miehelleni ja minulle syntyi ensimmäinen lapsi huhtikuun alussa. meillä on mennyt tosi hyvin keskenämme, uutta oppii joka päivä. miehelläni on edellisestä suhteesta 7v poika, hänellä ja eksällään on aika lastenvalvojalle, jossa päättävät milloin poika on meillä ja milloin äidillään.
no, tähän nämä oli päättänyt että poika olisi meillä joka toinen viikko.
itse en ole tähän ajatukseen oikein lämmennyt, sillä meillä menee koko aika jo pelkästään tähän vauvaan ja haluaisin rauhassa ensin olla ja tutustua tähän meidän vauvaan kunnolla. ite olen ehdottanut että aluksi vaikka joka toinen vklp ja siitä sit myöhemmin enemmän, kuha vauva kasvaa ja tunnetaan enempi toisiamme ym. vai ajattelenko liian itsekkäästi? :/
no, tähän nämä oli päättänyt että poika olisi meillä joka toinen viikko.
itse en ole tähän ajatukseen oikein lämmennyt, sillä meillä menee koko aika jo pelkästään tähän vauvaan ja haluaisin rauhassa ensin olla ja tutustua tähän meidän vauvaan kunnolla. ite olen ehdottanut että aluksi vaikka joka toinen vklp ja siitä sit myöhemmin enemmän, kuha vauva kasvaa ja tunnetaan enempi toisiamme ym. vai ajattelenko liian itsekkäästi? :/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo, aika itsekkäältä kuulostaa. Lapsella on oikeus myös isään, vaikka vauva talossa olisikin. Kyllä sitä kuitenkin vauvan ehdoilla mennään, eikä tuon ikäinen 24/7 kotona ole, koulu jne. Ja onhan teillä ollut jo pari kuukautta aikaa tutustua. Enkä tajua miten isomman lapsen läsnäolo tutustumista estää. Se isompi muksu kun ei ole sun, sä et ole hoitovastuussa siitä.
Miten teillä sitten aiemmin kuvio on pyörinyt? Minkä verran vanhempi lapsi tähän asti on teillä ollut?
Höh...kyllä vauvalla voi sisaruksia olla. Minulla on kaksi lasta ennestään ja nyt vauva mieheni kanssa. Mieheni on paljon poissa, joten olen lasten kanssa pääosin yksin. Kyllä vauva voi jakaa huomiota sisarusten kanssa ja sisarukset myös antavat vauvalle huomiota. Meillä koululainen tykkää hoivata vauvaa ja pitää sylissä ja päiväkoti-ikäinen laulaa vauvalle...Kyllä minä ainakin olen vauvaani tutustunut ihan hyvin vaikka on isompiakin lapsia. Siitäkin huolimatta, että keskimmäinen on hyvin vilkas ja huomiota kaipaava lapsi...
En myöskään ymmärrä mitä ongelmaa on 7-vuotiaassa ja vauvassa samaan aikaan.
Teidän vauva on myös miehen lapsen pikku sisarus. Myös miehen lapsi haluaa tutustua vauvaan. Aluksi voi olla mustasukkaisuutta ja lapselle onkin hyvä selittää, että vauva on vielä hyvin pieni ja sen takia tarvitsee jatkuvaa huomiota vanhemmilta. Pyydä miestäsi kertomaan koska lapsi oppi kävelemään, ryömimään jne. Näin voit kertoa lapselle "vauva oppi konttamaan äidillä ollessasi, ihan saman vanhana, kun sinäkin, isäs kerto". Ja vaikka täällä joka kerta mainitaan että lapsi ei ole sinun, ei sun tarvi siitä huolehtia, älä ota sitä linjaa. Älä erota lasta teidän perheestänne vaan päästä hänet sisään sinne, älä kohtele erilailla, kun kohtelisit omaa sen ikäistä lastasi, jos omana ajatteleminen ei onnistu, ajattele kummilapsena.
Ja onnea! Vauvasta ja siitä, että hänellä on jo isompi sisarus!
Nait miehen jolla on lapsi, joka siis kuuluu perheeseenne. Olet varsin itsekäs jos lapsi ei mahdu perheeseenne joka toinen viikko, jäähän sinulle joka toinen viikko aikaa vain pikkuperheenne kanssa. Kuvitteletko, että jos joskus saat toisen lapsen, joku muu hoitaa sitä kun tutustut uuteen vauvaan?
Hanki äkkiä uusi mies ja tekaise lapsi sillekin niin alkaa helpottaa!!
Ero tulee ikävä kyllä. Nauttikaa elämästämme kuitenkin siihen asti. Antakaa tilaa ja ottakaa suuresti vastuuta. Koska elämämme tulee pyörimään lasten ympärillä koko loppu elämänne, keksikää sellainen keino miten heidän kannattaa toteuttaa tulevaisuutensa.
Olet avaaja ollut melkoinen hätähousu. Olisit katsellut kuinka miehesi lapsen elämä järjestetään ja vasta sitten miettinyt haluatko pariutua ja lisääntyä tämän miehen kanssa. Miehen, jolla mahdollisesti 5-6 vuoden kuluttua on samanlainen hätähousuinen, uusi emäntä talossa.
Et ajattele yhtään liian itsekkäästi. Hyvä että nyt jo sondeeraat omia tunteitasi ja olet valmis sanomaan oman mielipiteesi, eikä vasta sitten kun olet ylirasittunut itkuisen vauvan ja vieraalta tuntuvan, mustasukkaisuuttaan oikkuilevan pojan hoitoon ehkä lähes yksinhuoltajamaisesti (jos mies tekee pitkää päivää ja vyöryttää molempien lasten hoidon 100 % sulle). Ilmoita selkeästi mielipiteesi, että nyt tämä ei käy minulle, jokatoinen viikonloppu on sensijaan OK. Niinhän heillä olikin ensin systeemit, eikö? Luulen että myös elatusmaksuasiat painavat miehesi mielessä, vaikka ei sitä sanokaan.
Jos poika olisi sinun lapsesi, ottaisitko hänet vain joka toiseksi viikonlopuksi luoksesi? Et. Mieti sitä.
Hei höpelö.
Ymmärrän, että vauvan syntymiseen liittyy onnen ja ilon lisäksi monenlaista huolta mm. omasta jaksamisesta jne ja sinua ehkä mietityttää, miten saat aikasi riittämään vauvalle ja miehesi pojalle. Voi myös olla, että symbioosi vauvan kanssa tuntuu niin voimakkaalta, ettet olisi valmis ottamaan siihen ketään mukaan.
Pojan asioista kuitenkin päättävät hänen vanhempansa yhdessä. Tietenkin sinun pitää voida miehesi kanssa neuvotella asioista, mutta jos miehesi ja pojan äiti ovat sitä mieltä, että poika asuu vuoroviikoin vanhemmillaan, et oikein voi eikä sinun kuulukaan sanoa asiaan mitään. Kunkin lapsen asioista päättävät hänen vanhempansa, ja mikäli eivät siihen keskinäisellä sopimuksella kykene, niin oikeus viime kädessä. Päätöksien takana on aina lapsen etu ja lapsen oikeudet. Ottaessasi miehen elämääsi otat siihen myös hänen lapsensa. Olisihan lapsen äiti voinut vaikka kuolla jolloin lapsi asuisi teillä aina.
Suosittelen, että sovit miehesi kanssa, miten hän tukee sinua ja perhettänne parhaimmalla tavalla jotta lapset saavat tarvitsemansa mutta aikuisetkin jaksavat. Ei ole tarkoitus että väsyt liikaa perheen kasvaessa. Keskustelkaa, miten saatte arkenne sitten rullaamaan niin, että voimavaroja riittää kaikilla.
diakoni Meiju