syyllistetään miehen entinen vaimo ja lapset. Miksi tämä ulkopuolinen ei ota vastuuta tekosistaan vaan väittää aina että he olivat jo eronneet kun tapasivat. Aika vastuutonta ja katalaa.
Eikö heitä saa mitenkään kuriin? Täällä lähes joka toinen on semmoinen, eikä loppua näy.
Eikö heitä saa mitenkään kuriin? Täällä lähes joka toinen on semmoinen, eikä loppua näy.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Plää. Se ulkopuolinen ei ole lupautunut avioliitolla sinuun eikä verisiteellä lapseen. Se joka on lupautunut teille, on miehesi. Jos miehen pippeli ei pysynyt housussa, se vika on miehessä eikä siinä uudessa. Yksinkertaista. Lissuperkele, voisitko ees jussiksi jättää noi paskajuttus?
Kuinkahan monta liittoa taas tänäkin juhannuksena hajotetaan? Ihan hirveetä kun kolmas rikkoo.
Kyllä monet monet sen näkee, ei vain lissu.. senhän tietää kaikki että kolmas on usein syyllinen.
Lopeta nyt jo se jankkaaminen siitä kolmosesta ja ala elämään sitä omaa elämääsi, kyllä 10v jo riittää tuota samaa pas-kaa.
Jos mies pettää, niin vain ja ainoastaan mies on syyllinen tekoon. Nainen voi tietysti olla viettelevä, mutta harvoin kuulee raiskauksista, joissa raiskaajana on nainen.
Se on miehen päätös lähteä toisen mukaan. EI on käyttökelpoinen sana, jota kaikki naiset uskovat. Väkisin miestä ei sänkyyn saa.
Se on sitten toinen juttu, että voi olla moraalitonta flirttailla ja kellistää sänkyyn naimissa oleva mies. Mutta vielä kerran korostan, että se on miehen päätös ja hän vastaa tekojensa seurauksista.
Mikäs tää automaattioletus taas on, että se on aina mukamas mies joka pettää ja jättää?
Miten vain miehet pettävät? Ovatko miehet siis kaappihomoja, jos naiset eivät petä niin eihän heille ole kuin sinkut, joita ei riitä kaikille..todellisuus on, että se joka pettää on syyllinen ei se toinen osapuoli. Hyvää liittoa ei riko toisen vikittely. Kannattaa katsia peiliin ja puolisoansa, ennen kuin alkaa ulkopuolisia syyttelemään.
Tilastojen mukaan 80% aviopuolisoista pettää jossain vaihessa, ja se tilasto ei koske erikseen kumpaakaan sukupuolta. Oli jussu tai ei niin viina virtaa usein kun näihin sotkuihin joudutaan..
Kolmas rikkoo usein, koska hänellä itsellään ei ole mitään niin kiva rikkoo toisten onnelliset liitot, tulee ainakin hänen mielestään jotain suurta tehtyä.
Säälittävää ja erittäin sairasta touhua.
Luulisi että lasten elämä edes aiheuttaisi häpeää hänelle, mutta ei, rikkominen on niin kivaa, tuntee itsensä tärkeeksi ja paremmaksi kuin ne miehen lapset,.
Jos kolmas ei rikkoisi toisten perheitä, ei olisi ex vaimoja eikä isättömiä lapsia. Ei riitoja elareista, (mikä on todellkin naurettava sen jälkeen) eikä kärsiviä lapsia jotka turhaan odottaa näkevänsä isänsä.
Mä ainakin jätin mieheni, eikä ollut kolmatta osapuolta. Edelleen olen itsekseni kolmen vuoden jälkeen!
Meillä olisi mies ja isä perheessä jos ei olis tullut kolmatta rikkomaan perhettämme. Hyvä mies ihana isä, kaikille muillekin kelpasi, siitä olemme erittäin ylpeät ja otettuja, mutta olisimme mieluiten pitäneet hänet itse.
Mutta jos vieras ulkopuolinen on katker omasta mitättömyydestä on ymmärrettävää että hän rikkoo muidenkin perheet.
Hyvä mies ja ihana isä ei jätä perhettään toisen naisen takia.
""Hyvä mies ihana isä, kaikille muillekin kelpasi, siitä olemme erittäin ylpeät ja otettuja, mutta olisimme mieluiten pitäneet hänet itse.""
Puhut ex-miehestäsi kuin lemmikkieläimestä.
En ihmettele lainkaan, miksi hän jätti sinut.
Niinhän sitä moni luulee, varsinkin ne, jotka itse on rikkoneet jonkun perheen.
Meillä oli ihana isä ja mulla mies, mutta kolmas halusi sen ja rikkoi perhemme. Lapset jäivät ilman isää. Kolmas rikkoo liian usein kun ei ole omaa elämää, vaan haluaa toisten elämän.
Ihana isä pysyy kyllä ihanan vaimon luona. Kamalan vaimon luota kuka tahansa haluaa lähteä.
Tuo "kolmas haluaa toisen elämän"
Minä en näe mitään haluttavaa mieheni entisen naisystävän elämässä.
- he asuivat oikeasti jo erikseen
- nainen on alkoholisti ja väkivaltainen
- nainen on kova huutamaan ja haukkumaan; minä en huuda koskaan
- nainen on alkoholista ja liikunnan puutteesta turvonnut ja muodoton
- heidän kotinsa on likainen ja sekainen
- pyykit makaa lattioilla
- pöydät notkuu pölystä, likaisista astioista ja kaikenmaailman tavaroista
- 2 koiraa likastaa ja tiputtaa karvoja, eikä niitäkään kouluteta, eikä jälkiä siivota
- nainen ei osaa leipoa, eikä laittaa ruokaa, vaan pistää äitinsä ruokkimaan lapset
- naisen vanhemmat ovat myös alkoholisteja, toki jo eronneet väkivaltaisen liiton vuoksi
- nainen on työhaluton ja alhaista koulutustasoa, lähinnä toiminut jossain siivoojana??
- nainen on masentunut alkoholin sivuvaikutuksena ja mistä lie, välillä ei pääse sängystä ylös kuulemma
- välillä on toisenlainen mieliala, liihottaa baareissa ja käyttää miehiä niin paljon kuin ehtii, eli mielialat vaihtelevat, liekö joku maanis/debressiivisyys?
- eletään köyhyysrajalla, ei osaa käyttää rahoja oikein, ostaa vaikka sohvan jos rahaa on, kun punainen sohva oli niin kivan värinen, sitten ollaan ilman rahaa
- käsiala on "harakanvarpaita", kuten olen saamamme kirjeet nimennyt
En näe mitään mitä tuossa ihmisessä kadehtisin tai haluaisin, en niin yhtään mitään. Se ihminen on minusta nolla. Täysin turha olento.
Miksi kukaan haluaisi toisen elämän omakseen? Taitaa nyt olla niin että sinä kadehdit miehen uutta onnea ja perhe-elämää jota sinulla ei ole. Omiin arvoihin ei kuulu kadehtia ketään vaan olla tyytyväinen omaan elämäänsä ja jos ei niin muuttaa omaa elämäänsä. Miehen ex? Miksi ihmeessä hänellä olisi jotain mistä olisin kade? Yksinhuoltajalle? Tiedän kyllä mitä se on eikä käy kateeksi.
Oi kuinka sanaisen arkkusi avasit.Hih.Ihan kuin minusta kirjoitit.Ehkä kirjoititkin;)
No kerro, miksi haluaa yksinhuoltajuuden, kun ei osaa lapsille opettaa:
- raitista elämää
- vastuullista rahankäyttöä
- ruoanlaittoa, leipomista, kodin kunnossapitoa ja siisteyttä
- kun ei ole tasapainoinen lapsiaan tukeva vanhempi
- kun hakkaa lapsiaan
- ei ole näyttää ns. normaalia arkea, eli, että töihin lähdetään säännöllisesti tai ylipäätään ollenkaan
Miksi tehdä lapsia tuollaisella luonteella, asenteella, kasvatuksella, viitsimättömyydellä?? Ja sitten haluaa, vaatii, manipuloi ja huijaa itselleen yksinhuoltajuuden. Olettaako, että hänen äitinsä hoitaa hänen lapsensa alkoholiongelmastaan huolimatta? On se kovasti yrittänyt, mutta ikä painaa ja viinamäärä.
Osaat varmasti sitten valottaa, jos niin läheltä liippasi.
Mikä tuollaisen pistää tekemään lapsia?
Jokaisen pitäisi tietää, että lapsissa on vuosien työ, joka vain jatkuu ja jatkuu. Hän selvästi olettaa, että muut hoitavat lapset hänen puolestaan, isä vain ei saa.
No ei vaan kerro... =(
Olisin kaivannut selitystä sit... miks ihmeessä!
Miksi se kolmas sitten rikkoo? No siksi kun se on kivaa nähdä kun lapset itkee ja kaipaa isää. Sitten voikin manipuoloida miehen ex rakasta vastaan ja kiusata sitä miestä.
Kolmas se juhlii taas!
Se on kolmannen juhlat nää, älä sinä ruikuta! =)
Arvaampa että jokunen tässäkin joukossa jotka itkee että toinen vei miehen ja isä ja rikkoi kauniin perheen, on itse aikoinaan ykköstynyt ja nyt itketään kun mies ei ollutkaan uskollinen. Ja onnellisesta liitosta ei lähdetä toisen naisen matkaan silloin pysytään vaimon rinnalla ja varjellaan omaa perhettä mikä on tärkeintä maailmassa, kaikelta pahalta. Eikös niin?
Ketään ei viedä väkisin. ei sinunkaan miestäsi väkisin viety Lissu...Olen itse eronnut, tullut petetyksi, ja siitä huolimatta olen sitä mieltä, että ei se ole sen naisen vika. Kyllä se oli ihan mieheni oma valinta...ei kukaan voi rikkoa kenenkään liittoa,jos toinen osapuoli ei ole siihen valmis. Miehet ovat ihmisiä, samoin kuin me naisetkin. Eivät he ole mitään aivottomia, täysin vietävissä olevia suurinpiirtein ameeban aivot omaavia kummajaisia...jos mies haluaa mennä, hän menee. Ja silloin on parempi, että menee, koska en minä ainakaan halua edes pitää miestä väkisin, kyllä kummankin on oltava siinä suhteessa täysin vapaaehtoisesti ja omasta halusta.
Joskus elämässä vain käy niin, se on elämää, kuljetaan yhdessä tietty taival, ja sitten se päättyy. Lapset jäävät, he eivät katoa. Mutta jos mies on sitoutunut isyyteensä, ei hän lapsiaan jätä. Jos ei taas ole, niin ei ole koskaan ollutkaan. Ei ole olemassa mitään ihmeellisiä "seireenejä" jotka laulullaan pystyisivät lumoamaan mies raukan, ja rikkomaan ihanteellisen perheen, jossa vaimo, ainakin tässä eräässä tapauksessa, pitää itseään ilmeisen täydellisenä ihmisenä. On olemassa vain aivan normaaleja ihmisiä.
Psykiatrian ammatilaisena minä en ymmärrä tapaasi puhua monikossa, siis ikäänkuin sinä ja lapsesi olisivat yhtä, ja ikäänkuin edelleen entinen miehesi olisi osa sinun elämääsi ja jonkinlaisessa parisuhteessa kanssasi. Se kertoo kyllä jonkinlaista häiriöstä, ehkä ero on ollut sinulle niin vaikea asia, että olet dissosioitunut sen vuoksi, ja ikäänkuin kadottanut omat rajasi ihmisenä ja naisena...oletko hakenut apua? Koska mielestäni tarvitset sitä, ja paljon.
Sinä olet sulkeutunut elämään omassa maailmassasi, omassa todellisuudessasi, ja se olet astunut jo ns."normaalin" tuolle puolen. Maailmasi on maailma, joka on vain oman pääsi sisällä. Sinä elät mielikuvitusmaailmassa, omissa harhoissasi. Tiedän, että tämä on julmasti sanottu, mutta toivoisin vilpittömästi että hakisit apua. Sinun elämäsi valuu hukkaan, sinun ainoa, ainutlaatuinen elämäsi. En tiedä, onko sinulla ollut jonkinasteisia mielenterveysongelmia jo ennen eroasi, vai onko se suistanut sinut raiteiltaan. Tiettyyn eroprosessin vaiheeseen, kuuluu suuremmalle osalle tietynlainen, hyvin väkeväkin vihan tunne tuota osapuolta kohtaan, joka on nyt sen ihmisen kanssa, joka itselle oli niin kovin rakas, kenen kanssa jakoi elämänsä. Mutta enemmistölle se menee ohi, eroprosessi tähtää juuri siihen, että irrottautuu menneestä ja kykenee katsomaan eteenpäin. Jos ihminen katkeroituu, hän tuhoaa itseään jatkuvasti sisältä päin. Koko hänen elämänsä rakentuu vain sen katkeruuden varaan...ihmiselle tapahtuu henkisesti vertauskuvallisesti kuin viinirypäleelle, se muuttuu rusinaksi...
Tiedätkö, ihmiselle on annettu eräs yksi suurimpia lahjoja, joita voi saada, ja se on anteeksianto. Anteeksianto vapauttaa elämään. Ei tarvitse hyväksyä ihmisen tekoja, mutta antaa hänelle anteeksi. Ja jos ei minkään muun takia, niin itsensä takia. Anteeksianto ei ole helppo, se vaatii pitkän ja vaikean prosessin, ja se vaatii myös omien virheiden näkemisen. Mutta voin kertoa, että kun sen pystyy tekemään, vilpittömästi, se vapauttaa. On niin äärettömän surullista lukea vuosi toisensa jälkeen samat asiat, samalta ihmiseltä. sinulla on aikuiset lapset, he eivät ole "me". Äiti on aina äiti, ja lapset ovat rakkainta maailmassa. Mutta äidin tehtävä on päästä myös irti. Ymmärtää, että lapset ovat syntyneet tähän maailmaan elääkseen oman tarinansa, oman ainutlaatuisen elämänsä, eivät he ole sinun jatkeesi, tai enää aikuisena osa sinua. Sinä olet aina tukena, mutta sinä et voi sitoa lapsiasi, koska silloin sinä estätä lapsiasi elämästä omaa tarinaansa. Ja se ei suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö välit olisi läheiset, mutta lasten aikustuessa, suhde muuttuu. on kunnioitettava lastansa aikuisena ihmisenä, joka valitsee oman tiensä. Eikä koskaan, ei koskaan, saisi sitoa lapsiaan omaan katkeruuteensa, siinä tuottaa lapsille kyllä hyvin suuria traumoja. Sinulla on defenssisi, sinä et halua nähdä tätä asiaa, minä tiedän sen. Minä tiedän myös sen, ettei tämä kirjoitus läpäise defenssejäsi. Mutta siitä huolimatta, minä olen surullinen sinun puolestasi.
Toivon, että lapsesi jaksavat tukea sinua, koska se varmasti on heille äärimmäisen raskasta. Toivon, että vaikka tässä on mennyt vuosia, joskus, jokin asia, saisi sinut hakemaan apua, koska sinä tarvitset sitä. Sinun maailmasi on vääristynyt, se on paranoidinen. Ja minusta tuntuu pahalta sanoa näin. mutta en tiedä, miten muuten edes saada ehkä jonkinlainen läpäisy defenssihisi,ja siihen terveeseen puoleen,joka sinulla mahdollisesti on. Tämä kirjoitus ei ole kirjoitettu loukkaamistarkoituksessa, vaan tarkoituksessa, että tarttuisit elämään ja ottaisit vastaan apua.
Psykiatrian ammattilaisena olet suorastaan tyhmä jos et idiootti niin kuin kakki ne "kirjan" lukeneet.
Yhtä tyhmiä kuten kaikki tavalliset tallaajat mutta on vain titteli. Näitä kaikkia diagnooseja voi viljellä mutta eivät ne toimi elämässä heillä itselläänkään.
Hyvä juuri näin. Kirjoista voi saada vastauksia ihanmihin vaan, ja jos oikein uskoo niihin, alkaa todellakin uskomaan mitä kirjassa sanotaan.
Mutta ei ne oikeessa elämässä toimi, ei yksikään valmis vastaus.
Ihminen on yrittänyt lentää, ja jos kirjoissa sanotaan että ihminen pystyy kyllä lentämään, kun oikein hajrjoittelee. Mutta eihän se oikeesti toimi, ei ihminen koskaan pysty lentämään.
Kaikkeen voi uskoa, mutta totuus on toinen.
Pieni tarkennus teille rakkaat sisaret, toki oli opiskellut ammattiini, peruskoulutuksen ja sen lisäksi terapiakoulutuksen. Mutta eivät tietoni perustu niihin kirjoihin, ja, painotan, tässä asiassa ei ole absoluuttista totuutta, on mielipiteitä. Tuo on minun mielipiteeni, siitäkin huolimatta. että olen myös itse henkilökohtaisesti käynyt asian lävitse. Eli tullut jätetyksi.
Tuo, mitä voidaan kutsua "diagnosoinniksi" taas perustuu siihen, että teen aktiivista asiakasvastaanottoa. Elikä työskentelen ihmisten kanssa, ketkä käyvät läpi kyseisiä, hyvin raskaita asioita. He hakeutuvat hakemaan apua toipumiseen, koska eivät halua katkeroitua, koska haluavat käyttää tuon kokemuksen, joka on äärettömän raskas, niin, että sen läpikäyminen kääntyykin positiiviseksi voimavaraksi, oman itsen muutokseen ja tätä kautta mahdollisuuteen siirtyä tulevaisuuteen, jolla on paljon tarjottavaa.
Kaikki tunteet kuuluvat tuohon prosessiin ja ovat hyväksyttyjä. On aivan normaali tunne, että tekisi mieli mennä vaikka puhkomaan exän autonrenkaat, tai tehdä mitä ihmeellisempiä asioita. On tärkeää että saa jollakin tapaa ilmaista vihansa, viha on eteenpäin työntävä tunne, asiasta irrottava tunne, ja tärkeä. Se, millä tavalla purkaa sitä vihaa, sitä käydään yhdessä asiakkaan kanssa lävitse. Ei niin, että minkään tunteteen tuntemisissa olisi mitään väärää, vaan ne kaikki kuuluvat asiaan. Mutta...jonakin päivänä, toisilla se vie pidempään, toisilla hieman lyhyemmän aikaa, on aika siirtyä eteenpäin.
Katkeruus on tappavaa, edelleen väitän niin, koska olen sitä niin paljon nähnyt. Olen hoitanut myös lasten traumoja, lapsi kun haluaa olla lojaali kummallekin vanhemmalleen, ja jos lapset otetaan "taistoon" mukaan, heitä vaaditaan valitsemaan puolensa, se on aina traumaattista. Minulle vastanneet, teillä on oikeus mielipiteeseenne, mutta tämä minun näkemykseni, ei perustu kirjoihin, vaan asioihin, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä, ja jotka olen kokenut myös henkilökohtaisesti.
En tiedä, mihin kirjaan viittaat, ja toki sinulla on täysi oikeus pitää minua tyhmänä. Kuten kirjoituksessani totesin, tarkoitus ei ollut loukata ketään, joskus pelkästään se, että tuo näkemyksiä esiin, loukkaa silti. Sinä olet sitä mieltä että olen tyhmä idiootti, ja se olkoon sinun mielipiteesi. Olen toiminut vuosia tällä alalla, aloittanut sieltä ihan akuuttipsykiatrian puolelta, ja voin kertoa, että kyllä, minä olen tullut haukutuksi kaikilla mahdollisilla nimityksillä. Nuorena se oli ehkä rankkaa, kun yritti parhaansa, vilpittömästi, ja naamalle tuli vaikka mitä. Mutta ymmärsin vuosien kuluessa, elämänkokemuksen karttuessa, että ihmisten pahaolo purkautuu niin. Nyt työskentelen tehtävässä, johon ihmiset tulevat oma-aloitteisesti, omasta vapaasta tahdostaan, ja jotka ovat motivoituneita joko toipumaan esim. masennuksesta tmv. tai eron laukaisemasta kriisistä joka on vienyt pohjan elämältä. Näiden ihmisten työskentely on sitä, että muistan aina sanoa, että voima on heissä itsessään, vaikka minä edustan sitä "ammatillista osaamista", minä en ole auktoriteetti, minulla ei ole ehdottomia totuuksia, minä olen se rinnallakulkija, ihmisenä olemme aivan tasavertaisessa asemassa, ja toivon, että pystyn vastaamaan siihen hätään ja tarpeeseen, miksi ihminen on vastaanotolleni hakeutunut.
Joten kehottaisin ehkä kuitenkin lukemaan tekstini uudestaan...ja miettimään, niin kipeätä kuin se tekeekin, "annanko minä katkeruuden elää elämääni, vai elänko sen itse".
Vielä lisäys...taidanpa silti tällä palstalla jäädä vähemmistöön mielipiteineni, eikä kai ollut muuta tarkoitustakaan, kuin ehkä tuoda esiin toisenlainen näkemys. Mutta kaikilla on oikeus näkemykseensä, ja jos elämä on tuolla näkemyksellä, sisäisestikin onnellista, niin mikäpä minä olen siihen mitään sanomaan.
Älä ota niin tosissaan, nämä arvostelijat ovat sama henkilö jolle kirjoitit, että hän tarvii apua,siis "voi resukkaa" ja "niks ja naks", täällä ihan maallikotkin ovat huomanneet , että "lissu" joksi hänet on nimetty on tosi sairas, ja jos hänelle siitä sanoo niin hän suuttuu ja haukkuu kaikki.
Kirjanoppineilla, ei ole käsitystä oikeasta elämästä jossain tietystä aiheesta, kuten tässä. Hän tukeutuu vaan mitä oppikrja sanoo, ja sehän on vain tarinaa, olettamusta. Oikeat ongelmat ja tilanteet syntyy eletystä elämäsä, ei kirjoista.
Hänellän on myös omakohtaisia kokemuksi ,on eronnut ja jätetty, just sitä elettyä elämää.
Sori virheet tää lumia on niin pieni....
Kyllä minä olen rikkonut monen perheen joskus lyhyempi aikanen suhde naimissa olevaan mieheen ja joskus pidempi. Ei mua haittaa onko mies naimisissa vai ei, eron saa helposti nykyisin, ja lapset ovat ihania, kyllä voin olla äitipuoli ihan rennosti tosta noin vaan. Kivahan se on jos on kersoja, ja ne kyllä sopeutuu hyvin uuteen äitiin.
Nyt on mies ollu 5 v tossa roikkumassa ja lapset myös,, oli naimisissa kun tavattiin, ja erosi kun tapasi mut. Jos elämä paranee kun viahtaa, niin eihän sitä kannata jäädä huonoon suhteeseen. Enkä koe olevani rikkoja, vaan aidosti rakastunut nainen.
Lasten takia ei kantsi jäädä huonoon suhteeseen, heillekin on ilon päivä kun saavat uuden äidin, näin minä sen olen kokenut. Exä on mikä on siitä emme ota pulttia, huutakoot ja riehukoot, me lasten kanssa nauramme että on teillä äiti! Mustishan hän on lapsistaan kun lapset viihtyy täällä, ja sanovat mua äidikseen, kiusaavat sillä omaa mutsia. Voi olla et oon kiusallani tässä, tai sitten en. kuka tietää.