Tiedän että monet ongelmistani johtuvat ainakin osittain surkeasta ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta. Jatkuva väsymys, voimattomuus, "aivosumu" ja yleensäkin se että pää ei toimi enää ollenkaan, en pysty ajattelemaan selkeästi ja muisti on tosi huono.
Olen pahasti koukussa sokeriin, jos olen yhden päivän ilman niin mieliala romahtaa ja en liioittele jos sanon, että olen silloin lähempänä itsemurhaa kuin ikinä muulloin. Olo on aivan järkyttävän huono, niin ahdistunut että henki ei kulje, levoton, itkuinen, saan raivokohtauksia ym. Mikään muu ei auta tuohon kuin sokerin/hiilareiden mässäily. Tästä seuraa jatkuva vuoristorata kun verensokeri laskee ja kohoaa.
Kärsin jatkuvista vatsa-vaivoista, en tiedä onko kyseessä joku tietty ruoka-aine. En nyt ole syönyt viikkoon mitään oikeaa ruokaa, ainoastaan leipää, mikropitsoja ja järkyttäviä määriä karkkia, leivoksia, sipsejä ja limukkaa. Hampaat ovat täysin pilalla olleet jo vuosia. Roskaruoka ja sokeri varsinkin oikeastaan tappaa normaalin ruokahalun, vaikka olisin nälkäinen on oikean ruuan syöminen vaikeaa ja aiheuttaa kuvotusta.
Liikuntaa en harrasta käytännössä lainkaan, pelkkä ulos meneminne ahdistaa valtavasti ja olen pitkälti erakko ollut jo vuosia. Menen joka paiva hakemaan kaupasta kasan "mässyjä" mutta muuta kontaktia ihmisiin ei ole. Häpeän itseäni valtavasti, olen tietenkin ylipainoinen.
Pahinta on että ongelma on vain mennyt pahemmaksi vuosi vuodelta. En omaa LAINKAAN itsekuria enkä ole koskaan omannut. Pisin dietti kesti kolme päivää, sen enempää en kestä ilman "huumettani". Kyllä, olen maailman surkein ja selkärangattomin ihminen.
En ole koskaan puhunut näistä ongelmista lääkärille enkä aiokkaan puhua, niin nöyryyttäviä ongelmia nämä ovat aikuiselle ihmiselle.
Mitä voin tehdä? Onko kellään samaa ongelmaa? Toivo on melkein jo mennyt, itsemurha alkaa tuntua parhaalta mahdollisuudelta. Hävettää kuinka pilaan koko elämäni jollain niin typerällä asialla kuin roska-ruoalla. Haluan kuolla ennen kuin saan diabeteksen tai vastaavaa.
Selvennukseksi vielä että olen ollut masentuneeksi diagnosoitu noin vuosikymmenen, ruokavalio ja liikunnanpuute ei ole ainut syy masennukseen eikä varmaan edes perimmäinen, mutta pahentavat sitä ja ennen kaikke tekevät parantumisen aivan mahdottomaksi. Mikään lääke tai terapia ei auta niin kauan kun olen tässä perkeleen koukussa.
Olen pahasti koukussa sokeriin, jos olen yhden päivän ilman niin mieliala romahtaa ja en liioittele jos sanon, että olen silloin lähempänä itsemurhaa kuin ikinä muulloin. Olo on aivan järkyttävän huono, niin ahdistunut että henki ei kulje, levoton, itkuinen, saan raivokohtauksia ym. Mikään muu ei auta tuohon kuin sokerin/hiilareiden mässäily. Tästä seuraa jatkuva vuoristorata kun verensokeri laskee ja kohoaa.
Kärsin jatkuvista vatsa-vaivoista, en tiedä onko kyseessä joku tietty ruoka-aine. En nyt ole syönyt viikkoon mitään oikeaa ruokaa, ainoastaan leipää, mikropitsoja ja järkyttäviä määriä karkkia, leivoksia, sipsejä ja limukkaa. Hampaat ovat täysin pilalla olleet jo vuosia. Roskaruoka ja sokeri varsinkin oikeastaan tappaa normaalin ruokahalun, vaikka olisin nälkäinen on oikean ruuan syöminen vaikeaa ja aiheuttaa kuvotusta.
Liikuntaa en harrasta käytännössä lainkaan, pelkkä ulos meneminne ahdistaa valtavasti ja olen pitkälti erakko ollut jo vuosia. Menen joka paiva hakemaan kaupasta kasan "mässyjä" mutta muuta kontaktia ihmisiin ei ole. Häpeän itseäni valtavasti, olen tietenkin ylipainoinen.
Pahinta on että ongelma on vain mennyt pahemmaksi vuosi vuodelta. En omaa LAINKAAN itsekuria enkä ole koskaan omannut. Pisin dietti kesti kolme päivää, sen enempää en kestä ilman "huumettani". Kyllä, olen maailman surkein ja selkärangattomin ihminen.
En ole koskaan puhunut näistä ongelmista lääkärille enkä aiokkaan puhua, niin nöyryyttäviä ongelmia nämä ovat aikuiselle ihmiselle.
Mitä voin tehdä? Onko kellään samaa ongelmaa? Toivo on melkein jo mennyt, itsemurha alkaa tuntua parhaalta mahdollisuudelta. Hävettää kuinka pilaan koko elämäni jollain niin typerällä asialla kuin roska-ruoalla. Haluan kuolla ennen kuin saan diabeteksen tai vastaavaa.
Selvennukseksi vielä että olen ollut masentuneeksi diagnosoitu noin vuosikymmenen, ruokavalio ja liikunnanpuute ei ole ainut syy masennukseen eikä varmaan edes perimmäinen, mutta pahentavat sitä ja ennen kaikke tekevät parantumisen aivan mahdottomaksi. Mikään lääke tai terapia ei auta niin kauan kun olen tässä perkeleen koukussa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä toistaiseksi vielä hyvä hampainen sokerihiiri ilmoitautuu! Kokista kuluu ainakin 1,5 litraa joka päivä samoin suklaata. Vaikka rahat ois kuinka tiukilla se suklaa patukka pitää nipistää jostain aina. Yks viikko sain ilmaseksi alkoholia nauttia siidereiden muodossa (sokerilitkua sekin meinaa) ja turrutin sillä sitten pahaa oloani. Radalle meno kävi mielessä sillä viikolla pari kertaa mielessä mutta avauduin tästä kaverille joka sai mut puhuttua ympäri hetkeks ainakin ajatuksesta.
Olen turvonnut ja hengästyn helposti. Viime kesän urheilin vaan sitten iski raju psykoosi jota aloin turruttaa makealla kun lääkkeet vaan teki sekavamman olon.
Minulla menee enemmän kuin vain patukka suklaata, perussetti on iso pussi karkkia suklaalevy sipsit. Joka päivä. En ole koskaan osannut suhtautua syömiseen normaalisti, muistan jo lapsena kun olin yksinäinen, karkki toi lohdun. Ja vanhemmat eivät pahemmin asettaneet rajoja (varmaan yski iso syy, miksi en omaa itsekuria). Se on noidenkehä, syön pahaan oloon ja se tuo lyhytaikaisen helpotuksen, mutta pitkällä tähtäimellä pahentaa oloa.
Käytän myös tosi paljon rahaa mässäilyyn, rikon vaikka säästöpossun jos ei muuta rahaa ole, pakko saada mässyt. Eikä auta mitenkään, että en osta kaupassa käydessä niitä koska himo saa lähtemään vaikka keskellä yötä huoltoasemalle hakemaan ne (kyllä, näin on käynyt ja useammin kuin kerran).
Olen myös aina turvonnut, täysin rapakunnossa, iho epäpuhdas ja öljyinen vaikka kuinka pesen siä, samoin hiukset, lihakset ja nivelet aina jumissa ja särkevät. Vaikka olen parikymppinen, kunto on kuin epäterveen elämän eläneellä keski-ikäisellä. Kauhistuttaa ajatella,missä kunnossa olen kymmenen vuoden päästä :(
Urheilla en jaksa koska olen niin väsynyt ja uupunut ja liikunta ei piristä vaan ainostaan väsyttää vielä enemmän. Uskon että ruokavalio on tässäkin syynä, keho ei saa tarpeeksi kunnon ravintoa ja hiilarit tekevät vetämättömän olon.
Kuule, mä rohkaisen sua kokeilemaan sitä liikuntaa. Olisiko ihan mahdoton ajatus? Aluksi vaikka pieni kävelylenkki päivässä. Rohkeasti vain! Jos haluat muutosta, niin jotain täytyy tehdä. Se on ikävä tosiasia. Minulle liikunta antaa aivan valtavasti. Olisin varmasti paljon huonommassa kunnossa myös psyykkisesti, jos en harrastaisi aktiivisesti liikuntaa.
Sun kannattaa myös ehdottomasti lähteä hakemaan apua syömiseesi, josta on selvästi tullut sinulle ongelma. Lääkäristä tai esimerkiksi ravitsemusterapeutista voisi olla apua.
Pelko ja häpeä on usein niitä kaikkein suurimpia muutoksen estäjiä. Vanhoista vahingollisista tottumuksista on usein hankala päästä eroon, koska vaikka ne ovat meille pahaksi, niin niissä on jotain turvallista ja niistä saa lohtua... Niitä ei uskalla jättää taakseen koska pelottaa ajatella, miten tulee toimeen ilman.
Toisaalta häpeä estää meitä esimerkiksi hakemasta apua. Ei kuitenkaan ole muuta syytä kuin lähteä rohkeasti hakemaan sitä muutosta - se raaka tosiasia, mutta toisaalta myös armollinen ajatus. Aina on nimittäin mahdollisuus parempaan, ja sitä varten meillä on myös ammattilaisia, jotka auttavat tällaisissa asioissa!
Tsemppiä sulle. Mä tiedän, miten hankalaa voi olla myöntää heikkoutensa ja lähteä hakemaan apua. Mulla ahdistus ja masennus ehti paisua niin valtavaksi, että lopulta löysin itseni yöpäivystyksestä itkemästä pahaa olo lääkärille kuin pieni lapsi. Siinä vaiheessa ei enää kovin aktiivisesti kyennyt miettimään häpeää - oli pakko takertua siihen lääkäriin kun pelkäsin niin suunnattomasti.
Jos teillä on selkeästi parempi olo verensokerin noustessa, kokeilkaa syödä kromia yksi tabletti aamulla ja yksi päivällä. Itse sairastuin pahaan ahdistuneisuuteen eron myötä ja huomasin, että jostain syystä fiilikset seurailivat verensokerin nousuja ja laskuja. Elin ihan sumussa, mutta ruoan jälkeen oli aina parempi olo ja suklaapatukan jälkeen kykenin jo keskustelemaan normaalisti ihmisten kanssa. Aivot alkoivat toimia. Tuo kromi tasoitti tuota menoa jonkin verran.
Paras yhdiste on kromitrinikotinaatti, toiseksi paras kromipikolinaatti. Muut yhdisteet eivät imeydy.
Minä sanoisin aloittajalle, että älä yritä väkisin lähteä ulos kävelylle, jos se tuntuu kamalalta, vaan jumppaa rauhassa kotona ja lähde vähitellen pudottamaan painoasi. Älä aseta aikataulua jumpalle, vaan tarraa hetkeen: heti kun ajatus tuntuu mahdolliselta, tee muutama liike. Älä vaihda päälle mitään jumppavermeitä, se lisää ahdistusta, koska se muistuttaa vaatimuksista. Sano itsellesi, että nämä muutamakin hypähdys ovat minulle hyväksi eikä ole pakko tehdä enempää. Ja jos sitten tuntuu, että alkaa ahdistaa ihan kamalasti, älä pakota itseäsi vaan jatka vaikka vartin päästä tai seuraavana päivänä. Mitään ei ole pakko tehdä, vaan sinulla on aina valinnan mahdollisuus.
Voit kokeilla myös sitä, että laitat mässysatsin kaappiin ja annat itsellesi luvan syödä niitä jos siltä tuntuu. Sitten kun siltä tuntuu, voitkin ajatella, että aloitat mässäämään vasta tunnin päästä. Kaikkein pahinta addiktille on sen oivaltaminen, että kaapeissa ei ole mitään mässäiltävää. Se aiheuttaa pahimmillaan suunnatonta ahdistusta. Siksi varavarasto voi olla henkinen pelastus, johon ei sitten olekaan pakko tarttua. Jos yrität väkipakolla olla ostamatta herkkuja ja lykkäät ja lykkäät kauppaan menoa, kasvatat ahdistusta, kunnes haet kauhean kasan mättöä ja vedät jo kotimatkalla pari suklaapatukkaa, koska et kestä enää hetkeäkään.
Jos sinulla on henkistä pahoinvointia mässäilyn jälkeen, käytä sitä hyväksesi. Tuijota kaupassa suklaalevyä ja palauta tuo olo mieleesi. Mieti sitä kuvotuksen ja itseinhon tunnetta ja anna sen velloa.
Älä yritä korvata sipsejä ja suklaata porkkanapussilla, vaan osta sen sijaan vaikka vihanneksia, fetaa ja broileriasekä hyvää salaatinkastiketta ja tee herkullinen salaatti. Masentunut ajattelee usein mustavalkoisesti ja ainoa vaihtoehto tuntuu olevan kuiva näkkileipä ja porkkanat. Ajattele ensin vaikka niin, että kalorien määrälläkään ei ole väliä, kunhan saat myös terveellisiä ravinteita ja laadukkaita rasvoja, jotka auttavat kehoasi jaksamaan.
En ole itsekään mikään itsekurin ruumiillistuma, mutta kannattaa ajatella niin, että jokainen terveellinen päivä tai tunti tai minuutti on askel eteenpäin.