Annan itselleni arvosanaksi 5-. Halusin itse valita perunat, kun meinasi jatkuvasti hermo mennä muiden ostamien perunoiden kanssa.
Niissä kun oli kerralla keitettävässä erässä kolmea niin eri kokoista, että keittäminenkin oli porrastettava kolmeen vaiheeseen, vihertäviä oli seassa paljon, melkein jokaisessa viilto tai ruhje, jne..
(Käyn laittelemassa lapsenlapsille ruokaa ja vähän perään katsomassa muutenkin).
Eipä tuo tosiaan ihan nappiin mennyt itseltänikään, vaikka niin tarkkaan tiesin mitä halusin ja varsinkin mitä en halunnut.
Ostin multaisia uusia perunoita. Kovin multaisia olivat, ja oikein tuoreen oloisia. Ainoa mikä meni nappiin oli perunoiden tasakokoisuus, mukana ollut yksi kivikin oli sopivan kokoinen mutta sen verran kulmikas että kyllä sen mukaan poimiminen perunana pudottaa arvosanaa aika tavalla.
22 perunaa, niistä kahdeksassa oli niin pahoja kuokan tai minkä lie hankmon terien viiltoja etten niitä kelpuuttanut. Varmaan olen omituinen, mutta kun olen joskus saanut päähäni että multainen terä viiltäessään kuljettaa pöpöjä perunan sisälle, niin en vain pääse siitä ajatuksesta eroon tai yli, en pysty käyttämään sellaista perunaa. Muutaman pinnallisemman viiltokohdan poistin leikkaamalla, eikä niiden perunoiden käyttäminen tuntunut missään joten ihan toivoton tapaus en sentään taida olla.
Vihertäviä oli 2, joten tasan kymmenen perunaa ja yksi kivi meni suoraan biojätteeseen kun oli osaaja asialla!
Onko kenelläkään muulla tällaisia omituisuuksia ja onko tämä edes omituista?
Niissä kun oli kerralla keitettävässä erässä kolmea niin eri kokoista, että keittäminenkin oli porrastettava kolmeen vaiheeseen, vihertäviä oli seassa paljon, melkein jokaisessa viilto tai ruhje, jne..
(Käyn laittelemassa lapsenlapsille ruokaa ja vähän perään katsomassa muutenkin).
Eipä tuo tosiaan ihan nappiin mennyt itseltänikään, vaikka niin tarkkaan tiesin mitä halusin ja varsinkin mitä en halunnut.
Ostin multaisia uusia perunoita. Kovin multaisia olivat, ja oikein tuoreen oloisia. Ainoa mikä meni nappiin oli perunoiden tasakokoisuus, mukana ollut yksi kivikin oli sopivan kokoinen mutta sen verran kulmikas että kyllä sen mukaan poimiminen perunana pudottaa arvosanaa aika tavalla.
22 perunaa, niistä kahdeksassa oli niin pahoja kuokan tai minkä lie hankmon terien viiltoja etten niitä kelpuuttanut. Varmaan olen omituinen, mutta kun olen joskus saanut päähäni että multainen terä viiltäessään kuljettaa pöpöjä perunan sisälle, niin en vain pääse siitä ajatuksesta eroon tai yli, en pysty käyttämään sellaista perunaa. Muutaman pinnallisemman viiltokohdan poistin leikkaamalla, eikä niiden perunoiden käyttäminen tuntunut missään joten ihan toivoton tapaus en sentään taida olla.
Vihertäviä oli 2, joten tasan kymmenen perunaa ja yksi kivi meni suoraan biojätteeseen kun oli osaaja asialla!
Onko kenelläkään muulla tällaisia omituisuuksia ja onko tämä edes omituista?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nappiuudetperunat kaupasta, eka kertaa elämässäni.
Ihan kuin silloin joskus oman maan kullankeltaiset, kauniit olivat.
Juuri söin.
Aina olen valittanut, ettei kaupasta saa kunnollisia uusia perunoita.
Nyt sai.
Ei ole yhtään omituista ja on kerran yli kymmenen vuotta sitten käynyt noin mullekin ja siksi en enää osta multasia perunoita, kun niitä saa pestyinäkin.
Mnaah.
Kunnollisia uusiaperunoita ei saa kaupoista. Ne noin ensiksikin jo kaupassa vanhoja kuljetusketjujen jne takia. Jos ei itsellä kasvimaata, potut pitääpi ostaa torilta tai kauppahallista ja ehdottomasti luomuna, että ei ole kemikaaleilla kasvatettua. Aamulla kuokalla nostettuja, tuoreita eikä ole rikkinäisiä. Ja maistuvatkin potuilta.
Hinta kokolailla eriluokkaa, kuin K-kaupan tarjouspotut, laatu maksaa rahaa.
Minulla siis pottuallergia. Kaksi kertaa pstanut kaupasta "uusia pottuka", että saapi syödä silliä. Ekat oli jonkinlaisia, ne oli tuontikamaa ruotsista. Toinen satsi kotimaista, maistui lähinnä vedelle ja salpietarille, pari koitin syödä, se siitä, menee se silli leivän kanssakin tai salaatissa.
=DW=
=DW=
Ai niin. Potut pitää ostaa ehdottomasti multaisina- Suojaa pottua, säätää kostetutta, parantaa säilyvyyttä, sekä tietenkin säilyttää makua paremmin. Periaatteessahan tosin uusia pottuja ei pitäisi tarvita kuin huuhdella, mutta savimaassa kasvanut pottu tarvitsee harjapesun.
Kakarana, kun oli kotitarvepotut, ne käytiin kuokkimassa pellosta, laitettiin ämpäriin, veden kanssa, hetki kalisiteltiin harjanvarrella, laitettiin kattilaan ja kiehautettiin. Silloin ei vielä ollut pottiallergiaa.
Toi pottujen peseminen vähän sama hmma kuin leivän viipaloiminen, kyse enenpi ostajien laiskuudesta ja tuotteelle saatavasta "lisäarvosta, vaikka kumpikin huono asia itse tuotteen laadulle.
=DW=
Nämä ostamani olivat savimaasta, hyvän makuisia (silti) ja kuori lähti helposti harjaamalla. Savea vain oli paikoin niin paksulti että sitä joutui käsillä nuljaamaan pois ennen kuin pääsi harjaamaan.
Tuo viiltojen suuri määrä tuplasi sinänsä kohtuullisen 1.59 kilohinnan, mutta ei tässä lähettyvillä käsin kuokittuakaan perunaa ole saatavilla. Jaa, en tiedä olisiko kauppakeskuksen ulkopuolella olevalla mansikka- ym. myyjällä.
Olettaisin, että hallista, torilta tai Stokkan herkusta ostettuja nuo aloituksessa mainitsemani muiden ostamat perunat ovat olleet ja sanomistahan minä niistäkin löysin.
Kaipa joku maatilatori, tai oma luottomyyjä tavallisella torilla, tai itse nostetut olisi paras vaihtoehto, mutta kyllä minulle markettien perunatkin periaatteessa kelpaavat. Vähän enemmän työtä vain teettävät. Tuo nostossa vaurioituneiden suuri osuus vähän ihmetyttää. Luulisi nyt että olisi joku hellävaraisempi hankmo perunoille kehitelty.
Sesonki kuumimmillaan.
Koska uutta pottua ostetaan kuin kossua, sitä pitää olla kaupoissa. Kossussa ei laadusta tingitä, mutta pottujen laadunvalvonnasta voidaan tinkiä. Ei kyse ole koneista, kyse on siitä, että nyt potunviljelijät tekevät sitä vuoden ainoata tiliään ja koska kauppa käy, ei kannata kovin tarkasti heittää menemään pikkasen pintaviallista tavaraa. Se on pelkkä ulkonäköhaitta. Talvipotulla tiukemmat kriteerit, vaurioitunut pottu pilaantuu säilytyksessä ja pilaa muitakin pottuja.
Ei pintaviillot uusissa potuissa ole mitenkään vaarallisia, ne vaan pitää pestä vähän tarkemmin, tai leikata pois. Kosmeettinen ongelma. Kiviä on pellossa, tyhmää ostaa niitä perunoina :DDDDDD
=DW=
Varmaan se suunnilleen noin on uusien perunoiden kohdalla. Näitä ostamiani ei kyllä olisi pystynyt tarkastamaankaan, pesemättä ensin. Olisiko sateisilla ilmoilla ollut oma osuutensa siihen, että perunat olivat paikoin tiukasti kiinni olevan savimullan peitossa.
Siinäpä se, pienet, poistettavissa olevat pintaviillot minäkin siedän, mutta 'toisen asteen' tai pahemmat saavat hylkäämään koko potun.
Samaa mieltä, todella tyhmää ja vielä sellaiselta joka nimenomaan haluaa tehdä itse että tulisi hyvin tehtyä :)
Hermo menee perunoiden kanssa? Ole hyvilläsi ellei sinulla tuon suurempia ongelmia ja huolia mieleen tullut.
Ei todellakaan ole tuonkaltaisia omituisuuksia, eikö tuo sinunkin liene pelkkää pikkutarkkuutta ja pilkunjotain.
Sanonta vain, itse asiassa minulla on lehmän hermot. Suurempia ongelmia ja murheita ei tosiaan ole niitäkään.
Ruoan valmistus saisi mielellään olla mahdollisimman helppoa ja nopeaa näin arkena ja lapsille kun laitan. Usein pelmahtavat kavereiden kanssa ja aika nälkäisinä.
En kaipaa siihen turhaa nyhräämistä ja ylimääräisiä vaiheita.
Sinä siis käytät sellaisen perunan jossa on tummia viiltoja? Voin minäkin omalla kohdallani vähän joustaa ja itselleni kelpuuttaa sellaistakin, mitä en lapsille tarjoaisi, mutta kuten sanoin, vähän. Porkkanoiden kohdalla olen jo paljon tarkempi jos ja kun niitä raakana syödään. Pesen, kuorin kunnolla ja leikkaan nuukailematta huonot kohdat pois ja pesen vielä kerran.
Tällä saralla minun omituisuuteni sitten taitavat ollakin, siis elintarvike- ja muu hygienia, ja niihin liittyen voi olla jopa voimakasta inhon tunnettakin joskus, muuten en voi sanoa inhoavani yhtään mitään.
Kyllä minäkin huonot kohdat perunoista poistan, ja ohitan asian suurempaa hälinää asiasta nostamatta.
Ruotalaiset uudet potut oli tosi heikko esitys. Kaikki ruttosia... Kotimaiset on ok.
En voinut muita syyttää, kun itse ruuat haen, aina. Ensi vuonna odotan siis kotimaisia uusia pottuja.
Voihan pottu, miksi sinä kivenkin perunana ostit, kun itse valitsit?
Toosi hyviä oli, kun itse valitsin, jossain turvenöyhdässä olivat.
Sanopa muuta, en itsekään täysin ymmärrä miten niin pääsi käymään.
Pieni puolustus; käytin sellaista aika isoa ja kömpelöä koussikkaa. Käsin ja yksitellen jos olisin poiminut niin ilmeisesti olisin erottanut elävän elottomasta, eikä liioin olisi päässyt salaa livahtamaan mukaan yksitellen valikoidessa.
Aurinkolasitkin jäi vaihtamatta kirkkaisiin kun viime tingassa muistin että minunhan piti viedä perunat mennessäni ja tohinalla muutenkin vedin koko kauppareissun.
Lapsille kun sanoin että tuo kivi on varmaan tahallaan livahtanut mukaan, että pääsisi teidän kivien porukkaan niin toinen oli sitä mieltä ettei kivi, vaan superkakkapöpömultapaakku on livahtanut koska sinähän olet sanonut että pöpöt haluaa levitä. Seuraavaksi kiisteltiinkin jo siitä, kuuluuko sana 'superkakkajne..' kiellettyihin ja etenkin ruokapöydässä kiellettyihin 'vessasanoihin'. Tästä ei päästy yksimielisyyteen.
Vaikka pidänkin tuota pestyjen perunoiden turvettamista vähän turhana, niin kyllä ne kieltämättä ovat jotenkin houkuttelevamman näköisiä kuin pelkästään pestyt ja joskus niitäkin ostan.
Minulla tuli kerran mummon-muusiin kokkare.
Tai ei siis niinku minulta, vaan muusiin.
Särjin tuon kokkareen haarukalla, se oli sisältä jauhoinen ja kuiva.
Sen jälkeen olen ostanut perunani.
Veistänyt jokaiseen pienen viillon Perhos-Veitselläni.
Varmistaen että peruna on sisältä kostea.
Kaikin keinoin välttelen Rosamundaa.
H.
Lisäyksenä sanon viel et mä en edes kuori yleensä mitään perunoita en edes keittoihin.Olen mä kait tuon joskus tääl maininnukkin.
Tuo on viisas tapa.
Kuoret erittäin ravintopitoisia ja maukkaita. Paistetut perunankuoret kallista herkkua ravintoloissa. En oikein tajua, mistä tämä tapa kuoria perunat on suomeen tullut. Tottakai jossain muussissa kuoret ei oikein kivoja, mutta miksi ne kuoret muussiperunoistakin pitää heittää menemään, en tajua, nehän tosiaan voisi vaikka paistaa tai laittaa leipään tai jotain. Tai syödä raakana, vaikka salaatissa.
Tästä ollut viime aikoina mediassa paljonkin juttua. Harvoissa ruokakasveissa myrkyllisiä osia ja yleensä koko kasvin voi syödä. Ja kuitenkin, maukkaimmat ja terveellisimmät osat heitetään menemään aivan yleisesti.
=DW=
Johtuiskohan et aikoinaan fiinimpi väki söi ainoastaan kuorittuja pottuja joka sitten siirtyi työläisväestöönkin, tiedä tuota. Ainakin kaikki vitamiinit on just sen kuoren alla ja kuoriessahan ne menee roskiin. Niinku sanoit, paistetuissa perunoissa ainakin maukkaimmat osat on ne paistuneet kuoret.
No täällä tapana keskustella ruuanlaitosta.
Että parhaat paistinperunat tulee, kun paistaa raakana kuorineen. Suomessa omituinen tapa keittää paljon perunoita ja sitten paistaa ylijääneet, tietenkin kuorittuina. Elikkäs siis ensin liotetaan keitinveteen osa vitammineista ja ihan varmuuden vuoksi sitten vielä kuoritaan.
Toisaalta, ennen mikrouuneja ja pittserijoita suomessa oli nopeat ruuat aika vähissä, ehkä jotain leipää tms. Spydäri kai tavallaan oli sen aikaista pikaruokaa. Ja vähän kuin pitsam sinne saattaa laittaa kaikenlaiset ruuantähteet.
=DW=
Kerran yks tuttu Suomeen naitu italialaisukko kertoi, että oli järkyttyny kun meni eka kertaa vaimonsa vanhempien kotiin jonnekin päin Suomee.
Siellä oli pläjäytetty pottukattila (potuissa kuoret) keskelle pöytää ja vierelle läskisoossipaistinpannu (sipulit mustia).
Oli hällä ollut oma espressokeitin ja kahvit mukanaan. Kenellekään muulle ei ollut kelvannut kahvi kuin vanhalle emännälle.
Luigi tiettävästi tekee pizzoja nykyisin, Suomessa.
Sen minkä perunaa syön se on luomua. Luomussa on tuttu puhdas perunan maku.
Käsinkaivetut siiklit odottaa kattilaan pääsyä ;P
No nyt kyllä käy vähän kateeksi. Minulla on marketista nimettömänä ostettuja, mutta muodosta päätellen Timoa.
Kuoret arvatenkin lähtee pienellä käden liikkeellä, niin että paljas peruna suorastaan lipsahtaa kädestä? Aika pienellä aherruksella onneksi pääsin itsekin eilen ostamani satsin kanssa. Harjasin kerralla koko parin kolmen päivän perunat. Hyvällä juuresharjalla homma käy sujuvasti. Nuo kuorintahanskat ovat yhtä tyhjän kanssa, viimein tulin siitä lopullisen vakuuttuneeksi ja heitin pois turhaa toivoa ja lisätyötä jatkossakin aiheuttamasta.
Juu, kuoret lähtee kun virautat potut vedessä ja ne mitä ei lähde, saa olla lähtemäti.
Minä rapaan sitten, kun kuori on vähä sitkeämmässä, potut veitellä ta harjalla.
bessie*
Niin meni minultakin pieleen perunoiden osto, mutta ostinhan uusia, oliko ruotsalaisia?
Tiesin jo ostaessa, että kuoret on rapsuteltava, ei siis lähde harjaamalla, eikä "perunahanskoilla", mutta yllätys olikin, kun vihreää oli paljon ja sitten sellaista tummunutta täplää, joten kuorin ne.
Kirjoituksestasi jäi mieleeni ihmettely, että et hyväksy viottuneita (viillettyjä) perunoita, joissa on pöpöjä? Eikö ne kuole keitettäessä, kuten sen vihreän perunan myrkkykin? Pahimmat vihreät vain pois.
Lapsuudesta muistan perunan nostosta, että vioittuneet täytyi kerätä erikseen, eikä varastoituvien kanssa, sillä ne pilaantuu pahiten, mikä totta olikin.
Muistan myös nyt sellaisenkin sanonnan, että avonaiseen haavaan voi saada "mullanvihat", siis "ehjillä" käsillä kasvimaalle.
Usein on vihreyttä myös talvi perunoissa kaupassakin. Lapseni perunapellosta niitä tuli paljon, jota ensin kuviteltiin, että omat nostamat olivat altistuneen auringolle liikaa, mutta lopullinen nosto olikin yllätys! Kaikissa sitä vihreyttä.
Onkohan nykyisin niin isot perunan viljelykset, että sato joutuu liiaksi aurinkoon, sillä eihän perunaa nosteta sateelle ja vaikea se on valita pilvipoutakin?
Tiedän itsekin, että tuo maaperästä perunaan kulkeutuneiden pöpöjen pelkääminen on vähän omituista, mutta ei se oikeastaan perunoiden kohdalla ole se ainoa syy välttää vioittuneita. Enemmänkin koskee raakana syötäviä porkkanoita mutta kun se ajatus sitten on päässä niin minkäs teet, siellähän se häilyy taka-alalla aina.
Mutta kuten sanottu, maaperästä mahdollisesti tulleet pöpöt eivät ole ainoa syy siihen, että hylkään vähän enemmän vioittuneet ja kyllä minä tosiaan ne aina hylkään.
Vihreitä tai vihertäviä en kelpuuta koskaan, en myöskään aivan pieniä. En ole erityisen herkkävatsainen, mutta perunoiden kohdalla voin olla, lisäksi minulla on aika tarkka makuaisti ja lievästikin kitkerät maut ovat minulle vastenmielisiä. Liki kananmunan kokoisia siis saisivat olla eivätkä kovasti kärsineen näköisiä.
Siinä mitä lapsille syötän olen vielä paljon tarkempi kuin omissa syömisissäni.
vaikka varmasti itse kelpuuttaisivat senkin mitä minä en.
Olen itsekin vähän ihmetellyt, että miten on niin paljon vihreyttä perunoissa nykyään. Tässä taannoin tein perunattoman lohikeiton kun koko pussillinen oli selvästi vihreän puolelle meneviä väriltään, siis koko malto. Oikein kävin eri valoissa katsomassa kun ajattelin näkeväni väärin, mutta kyllä ne vain vihertäviä olivat.
bessie*
Voi hyvät hyssykät sun kanssa? Sinähän olet vaativampi, kuin lapseni, joka työntää minulle aina päiväys vanhat ruokaostoksensa. "Lapsille niitä ei ainakaan saa tarjota", jos olen heillä syömässä!!!
Tosin yleinen vitsi onkin heillä, jos ei mummi syö, niin sitten vasta roskiin! Koskaan ei ole tullut mitään "mahanpuruja", mutta minähän hankinkin immuniteetin lapsena, kun kävin nukkumassa navetassa, sillä siellä oli niin hiljaista. Sitten join lämmintä maitoa, siis suoraan lypsettyä ja joskus sain siihen sokeripalankin mukaan! Voi sitä ihanuutta, kuinka hyvää se oli!
Tiedä immuniteetista, mutta en tähän ikään vielä koskaan ole sairastanut minkäänlaista maha- tai 'oksennustautia', flunssaa sairastan harvemmin kuin kerran viidessä vuodessa ja sekin vielä niin että nuorempana vieläkin harvemmin.
Arvelen, että 'pöpökammollani' on osuutta asiaan.
Kuivumalla vanhentuneet leivät ja päiväysvanhoiksi syystä tai toisesta päässeet lihat kelpaavat tällekin mummille.
Nuo oikein pienet uudet perunat eivät kelpaa, vihertävistä tai enemmän vaurioituneista puhumattakaan, koska ensinnäkään en pidä niiden mausta ja toisekseen ne voivat olla liian voimakkaita minun vatsalleni, ei siis tee mieleni niitä syödä.
Olen minäkin lapsena jossain maalla juonut lehmänmaitoa, kieltäytyä tai arvostella emme tohtineet, mutta kyllä kaupanmaito meistä parempaa oli.