Ei mitään jakoa lähtä minnee. Sen sijaan tekemätöntä työtä vaikka kaikki valoisa aika. Joku hyvässä kunnossa oleva ihminen näin tekee.
Minä en enää jaksa. Työteho ehkä neljännes mitä se oli parhaimmillaan. Enää ei kannata yritää liikaa, se kostautuu seuraavina päivinä.
Oli mukava tupsia. Toistaiseksi omassa pihassa. Ei tätä jaksa. Meni kuukausi putkeen, etten kyennyt edes siivoamaan. Siivooja kävi.
Osaan laittaa ruokani itse. Saan mieleistäni ruokaa sillai. Jonkunlainen henkinen lama päällänsä. Olen sotkenut itse asiani tälleen.
Liikaa viinaa, peliriippuvuuksia, nettiinkin, mutta sain sen poikki. Kysyn lääkäriltä, onko pitkäaikainen viinankäyttö tuhonnut aivoni. Ei ne sano, vaikka tietävät.
Sitä ei kukaan usko, että sain pakkojuomisen poikki kun mieli ja keho olivat jo lopussa. Vasta 69v. mutta tunnen itseni ikälopuksi.
Ellei minulla olisi tätä tätini testamenttaamaa mökkiä, olisi aikaa sitten jo paleltunut jonnee ojaan pakkasessa.
Tätini ehkä ajatteli, että nousisin tolpilleni kun siskonpojalla olisi vakituinen asunto. Perhettäkö? Ei koskaan ketään vakituista naissuhdetta.Sukulaiset yrittävät pitää yhteyttä, mutta en halua heidän sääliään, sliipattuja kotejaan nähdä.
Katson olevani onnekas ja kohtalon paapoma, että hiukan taas piristyin keskikesän kunniaksi. Huomenna teen 4 tuntia töitä, jos siltä tuntuu, pakkoa ei ole.
Kuitenkin toimettomuus laittaa liikkeelle, se alkaa ahistaan. Luen täällä toisten kirjoittamia juttuja. Älykkäät ihmiset erottuvat, joskus vastaan viesteihinsä anonyyminä.
Pidetään ihmiset lippukorkealla. Muistetaan joskus vähälahjaisia, vähäosaisia, jopa itsensä henkisesti teloneita. Mukaa Jussinpäivän jatkoa. Eetu.
Minä en enää jaksa. Työteho ehkä neljännes mitä se oli parhaimmillaan. Enää ei kannata yritää liikaa, se kostautuu seuraavina päivinä.
Oli mukava tupsia. Toistaiseksi omassa pihassa. Ei tätä jaksa. Meni kuukausi putkeen, etten kyennyt edes siivoamaan. Siivooja kävi.
Osaan laittaa ruokani itse. Saan mieleistäni ruokaa sillai. Jonkunlainen henkinen lama päällänsä. Olen sotkenut itse asiani tälleen.
Liikaa viinaa, peliriippuvuuksia, nettiinkin, mutta sain sen poikki. Kysyn lääkäriltä, onko pitkäaikainen viinankäyttö tuhonnut aivoni. Ei ne sano, vaikka tietävät.
Sitä ei kukaan usko, että sain pakkojuomisen poikki kun mieli ja keho olivat jo lopussa. Vasta 69v. mutta tunnen itseni ikälopuksi.
Ellei minulla olisi tätä tätini testamenttaamaa mökkiä, olisi aikaa sitten jo paleltunut jonnee ojaan pakkasessa.
Tätini ehkä ajatteli, että nousisin tolpilleni kun siskonpojalla olisi vakituinen asunto. Perhettäkö? Ei koskaan ketään vakituista naissuhdetta.Sukulaiset yrittävät pitää yhteyttä, mutta en halua heidän sääliään, sliipattuja kotejaan nähdä.
Katson olevani onnekas ja kohtalon paapoma, että hiukan taas piristyin keskikesän kunniaksi. Huomenna teen 4 tuntia töitä, jos siltä tuntuu, pakkoa ei ole.
Kuitenkin toimettomuus laittaa liikkeelle, se alkaa ahistaan. Luen täällä toisten kirjoittamia juttuja. Älykkäät ihmiset erottuvat, joskus vastaan viesteihinsä anonyyminä.
Pidetään ihmiset lippukorkealla. Muistetaan joskus vähälahjaisia, vähäosaisia, jopa itsensä henkisesti teloneita. Mukaa Jussinpäivän jatkoa. Eetu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Järkevä ihminen ei tee töitä sen tekee joku toinen, järkevä kokoaa vain työn tuloksen.
Eikö järkevä-sana pitäisi vaihtaa rikas-sanaan?
En ole järkevä enkä viisas. Ne sanoo että muhin itsesäälissäni. Ne sanoo että huonohappeni on toisten syytä, siksi eristäydyn, ettei ne kaikkea minulta veisi pois.
Tiedän olleeni ponneton, sisuton ja toiset ottivat paremmat duunit. Elätin paskatöillä. Pätkätöillä sain pätkäeläkkeen.
Ihmettelen sitä samaa mitätuhannet muut suomalaiset, että miten jonkun johtajan työ euroissa mitattuna voi olla 100x arvokkaampaa. He vaan osaavat, kai?
Nollia ja paskaa,,,moni Suomalainen???????
Suomi on nolla.
Niin monia ihmiskohtaloita me täällä netin ihmeellisessä maailmassa voimme tavata kun kuuntelemme hetken mitä toisella on kerrottavaa.
Liian usein ohitetaan olan kohautuksella, vaikka voitaisiin pysähtyä kohdalle ja kysyä mitä Sinulla on murheenasi, mistä haluaisit keskustella, mistä puhua ja avautua. Kaikilla meillä taitaa olla se Akilleen kantapäämme. Joku puhuu avoimesti ilot ja surut, jakaa läheisten kanssa kokemuksia ja tuntee mielensä keventyneen, vaikka joku vain kuuntelisi sanomatta mitään.
Ellei meillä ole ketään kenelle puhua, keneltä kysyä, kenen kanssa jakaa kokemuksia ja asioita, on kuin kantaisi painavaa reppua kykenemättä laskemaan sitä alas, koska lasti on yhä painava.
Masentuntu ihminen ei yleensä kykene puhumaan niistä asioista joiden painolasti on liikaa, joiden alle tuntee vajoavansa.
Onko minulla kykyä kuunnella muiden huolia, olenko minä luottamuksen arvoinen ja kokeeko tuo toinen ihminen minun läsnäoloni helpottavaksi, vai ahdistuuko hän entisestään?
Tiedän omasta kokemuksestani kuinka toisen ihmisen seura alkaa ahdistamaan. Toivoisi ettei hän tuossa istuisi, kyselisi ja komentaisi, kun hänen seuransa ei tunnu hyvälle. Kun ei ole rohkeutta sanoa suoraan, ei toinen välttämättä edes tajua kuinka pahalle se läsnäolo tuntuu.
Toisin on ihmisen kanssa joka osaa olla läsnä, tuputtamatta asioita ja tekoja, määräämättä ja kyselemättä. Kun tulee puhumisen aika silloin puhutaan, mutta kaikille ei voi avautua.
Minuus on hyvin tarkkarajainen tunne.
Joillekin se on metri, joillekin kaksi. Sitä lähemmäksi ei outoa ihmistä laske, ja silloinkin on varautunut.
Toivottavaa olisi, että me keskustelupalstoillakin osaisimme suhtautua jokaiseen keskustelijaan hänen oman minuutensa tunnustaen, mieluummin kuuntelemaan ja myötäelämään kuin vähätellen ja vihjaillen asioista joita ei tiedossamme edes ole.
Kuuntelemalla oppii ja tehden saa valmista aikaan.
Kaikkein arin ja heikolla itsetunnolla varustettu kirjoittaja joka saa "mitäs tänne tulitkaan" tyyppisiä vastauksia, ei saanut palstalta sitä mitä hän toivoi,
Hän ei ehkä rohkene koskaan luottaa siihen, että hänet otetaan muiden vertaisena keskustelijana ja että hän saa tukea ja kuuntelijan omille ajatuksillensa.
Yritän olla empaattinen ja kuunnella pienetkin vihjeet, mutta usein huomaan olevani liian kaukana tämän palstan tavasta elää muiden mukana. Jään yksin.
Kiitos avaajalle! Heräsin huomaamaan ettei yksinäisyys ole yhden kohtalo, meitä on monta.
Moni kirjoittaja varmasti kaipaa seuraa ikäisistään, esteitä ja estoja on liikaa huomannut sen varmaan jokainen.
Tyyntä on, myös myrskyä sitä on aivan liikaa voi joutua myrskyn silmään vaatimattomastakin tekstistä.
En taida saada sitä sivulle mitä tarkoitan ja siksi lopetan yrittämisenkin.
Hyvää Juhannusta!
Hyviä aamun ajatuksia. Yksinäisyys, jopa asunnottomuus on isompien kaupunkien riesoina. Syrjäytyminen saattaa alkaa jo varhaisessa aikuisiässä.
Ei ole edes sitä oman tietokoneen mahdollisuutta, kun jo kännykänkin pitäminen on monille liian korkean kynnyksen takana.
Rikkinäisen tai muuten ahdistavan lapsuuskodin ahdistavat muistot ovat jättäneet monen psyykeen nirhaumia, jotka hoitamatta jääneinä eivät ikinä korjaannu.
Suomalaisista löytyisi apua ja sympatiaa, mutta avun vastaanottaminen tuntuu armopalalta.
Tällä kertaa meillä on pitkä Juhannus, ei ota uskoakseen että nyt on vasta lauantaipäivä. Mikäs nyt valon aikana. Lähtee vaikka mato-ongelle.
Jusseja itsekullekin
Kädet ei siedä tätä kylmyyttä, mato-ongella pitää olla kädet kunnossa että onnistuu.
Joskus nuorena oli kalasaalis se jonka varassa myrskyn takia jouduttiin olemaan.
Muut eväät kun oli syöty jo tuloiltana ;-))
eetu 69
Kirjoituksesi sattui suoraan sydämeeni ja aloin miettimään vastausta sinulle, mutta sanat eivät vain tulleet, joten laitoin päivän ruokaani muhimaan, siis perunat kiehumaan.
Sillävälin oli "aamun ajatukset" kirjoittanut viestini melko "sanastasanaan", mitä olisin kirjoittanut mutta tuosta viinan kirosta ja muista riippuvaisuuksista hän ei halunut kirjoitta ja ilmeisesti ei ole tietoakaan, siis omakohtaista kokemusta, kuten minulla.
Saahan niille paheileen joskus myötätuntoa, joku jopa rukoilee ja uskoo, että Jeesus pelastaa kaiken, kun vain uskot, mutta useimmiten vain halveksuntaa.
Aamulla juuri mietin, että miksi ainakin joka kolmas päivä on saatava se alkoholi "ryyppy", ei siis hienosti lasillinen viiniä, joita moni tuntuu harrastavan, tai yksi sauna olut! Itse en edes aloita yhdellä oluella tai viini lasillisella. Ennen oli 8 olutta, mutta nyt ainakin 12! Muuten en ala mitään.
Jotenkin rajoittaa tuo lapsenlasten tapaaminen (hoitohomma), koska koskaan he eivät ole nähneet minua juovuksissa, eivätkä tule näkemään. (Kunhan vain en nyt sanoisi liikaa?) Heillä pystyn olemaan juomatta, eikä tule edes mieleeni, mutta lasten vauhdikas elämä hieman rasittaa, joten haluan kotiini pian, jolloin lapseni toteaa aina, että siis ryyppäämään???
Alkoholi on katala riippuvuutta aiheuttava tekijä, kuten muutkin päihdyttävät aineet ovat. Monet maat, myös Usa.n eräät osavaltiot ovat laillistaneet kannabiksen käytön lääkkeelliseen käyttöön.
Jääkö se siihen jos kannabis laillistettaisiin? Onhan morfiinikin ihmisten hoitotyössä kipuja lieventävä, opiaatteihin kuuluva tuote. (ei laillisesti ostettavissa)
En kannata kannabiksen laillistamista. Oluttakin ehdotetaan alkon ovien taakse. Myöhäistä, koska viina ja olutralli hyödyttäisi vain lähimaitamme Viroa erityisesti.
Juhannus on kulunut vain parin ravintola-annoksen päivävauhtia niin, ettei se ylittäisi mahdollista rattijuopumusrajaa. (tai tanko...)
Kiitän kohtaloa siitä, että sain nähdä vielä tämän arktisen valoihmeen. Joka päivä poistuu nuorempia keskuudestamme.
Ei se synnin palkkana, vaan enemmän ehkä geenitekijöiden ja elämäntapojen yhteissummana.
PS. Lahjahevosen suuhun ei ole tyylikästä katsoa, mutta oletko "eeva" ns, "heikomman sukupuolen" edustajia? eetu.
eetu 69
Omat ovat hampaani, joten kurkista vain. Heikko hyvinkin, siis nainen olen.
Tekisi mieleni enempikin kirjoittaa, mutta ei sittenkään tänne julkisesti.
Olen aina miettinyt miksi minullé ei koskaan ole tullut edes mieleen aloittaa kaljan tai viinin avulla elämääni parantamaan.
Miesvainaja otti joskus liikaakin, mutta aina hoiti työnsä ja huolehti perheestä.
Istuin seuranaan pubissa, kuskina toimiminen oli parempi kuin jättää hänet sinne huuhailemaan ja riitelemään, aina tuntui olevan heitä joille kapakan ovien sulkeutuminen oli kuin alkupamaus tappelulle ja riidalle siinä kadulla.
En kyllä koskaan edes ajatellut, vaikka elämä ei ole silkkihansikkailla minua silitellyt, että hakisin pullon ja unohtaisin kaiken. Olut maistuu suussani pahalle, mutta otan toki seurassa pari annosta alkoholia, mutta en enmpää, ei maistu, eikä tee elämää onnellisemmaksi.
Onko se todella geeneissä tuo alkoholiriippuvuuskin?
Vaikuttaako siihen seura, ja jos, niin miksi minulle ei koskaan tullut mieleen juoda mieheni seurana?
Nytkin on kaapissa alkoholia erilaatuja litra kaupalla, voisin olla humalassa, tai pienessä hiprakassa lopun kesää, mutta ei maistu, ei yksin eikä seurassa niin paljon että humalan tuntisin.
Toinen ihminen voi olla tukena jos haluaa päästä paheistansa, mutta kukaan ei voi määrätä toista muuttumaan ja lopettamaan, kaikki pitää alkaa käyttäjästä itsestään, olla vapaaehtoista ja oma tahtoista.
Mitä haittaa jos joskus ottaa saunaoluen, jos ei siitä tule tapa ja aamulla heti lisää kun silmät aukeaa.
Millainen tunne on humala, sellainen kunnon känni joka vie jalat ja muistin?
Onko se sitä mitä alkoholin juomisella, nauttimisella haetaan, vai onko se seuraus hallitsemattomasta himosta?
Miten sitten litrakaupalla on erilaisia alkoholijuomia kotonasi, jos ei ne sinua kiinnosta?
Sinulle oudoksuva.
Se että kaappiinikin lisääntyy joka vuosi hienoja juomia on liikelahjoiksi monessa firmassa otettu kallis Alkon ostos.
Joskus talvipakkas iltoina otan pari suullista nukkumaan mennessä kun vilu yrittää yliotetta kropastani.
Niin niitä kerääntyy ainakin minun kaappiini.
Kaapissani on ollut monta pulloa jo jonkun aikaa odottamassa jakoa kantajille, palkkioksi.
Luin tänään juttua huippusuunnistajasta, joka kertoi, että hirveä psyykkinen tuska sai hänet tilanteeseen jossa oli pakko juoda viinaa.
Helppo olla jälkiviisas, mutta jo kuka tahansa terv. kesk lääkäri olisi pystynyt kirjoittamaan kovakuntoiselle miehelle angstin poistavaa lääkettä.
Ei se toisen ihmisen hädän akkilointi ole niin helppoa; olisiko hän jäänyt ehkä lääkekoukkuun?. Nyt hän kertoi päässeensä viinan avulla pahimman sisäisen tuskan yli. Hän pystyi siitä kertomaan.
Jokaisella viinamäen miehellä on oma kriisinsä, On joko tiedettävä että jatkaminen koituu viimeiseksi niitiksi. Oma juhannus meni hyvin. Vieraillessa omaisten luona.
Eetun avaus oli hyvin aidon tuntuinen, ellei sitten ollut provo.
Noin sujuva kynän käyttäjä tuskin kirjoittaa puuta heinää, vaan omia elämänkokemuksiaan, rehellisesti kaunistelematta.
Saamme täällä palstalla lukea lähes pääsääntöisesti kerskailun tyyppisiä kirjoituksia.
Kehuskellaan ulkomaamatkoilla, menestyneillä lapsilla ja kaikella, mikä antaa ajatella , että hyvinpä kirjoittajalla pyyhkii. Eetulle toivon työhaluja, askartelu pihatöissa virkistää, vaikkakin väsymys verottaakin fysikkaa. Itse olen huomannut, että joka toinen päivä on virtaa ja joka toinen taas parantelen kipeytyneitä lihaksiani. En muista olenko jo kertonut, että pidän fyysisestä työstä. Kerran sanoin ukolleni, että geeneissäni kulkee taipumus metsätöihin. Vähän erikoista, sillä olen mieluummin hentorakenteinen kuin juureva maalaisemäntä:)
Eetu ei ole provoilija. Kuuntelee nyt Yle:n Kansanradiota. Kunto yllättäen aika hutera vaikka takana hyvin nukuttu häiriötön yö.
Jos pienestä pitäen on tottunut fyysiseen työntekoon, keho ikään kuin vaatii fyysistä aktivointia. Paikalleen jääminen jopa ahdistaa, ellei ole jotain askaretta tekeillä.
Nyt vaikuttaa pilvipoudalta, voi ulkona jotain paikkaa kohentaa.
Punaherukkapensaat pitää suojata rastailta, jotka putsaavat aamuyöllä marjat sitä mukaa kuin kypsyvät. Rastaat ovat myös mansikkaviljelijöiden riesana.