Säihkylinnut lempilintujani

Minulla ei ole erityisiä lempilintuja. Kaikki lajit ovat yhtä lailla lähellä sydäntäni.

Erityisesti minua kiehtovat kuitenkin erämaiden linnut. Esimerkiksi kuikan raikuva huuto järvenselällä tai ylväästi ylitse lentävä maakotka saavat aikaan arvokkaan luontomme tuntumaan erityisen pyhältä.

Myös metsähanhi kuuluu näihin lajeihin. Kunpa taantunut taigametsähanhikanta saataisiin jälleen nousuun. Olen iloinen, että nopeana suojelutoimenpiteenä metsähanhen metsästys on nyt kielletty vuoden ajaksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Toivon, että metsästäjätkin näkevät suojelun sijoituksena tulevaisuuteen.

Erityisesti hyvät uutiset jonkin taantuneen tai uhanalaisen lajin kohdalla lämmittävät sydäntäni.

Vaikka nykyään kenenkään ei tarvitse nälkäänsä metsästää, voi metsästys olla hyvä luontoharrastus siinä missä valokuvauskin. Eikä se ole pelkkää saaliin tavoittelua ja tappamista, vaan saaliittakin jääneet reissut voivat olla unohtumattomia kokemuksia, ja luonnon keskellä mieli lepää ja arjen huolet unohtuvat.

Kestävän käytön periaatteen mukaan tapahtuva metsästys, jossa eläimille ei tuoteta tarpeetonta kärsimystä, on mielestäni täysin hyväksyttävää. Jos metsästys toteutetaan niin, että esim. matkoista ei tule merkittäviä hiilidioksidipäästöjä, voi metsästämällä saatu ravinto olla hyvin ekologinen valinta. Vapaana luonnossa elänyt eläin on myös varmaan elänyt onnellisemman elämän kuin ahtaissa oloissa tehotuotannossa kasvatettu, ja se on saanut toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistaään. Sanomattakin selvää on tietenkin se, ettei metsästyksellä voida hankkia kuin pieni osa ihmiskunnan ravinnosta.

Vaikka itsekin olen ollut isäni mukana metsästysretkillä, metsästän minäkin eläimiä nykyään vain kameralla.