Meidän suhteemme oli niin salainen ettemme kumpikaan tienneet siitä. Kuitenkin päätimme lopettaa sen useita kertoja, ilman että aloittamisestakaan oli sovittu.
Juoksimme kilpaa kohti maalia ilman että sen paikkaa edes sovittiin. Tapahtui rikkomuksia. Välillä toinen näytti punaisen kortin ja vihelsi pelin poikki. Aloituspotku meni usein omaan maaliin. Vuorotellen nenällään nurmikossa ja kömmimme ylös uhmakkaina. Se oli viimeinen kerta! Ei koskaan enää! Ja pian taas uudella innolla.
Mittelimme toisiamme kuin pokerin pelaajat. Ilmeet ja eleet tulivat tarkasti noteerattua. Etsimme merkkejä huijauksesta, vilpistä. Pokerinaamaa raotettiin vain kun se oli tarkoituksenmukaista. Vain kun sillä saattoi saavuttaa jotakin.
Seison tatamin reunalla. Katselen vastustajaa levollisesti ja arvostavasti. Hyvä ottelu. Tasapistein. Ei enää heittoja, ei sidontoja. Kumarrus.
Juoksimme kilpaa kohti maalia ilman että sen paikkaa edes sovittiin. Tapahtui rikkomuksia. Välillä toinen näytti punaisen kortin ja vihelsi pelin poikki. Aloituspotku meni usein omaan maaliin. Vuorotellen nenällään nurmikossa ja kömmimme ylös uhmakkaina. Se oli viimeinen kerta! Ei koskaan enää! Ja pian taas uudella innolla.
Mittelimme toisiamme kuin pokerin pelaajat. Ilmeet ja eleet tulivat tarkasti noteerattua. Etsimme merkkejä huijauksesta, vilpistä. Pokerinaamaa raotettiin vain kun se oli tarkoituksenmukaista. Vain kun sillä saattoi saavuttaa jotakin.
Seison tatamin reunalla. Katselen vastustajaa levollisesti ja arvostavasti. Hyvä ottelu. Tasapistein. Ei enää heittoja, ei sidontoja. Kumarrus.
Vastaukset 147
Vanhimmat
Ei oo kyllä ihan tervettä. Ei tainnut olla ainakaan rakas sulle.
Päinvastoin. Siinä oli kaksi haavoittunutta lasta, jotka etsivät toisistaan lapsuuden syliä ja turvaa. Sitä mitä eivät saaneet ja mitä eivät näin ollen osanneet antakaamme. Hellästi ja rakkaudella katselen noita kahta lasta. Kovin erilaisia mutta jossain suhteessa hyvin samanlaisia. Turvattomia. Unelmissa, haaveissa poika ottaa tyttöä kädestä kiinni, painaa suukon poskelle ja sanoo: en anna kenenkään tehdä sinulle pahaa. Tyttö vastaa: luotan sinuun, enkä anna kenenkään tehdä pahaa sinulle. Ja niin he puolustivat toisiaan ja turvasivat toisiinsa. Ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Valitettavasti se ei mennyt niin.
Hyvä jos nettimaailma riittää kuten pojalle on riittänyt jo vuosia Eipä epävakaasta perheestä muuta voikaan kasvaa kuin poika joka nyrkkeilee tyttöä vastaan. Siinä näkee mitä vanhemmat saivat aikaan. Eikä hän siitä nouse. Epäilenpä että tämä mies on työelämässä naisen kiusaaja, mutta miehille ei uskalla poikkipuolista sanaa sanoa.
En tiedä. Jos nyrkkeilee, hän tekee sen pitääkseen heidät kaukana. Niinkuin tyttökin. Hän pitää toiset kaukana omalla tavallaan. Uskon, että he nousevat vielä molemmat. Paranevat haavoistaan. Ja uskaltavat turvata toisiin. He eivät ehkä löydä turvaa toisistaan, mutta itsestään he sen löytävät ja lopulta uskaltavat antaa sitä toisillekin. Minä uskon heihin.
http://m.youtube.com/watch?feature=kp&v=5WVfN6Ic7V8
Sinä siis kaksinkertaistat mielessäsi kaiken, mitä itse puuhailet palstoilla? Leikit ja kuvittelet?
Miten vain. Puran ajatuksia.
Lähinnä ajattelen : voi sinua, voi minua.
Kesä on kääntynyt syksyä kohden. Jo ennen kuin alkoikaan.
Hieno kappale.
Aina ei asiat ole niin yksinketaisia, on uskallettava katsoa itseäänkin peilistä,,,
http://www.youtube.com/watch?v=dC4hqJ1Pkug
Täh? Ethän sä tiedä kuin omasta puolestasi.
Mä olen ainakin ollut vain suhteissa, joista olen tietoinen ja joihin olen tietoisesti mennyt.
Mistä tuo kaikki kumpuaa? Kokemuksestako?
Kerrassaan upea mietelmä siitä mitä oli, ja mitä tulevaisuudelta odottaa, siis vain kumarrus.
Yrittää kaunistella nöyryyttämistään, ei siinä muuta oo
Tuskinpa noin on.
ja yrittää kaksinkertaistaa omia yksinäisiä leikkejään ja luulottelujaan.
Komppaan edellistä. Olet heijastanut omaa epävarmuuttasi toiseen ja täällä syytät häntä omista virheistäsi. Tekstissä huokuu hävinneen narsistin onahyväisyys
Täydellinen vastaus. Komppaan.
Omista virheistä syytetään toista, näin minulle myös kerrottiin sen toisen suulla.
Hyvin kuvailtu, ei ehkä kaikki tajuu, mut just luettuani aikaisemmin jutun puhumattomuudesta, tää iski perään kuin häkä.
Ei kai saman kirjoittama jäähyväisteksti ihastukselleen?
Mulla nyt mielessä myös AVOIMUUS!
Kaiken noin kärjistäen ja mielikuvitusta käyttäen, ehkäpä noin.
Tekstin kirjoittaja luultavasti pitää/pitänyt itseään toisen yläpuolella(saavuttamattomissa). Tekstillä todistelee itselleen että kumpikin kärsinyt yhtäpaljon.. Totta on molempien kärsimys, mutta on siinä että ap on aiheuttanut itse itselleen kärsimyksensä ja toinen osapuoli on joutunut kärsimään ap:n teoista ja tavoista.
Taitaa olla varattu mies, ja nyt puskaan piiloon ennenkuin kotona käy käry!
Johtopäätös on nyt tämä. Kello on kohta jo vaikka mitä. Pitäisi pukea päälle ja lähteä.
Jääkää te kumpikin tänne vatvomaan juttujanne :). Kyllä kaikki täällä selviää kun tarpeeksi vatvoo ja hämmentää, mitä useampi hämmentäjä sen paremmaksi soppa muuttuu, heh :)
Ei kumpikin, vaan kaikki kuvittelijat ja luulottelijat, jotka luulevat kaiken liittyvän täällä itseensä.
Tarkka ja mahtava kuvaus.
Mut miks toi kaikki on ohi? :'(
Lienee sitten ylimääräinen karsittu pois. Jäi molemminpuolinen luottamus?
Oliko tämä nyökkäyksen jälkeen.
Näen niin että luottamus rikottiin noiden "pelien" aikana .)
Tasapistein.
Uusintaottelua pukkaa
Tuskin samalla tavalla. Mutta jos mennään judon hengessä, niin ehkä jollain tavalla. Ystävinä? Joku päivä? Jollain tapaa ?
Ystävyys vaatii luottamusta, sitä ei näy olevan.
Niin vaatii. Eikä sitä luottamusta saa vaatimalla. Parempi katsella ystäviä muualta,
Huomaatko :)? Aloitit taas. Oletit vaatia-sanan tarkoittavan sinun nöyrtymistä. Pelit osaltasi ei pääty koskaan, näin sanon vaikken sinua tunnekaan muuta kuin tekstin perusteella.
Säälittävää tekstiä. Mies kamppailee naista vastaan. Noloa ja mies nöyryyttää tässä kyllä vaan itseään ja miehisyyttään
No joo. Kuka sanoi että ap. On mies?
Vähän kuin "meidän" ottelumme, mutta sillä erotuksella että siinä toinen otteli alasti ja toinen verhottuna. Et voi tietää, miltä kaikki tuntuu silloin, kun on suoraan kertonut tunteistaan toiselle. Kortit on pöydässä näkyvissä ja huijaaminen mahdotonta. Se on silloin todellisempaa, ja sanojen takana on seistävä niin hyvässä kuin pahassa. Se on eri peli oikeastaan.
Hauskasti muotoiltu kyllä se mitä itsekin kävin läpi viime kuukausina. Ei lopulta ole paha fiilis, koska kaiken pohjalla on rakkaus. Rauhallinen, mutta äärettömän väsynyt olo.
Tiedän kyllä. Viimeiseen korttiin..
Viimeinen kortti ei toivon mukaan paljastu palstalla vaan irl ;-) Ystävyys olisi hienoa.. hope so..
Eihän kukaan tarkoituksella pelaa, tiedostan sen. Asiat helposti vaan putoaa jonkinlaiseen uomaan, jos on paljon pelkoja ja esteitä suhteen tiellä. Etsii turvalliset kommunikointitavat ja yrittää säästää itseään satuttamiselta. Kommenttina vaan kun joku tässä ketjussa puhui pelaamisesta. Ei se tahallista välttämättä aina ole. Mutta siitä on hyvä pyrkiä pois, ja sitä yritin itse huudella moneen kertaan. Suoraan kohtaamiseen jossa asiat voivat oikeasti ratketa johonkin suuntaan. Mutta oppia ikä kaikki, ei syyllistämällä mitään hyvää saavuta vaan ymmärtämällä.
Kaunis kirjoitus. Luottamus mennyt molemmilta, mitään ei jäänyt jäljelle. Lapsuuden turvattomuus aiheuttanut epäluulon toisia ihmisiä kohtaan. Turvaton voi löytää lohdun vain turvallisesta! Itsensä sinut olevan ihmisen kanssa, ihmisestä, joka kestää turvattoman rimpuilut, pitää sylissä niin kauan, että toinen rauhoittuu ja hengitys tasaantuu.
Näinhän se on. Juuri näin.
Isiä vai äitiäkö etsit? Olisi korkea aika kasvaa aikuiseksi..
Hyvää syliä. Turvallista kotia, jonka voisi tehdä jonkun kanssa.
Lakkaat pelaamasta pelejäsi niin eiköhän asiat etene
Enpä ole nyt pelannut. Kumarrus tatamilla oli se mihin ottelu päättyi. Enkä pelannut oikeastaan tietoisesti sitä ennenkään. Nyt olen yksin ja katselen, mitä elämä tuo tullessaan.
Se vaara, että syli ei ole sellaisen ihmisen syli jota turvaton rakastaa enemmän kuin mitään muuta, koska mielipuolinen rakkaus on myös pelottavaa ja helposti ajautuu "liian turvalliseen" syliin nuolemaan haavojaan ja vasta paljon myöhemmin ymmärtää virheensä jonka oikaisu olisi julmaa, koska Se satuttaisi juuri sitä, jonka sylissä sai koota itsensä ihmiseksi...
Sen takia itse ainakin koen olevani (tai että olemme) tässä tilanteessa, että voimakas rakkaus voi olla liian pelottavaa. Luonnehdit sitä "mielipuoliseksi", mutta vierastan tuota sanaa, vaikka se onkin itseasiassa hyvä termi :-)
Olen kokenut tuon liian turvallisen sylin. Kasvoin sellaisessa aikuiseksi, paransin lapsuuden ja nuoruuden haavoja... No joo, kävi oikeastaan just niinkuin kuvailet kirjoituksessasi.
Oma tulkinta on että ap on koetellut vahvaa ihmistä, yrittänyt saada polvilleen, kuten on onnistunut niin monen muun kanssa. Toinen ei ole nöyrtynyt ap:n pelissä, nähnyt hänen lävitse. Tasapeli piti julistaa kun ei voinut voittoa julistaa ja häviö liian raskas pala nieltäväksi. Luottamus mennyt vain ap: n kohteella.
Mikä kumma tarve kaikilla asiasta osattomalla on ap:n tekstejä luonnehtia narsistisisksi tai muutoin ylemmyydentunoisiksi "alistettuaan" kohtaan. Itse en näe tuossa mitään sellaista, en mitään peliä alkuunkaan.
Vosinpa melkein ajatella, että eräs olisi voinut kokea minut ja hänet noin, mutta tuskinpa tuo aloitus mulle hältä on.? En usko, että hän linkittäisi tänne jotain Sorsakosken Biisiä. (:D) Sen verran luulen häntä tuntevani.
Oma reaktioni oli *itku* - ei vielä silloin, kun luin ap:n aloituksen, vaan sen jälkeen, kun luin hänen seuraavan viestin tässä keskustelussa.
Ja kaikki muu keskustelu tässä ketjussa sen jälkeen, mitä muut asiasta osattomat, joilla ei ole mitään sijaa näissä asioissa, tuntuvat vaan silkalta panettelulta. Kateudelta? Päällepäsmäröinnin tai keittiöpsykologisoinnin tarpeelta?
Omituinen aloitus, toinen ei taida tietää koko ottelusta mitään, vaan haaveilee jossakin vielä toiveikkaana yhteisestä tulevaisuudesta. Tai sitten ei ole ollut tietoinen toisesta ollenkaan.
Tuskin haaveilee. Loikkii tuolla jossain onnellisena ja vapaana. Nauttii kesästä. Ja se on ihan hyvä niin...
Tai ei ollut yhtään kiinnostunut koskaan.
Ja sinun luulosi ovat totuus.
Hassua, voisin kuvitella että minun kaivattuni ajattelisi juuri noin. Itse taas en ymmärrä noin monimutkaisia kuvioita yhtään. Minä tapasin ihmisen josta pidin päivä päivältä enemmän, mutta tuntui juuri siltä että hän pelasi jotain ihmeellisiä pelejä, heti kun sain hänestä vähän kiinni, hän karkasi taas, ainakin ajatuksen tasolla. Itse olin valmis oikeaan suhteeseen, hän ei, mutta hän sai koko ajan käännettyä asian niinpäin että minä jotenkin hankaloitan asioita. Miksi häntä edes ikävöin, en oikein tiedä. Ehkä olisin halunnut jonkinlaisen selkeän päätöksen asioille, sitä hän ei meidän tapauksessa halunnut antaa. Toivon että hän ottaisi vielä yhteyttä, itse en voi, se on tullut hänen puoleltaan selväksi.
Heh, oletko mies vai nainen?
Näin se meni tääläkin.
Kaikkea hyvää.
Kiitos ja kumarrus.
En tiedä tapaammeko, toivoisin.
Havainto
"Sinun rakkautesi pimentää tähtesi –
kuu nousee minun elämässäni.
Minun käteni ei ole kotonaan sinun kädessäsi.
Sinun kätesi on himo –
minun käteni on kaipaus."
Eräs elämä
"Tähdet ovat järkähtämättömät –
sen me kaikki tiedämme –
minä tahdon kuitenkin etsiä onnea sinisiltä aalloilta
ja kaikkien harmaiden paasien alta.
Jollei onni tule koskaan? Mitä on elämä?
Pieni lumme lakastuu santaan.
Ja jos sen aavistus pettää? maininki kuolee rantaan,
kun aurinko laskee.
Mitä etsi kärpänen hämähäkin verkosta,
ja mitä teki korennoinen ainoasta päivästään?
Ainoa vastaus – kaksi elotonta siipeä
kuihtuneella rinnalla.
Mustasta ei tule koskaan valkoista –
kuitenkin on taistelun hurma jäljellä kaikille,
ja joka päivä tulee helvetistä tuoreita kukkia.
Mutta se päivä on tuleva,
jolloin helvetti on tyhjä ja taivas suljetaan
ja kaikki on hiljaa –silloin ei ole jäljellä muuta
kuin erään korennoisen ruumis lehden poimussa.
Mutta kukaan ei sitä enää tiedä."
Huolettomuus
"Minä en usko ihmisiin.
Olisin lyönyt lyyrani siruiksi,
ellen uskoisi Jumalaan.
Jumala näyttää minulle tien
sumusta auringon säihkyvän kehrän luo.
Hän rakastaa kepeäjalkaisia vaeltajia.
Sen tähden antoi hän minulle kaiken tämän huolettomuuden.
Minä luotan lujasti kuin kallioon.
Jos olen hänen oikea lapsensa, ei minulle voi mitään tapahtua."
Tähdet
"Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä."
Päivä viilenee
"Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus...
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi."
Päätös
"Minä olen hyvin kypsä ihminen,
mutta ei kukaan tunne minua.
Ystäväni muodostavat minusta väärän kuvan.
En ole kesy.
Olen punninnut kesyyttä kotkankynsissäni ja tunnen sen hyvin.
Oi kotka, mikä hurmio sinun siipiesi lennossa.
Oletko vaikeneva niinkuin kaikki?
Tahdotko ehkä runoilla? Sinä et runoile enää koskaan.
Jokainen runo repisi runon,
eikä se olisi runo, vaan kynnenjälki."
Rauha
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino
Helena Anhava: Naapurin tytöltäkö mallin kysyt
Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
oma biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa
kolmiyhteisyys itsekukin
Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
Ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta, mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.
Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niinkuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyiksi.
Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.
Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.
Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.
Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.
Kysy hiljaa itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.
Keksikää omia juttuja! Onko säälittävänpää kuin copy/paste kirjoittelu ? Jos jotain runoilla haluatte niin runoilkaa itseksenne tai sille kaipauksenne kohteelle.
"Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.
Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty."
Mitä vikaa on hienojen runojen jakamisessa toisten kanssa? Runojen kautta voi ilmaista asioita paremmin kuin omin sanoin välttämättä kykenisi.
Btw, olen kirjoittanut läjäpäin runoja juuri niinkuin peräänkuulutit ;-)
minä ainakin pidän runoista täällä ja miksi niitä ei saisi olla, jos saa olla musiikkiakin?
Moni oli tuttu ennestäänkin, erityisesti Södergranista tykkään. Ja Leinosta.
Södergranin Havainto -runo ei vaan mennyt lopussa ihan nappiin (päinvastoin!)
"Sinun kätesi on himo, minun käteni on kaipaus."
Kyllä meillä molemmilla on kaipaavat kädet, luulen ma.
AP sä oot kyllä hyvä kirjoittamaan, kuka lie oletkin. Vaikka itsellä olisi kurja olo saat ainakin minut hymyilemään. Mutt ei kait rakkautta hyödyntämiseen käytetä? No tatami juttu jäi minulle epäselväksi. Taidat olla provo, mut kiva sellanen.
Loppuun viedystä päähään kohdisteuta potkusta saa eniten pisteitä. suosittelen kuitenkin välttämään tätä, varsinkin suojaimien puuttuessa vastustajalta, kuten oletan tässä tapauksessa,
Aloittajan viesti vaikuttaa vähän tuollaselta päähän kohdistetulta potkulta, ainakin jos olettaa toisella osapuolella olevan tunteita.
Aplla ei tainut tunteita paljoa pelissä olla.
Judossa ei ole potkuja.
Taekwondossa on, muttei sitomista. Mitenhän kävisi. jos toinen olisi Taekwondoin ja toinen Judoka :D
Ei ollut niin. Ei oikeita tunteita pelissä, vain pelaamista toisella ihmisellä. Pelaamista ja leikkiä ikäänkuin markkina-arvonsa testaamista vielä vanhoilla päivillä. Kokeilla mihin pelaamalla yltäisi.
Pidättäytykäämme tekemästä liian pitkällemeneviä johtopäätöksiä Ap:n aloituksesta, kun emme ole kärpäsparvena katossa olleet katsomassa Ap.n ja kaivattunsa "taistelua" tatamilla.
Aika sekavahan tuo tarina oli, mutta varmaan siinä jokin järki on, mitä me muut emme välttämättä ymmärrä?
Itseanalyysiä suurimmalta osin, veikkaan minä.
Tekstistä tulee sellainen fiilis ettei ap:lla ole mitään käsitystä sen toisen tunteista/tilanteesta, ajattelee kaiken vain itsensä kautta. Oma napa ja sillai...
AP: lla ei välttämättä tunteita pelissä (provo), mutta ei AP voi kenenkään toisen tunteista ja yhteisestä toiminnasta, tai toimimattomuudesta noin kertoa jos ei ole osallinen tai hyvä kirjailija. Mutta väliäkö tuolla. Taidankin illalla katsoa futista.
Kunhan puolustelee omaa käytöstään ja hakee täältä hyväksyntää teoilleen, tiesi/tietää toisen tunteista, mutta nyt on ymmärtänyt miten pahasti tehnyt väärin toista kohtaan eikä pysty itseään sietäämään. Ei uskalla tehdä asian eteen oikeasti mitään(anteeksipyynt tai selvittää) ettei hänen ylpeys(teennäinen) kärsi ja ettei toinen pääse kertomaan omaa näkemystään, koska se voisi romahduttaa ap:n itsetunnon(sen mitä siitä on jäljellä).
Ihan yksinkertainen ja ilmiselvä kertomus ihmisestä joka pitää itseään muita parempana, vaikka tässä tapauksessa huomasi kaikinpuolin olevansa huonompi ihminen kuin se toinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12322855 tuossa varmaankin tarinan toisenosapuolen näkemys :)
Jos ton kirjoittaja on ap:n jutun toinen osapuoli, niin tiedänpä ettei ap ole minun "hän" ainakaan..
Laitoin sen vain luomaan kontrastia :) Eli omi aloitus itsellesi ihan vapaasti :D
En mä uskalla mitään omia, enää nykyään. Menee pää sekaisin vaan jos niin tekee. Jää nähtäväksi mitä IRL tapahtuu, että sinänsä ihan sama mitä täällä palstalla kukin sanoo, koska näillä ei ole mitään merkitystä todellisen elämän kannalta.
Luulen tietäväni, että sinä tiedät minun tietävän, että minä en tiedä mitä sinä tiedät.
Luulotteluja kaikille.
No sinäpä sen sanoit ;-)
Elämä jää elämättä jos jää tänne luulottelemaan. Kyllä ne oikeat kohtaamiset antavat puolin ja toisin paljon enemmän kuin mitä tämä kylmä ja epävarma/epäselvä nettielämä koskaan voisi. Sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle on hyvä mennä aina toisinaan ;-)
Aloituksesi on sekava. Sotket pieneen tilaan liian monta urheilulajia, ja se hämärtää.
Toinen jälleen toistuva virheesi on se, että oletat tuntevasi vastapuolen taustat ja ajatukset. Se on suuri virhe.
Ottelu on omasi. Toinen haluaisi ehkä kohdata sinut ilman jatkuvasti muuttuvia sääntöjä. Mielikuvissasi siirrät myös vastapuolen nappulaa, mutta todellisuudessa se ei liiku ajatuksesi voimalla mihinkään. Oma poukkoilusi pelilaudalla tekee pelistä sekavan ja epäreilun, jos toinen ylipäänsä ymmärtää olevansa keskellä jotain outoa peliä, jossa sinä määrität säännöt ja päätät lopputuloksenkin.
Toiselle voisi riittää ihan vaikka se, että edes kerran pysähtyisit ja uskaltaisit kohdata ihmisen ihmisenä - ilman odotuksia, vaatimuksia ja olettamuksia. Pahojen sanojesi ja epäreilujen tekojesi vuoksi se on sinulle hankalaa, se on ymmärrettävää. Ota opiksesi ensi kerralla, kun pyrit valloittamaan jotakuta toista. Riippuvuutesi vuoksi olet arvatenkin etsimässä pian jo uutta kohdetta, jonka haluat jäävän luonnollisesti fantasiatasolle osaamattomuutesi vuoksi. Vinkki on siis se, että älä pyri hallitsemaan kaikkea. Jos luulet pystyväsi pitämään kaiken kontrollissasi, et tule rakentamaan tasavertaista ihmissuhdetta, vaikka kohtaisitkin ihmisen, jonka kanssa se olisi lähtökohdiltaan mahdollinen. Ajat toisen kauas itsestäsi ja teet toisen lähelle tulon mahdottomaksi, kun omaa epävarmuuttasi torjut ja tuhoat kaiken jo valmiiksi.
"Toiselle voisi riittää ihan vaikka se, että edes kerran pysähtyisit ja uskaltaisit kohdata ihmisen ihmisenä - ilman odotuksia, vaatimuksia ja olettamuksia. Pahojen sanojesi ja epäreilujen tekojesi vuoksi se on sinulle hankalaa, se on ymmärrettävää. Ota opiksesi ensi kerralla, kun pyrit valloittamaan jotakuta toista."
Musta ei noin, vaan otat opiksesi siten, että kohtaat tuon ihmisen ja hänen kauttaan omat tekosi. Oppi tulee rohkeudesta selvittää asiat ja siitä että otat vastuun sanoistasi. Sitä kautta saat myös mielenrauhan asian kanssa. Voihan olla molemmin puolin samanlainen tunne, että on vaikeaa mutta jotain tarttis tehdä. Voihan toinenkin kokea tehneensä tai sanoneensa pahasti sinua kohtaan. Ei sinun tarvitse kaikkea syyllisyystaakkaa yksin kantaa varmastikaan.
Hyvin kiteytetty. Luulisin yrittäneeni. Joskus aikaisemmin. Eikä minullakaan tästä hyvä mieli jää. Mutta aina ei ole sanoja, eikä niitä tekoja. Jos laskisi rimaa alemmaksi ja yrittäisi vain elää normaalielämää. Se olisi enemmän kuin tarpeeksi tällä hetkellä.
En koskaan epäillyt etteikö kaikki lopulta olisi ollut sovittavissa ja korjattavissa. Mutta se olisi vaatinut kaksi asialla omistautunutta ihmistä. Jos puoletkaan siitä energiasta, joka laitettiin toisen muuttamiseen, olisi laitettu sovitteluun ja yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen, tilanne olisi ollut toinen. Tahtoa ei kai löytänyt. Ja miksi olisikaan, jos hakee vain pikavoittoja. Hetken mielihyvää.
Jos on tahtoa, keinot kyllä löytyvät. Niinpä se voi olla. Tänä keväänä aloin ymmärtää, ettei niin suurta muutosta voinut tapahtua, mitä onnistuminen olisi vaatinut.
Ap edelleen tekee päätökset molempien puolesta..
Suhteen aloittamiseen tarvitaan kaksi, sen lopettamiseen riittää yksi. Siis suhdetta ei synnyt, jos toinen ei ole mukana. Suhteen päättymistä ei estää, jos toinen sitä haluaa. Tämä on suhdekäyttäytymisen äänestyslogiikka.
Aloituksesta saa kuva ettet edes antanut toiselle mahdollisuutta suhteen rakentamiseen
Annoin. Monta mahdollisuutta.
Voit hokea tuota maailmanloppuun asti :) uskon että et saavuttanut hänen luottamustaan, koska pelasit.
Olet oikeassa. Sillä ei ole enää merkitystä. Eikä kuka pelasi.
Hän löysi aina uuden, joten niin kai tälläkin kertaa. Peli ei kuitenkaan ala enää uudestaan. Siitä pidän huolen.
No niiin
GAME OVER nyt jo.
Tosielämässä jälkipuinti.
"hän löysi aina uuden..." Onko/oliko kohteesi mielestäsi jokin pelimies/menomies?
Jotain ajatusta- viestin kirjoittaja osaa hyvin pukea sanoiksi sen mitä itsekin ajattelen aloittajan tekstistä. Lisään tähän, että tulkitsen niin, että aloittaja on sysänyt kaiken vastuun toiselle: tee aloite, tee sovintoyritys jne. odottaa nöyryyttämältään anteeksipyyntöä aloittajan omista pahoista peleistään, vain jotta pääsisi nöyryyttämään lisää tekeytymällä tietämättömäksi mihin toinen viittaa puheissaan. Ei hyvä! Vähän kuin pyytäisi toista valitsemaan tikarin ja pyssyn välillä.
Todella hyvin kirjoitettu! Kuvaa omaa tilannettani tällaisen "pelaajan" kanssa,
josta ei ota selvää pirukaan.
Kuulostaa niin tutulta kuviolta. Itse naisena syyllistyin samaan, heitin asiasta vielä typerää tunnustus vitsiä.. Kunnes tajusin että kyseisen miehen kohdalla en voi koskaan voittaa pelaamalla. Tuskin muutenkaa. Aloin lähestymään niin rehellisesti kuin pystyin, mutta turhaan. Viimeiseksi annoin hänelle aikaa olla ilman yrittelyjäni.. Mutta toivomaani lähestymistä hänen suunnaltaan ei vain tullutkaa. Lupulta sain kuulla aikani olevan ohi.. Valhekko sekin vai viimein viimeinen totuus..
Jaa a. Ota selvää. Voi olla aika loukkaantunut vitseistäsi...
Siis ihan oikeesti moniko tässä nyt vastailee toisilleen ja ihmisiä suuttuu toisilleen. Tajuttu jo aikoja sitten...
Jos rakkautta, antakaa mahdollisuus alun epävarmuuden jälkeen.
Sen kyllä tiedän!! Ja mennyttähän ei voi muuttaa.. Ja selvää ollaan kovasti aikaisemmin yritelty ottaa. Ihan siellä oikeessa elämässä. Nyt sit voikin sättiä itteesä ja ootella seuraavaa junaa saapuvaksi :D :D Jos sillo viimein hoitais säätönsä kunnialla vaik ihan maaliinkin saakka.. :)
En jaksa lukea ihan kaikkia viestejä mutta: ap:lla on siis tunteita tätä ihmistä kohtaan edelleen, ap ei tiedä varmaksi mikä toisen tilanne on, yhteyttä ei tällä hetkellä ole. Ymmärsinkö oikein?
Ota hyvä ihminen jotain kautta yhteys häneen, varmasti tiedät miten tavoittaa. Jutelkaa asiat kunnolla ja rauhassa selviksi. Saat ainakin itsellesi ja ehkä toisellakin mielenrauhan ja kuka tietää, ehkä jotain mukavaakin voisi siitä seurata :) avoimin mielin ja rohkeasti nyt vaan yhteydenottoa.
Ehkä niin. Mutta on aika etsiä jotain, missä on tulevaisuus. En ole kieltänyt häntä menemästä eteenpäin. Päinvastoin. Mutta olen kieltänyt palaamasta takaisin, kun on mennyt. En halua häntä takaisin. Vaikka välittäisin kovastikin. Suotaminen ja huopaaminen on loppu. Ei haittaa vaikka tekee mitä muiden kanssa, mutta sen jälkeen ei ole asiaa takaisin. Tämä on tilanne.
http://m.youtube.com/watch?v=N7eJ1y__1VA
Lueppa oma tekstisi. Siinä on iso ristiriita. Vai tarkoitatko että hänen pitää kosia tai jatkaa matkaa?
Mustasukkaisuusko nostaa päätään? Jos toinen on vapaa ja teillä mitään suhdetta ole koskaan ollutkaan (näin ymmärsin), miksei toisella saa olla muita? Ehkä hän on löytänyt ihmisen, joka arvostaa häntä tasavertaisena kumppanina eikä pelinappulana. Soutaminen ja huopaaminen? Mitä muuta voi olla moisen pelin jälkeen? Mitä itse olet tehnyt? Ollut suora, kertonut tunteistasi avoimesti ja rehellisesti? Sori, mutta en tällaista kuvaa ole saanut.
Viestisi tässä ketjussa, jos palaa tuonne aivan ketjun alkupäähän, ovat kovin ristiriitaisia keskenään. Ymmärrän sen kyllä; tilanne taitaa olla melkoista vuoristorataa ja epävarmaa myös.. Puhut myös kautta linjan monista asioista vähän päällekkäin.. on halu suhteeseen hänen kanssaan, toisaalta puhut eteenpäin menemisestä, asioiden ratkaisemisesta ja selvittämisestä ja ystävyydestä.. taitaa olla vielä aika levällään koko juttu??
Kumman puolelta yhteydenotto olisi perustellumpaa, sinun vai toisen? Jos mietit menneitä tapahtumia. Millä tavoin haluaisit yhteyden tapahtuvan, jotta pääsisitte eteenpäin ja puhuminen olisi helpointa? Kirjoittamalla esim. sähköpostia? Puhelimitse? Jos yhteys ylipäänsä on katkennut, voisko sen herätellä hyvin pienillä asioilla.. ei heti tiputtaa koko keissiä pöydälle ;-)
Tämä alkaa nyt kuulostamaan vähän liiankin tutulle... Mistä tiedät mitä hän on tehnyt muiden kanssa? Sanotaan esim. on käynyt treffeillä muiden kanssa, ei muuta? Onko sekin liikaa?
Ap kohtelee huonosti ja sen jälkeen odottaa tuolissaan rennosti istuen kädet pään takana ja jalat pöydällä että toinen polvistuu aloitteentekoon. S-i-c-k sanon minä!
Sanoin vain, että sen jälkeen kun hän on mennyt eteenpäin, hänellä ei ole lupa palata takaisin, ei pyytää minulta mitään. En ota takaisin eteenpäin menneitä. Kerran harkitsin poikkeusta sääntöön, hänen kohdallaan, kunnes tajusin, että pelailu jatkuu. En suostu jonottamaan, enkä odottamaan, kunnes hän tietää mitä haluaa. Siksi en myöskään enää kysele onko löytynyt vai ei. Hän tietää sen säännön, jota noudatan. Miksi suostuisin kynnysmatoksi, johon pyyhitään jalat, kun on käyty vähän muita polkemassa. Miksi? Ei kukaan järkevä ihminen sellaiseen suostu.
Olen iloinen jos hän on löytänyt ihmisen. Ja he onnistuvat. Sen olen sanonut ja se pitää, kuten edellä sanottu.
On liikaa.
Yhteydenotto hänen puoleltaan olisi perustellumpaa, mutta en odota sellaista. Ei hän halua mitään vakavaa. Se ei mielestäni ole jäänyt epäselväksi.
"säännön jota noudatan". Taas sääntöjä. Anna olka ja mene ap eteenpäin, psykologin vastaanoton kautta!
Ei mitään sellaista. Huonosti on kohdeltu puolin ja toisin. Vaaka kyllä kallistuu hänen puolelleen. Mitä tulee huonoon kohteluun. Enkä odota mitään. Ei ole syytä.
Vaikka te ette ole olleet edes suhteessa? No jaa, itsellenikin kävi noin, toinen ei halunnut kanssani suhdetta, kysyin onko sitten ok jos käyn treffeillä jonkun muun kanssa, sanoi että on ok. Ja sitten loukkaantui kuitenkin. Kasva aikuiseksi, tuo on ihan lapsellista käytöstä.
Ok. Eli ette voisi olla kavereitakaan? Aiemmin päivällä olit vähän eri mieltä.. en nyt jaksa kopioida aiempaa vastaustasi tähän... Onko sinulla ns. kaikki tai ei mitään -periaate, jossa asioiden selvittäminenkään ei ole tarpeen, jos suhdetta ei synny?
Minä ainakin kokisin (omassa tilanteessani siis), että ensimmäinen askel olisi selvittää asiat, puhua irl. Ei sitä ennen kerta kaikkiaan voi miettiä pidemmälle, jos koko suhteella ei ole minkäänlaista sidosta tosielämään. Se oli minulle askel, jota odotin pitkään, yritinkin, mutta kun sitä ei syntynyt...
Eikö sinulla ole sääntöjä? Tiedän miehen, joka ajattelee samalla tavalla kuin minä. Ja naisen. Kyse on siitä, mihin uskoo. Ja ylpeydestä. Jos toinen haluaa muita, eikä ole kanssasi avoimesti, sitoumuksesta, miksi haluaisit hänet takaisin.
Pitääkö toisen odottaa kotona istuen, kun toinen liihottaa naisesta naiseen ja toivoa, että joku kerta muistaa sinutkin ja palaa. Ei se niin mene. Katsos se sääntö pätee myös minuun, kun olen mennyt eteenpäin, en palaa entiseen. Ja kerran olin valmis poikkeusta harkitsemaan. Totesin, ettei mikään muuttuisi, joten annoin olla.
Elämässä on sääntöjä. Kyse on siitä, mihin uskoo.
Säälin syvästi sitä toista :(. Joutunut pelurin uhriksi ja saa vielä syyt niskoilleen. Toivon hänelle kuka lie voimia!
Kyllä joku päivä. Mutta ystävyyteen ei minulla kuulu ehdottelu eikä vonkaaminen. Silloin ollaan reilusti pelkkiä kavereita.
Onnea elämääsi. Onnea tulet tarvitsemaan. Ylpeys on hyvä turva ja tuki vanhuudenpäivinä. Ylpeyden kanssa voi viettää kivoja teehetkiä telkun edessä. Ylpeys kuuntelee huoliasi, on paras kaverisi niin myötä kuin vastamäessäkin.
Oikeasti hei, etkö sä itse näe miten ristiriitaisia vastauksia nämä on versus aiemmin tänään... mitä tässä välissä on tapahtunut? Oletko kenties lukenut täällä palstalla jotain "ketä kävit naimassa jussina" -ketjua, ja päätellyt että sinun Hän on käynyt polkemassa yhtä jos toista tyyppiä ja sitten mustiksena kirjoittelet tuollaisia????
Vai mitä ihmettä???
Täälläkin kovasti kolisee...
Et tiedä kaikkea. Mm. Sitä kuinka kauan sitä soutamista ja huopaamista on kestänyt. Jossain se raja aina kulkee. Mutta olen tehnyt omat johtopäätökseni. Olenhan minäkin vapaa etsimään onnea. Ja jos sen löydän, en taakse aio vilkaistakaan. En vaikka se sateenkaaren pää ei olisikaan ruusuinen. En mä ole ketään roikottanut enkä aio olla roikotettavana.
Kuules ap, mitäs haluat kappale valinnallasi oikein kertoa. Niin ja miksi muiden treffailu on kiellettyä? Jos sinulta on saanut "tasapelin" eli toisinsanoen saanut turpiinsa niin miksei sovi muita tapailla ja vain odottaa siirtoasi? Se toisten tapailu voi olla vain keino saada tietyt asiat hetkeksi pois mielestä..
Niin,jos ei yhdelle kelpaa, niin miksi ei saa tapailla muita?
No, ei. Oli aika jolloin olisi hyvinkin voinut saada minut, mutta ei silloin halunnut. Jos tarvii saada ajatukset pois tietyistä asioista niin parempi että pitääkin ne poissa. Totta kai voi mennä eteenpäin ja tavata muita, kunhan ei käänny enää puoleeni. Inhottavaa olla se jolta vonkaillaan aina kun ei ole muuta säpinää. Hankkii sitä säpinää sitten muualta.
Jos annoin pakit, siihen oli syyt ja pätevät sellaiset. Jos muiden tapailu korjaa tilannetta, niin tuskinpa sitä tarvitsee enää minun kanssani sotkea.
Tonttu Torvinen on salainen, pukin tärkein alainen ;)
Miehen aloitus, kukaan nainen ei viittaa jalkapallopeliin kun kyse rakkausasioista. Kun tulikin lunta tupaan eli ei saanutkaan sympatioita juuri keltään, kääntyikin naiseksi :). Kertoo ERITTÄIN paljon aloittajasta, minkämoinen vastuunkantaja "mies" onkaan!
Hitsin, hitsi mitä juttuja. Nyt annan kuulkaattes neuvon: älkää jutelko irl, nää palstathan loppuis silleen ja joku vois saada toisensa.
:D. Ja johtopäätökset vedetään palstajuttujen perusteella, jotka voi olla kenen tahansa samassa tilanteessa kamppailevan kirjoittamia.
Ap:ta ottaa vain päöhän, kun toinen jätti pelin kesken, kyllästyi epäoikeudenmukaisiin sääntöihin jne. Sitä ei ap:n ylpeys kestänyt ja nyt maslaa toisesta kevytmielistä jokaisen kelkkaan mukaan lähteväksi ja ap onkin se jättäjä. There is the N word for this...
Tämä voisi nyt oikeasti olla minulle. Olet hirveän kova, ja jollain tapaa yrität selittää omaa toimintaasi. Ehkä se tosiasioiden myöntäminen sattuu vain liikaa, parempi pitää itsensä tuollaisena, kovettaa sydämensä. Mieti nyt kuitenkin, oletko itsellesi rehellinen. Saatoin tehdä jotain väärin, mokaillakin, mutten koskaan tehnyt mitään suoranaisesti pahaa. Minä pidän porttia auki sydämessäni, mutta se vaatii sinulta asioita, joita et ole näyttänyt uskaltavan tehdä. Siksi minä en luota sinuun. Pelko tuo sinusta esille piirteitä, jotka tekevät sinusta kylmän ja kovan toista kohtaan. Onko pelkosi oikeutettua, järjellistä, jostain menneisyydestä kumpuavaa...? Sitä en voi tietää.
Haluaisin vain, että hyväksyisit minut sellaisena kuin olen, kuten minä hyväksyn sinut. Vertauksesi kumarruksesta tatamilla ontuu, koska en erityisemmin kunnioita ihmistä, joka ei ole itselleen rehellinen eikä sinut itsensä kanssa. Tai jonka täytyi käyttää minua pelinappulana ollakseen seuraava kerta valmiimpi. Ja jos kuvittelet, että siirryn tästä pikapikaa seuraavaan "saaliseen", niin olet kyllä edelleen ihan pihalla.
Niin se on. Kova osaan olla. Kokemukseni mukaan mies kohtelee naista juuri niin huonosti kuin tämä antaa kohdella itseään. Et sinäkään mikään hempeilijä ole, jos olisit hän. Ja tuskin olet. Minua ei kohdella enää niinkuin sinä teit. Tai voi kohdella, mutta silloin ei enää pääse lähelleni. En tule tatamille, jos en usko reiluun otteluun. Kumarsin, koska kunnioitan vastustajaa kuten tätä kuuluu kunnioittaa. Mutta jos olisit hän, jota rakastin, olisit voinut halutessasi laittaa itsesi likoon. Et tehnyt niin. Jos olisit, olisin tullut kyllä vastaan.
"olisit voinut halutessasi laittaa itsesi likoon."
Minkä vuoksi? Sen vuoksi, että sinä olet vieläkin henkisesti lapsen tasolla ja pelaat tuollaisia pelejä? Mitä voitettavaa siinä muka on? Millä tavoin sinua nyt muka on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti? Etkö sinä nimenomaan ole ollut epäoikeudenmukainen, käyttänyt toisia pelinappuloina? Etkö näe asioita lainkaan muusta kuin omasta näkökulmasta? Torjunta on nyt aika vahvaa, ja itsepetos. Ei tuollaiselle ihmiselle näytetä hempeää puolta, jos sellainen olisikin.
Kerro yksikin vinkki miten toinen olisi laittanut itsensä likoon?
Oletat asioita. Ei pidä olettaa asioita eikä tehdä johtopäätöksiä ;).
Kerroin sen hänelle itselleen monta kertaa. Yksi tapa laittaa itsensä likoon on sanoa : 'minä rakastan sinua'. Tosin sitä ei pidä sanoa jollei tarkoita.
Huh, huh eli kiristit häntä sanomaan, että rakastaisi sinua. Ohjasit ja opasti, näinkö meni? Itse kuulut lahkoon osaat rakastaa, mutta vain omilla peleilläsi ja säännöilläsi? Ehkä sittenkin henkisesti lapsen tasolla, kuten jo eräs kirjoittaja epäili, ei tätä muuten voi ymmärtää.
Kun yksi suojamuurisi murtuu, nostat heti seuraavan eteesi. Kun se murtuu, taas seuraavan. Mitä sinä niin kovasti pelkäät?
Totta. Niin sinäkin. Kysy itseltäsi ja tiedät vastauksen.
Mun pelkääminen ei näy siten, että nostaisin eteen suojamuureja, siinä on ero meidän välillä.
No mutta et ole hän. Ne muurit tulevat salamannopeasti kun niitä vähiten odottaa. Sitten hän häipyy päiviksi, viikoiksi ja kuukausiksi. On vain muuri. Läpipääsemätön hiljaisuuden muuri.
Ai sulla tulee vai sillä toisella? Hiljaisuus on tehokas ase. Siinä ei paljon asioita ratkota. Mutta ainakin viesti tulee selväksi, että ei selvittäminen kiinnosta.
Hei ap sähän oot kun mä!! :D :D
https://www.youtube.com/watch?v=cucuEkQGhT0
Kisailijoiden tunnusbiisi!!! ;-)
Niin se menee ;D Sillo ku hormoonit hyrrää ja järki unohtuu.. Se on niin pirun helppo olla muuten ja muitten ihmisten kohdalla niin fiksu.. Mut sit kun kunnolla kolisee ni aivot sanoo heipparallaa.. Sit otetaan turpiin ja vedetään satasta päin seinää.. Vaik matkalla ollaan kuviteltu et joo kyl tää tästä kunhan vähän himmailen.. Sit taas keräillään niitä luita sieltä ojan pohjalta.. Ja vannotaan ettei enää ikinä! ;D
Sotkuinen juttu - kuin minulla aikanaan. Siinä on se huono puoli, ettei asiasta pääse tunnetasolla irti, vaikka kuinka tiedostaa faktat. Kaiken jälkeen toinen tuntuu vain maailman kiinnostavimmalta ihmiseltä. Toinen menee vain sinne minuuteni ytimeen, eikä poistu, vaikka huutamalla huutais.
Enpä osaa neuvoa...
Niinpä. Ehkei se oppiminen ole silloin ohi. Parisuhde tai ihastus tms. on matka minuuten. Eihän ne syyt pohjimmiltaan ole siinä toisessa, vaan siinä joka on ihastunut/ rakastunut. Hän näkee toisessa jotain mitä muut eivät näe tai eivät koe samalla tavalla.
Näin ne välit menee. Onhan ap tyytyväinen nyt, oikein miesten mies kun ottelee naisen kanssa. Mutta miksi minusta tuntuu, että ap on se häviäjä loppujen lopuksi.
Käsitin että ap on nainen...
Ei ole. Lue ihan eka aloitusviesti, KUKAAN nainen ei kirjoita noin, käänsi jutut myöhemmin naisen kirjoittamiksi. Eihän ihan tervettä ole.
Et ole itse ihan terve kun perustat kaiken olettamuksiisipelkän kirjoitustavan perusteella.. Kannattaisiko miettiä vähän omaa mielenterveyttä ennenkuin syyttelet muita
Aijaa. Vai ei nainen kirjoita noin. Perustelut?
Niin...matka minuuteen. Nöyrtynyt olen ja itkenyt ja miettinyt itseäni. Ja aina tulee uutta itsestä esille, sellaista, jota ei ole aijemmin uskaltanut ajatella. Ja mielenkiintoista, että oma psyyke on kuitenkin vain vahvistunut - loppujen lopuksi.
:D jos hän putkahtaisi uudelleen elämääni, niin riemusta väriseisin. Hän oli 'masentunut nero psykopaatti', joka sai minut heräämään ja katsomaan peilikuvaani. Läheiset ihmissuhteet voivat olla merkillisiä...
Katselen lempeästi jalkapalloa. Joillekin koko elämä, toisille pelkkää peliä..niin se taitaa mennä elämässä muutenkin. Täytyy palata yksilölajeihin.