olen ollut rikki ja halunnut ensiksi oppia rakastamaan itseäni ja saamaan elämäni tasapainoon. Ei tasapainottomuudessa tasapainoileva suhteessa saa aikaan kuin epätasapainoisuutta ja hyvin epävakaan suhteen. Jotta voisin tarjota parasta (siis jos hän minut haluaisi) minun pitää pystyä sitä ensin tarjoamaan itselleni. Hyvä syy vai erittäin huono tekosyy olla ottamatta yhteyttä? (en tiedä mutta näin asia on ollut kevään ajan.)
Tilanne nyt: Masennus remissiossa, töissä, rahatilanne vakaa, elämä rauhallista ja vakaata,Tunnetila yleensä tyyni ja hyväntuulinen. Olemus rauhallinen.
Riittävän vakaa? joko olisi aika vai onko jo liian myöhäistä koska olen antanut ajan kulua ja itselleni aikaa parantua sekä saada voimiani palautettua? Näitä pohdiskelen..
ymmärtäkää palstalaiset. oon vain realisti ja siksi täällä roikkunut enkä yhteyttä ottanut.
Tilanne nyt: Masennus remissiossa, töissä, rahatilanne vakaa, elämä rauhallista ja vakaata,Tunnetila yleensä tyyni ja hyväntuulinen. Olemus rauhallinen.
Riittävän vakaa? joko olisi aika vai onko jo liian myöhäistä koska olen antanut ajan kulua ja itselleni aikaa parantua sekä saada voimiani palautettua? Näitä pohdiskelen..
ymmärtäkää palstalaiset. oon vain realisti ja siksi täällä roikkunut enkä yhteyttä ottanut.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mielestäni koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja ainakin saa sisäisen rauhan.
Ota yhteyttä vaan, ehkäpä hän ymmärtää enemmän kuin arvaatkaan ;) tai ansaitsee ainakin selityksen.
No nyt olisi korkea aika.. Tietenkin yhteydenotto voi aiheuttaa vakaaseen tilaasinyt pienen myrskyn vesilasissa, mutta se kestää vain hetken :)
Rohkea avaus, mutta tee avaus vielä kaipaamallesi, et voi kuin voittaa! Hyvää juhannusta ja toivottavasti pääset uuteen alkuun puolikkaasi kanssa!
Todella järkevästi ajateltu. Olet empaattinen ja kypsä ihminen.
Kiitos. :) Kumpa hänkin näkisi asian noin jos nyt edes häntä millään tavalla kiinnostaa mä tai elämäni.. joskus masennusta ja sen vaikeutta, monimuotoisuutta ja pitkäaikaisuutta on sellaisten vaikea hahmottaa joille sairaus vieras..ja siksi ajatuksen juoksuni ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Tekoni voivat näyttää ylireagoinnilta tai loukata jos ei ymmärrä täysin mistä sairaudessa on kyse.
Kultapieni sun täytyy kertoa noista asioista hänelle.. Et muuten saa koskaan tietää miten hän ymmärtää ja reagoi.. Vaikka asia ja sen piirteet voi olla sulle tosi vaikeita niin vastausta et kysymyksiisi saa kuin häneltä!
Tiedätkö varmuudella että masennus on hänelle vieras asia?
Niinpä, mahdoitko kertoa mistä on kyse kun "loukkasit" tai jätit ottamatta yhteyttä?
Vaistosiko toinen että jostain tälläisestä on kyse?
Luueln että tässä tapauksessa olis hyvä että viimeistään nyt kertoisit, toinenhan saattoi menettää itsetuntonsa.
Rohkeesti vaan, kävi miten kävi!
En tiedä.Oletan. Tosin mulle on harjaantunut aika hyvä "masennus ihmistyyppi tutka." Tietynlainen ihmisluonne ja tapa käyttäytyä murheiden vastaan tullessa on monille tuntemilleni masennuksen läpi käyneille yhteistä. Hänellä on käsitykseni mukaan samankaltaista tapaa käsitellä murheita kuin itselläni ja se on yksi yhteinen nimittäjä monille joiden tiedän sairastaneen masennuksen. Joten voi olla että onkin. En voi tietää.
Ei. Kyllä se on hyvin ymmärrettävää. Itsekin olen paikkaillut sisintäni tekemättä sen suurempia avauksia.
Ehkä sinun on nyt hyvä ottaa häneen yhteyttä. Juhannus on siihen hyvä syy.
Kuulostat hyvältä ihmiseltä ja kelpaat varmasti omana itsenäsi. Ota vain kaipaamaasi yhteyttä. Eikä varmaan ole liian myöhäistä, kyllä hän varmasti ymmärtää syysi miksi et ole ottanut aiemmin yhteyttä. Ja voithan selittää syyn hänelle.
Oikein hyvä ja rehellinen kirjoitus aloittajalla. Tuli mieleen oma ikäväni kohde :) olen kovasti miettinyt mikä meillä meni vikaan, enkä suostu uskomaan että hän olisi sellainen k*sipää, millaisen kuvan hän yritti itsestään antaa. Tuollainen tilanne kuin ap:llä voisi selittää kyllä asian, mutta haluaisin toki kuulla sen häneltä itseltään, mikäli hän olisi sen valmis minulle kertomaan.
Ap ei ehkä ole minun kaivattuni, mutta kehottaisin ottamaan yhteyttä ja selittämään tilanteen. Meillä kaikilla on omat taakkamme tässä elämässä, ei kenenkään elämä ole täydellistä :)
Ihan vielä lisäyksenä, että kun olen itsekin masennuksen läpikäynyt niin ymmärtäisin kyllä :)
F84.5 & F31.8
näitä omaavaa ihmistä kun pystyt ymmärtää ni oot aika sissi :)
tosin f31.8 on luovuttu f84.5 myötä :)
Ei ollenkaan sama sairaus.bipo ja asperger?..
AS johtuen pitkiä manioita joskus ja niiden jälkeen kovia depiksia.. Tai siis luultiin maniaks ku kiinnostus karkaa handust. eka oli bibo diag, sitten AS..
iän myötä oma kontrolli kasvanut :)
ja diagnoosin myötä sitten oppi ymmärtämään itseään paremmin :)
yhdistelmänä en tunne mutta yhden jolla asperger tunnen ja pidän hänestä vaikka hiukan omalaatuinen onkin. Hänellä silti on äärettömän hieno huumorintaju ja lämminsydän. Huippu hyvä siinä mistä kiinnostuu. Väitetään että Albert Einstein olisi ollut asperger ihminen. :) Kaksuuntaisia tiedän pari ja heidän sairaus tuo heille paljon tuskaa ja heitä saattaa jälkikäteen harmittaa ja hävettää sairauden mania vaiheessa tekemänsä asiat silti kun sairauden luonteen tajuaa niin pystyy ymmärtämään niitä ihmisiä. :) Tosin kummankin puolisona eläminen vaatii paljon pitkään pinnaa ja kykyä antaa anteeksi sillä asperger ihminen osaa olla hiukan hermoille käyvä erikoisine rutiineineen ja kakssuuntainen saattaa tehdä mania vaiheessa hyvinkin loukkaavia tai järjettömiä tekoja.
vaikeampaa minun on käsittää esim. psykopaatteja. siihen mun ymmärrys loppuu
psykopaateilla kun on itselläkin se ymmärryspuoli vähän hukassa :) Heitä on piilevinä yhteiskunnassa paljon ja monen asteisina... Luonnevika joten....
Mulla on hänen suhteen pitkä pinna ja haluan ja osaan antaa anteeksi hänelle.. Noniin, valmiita sitten vaikka lähettämään tekstari?
Olen sitä kyllä vuoden miettinyt... nyt on jotenki olo kuin olisin saavuttanut itseni jälleen ja ehkä... mikä sun nro olikaan?
en sitä nyt täällä ala kertomaan kaikille. Haluan vain sun tekstaavan. Kukaan muu ei kiinnosta edes, en halua edes katsoa ketään muuta paria sekunttia pidempään.
Ihanko tosi... Oon kokoajan luullut ettet oikeasti tykkää minusta. Vaan siitä Helasta :((( Nyt tulee mullekin ihan... tää on uneton yö joka turhat toiveet sisältä syö...
Mitäääääähhhh!?!?!? En mä ny mistään v##tun Helasta tykkää.. Ota ihan iisisti. Tänäänkin mietin vaan sua.
ja kun mä mietin sua, niin mun mielessä ei soi mitkään v#tun Helat vaan "come on baby light my fire"
Sä oot mun iso tukkini tulessa mun mielessäni ;)
Hmmmmmm, vais niin. Onhan sitä muutkin noin sanonu. Kumma juttu... Ehkä mussa on jotain hyvin tummaa ja tulista. Mut en mä kuitenkaan usko sua. Mä oon vaan tyyppi joka toistaa itseään joka vuosi, kyllästyisit muhun ja löytäisit jonkun muun, ihan varmana... Jonkun tontun jostain metiköstä, seki ois mua parempi. :(
En mä ala täällä väitteleen rakkaani sun kanssa. Olet mun elämäni suurin rakkaus. Miten mä täällä voisin ikinä tuoda sitä oikein esille. Ymmärrätkö!? Voisin kuolla vuoksesi. Sulla taitaa olla huono itsetunto tai joku diagnoosi tai useampi. Hei, mulla on yks juttu sulle, ehkä yllätyt, mut älä pahasti ylläty... Mä saisin jonku diagnoosin myös jos puhuisin lääkärille. Voisin joutua johonki AA-kerhon tyyppiseen kokoukseen..mut ei alkoholista, youknow. Ei täällä ymmärretä mua ja mun ajatuksia.
Jaah... nyt alko poltteleen persuuksissa. Ehkä sittenki tekstaan sulle. Oletko se sä todella?? Hetkinen, sä ootkin ihan joku muu. Tai jos oot sinä niin sä vaan huijaat mua ja mun rahojani?! Niinku siinä iltasanomien uutisissa tänään. Nyt mä poltan päreeni, ihan totta. Älä naura, oon oikeesti tosi tosi vihainen ja taidan lähtee täältä. Heippa!