Jatkan upporunkoisen perämoottoriasiaa. Isäni teetätti jo 1998 männystä upporunkoisen heti käyttäen siinä Yamahan 40 hv perämoottoria. Vene on 9.50 x 3.3 ja syv. 0.8 m. Tekijänä oli salolainen veistämö, joka oli meille jotakin sukuakin. Vesillelasku oli 1998 Vapuksi ja se tuotiin ajamalla jäähileen joukossa Helsinkiin.
Vene oli isän käytössä kuolemaansa 2005 ja nyt minulla. Se on ketterä, käyttökelpoinen ahtaissa satamissa ja kohtuullisen kulutusystävällinen runkonopeuteensa. Arvostan tasaista lattiapintaa. Osaan myös huomioida sen hiljaiseksi saadun moottorin sinne taakse, omaan mäntysuojukseensa pitkillä matkoilla.
Moottori on tekemässä loppuaan. Yamahalla olisi 36 hv diesel, mutta maksaa niin paljon, että rippikouluikäiseen veneeseen se on liikaa.
Periaatteessa tulisin toimeen jopa 25 hv moottorilla, mutta tähän pitää sitten asennella ohjaus- ja muut vaijerit uudelleen. Tämä 40 vaati silloin hieman erikoisjuttuja toimiakseen.
Vene kulkee tavattoman hyvässä asennossa kahdella aikuisella ja viikon ravintoannoksilla. Kulutuksessa saan aina tankin ajettua loppuun ja täytettyä lisää.
Puutteeksi kerron keskusteluun sähkön kulutuksen tyydyttämisen. Nyt oli viime kesäksi pakko hankkia salkkugene, että kaikkeen riittää virtaa.
Lämmitykseksi silloin 1989 tuli valituksi kaasu-Primus, joka on toki toiminut hyvin. Joskin on kova sähkösyöppö puhaltimineen. Muuten keittimet toimii spriillä. Siis joudun pelaamaan kaasupulloilla, irtobensalla salkkuun ja sitten pääsäiliöön, sekä spriigallonan kanssa. Siksi kaikki dieselillä toimiviksi olisi nannaa, mutta kallista.
Vene oli isän käytössä kuolemaansa 2005 ja nyt minulla. Se on ketterä, käyttökelpoinen ahtaissa satamissa ja kohtuullisen kulutusystävällinen runkonopeuteensa. Arvostan tasaista lattiapintaa. Osaan myös huomioida sen hiljaiseksi saadun moottorin sinne taakse, omaan mäntysuojukseensa pitkillä matkoilla.
Moottori on tekemässä loppuaan. Yamahalla olisi 36 hv diesel, mutta maksaa niin paljon, että rippikouluikäiseen veneeseen se on liikaa.
Periaatteessa tulisin toimeen jopa 25 hv moottorilla, mutta tähän pitää sitten asennella ohjaus- ja muut vaijerit uudelleen. Tämä 40 vaati silloin hieman erikoisjuttuja toimiakseen.
Vene kulkee tavattoman hyvässä asennossa kahdella aikuisella ja viikon ravintoannoksilla. Kulutuksessa saan aina tankin ajettua loppuun ja täytettyä lisää.
Puutteeksi kerron keskusteluun sähkön kulutuksen tyydyttämisen. Nyt oli viime kesäksi pakko hankkia salkkugene, että kaikkeen riittää virtaa.
Lämmitykseksi silloin 1989 tuli valituksi kaasu-Primus, joka on toki toiminut hyvin. Joskin on kova sähkösyöppö puhaltimineen. Muuten keittimet toimii spriillä. Siis joudun pelaamaan kaasupulloilla, irtobensalla salkkuun ja sitten pääsäiliöön, sekä spriigallonan kanssa. Siksi kaikki dieselillä toimiviksi olisi nannaa, mutta kallista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se on Yanmar, jolla on se 36 hv diesel, ei Yamaha...
OK! Kiitti! Olen aina luullut samaksi tehtaaksi mokomia....
Ja 27 hv yanmar löytyy kans. 4-tahti perämoottori, 25 maksaa startilla ja pitkällä rikillä, kaukosäätölaitteineen noin 4 tonnia. Keitin,lämmitin minulla on vanha, huollettu, hyvin toimiva wallas sf 1000. Kuluttaa virtaa tosi vähän, vaatii kylläkin starttiin suht suuren jännitteen. Siksi minulla powerstartti varalta. Ja tavallaan 2 akkujärj. Kun em. Tarpeisiin minulla on erillinen akku 180 a, aurikokennolla. Ei ole virtapula yllättänyt. Ohjauskaapeli käy luultavasti entisestä, riippuu minkä koneen hankit.
"Ja 27 hv yanmar löytyy kans. 4-tahti perämoottori, 25 maksaa startilla ja pitkällä rikillä, kaukosäätölaitteineen noin 4 tonnia."
Kyllä tämä paketti on mulle puhelimessa uutena sanottu 6 850 euroa!
Ohjehinnat on oma lukunsa. Pyytää toki saa, mutta vain tollo maksaa 6850 €. Käteiskauppa ja sopiva vuoden aika, niinhinnat on kohillaan.
"Ja 27 hv yanmar löytyy kans. 4-tahti perämoottori, 25 maksaa startilla ja pitkällä rikillä, kaukosäätölaitteineen noin 4 tonnia."
Hanki mulle tuo 5 000 viiteen tonniin. Tienaat tonnin. Rahaa tulee kun uutuuskone härppeleineen on nenäni alla. Puhetta kyllä on, mutta katsotaan ne teotkin!
[email protected]
Silloin aikoinaan keskimoottorin hinta oli noin 50% hyvän perämoottorin hinnasta. Moni valitsi sen, vaikka piti ostaa sitten vaihde, akseli, peräisin ohjauksineen ja ne vuotavat letkut ja pumput. Silloin uppikseen se hinta tulikin sitten 70% kalliimpi perämoottoria, kuin vaikka 35 Jonhson.
Tätä politiikkaa kannattivat ainakin kolme silloista guttabergaveneen valmistajaa. Muistaakseni 1980-luvulla Seisakriin ei voinut saada perämoottoria ja Bellaan piti erikseen odotella pitkään tehtaalta valmistettavana suippoperämoottorimalli. Korjatkoon tietäjät, jos muistan väärin!
Vain puuvenevalmistajat kuunteli kumpaa halutaan, mutta se käsitys keskimoottorista istui sieltä 1910 ja 1930-luvulta niin tiukassa, että ei juuri perämoottoria kukaan ottanut. Kaikkihalusi hyppiä laatikon yli ja kuunnella sitä pärinää tunnista toiseen, kuin rokkia.
Tämän päivän diesel maksaa meillä järjettömästi, kun sen saman saa Saksasta 2100 euroa halvemmalla. Samoin saa sieltä tuon laadukkaan Torqeeron pari tonnia halvemmalla litiumineen ja viiden vuoden takuulla.
"Torqeeron pari tonnia"
Lipsahti tonni liikaa pitää olla siis tonnin halvemmalla, kun menee ostamaan Hampurista itse ja kantaa sen asuntoauton sisään ja tuo Suomeen. Voi samalla tuoda tupla akuston, niin pystyy pörräämään 6 tuntia!
Tuo kuule mulle pari Torkkaa ja lasti litiumia..... saat tonnin!
Ei sossu sitä sulle anaa ja pyllys on niin tautinen -millä maksat?
Nimen omaan puuvenerakentajat "suositteli ja pakko asensivat" niitä keskimoottori-Volvoja ja Perkkiä läpi 1980 ja -90 luvun. Sitä ennen ne työnsi Valmettia, Wickströmejä ja korjattuja (marinoituja) henkilöautomoottoreita veneisiinsä. Ne rakentajat olivat etunenässä nyrpistämässä perämoottorille.
Väliverellä nekee paljon perämoottorisia kalastusveneitä ja huvikäyttöön tehtyjä, joissa osassa varmuudeksi kaksi 35 35 hv tai jopa 50 50 hv kytkentöjä. Juuri Sisiliasta kuukauden olleena pystyn väittämään, että niistä valkoisista huviveneistä, jotka muuten näyttävät lasikuidulta, mutta ovat betonia, puolessa oli parimoottorikytkentä.
Perämoottoriin olisi niin helppo laittaa dynostartti vauhtipyörään ja saada 700-900VA tehoja ulos. Se kertoo valmistajien kyvyttömyydestä reagoida muutoksiin. USA:ssa pieni dieselfirma kiihdyttää dieselmoottorimyyntiään ja japsienon pakko kohta ottaa siihen kunnon kanta.
Usassa valmistettiin Homelite 55 hp 4-tahti perämoottoria jo 60 -luvulla. Kahta versiota ja toisessa oli jykevä laturikin. Käyttivät asuntoveneissä ja lautoissa.
Polttoainetalous oli saatu edulliseksi, jota amerikkalaiset eivät arvostaneet silloin.
Enempikin hidasajo-ominaisuuksia kuten myös suurten järvien uistinveneissä. Homelite oli aikaansa edellä. Aika hinnakas se oli ja pienen kysynnän vuoksi valmistus lopetettiin 70-luvun alussa.
Nyt kaikki haluavat vastaavanlaisen ja juuri samaan tarpeeseenkin. Itsellä on -67 homelite 55 hp grand prix mahonkiveneessä ja on hyvä uistinvene ja puskee venettämme riittävästi.
Sen amerikkalaisyhtiön juttu vain on liian suuret koneet.
"Koneiden kehityksen takana on Maritime Engineering Group M.E.G. Tekniikkana moottorissa käytetään uusimmista autoista tuttua 16 venttiilistä common rail turbodieseliä. Moottorit ovat kooltaan ja tehoiltaan perämoottorien suurimmasta päästä, sillä näillä näkymin mallit tulevat olemaan 2,3 ja 3,0 litraiset, jotka vastaavat tehoiltaan 175 – 300hv 4-tahti perämoottoreita. Myös koneiden painot ovat pysyneet bensamoottorien tasolla. M.E.G:n koneet pohjautuvat rungoltaan Mercury Verado moottoreihin. Nähtäväksi jää miten ne otetaan markkinoilla vastaan ja tullaanko niitä näkemään täällä Suomessa, jos tullaan niin mihin hintaan."
Polttoaineveropolitiikka ohjaa nykyään pienempitehoisten moottorit bensakäyttöisiksi, niin ameriikassa kuin suomessakin. Päästöarvot, paino, hinta jne...
Käyttäjan kannalta uppoumarunkoisen perässä saa olla kumpi vain vähäkulutuksinen, uistinkoneeksikin sopiva 20...50 hevosvoimainen. Hankintahinta varmaankin ratkaisee eniten.
Sisäperämoottorit, vetolaitteineen ja springlerijärjestelmineen on enempi eilistä päivää, samoin kuin keskimoottori pienveneessä, akseleineen , kytkimineen ja peräsimineen. Tulevaisuus on yhä enempi perämoottoreiden yhä suuremmissa veneissä, samoin kuin pienissäkin uppoumarunkoisissa.
Minäkin tulen Sisiliasta lomilta. Vuokrasin hotellin kautta siinä heidän laiturissaan olevan avoveneen päiväksi. Luulin vuokraavani valkoisen pikku tuulilasilla ja ohjauspulpetilla olevan lasikuituveneen. Hämmästyin, kun kaveri antoi avaimet ja käski hypätä sisään. Se olikin betonia! Noin pari senttiä paksua valkoista betonia ja minä oikein kokeilin sitä, ennen kuin uskoin! Perässä oli Johnson, jolla olisi sen veneen kai saanut johonkin liukuunkin.
Ajokokemus oli melkoinen! E se ollut mikään raskas kivimöhkäle, vaan melkein mukavampi käsitellä, kuin tottumani 6-8 metriset lasikuidut. Otin hotellista mukaani suomalaisnaisen matka- ja seksiseuraksi. Ajeltiin hiljakseen Agusta ja Siracusan välinen rannikko ja takaisin. Välillä hiekkadyynin kupeessa syötiin hotellin laittamaa eväskoria punaviineineen ja rakasteltiin.
Käsitykseni perämoottorista ja betoniveneestä muuttui siinä muutamassa tunnissa. Täällä on aina halveksittu niitä, mutta mieluummin 10 000 betonivene, kuin samaan hintaan lasikuitu. Mieluummin 10 000 nykyperämoottori, kuin Volvo sisään.
Älä nyt laita volvoa sisään jos otit sen naisen seuraksi hotellilta. En nyt kehtaa sanoa mitä sen sisään laittaisin, koska välittäjä kuitenkin vihastuisi, mutta ei se nyt volvo olisi.
Eikä männäntappi.
Mutta ehkä pensanänniä voisi käyttää apuna, ellei paineet muuten riitä :)
Sitten heräsit ja päätit kirjoittaa tänne.