaan olla "mukavaa ja miellyttävää.""
Mistä näitä kysymyksiä oikein revit? Missä väitin, ettei YTHS:n terapeutin kanssa mikään muuttunut? Tämä psykologi oli juuri se, jonka kanssa kaikki muuttui. Hän auttoi minua ymmärtämään tilanteeni paremmin kuin kukaan muu tähän mennessä. Käynneillä ei todellakaan pysytty "mukavuusalueellani" vaan mentiin päättäväisesti mutta tiedostaen syvälle, syvälle ongelmien juurialueille. Se ei todellakaan ollut mukavaa ja miellyttävää, hyvin tarpeellista tosin. Voisitko ystävällisesti olla tunkematta sanoja suuhuni? Tuollainen olettaminen ja yleistäminen on todella ala-arvoista.
Olen ratkaissut aloitusviestissäni kuvaamani tilanteen niin, että tämän kyseisen terapeutin kanssa en yhteistyötä aloita. Varmaan oikein sopiva terapeutti jollekulle toiselle, mutta minulle ei. Kaiken huippu ja viimeinen pisara oli se, miten hän suhtautui käyntilaskuihin. Ei kuulemma jaksa laskea senttejä (tämän hän sanoi suoraan), joten olisin joutunut maksamaan hänelle joka kerrasta Kela-korvauksen jälkeen tasasumman. Eli hinnaksi olisi joka käynniltä tullut enemmän kuin hän alun perin ilmoitti. Senttejähän ne toki vai ovat, mutta ärsyttää tuollainen välinpitämätön suhtautuminen.
En mä tiedä pääsenkö terapiaan koskaan. Nyt ei ainakaan ole rahaa käydä enää yhdelläkään terapeutilla tutustelemassa, josko hän olisi se sopiva. Mä koen, että yhteiskunta ei hoida mua tässä tilanteessa tarpeeksi hyvin. En pysty aloittamaan hoitoa, jota tarvitsisin. Paha tilanne. En halua ajatella, mitä tämä tulevaisuudessa tarkoittaa vointini kannalta...
"Käynneillä ei todellakaan pysytty "mukavuusalueellani" vaan mentiin päättäväisesti mutta tiedostaen syvälle, syvälle ongelmien juurialueille. Se ei todellakaan ollut mukavaa ja miellyttävää, hyvin tarpeellista tosin. "
Tämä nimenomaan on terapian takoitus.
Oma terapeuttini opetti minulle selviytymisen keinot yms. selvitti eletyn elämän ajatuskulut ja tapahtumat.
Samalla ajatuksentasolla olevaa terapeuttia ei ole helppo löytää, mutta siitäkin huolimatta kannustan häntä etsimään.
Kysy, saisitko Kela:sta rahallista tukea oikean terapeutin etsintään.
Kaikkea hyvää elämääsi, asioilla on taipimus ratketa.
Elämäni ei ole mennyt uusiksi, vaan se loppuu ennen aikojaan. En jaksa juosta terapeuttia etsimässä. Minua ei siis auta kukaan. Traumatisoiduin terapeutin tutustumiskäynnillä. Entisestään on jo dg: traumaperäinen stressihäiriö ja syvä depressio. En saa apua mistään. En jaksa enää!!!
Psykoterapeutin ensi sijainen motiivi työlleen on maksimoida rahalliset tulot. Se on verovaroin kustannettua toimintaa. Hän toimii kuten minut henkisesti pahoinpidellyt luonnehäiriöinen.
Kannattaa tutustua ensin terapiasuuntauksiin vaikka googlettamalla erilaisia terapiasuuntauksia, kuten psykoanalyyttinen ja kognitiivinen, ja käydä tutustumiskäynneillä erilaisten terapeuttien luona. Psykoanalyyttiset terapeutit yleensä kuuntelevat enemmän ja asiat käydään perinpohjaisesti läpi lapsuudesta asti. Kognitiivisessa terapiassa mennään suoraan ongelman ytimeen ja tehdään siihen liittyviä erilaisia kotitehtäviä, myös terapeutti on keskusteleva. Itse terapeuttina sanoisin, että minusta asiakkaalla on täysi oikeus peruuttaa aikansa joutumatta maksamaan täyttä korvausta, jos siihen on hyvä syy. Toki terapeutinkin täytyy elää eli jos peruutus tulee tuntia ennen sovittua aikaa, eikä kyseessä ole aivan pakottava syy, on ymmärrettävää, jos hän laskuttaa esim. puolet käyntimaksusta. Minusta asiakkaan tulee itse päättää terapiakäyntien tiheys, eli terapeutti voi vain suositella, mutta ei pakottaa tiettyyn käyntimäärään.
Minne voi tehdä selvityspyynnön epäasiallisesti toimivasta, hirttonarun kaulanympärille laittavasta narsistisesta psykoterapeutista, joka vaatii 75 eur x 8 maksettavaksi, koska en depression takia päässyt terapiaan? Peruin ajat viikkoa ennen.
Epäselvissä asioissa kannattaa ottaa yhteys Valviraan joko s-postitse tai soittamalla, jos tuntee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.
Valvira vastasi ainoastaan, että Valvira ei ota kantaa laskutusasioihin. Ei tainnut vastaaja ymmärtää koko asiaa.
Olisikohan muita tahoja, joilta voisi kysyä psykoterapeutin toiminnasta? Meinaan vaan, että minuakin huonompi kuntoisia siellä käy ja voin kuvitella, että ahdistaa entistä pahemmin, kun hirttonaru kaulan ympärille laitetaan.
Oikeusasiamies?
Mene sänkyyn psykiatrin kanssa.
Silloin paranet kuten salkkareissa.
Kannattaa.
Tv ole oma psykosi