Oon 17v tyttö, viiltelyä takana vuosi. Viillot ei oo kovin syviä tai fyysisesti vaarallisia, mutta oon ihan liian addiktoitunut siihen touhuun. Tiedän sen. Yritän lopettaa ja suorrun taas, joskus en jaksa edes välittää.
Käyn nuorisopsykiatrisella poliklinikalla juttelemassa tästä ja ahdistuksesta, vaikka sanoisin et masennus se on joka mua vaivaa. Masentaa niin paljon, joskus mietin itsemurhaa. Kerroin tostakin hoitajalleni, eli olen avun piirissä kyllä ja voin puhua hoitajalleni. Masennusepäilyni on ainoat, joista en oo saanut kerrottua.
Mutta siis, miten pääsisin eroon? Oon heittänyt terät pois ja aina ostanut uusia, paukuttanut ponnaria tai kumilenkkiä ranteeseen, nipistänyt itseeni mustelmille, tehnyt rääkkilenkin, lukenut, kirjottanut, puhunut... Mut välillä vaan MIKÄÄN ei tunnu auttavan.
Käyn nuorisopsykiatrisella poliklinikalla juttelemassa tästä ja ahdistuksesta, vaikka sanoisin et masennus se on joka mua vaivaa. Masentaa niin paljon, joskus mietin itsemurhaa. Kerroin tostakin hoitajalleni, eli olen avun piirissä kyllä ja voin puhua hoitajalleni. Masennusepäilyni on ainoat, joista en oo saanut kerrottua.
Mutta siis, miten pääsisin eroon? Oon heittänyt terät pois ja aina ostanut uusia, paukuttanut ponnaria tai kumilenkkiä ranteeseen, nipistänyt itseeni mustelmille, tehnyt rääkkilenkin, lukenut, kirjottanut, puhunut... Mut välillä vaan MIKÄÄN ei tunnu auttavan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hypno terapia voisi auttaa.ainakin minua on auttanut.
no mieti, miks haluat lopettaa viiltelyn. itse en lopeta, koska mielestäni syytä ei ole. jos keksit jonkun, niin ilmoitappa ihmeessä.
Minulla oli sama ongelma, oli huomattavasti vaikeampaa lopettaa kuin tupakanpoltto 5vuoden polttamisen jälkeen!
Minä huusin.
Aina kun teki mieli viillellä niin minä huusin.
Katsoin vanhoja arpiani ja mietin kuinka paljon ne olivat pilanneet elämäni (ja pilaavat edelleen). En voi käyttää mekkoja, en shortseja, mitään mikä paljastaa jalkoja. Joudun selittelemään niitä ja häpeämään silmät päästäni niiden takia. Kuin maailman rumimmat tatuoinnit jotka ovat ja pysyvät siinä. Olen nyt lopettanut, mutta ihmiset tulevat silti katsomaan minua ja arpiani vinoon.
Joten kokeile ihmeessä, aina kun tekee mieli, katso niitä arpia ja huuda. Kävele ympäri taloa/huonetta ja heitä vaikka kukkaruukku seinään mutta älä hanki sitä rumaa tatuointia! Kuulostaa sekopäiseltä, mutta itse olen tyytyväinen että olen vihdoin päässyt eroon (vaikka helppoa ei vieläkään ole)...
Tsemppiä sinulle! Kumpa olisi viiltelypurkkaa tai -laastareita.
Oikein hyvä asia, että on itselle tullut määrätietoinen pyrkimys lopettaa. Kerro terapiassa siitä masennuksesta. koska se on suuri syy mikä tuohon pakko- ja sijaistoimintoon ajaa.