Ennen vanhaa, kun ei ollut viellä keksitty nettiä niin ei ollut yksinäisyyttykään. Ihmiset hakeutuivat toistensa seuraa, kun ei ollut nettiä keksitty missä voi jutella toisten ihmisten kanssa. Nyky ajan nuoret eivät enää edes tapaa kavereita vaan juttelevat facebookissa tai muissa vastaavissa sivuissa. Nykyään ihmisillä sosiaalinen elämä on siis netissä. Suurinsyy miksi nykyään ihmiset ovat yksinäisiä on netti. Ihmisellä ei ole tarvetta hakeutua ihmisten ilmoille, kun voi sitä keskustella netissäkin.
Netti syynä yksinäisyyteen
syrjääntynyt
16332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos seurustelu netissä korvaa sosiaalisen tarpeen niin ei kai silloin ole enää yksinäisyyttä. Riittää kun tavataan Facebookissa ja viestaillaan.
tunne vammasten "leikki kenttä"!!! :( ja niin kavereita että!! vaikka ei aina toista tunnekkaan!!!!! ja katotaan kellä menee mitenkin hyvin..???? ja paskaa jauhetaan toisista!!!!
Mun mielestä se on just päinvastoin, että netti on tuonut yksinäisiä yhteen ja tietää ettei ole yksin kun saa yhteyden helposti vaikka toiselle puolelle maapalloa ja ihmiset jotka on aikaisemmin ollut eristyksissä toisista kaltaisistaan kokevat enemmän yhteenkuuluvuutta ja löytävät toisensa juuri netin kautta. Tämä on mun kokemus.
Olen samaa mieltä;) ehdottomasti hyvä juttu. Jos ei olis tätäkään sivustoa olisi elämäni paljon tylsempää.
onnex mulla on koirat kaverina!!! :) ja saa vasta rakkautta ja iloa aina!! jos on ikävä!! eikä netti !"vammasuus"!!! pääse yllättään..! :)
Mä en koskaa snaijaa miten esim koira voi korvata jollekin ihmiskontaktit, et sä voi sen kanssa puhua. tai no voithan sä sille puhua mutta se vaan tuijottaa sua samalla ilmeellä kieli pitkällä :D
No eihän koira ihmistä korvaakaan, vaan on ihan omanlaisensa juttu. Lemmikki voi tuntua lohduttavalta siksi, että kotona on kuitenkin joku, joka odottaa ja on iloinen, kun tulee kotiin. Koira on vielä sen verran fiksu, että sen juttuja on kiva seurata (vertaa esim. kultakalaan) ja se hakee itsekin kontaktia ihmiseen.
Lapsena itse olin yksinäinen ja ainoa, jolle juttujani kerroin oli koira. Totta kai tiesin, ettei se mitään ymmärrä, mutta oli jotenkin lohdutavaa sen lämpö ja kärsivällisyys, kun itkin ja rutistelin sitä.
P.S. Koiralla on useampi ilme, kuin yksi.
se on se tunne ÄLY! joka on sama koirilla kuten ihmisilläkin... (paitsi ei näillä netti vammasilla)!!! :( syystä tai toisesta kehittynyt???? siksi koira on ihmisen paras kaveri!!!!! :)
Netti tekee ihmisistä pinnallisia.Treffi palvelut on täynnä naisia ja miehiä ja sieltä valitaan vaan parhaimman näköiset vaikka mies olis täysin mul.kku luonteeltaan niin vain ulkonäkö ratkaisee pääseekö treffeille.
Tottakai netti on keksitty ,mutta onhan siinä jotain hyvä puolia ja oikeasti ei siinä aina ole apua. Olen oikeasti yksinäinen lähes koko ikäni vaikka en ollut ennen netissä Facebookissa tai muissa vastaavissa sivuissa ,että kutenkin on vaikea saada kavereita muun muuassa. Heille on minulle kuin ilmaa. Pakko sanoa ,että helvetin koko netistä sekä ihmisten ilmoilla paska. Oon Facebookissa myös ,mutta alkaa kyllästyttää kyllä koska koko ajan keskustelua/juttelua kyllä yksinäisyyden oloa kasvaa. En ehkä ole hyvä sosiaalinen ,mutta viis maailmasta tai ihmisistä. Kaikki on jo muuttunut ja minun kohdalta myöskin paljon esteitä tai onnistuisi millään. En tiedä enää ,että haluanko edes ihmisten ilmoille. Voin hyvin mielellään täysin yksinäisyyttä. En enää aina jaksa yrittää uudestaan ja uudestaan. Huomasin ,että usein ihmiset ei edes vaivautua viestillä kuulumisia "moi mitä kuuluu" tai jotain. Ei minulle se mitään vastannut tai olla muuta.
Olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa, netti vain lisää yksinäisyyttä. Poikkeuksena ne, joille riittää virtuaaliseura eli jotka eivät edes kaipaa toisen ihmisen läsnäoloa, kosketusta, hellyyttä, seksiä. Kun tätä palstaa seuraa niin huomaa, että aika harva kuitenkaan on onnellinen eläessään yksin, vaikka niitä nettituttuja olisi ympäri maailmaa.
Moni myös uskoo, että kun riittävän kauan notkuu nettideittipalstalla tai erilaisissa nettiyhteisöissä, niin sieltä löytyy Se Oikea. Etsimistä on voinut jatkua jo vuosikausia mutta silti päivästä toiseen elää se sama toive, että tänään tilanne muuttuisi. Taas on mennyt yksi juhannus yksin, kohta yksi kesä... aina vaan on odotus, että "ensi juhannuksena, ensi kesänä, ensi viikolla varmaan..."
Mutta ihan oma valinta. Saa silläkin tavalla elää.
Itselläni ainakin kävi niin että tarpeeksi kauan notkuin suomi24 treffeissä ja sitten löytyi nykyinen oikea nainen joka kaiken lisäksi laittoi sen ensimmäisen viestin siellä..
Mutta silti vietät aikaa Yksinäisyys-palstalla?
Höpö höpö. Ihmiset, jotka pitävät aktiivisesti yhteyttä toisiinsa naamakirjan välityksellä, todennäköisesti tuntevat ja tapaavat oikeassakin elämässään ihmisiä. Itse en kuulu naamakirjaan, mitäpä kuuluisin, kun en muutenkaan juuri kehenkään pidä yhteyttä.
Yksinäisyys on tunnetila, ja sillä ei ole sen suuremmin tekemistä sen kanssa, tapaako ihmisiä tai pitääkö ihmisiin yhteyttä muilla tavoin. Yksinäisiä ihmisiä on ollut aina. Jos ihminen haluaa ihmisseuraa, niin hän löytää sitä.
Eli kyvyttömyys solmia ihmiskontakteja ei johdu netistä. Itse vietän suurimman osan ajastani yksin. En koe itseäni yksinäiseksi, tosin hellyyttä välillä kaipaan, se on liian harvinaista herkkua.
Oli ennen nettiäkin yksinäisiä ihmisiä mutta ei ollut suomi24 yksinäisyys -palstaa jossa ilmoittaa maailmalle yksinäisyydestään.
Netti on aika ristiriitainen juttu yksinäisyyden kannalta. Se varmasti vähentää monilla yhteydenpitoa toisiin kasvotusten, kun voi vaan chattailla jossain facebookissa esim tai osa ihmisistä mielummin pelaa jotain nettipeliä kuin lähtee ulos tapaamaan ihmisiä. Toisaalta netistä voi löytää uusia ihmisiä elämään tai esim. parisuhteen joltain treffipalstalta. Ehkäpä tuokin vaatii jossain määrin sosiaalisuutta, että saa niistä nettituttavista ystäviä, joita tapailla ja ennen kaikkea hyvää tuuria, että löytää juuri oikeanlaisia ystäviä. Vaikea sanoa oliko ennen muinoin enemmän yksinäisiä ihmisiä, esim. silloin kun ei ollut autoja ja liikuttiin hevosvaunuilla, niin ei päästy niin nopeasti tapaamaan niitä kaukana asuvia tuttuja. Toisaalta ehkä pidettiin enemmän yhteyttä sitten taas naapureihin, jotka asuivat lähellä.