Pupuseni. Tulit minua kohti hyppien pitkän heinän lävitse. Pysähdyit jonkin matkan päähän. Katselit minua. Minä katselin takaisin. Et juossut pakoon. Ilahduin näkemisestäsi. Siinä ei ollut pelkoa, eikä paniikkia. Katselit vain. Tervehdin sinua mielessäni. Et ollut lähdössä mihinkään. Lopulta käännyin ja kävelin pois lämmin tunne sisälläni. Sinä et pelännyt.
Näin eilen sinut
Tälläkertaa
10192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No jopas, puput on arkoja yleensä...sulla tais olla porkkana taskussa jäi sitä haistelemaan:D
Ainahan luonnossa näkee eläimiä.
Olipas mukava tarina pupusesta. Minäkin tykkään pupuista. Vaan ovat ne usein arkoja. En pääse lähelle niitä vaikka tahtoisin.
Mene sitten kaltaistesi pariin?
Onko pakko jankata minulle ilkeyksiä. On minulla yhtälainen oikeus olla palstalla kuin sinullakin.
Mitä ilkeetä siinä on? Eikö sulle joku hiirulainen jostain kolosta löydy?
Luulin sinua ilkeäksi. Anteeksi. Ehkä minullekin hiirulainen löytyy. Toivon sitä todella. Kiitos toivotuksesta. Arvostan sitä.
Minäkin luulin sinua ilkeäksi, mutta nyt ymmärrän, että sinähän välität satiaisista sekä savukkeista. Meillä on eri harrastukset. Harrastamme eri asioita, eivätkä maailmamme kohtaa missään kohtaa. Toivottavasti löydät hiirulaisen, jonka kanssa hoitaa satiaistilaa ja röökata rauhassa elämänne ehtoopäiviin asti.
Kiitokset kovasti. Minä nautin elämästä kun se on sopivan simppeliä. Pienet asiat tekevät elämän. Nautin niin savukkeiden käärimisestä. Mikäs sen parempaa kun kesällä kääräistä muutama, polttaa ne ja sitten katsella aurinkoa. Ei se talvellakaan hassumpaa ole. Ja mitä satiaisiin tulee, eivät nekään vaarallisia ole. Vähän vain kutittavat.
Varo, sillä on jänisrutto !