Ehkä kuolen siihen, ehkä en. Istun yksin ja mietin sitä. Olisinko valmis kuolemaan. Minä ex-yön kuningatar hän? Valmis luopumaan metsistä, auringon paisteesta,ystävistäni, kodistani, rakkaastani, sateesta, tuulesta, pakkaspäivistä, naurusta?? Yksinäisyydestäni, joka on aina mukanani?? Olenko valmis jo kuolemaan, olenhan jo keski-ikäinen. Mietin. Olenko jo väsynyt yrittämään. Epätoivoista koulutusta koulutuksen jälkeen, työttömyttä, todistamista pätevyydestäni, joustavuudestani, yli-ihmisyydestäni käsittämättömien vaatimusten edessä?? Olisinko jo valmis? Lopulta ihminen on niin yksin.
yksin
syöpäinen
4633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paljon voimia sinulle!
Kiitos sinulle, en haluaisi olla niin yksin. Ei kai kukaan. Pelottaa.
Hei vaan. Etkä sinä ole yksin.
Meitä jotka ajatellaan että "ollaan yksin" on niin monta, että jos me saisimme yhdistettyä voimamme, meitä olisi pieni kansa :-)
Mikä syöpä sinulla on, miten pitkällä se on? Miten hoidot vaikuttavat?
Niin ironista kuin se onkin, me kaikki kuolemme joskus :-) Kuka vanhuuteen, kuka sydänsairauksiin, kuka syöpään. Ikuisen elämän resepti on vielä hakusessa.
Sinä et ole vielä valmis luopumaan kaikesta mainisemastasi. Ja kun se päivä koittaa, kaikki nuo rakkaat asiat ovat muistona :-) Lämpimänä muistona sydämessä :-)
Vielä ei ole aika luovuttaa! Nyt on sopiva hetki rakastaa elämää, kertoa rakkaille, että hei, minä rakastan teitä. Halata ja suudella. Mennä ulos ja halata puita, nauttia poskia purevasta viimasta ja auringonsäteistä.
Sinä et ole yksin, huomaatko kun kosketan sinua kaukaa ja olen kanssasi :-)
Siunausta, varjelusta! t. yössä istuja