Teoriassa voi saada, se on sitten eri asia miten käytäntö toimii. Sun kannattaa hakeutua mahdollisimman pian synnytyssairaalasi pelkopolille, jos sellainen on .Tai äitiyspolille. Siellä puidaan sun pelkosi ja sen aiheuttaja/ aiheuttajat läpi, ja sovitaan synnytystavasta. Helppoa se ei ehkä ole, mutta jos pidät mielipiteestäsi kiinni, etkä jousta, pitäisi sen onnistua. Ota mielelläsi vaikka miehesi tai muu tukihenkolö (jonka uskot pystyvän tarvittaessa sanomaan kovaakin tekstiä) mukaan. Lähetteen tuonne polille tarvitset kylläkin neuvolasta. Ja heidän kuuluu se sinulle kirjoittaa, jos kerrot perusteeksi synnytyspelon.
0Äänestä
rv35
voi saada, nyt vaan neuvolassa heti puhumaan niin saa lähetteen synnytys-sairaalan pelkokliniikalle.. yrittävät käännyttää, joudut muutamatkin kerrat luultavasti käymään ja useammankin kätilön kanssa puhumaan. mutta jos kantasi säilyy, sektio sinulle luvataan. lääkäri on se joka lopullisen ratkaisun tekee, joten ne kätilö-tapaamiset on vain sitä että kätilö kirjoittaa ylös mitä sanot.. itselleni tehdään pelon takia suunniteltu sektio ensi kuussa, kolmen kätilön luona kävin juttelemassa ennenkuin lääkäri heti tapaamisen alussa sanoi että sovitaan samantien päivä.
0Äänestä
***
Tiedän ettei pelko perustu järkeen, mutta eikö sektion riskit ole kuitenkin isommat kuin alatiesynnytyksen? Vaikkakin kumpikin osataan tietysti Suomen oloissa hoitaa hyvin pienin riskein.
0Äänestä
uhri vai??
Ainakin minulla pelko on aivan järjetöntä, eikä siis perustu mihinkään normaali ajatteluun "mitkä riskit missäkin". Saan paniikkikohtauksen edes tietäessäni joutuvani minkätahansalaiseen lääkäriin, yritän satuttaa itseäni vaistomaisesti jos tiedän että tulossa on kipua, saan hyperventilaatioita ja äkillisiä todella rajuja pahoinvointi ja ripulikohtauksia pelosta. Olen mm. purrut erästä lääkäriä ,aikuisena tajuamatta sitä, niin lujaa että hänelle ommeltiin 6 tikkiä, potkaissut laboratori työntekijää, pyörtynyt lukemattomia kertoja missä tahansa lääkärissä asioidessani, huutanut ja kiroillut, hakannut päähäni aivotärähdyksen... Olen toki käynyt terapiassa, mutta se ei auttanut mitään sillä pelkäsin terapeutin luona oloa. Minä olen haaveillut jo monta vuotta että saisin rohkeutta "hankkiutua" raskaaksi. En pysty sitä tekemään jollen tiedä saavani sektiota ja paljon kärsivällisyyttä, neuvolaa ilman valkoista takkia ja eri vapautta olla käymättä kaikissa pelottavimmissa paikoissa. Kauheaa. Voin nähdä sieluni silmin mitä tapahtuisi jos juotuisin synnyttämään; ensin vääntäisin sitä paniikkiripulia joka päivä niin että vauva syntyisi yhtäkkiä, sitten kirkuisin ja hyperventiloisin itseni väsyksiin, hakkaisin päätä ja kätilöitä ja lopulta pyörtyisin. Tuo sama on tapahtunut useamman kerran hammaslääkärissä. Minusta on kauheaa, että täälläkin viljellään tätä ihme "kaikki muutkin on synnyttäneet" slogania ja luullaan että se auttaa todelliseen pelkoon. Tai sitten "kivut unohtuu kun vauva on sylissä" näen senkin, ei unohdu; hammasleikkausta ennen sanottiin samalla tavalla, ja silti itkin sairaslomalla 3 viikkoa kotona sitä kauheaa leikkausta jälkikäteen. Olin fyysisesti jo terve kun edelleen olo oli kuin raiskatulla, olin ihan vauhko enkä osannut ajatella mitään järkevää. Olisin halunnut senkin leikkauksen nukutuksessa, mutta en saanut. Kai minua ei uskottu.
0Äänestä
jätä väliin!
uhri vai?? kirjoitti:
Ainakin minulla pelko on aivan järjetöntä, eikä siis perustu mihinkään normaali ajatteluun "mitkä riskit missäkin". Saan paniikkikohtauksen edes tietäessäni joutuvani minkätahansalaiseen lääkäriin, yritän satuttaa itseäni vaistomaisesti jos tiedän että tulossa on kipua, saan hyperventilaatioita ja äkillisiä todella rajuja pahoinvointi ja ripulikohtauksia pelosta. Olen mm. purrut erästä lääkäriä ,aikuisena tajuamatta sitä, niin lujaa että hänelle ommeltiin 6 tikkiä, potkaissut laboratori työntekijää, pyörtynyt lukemattomia kertoja missä tahansa lääkärissä asioidessani, huutanut ja kiroillut, hakannut päähäni aivotärähdyksen... Olen toki käynyt terapiassa, mutta se ei auttanut mitään sillä pelkäsin terapeutin luona oloa. Minä olen haaveillut jo monta vuotta että saisin rohkeutta "hankkiutua" raskaaksi. En pysty sitä tekemään jollen tiedä saavani sektiota ja paljon kärsivällisyyttä, neuvolaa ilman valkoista takkia ja eri vapautta olla käymättä kaikissa pelottavimmissa paikoissa. Kauheaa. Voin nähdä sieluni silmin mitä tapahtuisi jos juotuisin synnyttämään; ensin vääntäisin sitä paniikkiripulia joka päivä niin että vauva syntyisi yhtäkkiä, sitten kirkuisin ja hyperventiloisin itseni väsyksiin, hakkaisin päätä ja kätilöitä ja lopulta pyörtyisin. Tuo sama on tapahtunut useamman kerran hammaslääkärissä. Minusta on kauheaa, että täälläkin viljellään tätä ihme "kaikki muutkin on synnyttäneet" slogania ja luullaan että se auttaa todelliseen pelkoon. Tai sitten "kivut unohtuu kun vauva on sylissä" näen senkin, ei unohdu; hammasleikkausta ennen sanottiin samalla tavalla, ja silti itkin sairaslomalla 3 viikkoa kotona sitä kauheaa leikkausta jälkikäteen. Olin fyysisesti jo terve kun edelleen olo oli kuin raiskatulla, olin ihan vauhko enkä osannut ajatella mitään järkevää. Olisin halunnut senkin leikkauksen nukutuksessa, mutta en saanut. Kai minua ei uskottu.
Jos sairaala/lääkäripelkosi on todella noin massiivinen kuin kuvailit, et kestä kyllä edes sektiota. Ei sektio ole kivuton tapa synnyttää. Sitä varten otetaan verikokeita ja annetaan nukutuspiikki tai epiduraalipiikki; jälkikäteen joutuu pitämään tiputusta jonkin aikaa eli siis ohutta katetria suonessa. Leikkauskivut ovat monella aikamoiset jälkikäteen. Niihin kyllä saa kipulääkitystä, mutta varsinkin alussa lääke annetaan pistoksena lihakseen. Hoitajat käyvät painelemassa kohtua säännöllisesti sairaalassaolon aikana myös sektiolla synnyttäneiltä.
Entäs kuinka ajattelit uskaltaa tulevan lapsen kanssa selvitä neuvolakäynneistä ja niillä tapahtuvista lapsen rokottamisista kaikkine pelkoinesi.
Parempi on, että unohdat omatekoisen lapsen hankkimisen.
0Äänestä
Milla.M
jätä väliin! kirjoitti:
Jos sairaala/lääkäripelkosi on todella noin massiivinen kuin kuvailit, et kestä kyllä edes sektiota. Ei sektio ole kivuton tapa synnyttää. Sitä varten otetaan verikokeita ja annetaan nukutuspiikki tai epiduraalipiikki; jälkikäteen joutuu pitämään tiputusta jonkin aikaa eli siis ohutta katetria suonessa. Leikkauskivut ovat monella aikamoiset jälkikäteen. Niihin kyllä saa kipulääkitystä, mutta varsinkin alussa lääke annetaan pistoksena lihakseen. Hoitajat käyvät painelemassa kohtua säännöllisesti sairaalassaolon aikana myös sektiolla synnyttäneiltä.
Entäs kuinka ajattelit uskaltaa tulevan lapsen kanssa selvitä neuvolakäynneistä ja niillä tapahtuvista lapsen rokottamisista kaikkine pelkoinesi.
Parempi on, että unohdat omatekoisen lapsen hankkimisen.
ja puhumattakaan siitä, että raskaus itsessään ei välttämättä ole aina kivuton. On liitoskipuja, raskauskin vaatii tutkimuksia mikäli haluaa huolehtia sikiön hyvinvoinnista jne... eikä raskaus välttämättä mene aina niin, etteikö jotain komplikaatioita tulisi ja joutuisi sen takia sairaalahoitoon ja tutkimuksiin! Ja mitenkäs on jos sektiohaava tulehtuu niinkuin usein voi käydä?Hoitoa ja tutkimuksia sekin vaatii vähintään sen kaksi viikkoa sairaalassaoloineen!
0Äänestä
todellinen pelko on kauhua
jätä väliin! kirjoitti:
Jos sairaala/lääkäripelkosi on todella noin massiivinen kuin kuvailit, et kestä kyllä edes sektiota. Ei sektio ole kivuton tapa synnyttää. Sitä varten otetaan verikokeita ja annetaan nukutuspiikki tai epiduraalipiikki; jälkikäteen joutuu pitämään tiputusta jonkin aikaa eli siis ohutta katetria suonessa. Leikkauskivut ovat monella aikamoiset jälkikäteen. Niihin kyllä saa kipulääkitystä, mutta varsinkin alussa lääke annetaan pistoksena lihakseen. Hoitajat käyvät painelemassa kohtua säännöllisesti sairaalassaolon aikana myös sektiolla synnyttäneiltä.
Entäs kuinka ajattelit uskaltaa tulevan lapsen kanssa selvitä neuvolakäynneistä ja niillä tapahtuvista lapsen rokottamisista kaikkine pelkoinesi.
Parempi on, että unohdat omatekoisen lapsen hankkimisen.
Olemme tietenkin ajatelleet myös adoptiota, mutta toisaalta se ei poista juuri sitä tosiasiaa että se lapsikin varmaan pitää viedä lääkäriin. No mieheni varmaan olisi se joka vie. En tiedä, luulen että jos yrittäisimme adoptiojonoon, tästä tulisi kompastuskivi. Korjatkaa jos olemme väärässä, mutta eikö adoptio- oikeus ole tarkoitettu ensisijaisesti pariskunnille jotka eivät voi saada omaa lasta? Mehän periaatteessa voisimme, mutta en usko että ikinä voin siihen ryhtyä. Sinänsä ymmärsit väärin, en varsinaisesti pelkää sitä kipua, vaan ihan kaikkea lääkäriin liittyvää; tuoksua, valkoisia takkeja.. saan siitä paniikkikohtauksen jonka aikana voin aiheuttaa itselleni ja muille paljonkin vahinkoa. Siksi olinkin lähinnä ajatellue, että minun tapauksessani voisi varmaan saada narkoosin sektion ajaksi. Onko sinulla tietoa sellaisen mahdollisuudesta?
0Äänestä
kristiina
sektiota ei mielellään tehdä kuin hätätilassa ja syystäkin, riskit tämmöisissä suurissa leikkauksissa on todelliset. ensisijaisesti, jos sulla on vielä aikaa ennen synnytystä, suosittelisin juuri terapeuttista keskustelua pelkosi syistä ja jos tämä ei auta niin toivomuksiasi synnytystavan suhteen varmasti kuunnellaan.
0Äänestä
todellinen pelko on KAUHUA
Luetko kiitos sinäkin minun aiemman viestin tuosta yläpuolelta. Kerro jos olet terapeuttiakin parempi tässä ne sanat, jotka poistavat minun pelon, sairaalan terapeutille en voi mennä, menen siitä paniikkiin.
0Äänestä
Milla.M
puntaroi mielessäsi riskitekijät sektion suhteen. Minuakin pelottaa vaikka olen menossa jo kolmatta tekemään, mutta tiedän selviäväni siitä hengissä kivusta huolimatta. Minulle jäi esikoisen jälkeen todellinen synnytyspelko, mutta silti menin synnyttämään normaalisti taas kahden vuoden päästä vaikka vannoin ettei ikinä enää! (luultavasti muuten useimmiten kuultu lause synnytyssalissa) Sektiosta toipuminen vie enemmän aikaa, sitten on olemassa hyvin yleinen tulehdusvaara joka pitää sinut vähintään sen pari viikkoa sairaalassa. Sektiohaava on kivulias pitkään, ja normaalisynnytyksen jälkeen toipuminen ja palautuminen on muutenkin nopeampaa. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, minäkin mietin mutta en halua sektiota kaikesta huolimatta.
0Äänestä
pelokas taas
joo eli kiitos kaikille vastanneille..synnytys meni tod.hyvin ja mä tosiaan synnytin..ei se enään pelottavalta tuntunu kun oltiin synnytys salissa..elikkä tyttö tuli:) 3500g ja 50cm ja olo on aivan mahtava, oon onnellinen!
Selvisit siis sittenkin! Onnea sinulle ja uudelle nyytille!!
0Äänestä
todellinen pelko on kauhua
Minä olen äimistynyt, siis et sitten tainnut olla oikeasti peloissasi vaan jännitit? Ethän sitten jaa tuota tietoa niille jotka tietävät ett todellinen pelko ei ole järjellä selitettävissä eikä pois puhuttavissa..
0Äänestä
pelokas
todellinen pelko on kauhua kirjoitti:
Minä olen äimistynyt, siis et sitten tainnut olla oikeasti peloissasi vaan jännitit? Ethän sitten jaa tuota tietoa niille jotka tietävät ett todellinen pelko ei ole järjellä selitettävissä eikä pois puhuttavissa..
mulle on aivan sama mitä mieltä sä olet:todellinen pelko on kauhua!!!!! mun synnytys eteni nii hurjaa vauhtia et hyvä kun saliin ehdin,joten ei paljo keisarinleikkausta harkittu, kun lapsi tuli jo. Mua pelotti, mua jännitti ja kaikkee niitten väliltä, mut oon itse tyytyväinen et kaikki meni loppujen lopuksi hyvin... ja mitä mä sulle selitän..sulla on oma mielipitees asiasta .
0Äänestä
LurtzinOrja
Pyydä nyt heti neuvolasta lähete pelkopolille!!! Siellä käyvistä lähes kaikki tulevat pois joko ilman pelkoa tai ainakin vaihtavat synnytystavan leikkauksesta alatiehen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Teoriassa voi saada, se on sitten eri asia miten käytäntö toimii. Sun kannattaa hakeutua mahdollisimman pian synnytyssairaalasi pelkopolille, jos sellainen on .Tai äitiyspolille. Siellä puidaan sun pelkosi ja sen aiheuttaja/ aiheuttajat läpi, ja sovitaan synnytystavasta. Helppoa se ei ehkä ole, mutta jos pidät mielipiteestäsi kiinni, etkä jousta, pitäisi sen onnistua. Ota mielelläsi vaikka miehesi tai muu tukihenkolö (jonka uskot pystyvän tarvittaessa sanomaan kovaakin tekstiä) mukaan.
Lähetteen tuonne polille tarvitset kylläkin neuvolasta. Ja heidän kuuluu se sinulle kirjoittaa, jos kerrot perusteeksi synnytyspelon.
voi saada, nyt vaan neuvolassa heti puhumaan niin saa lähetteen synnytys-sairaalan pelkokliniikalle.. yrittävät käännyttää, joudut muutamatkin kerrat luultavasti käymään ja useammankin kätilön kanssa puhumaan. mutta jos kantasi säilyy, sektio sinulle luvataan. lääkäri on se joka lopullisen ratkaisun tekee, joten ne kätilö-tapaamiset on vain sitä että kätilö kirjoittaa ylös mitä sanot.. itselleni tehdään pelon takia suunniteltu sektio ensi kuussa, kolmen kätilön luona kävin juttelemassa ennenkuin lääkäri heti tapaamisen alussa sanoi että sovitaan samantien päivä.
Tiedän ettei pelko perustu järkeen, mutta eikö sektion riskit ole kuitenkin isommat kuin alatiesynnytyksen? Vaikkakin kumpikin osataan tietysti Suomen oloissa hoitaa hyvin pienin riskein.
Ainakin minulla pelko on aivan järjetöntä, eikä siis perustu mihinkään normaali ajatteluun "mitkä riskit missäkin". Saan paniikkikohtauksen edes tietäessäni joutuvani minkätahansalaiseen lääkäriin, yritän satuttaa itseäni vaistomaisesti jos tiedän että tulossa on kipua, saan hyperventilaatioita ja äkillisiä todella rajuja pahoinvointi ja ripulikohtauksia pelosta. Olen mm. purrut erästä lääkäriä ,aikuisena tajuamatta sitä, niin lujaa että hänelle ommeltiin 6 tikkiä, potkaissut laboratori työntekijää, pyörtynyt lukemattomia kertoja missä tahansa lääkärissä asioidessani, huutanut ja kiroillut, hakannut päähäni aivotärähdyksen... Olen toki käynyt terapiassa, mutta se ei auttanut mitään sillä pelkäsin terapeutin luona oloa.
Minä olen haaveillut jo monta vuotta että saisin rohkeutta "hankkiutua" raskaaksi. En pysty sitä tekemään jollen tiedä saavani sektiota ja paljon kärsivällisyyttä, neuvolaa ilman valkoista takkia ja eri vapautta olla käymättä kaikissa pelottavimmissa paikoissa.
Kauheaa. Voin nähdä sieluni silmin mitä tapahtuisi jos juotuisin synnyttämään; ensin vääntäisin sitä paniikkiripulia joka päivä niin että vauva syntyisi yhtäkkiä, sitten kirkuisin ja hyperventiloisin itseni väsyksiin, hakkaisin päätä ja kätilöitä ja lopulta pyörtyisin. Tuo sama on tapahtunut useamman kerran hammaslääkärissä.
Minusta on kauheaa, että täälläkin viljellään tätä ihme "kaikki muutkin on synnyttäneet" slogania ja luullaan että se auttaa todelliseen pelkoon. Tai sitten "kivut unohtuu kun vauva on sylissä" näen senkin, ei unohdu; hammasleikkausta ennen sanottiin samalla tavalla, ja silti itkin sairaslomalla 3 viikkoa kotona sitä kauheaa leikkausta jälkikäteen. Olin fyysisesti jo terve kun edelleen olo oli kuin raiskatulla, olin ihan vauhko enkä osannut ajatella mitään järkevää. Olisin halunnut senkin leikkauksen nukutuksessa, mutta en saanut. Kai minua ei uskottu.
Jos sairaala/lääkäripelkosi on todella noin massiivinen kuin kuvailit, et kestä kyllä edes sektiota. Ei sektio ole kivuton tapa synnyttää. Sitä varten otetaan verikokeita ja annetaan nukutuspiikki tai epiduraalipiikki; jälkikäteen joutuu pitämään tiputusta jonkin aikaa eli siis ohutta katetria suonessa. Leikkauskivut ovat monella aikamoiset jälkikäteen. Niihin kyllä saa kipulääkitystä, mutta varsinkin alussa lääke annetaan pistoksena lihakseen. Hoitajat käyvät painelemassa kohtua säännöllisesti sairaalassaolon aikana myös sektiolla synnyttäneiltä.
Entäs kuinka ajattelit uskaltaa tulevan lapsen kanssa selvitä neuvolakäynneistä ja niillä tapahtuvista lapsen rokottamisista kaikkine pelkoinesi.
Parempi on, että unohdat omatekoisen lapsen hankkimisen.
ja puhumattakaan siitä, että raskaus itsessään ei välttämättä ole aina kivuton. On liitoskipuja, raskauskin vaatii tutkimuksia mikäli haluaa huolehtia sikiön hyvinvoinnista jne... eikä raskaus välttämättä mene aina niin, etteikö jotain komplikaatioita tulisi ja joutuisi sen takia sairaalahoitoon ja tutkimuksiin!
Ja mitenkäs on jos sektiohaava tulehtuu niinkuin usein voi käydä?Hoitoa ja tutkimuksia sekin vaatii vähintään sen kaksi viikkoa sairaalassaoloineen!
Olemme tietenkin ajatelleet myös adoptiota, mutta toisaalta se ei poista juuri sitä tosiasiaa että se lapsikin varmaan pitää viedä lääkäriin. No mieheni varmaan olisi se joka vie.
En tiedä, luulen että jos yrittäisimme adoptiojonoon, tästä tulisi kompastuskivi. Korjatkaa jos olemme väärässä, mutta eikö adoptio- oikeus ole tarkoitettu ensisijaisesti pariskunnille jotka eivät voi saada omaa lasta? Mehän periaatteessa voisimme, mutta en usko että ikinä voin siihen ryhtyä.
Sinänsä ymmärsit väärin, en varsinaisesti pelkää sitä kipua, vaan ihan kaikkea lääkäriin liittyvää; tuoksua, valkoisia takkeja..
saan siitä paniikkikohtauksen jonka aikana voin aiheuttaa itselleni ja muille paljonkin vahinkoa. Siksi olinkin lähinnä ajatellue, että minun tapauksessani voisi varmaan saada narkoosin sektion ajaksi. Onko sinulla tietoa sellaisen mahdollisuudesta?
sektiota ei mielellään tehdä kuin hätätilassa ja syystäkin, riskit tämmöisissä suurissa leikkauksissa on todelliset. ensisijaisesti, jos sulla on vielä aikaa ennen synnytystä, suosittelisin juuri terapeuttista keskustelua pelkosi syistä ja jos tämä ei auta niin toivomuksiasi synnytystavan suhteen varmasti kuunnellaan.
Luetko kiitos sinäkin minun aiemman viestin tuosta yläpuolelta. Kerro jos olet terapeuttiakin parempi tässä ne sanat, jotka poistavat minun pelon, sairaalan terapeutille en voi mennä, menen siitä paniikkiin.
puntaroi mielessäsi riskitekijät sektion suhteen. Minuakin pelottaa vaikka olen menossa jo kolmatta tekemään, mutta tiedän selviäväni siitä hengissä kivusta huolimatta. Minulle jäi esikoisen jälkeen todellinen synnytyspelko, mutta silti menin synnyttämään normaalisti taas kahden vuoden päästä vaikka vannoin ettei ikinä enää!
(luultavasti muuten useimmiten kuultu lause synnytyssalissa)
Sektiosta toipuminen vie enemmän aikaa, sitten on olemassa hyvin yleinen tulehdusvaara joka pitää sinut vähintään sen pari viikkoa sairaalassa.
Sektiohaava on kivulias pitkään, ja normaalisynnytyksen jälkeen toipuminen ja palautuminen on muutenkin nopeampaa. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, minäkin mietin mutta en halua sektiota kaikesta huolimatta.
joo eli kiitos kaikille vastanneille..synnytys meni tod.hyvin ja mä tosiaan synnytin..ei se enään pelottavalta tuntunu kun oltiin synnytys salissa..elikkä tyttö tuli:) 3500g ja 50cm
ja olo on aivan mahtava, oon onnellinen!
Selvisit siis sittenkin!
Onnea sinulle ja uudelle nyytille!!
Minä olen äimistynyt, siis et sitten tainnut olla oikeasti peloissasi vaan jännitit? Ethän sitten jaa tuota tietoa niille jotka tietävät ett todellinen pelko ei ole järjellä selitettävissä eikä pois puhuttavissa..
mulle on aivan sama mitä mieltä sä olet:todellinen pelko on kauhua!!!!! mun synnytys eteni nii hurjaa vauhtia et hyvä kun saliin ehdin,joten ei paljo keisarinleikkausta harkittu, kun lapsi tuli jo. Mua pelotti, mua jännitti ja kaikkee niitten väliltä, mut oon itse tyytyväinen et kaikki meni loppujen lopuksi hyvin... ja mitä mä sulle selitän..sulla on oma mielipitees asiasta .
Pyydä nyt heti neuvolasta lähete pelkopolille!!! Siellä käyvistä lähes kaikki tulevat pois joko ilman pelkoa tai ainakin vaihtavat synnytystavan leikkauksesta alatiehen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla :)