Kärsin 11 vuotta syvästä masennuksesta. Pari viime vuotta ovat menneet paremmin. Lopetin aikoinani tupakoinnin. Mielialani laski, mutta mitä pidempään olin ilman, sitä paremmaksi mielialani muuttui. Repsahdin kuukausi sitten uudestaan polttamaan. Nyt olen ollut viikon ilman nikotiinia ja olo on samanlainen kuin viimeksikin lopettaessa.
Oireet ovat sinänsä tuttuja, enkä pelkää vajoavani pohjattomaan masennukseen. Peilistä kuitenkin tuijottaa väsynyt vahamainen naama. Alkuun oli itsetuhoisia ajatuksia, mutta nyt menee jo vähän paremmin. Olisiko mitään vinkkejä, millä saisin nostettua tähän hätään mielialaa? Olen kokeillut ainakin kylmiä suihkuja, että endorfiinit lähtisi vähän liikkeelle.
Oireet ovat sinänsä tuttuja, enkä pelkää vajoavani pohjattomaan masennukseen. Peilistä kuitenkin tuijottaa väsynyt vahamainen naama. Alkuun oli itsetuhoisia ajatuksia, mutta nyt menee jo vähän paremmin. Olisiko mitään vinkkejä, millä saisin nostettua tähän hätään mielialaa? Olen kokeillut ainakin kylmiä suihkuja, että endorfiinit lähtisi vähän liikkeelle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suosittelen liikuntaa, jos vain mahdollista. Suurimmalle osalle meistä löytyy jokin laji - jos ei sitten ole vaikkapa täysin liikuntakyvytön tai kärsi kovista kivuista, joita liikkuminen vain pahentaa.
Ymmärrän kyllä että liikkumaan lähteminen on aluksi hankalaa, jos ei ole tottunut harrastamaan liikuntaa juurikaan. Mutta kannattaa yrittää. Masentuneen kannattaa yrittää melkein kaikkea mahdollista ja hullultakin tuntuvaa, jos se ei sitten ole selvästi vahingollista itselle - esimerkiksi tupakointi, päihteet, itsensä vahingoittaminen jne.
Minä olen fyysisesti hyvässä kunnossa, ja se on varmasti yksi syy, miksi olen jaksanut päivästä toiseen näinkin hyvin vaikka kärsinkin masennuksesta. Ei se liikkumaan lähteminen aina helppoa ole, mutta koskaan en ole jälkeenpäin katunut! Esimerkiksi tänään oli tavallista huonompi päivä. Lähdin siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siksi lenkille. Olo parani huomattavasti, kun sai hikoilla raittiissa ilmassa!