Oman elämäsi selviytymispaketti.

Usko siihen et jokainen saa joskus ansionsa mukaan ja vaikka on oikein ihnottavan vihattava tyyppi niin uskon et jossain on joku joka häntäkin lämmöl ajattelee.9

Niin miten, tilanteet vaihteleet et olosuhteet luo miten kulloinkin, kummallisesti vaan sutviintuu kun tässä hymysuin uamukahvia hörppäilen, vuan on tällekkekin päevälle pään raapimista, eilen tuli uus vanha vene pihhaan siinä värkkäilemistä moneks päeväksi.
Laettakee paljon päälle ettette palennu on kalseen kylymä juhannus tulossa mut eiköhän tästä selevitä ae niin selevitä ehän tässä oo vielä humalassakaan

Koti rauha ja rakkaus. Rahaa sen verran että ulosottomies ei ovelle kolkuta. Läheisiä ihmisiä ympärillä, terveyttäkin. Mukavaa tekemistä, hyvää tuulta. Selvinpäin jussinakin :).

Ei ainakaan mitään tietoista selviytymispakettia, kai tämä elämä on vieläkin ihan mukavaa kaikista vastoinkäymisistä ja huolista huolimatta, - tai ehkä sisäänrakennettua vahvuutta..tiä häntä, mutta kiva on elää :)

Saan teiltä rapiskaa, mutta selvä vastaus rehelliseen kysymykseen. Kyllä se on usko että Jumala on elämäni antanut, suunnitellut ja jokainen päivä on tärkeä. Siitä on aina hyvä alkaa ja ponnistaa ja hyvin menee vaikka synkkiä laaksoja on joskus läpi kuljettu.
Lähden töihin. Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Pakettini narut tuli hommattua jo ennen koulu-aikaa.
Silloin päätin miten elämäni pää-linjat tulevat menemään.
Minusta tulee suuri päällikkö.
Ilma-Sota-voimissa.
Tulikin vain päällikkö.
Pää pilvissä, ei ilmassa, vaan tieto-kone-maailmassa.
Palkka jäi vähän tavoitteesta, vaan ei pahasti.
Samoin kävi sitten eläkkeellekin.
Erinomaisesti riittää törsäilyyn, jää vähän säästöönkin.
Ihan kuin ennen koulu-aikaakin.
Kiitos fiksujen vanhempieni.
Usko ja äly sen kun parantavat juoksuaan.
Tieto lisääntyy roppa-kaupalla.
Minusta tulee henkisesti kallis ruumis.
Mikä oli tavoitteeni ydin.
Hyvä elämä ja minä.

Uskoisin että Jesse nostaa minut jaloilleni taas kerran.
Hänelle fiksut ihmiset ovat tärkeintä.
Eivät tosin hänelle elin-tärkeitä.

H.

Tyhjää täynnä, mutta mennä pitää, kun pitää.
Jaksaa, kun jaksaa, milloin paremmin, milloin pahemmin.
Tyhmää.

Onneksi elämää on vain jakso kaikkeudesta.
Sitten saa vain levätä.

Huomenta vaan täältä.
"...että jaksat mennä päivä päivältä eteenpäin."

Mitäs jaksamista tässä on, kuhan vaan herään uuteen päivään ja funtsin, että mitäs täs nyt tekis. Yleensä on liiankin kans kaikkia tekemistä, että pitää karsia osan pois. Joskus oon suunnitellut seuraavaksi päiväksi jotakin ja kun seuraava päivä esiin putkahtaa, niin yhtäkkiä ajattelenkin, että siirränpähän homman huomiseen ja päätöksen jälkeen sitten lähden johonkin ilotteluun. Kuten vaikkapa kaverin kans johonkin "mehtään" pomppimaan.

Nyt odottelen, että miniä ilmottaa, että koska mun pitää olla rannassa.
Ollaan lähdössä saareen. On luvattu huonoa ilmaa, mutta nyt on vietävän hieno ilma. Ensinnäkin on Lämmin, toiseksi ei tuule, kolmanneksi ei sada. Aurinko kattelee mua silmät suurena.

Onhan minulla joskus ollut vaikeaa edetä päivästä päivään. Raskaasti oon edennyt. Suru puserossa, mieli maassa.
Mutta siitä on jo aikaa.

Nytkyelämä on (ihan häveten kerron) niin kivaa, että en sanotuksi saa.
Tunnen olevani niin Vapaa ku taivaan lintu. Huolia ei, surua ei.
En edes olisi ansainnut näin huoletonta eloa. Kiitos siitä elämälle.

Ensimäinen aamulla pieni rukous , oikeaan ohjausta yläkertaan ja siunauspyyntö taas tällepäivälle, kiitän menneestä hyvästä elämästä,

siiten alkaa arjen rutiinit,
aamupalan laitto, hiukan oijon kotia, suunittelen päivän tekemiset,
mahdollinen kaupassakäynnit, lähdenkö kuntoilemaan, ulos, uimaan vai jäänkö tänään kottihommiin,
siis rutiini on tärkeä, suurin piirtein tehdä asiat aina samoin,
niin vanhuksen elo menee hyvin,
joskus voi suunitella hieman pitempää kyläreissua, jos jaksaa,

herätyskello ja kunnon kotiruoka

Eipä ole minullakaan mitäänitsestään selvää pakettia millä tästä eteenpäin. Kait se on tohon DNA:han iskostettu että joka päivä on uusi ja uudet mahdollisuudet: ihmiskunnan kyky selviytyä eteenpäin olivatpa olosuhteet mitkä tahansa.
Uskon sananlaskuun että mikään paha ei kestä sataa vuotta eikä kroppaa joka sitä niin kauna jaksaisi: psyykinen pahaolo kostautuu fyysisissä vaivoissa eli siis psykosomatiikka jyllää. Ei tietenkään se niin kuitenkaan mene että kaikki sairaudet olisivat psyykisen pahanolon aiheuttamia. mutta pitkäaikainen huonovointisuus kyllä aiheuttaa sairauksia.

Minä herään joka aamu uuteen päivään onnellisena siitä että minulla on asiat hyvin, pari-ja perhesuhteet kunnossa ja vaikka terveys ei aina ole niin huippuluokkaa, olen elävien kirjoissa, näkevä, kuuleva, tunteva, ajatteleva ja liikkuva ihminen ja että joka päivä opin lisää ja synnynnäinen tiedonhaluni ja uuden omaksumiseni ei ole huomattvasti laantunut iän mukana.