Olen ihan normaali, älykäs, mukava, kivan näköinen, normaalipainoinen, luotettava uskossa oleva ihminen, mutta niin yksinäinen, että välillä masentaa ja ahdistaa paljon. Elämänkumppani olisi kiva löytää, tai edes yksi ystävä. Mutta mutta... kun ei ole kavereita niin enpä kehtaa yksin mennä baareihin ketään etsimään, eikä juominen muutenkaan innosta. Netistä ja chatista ja vaikka mistä olen yrittänyt etsiä todellista ystävää. Normaalia, tavallista, kunnollista luotettavaa ystävää. Turhaan. Feidausta. Ohareita. Valehtelua. Olen kai sitten tuomittu elämään yksinäisyydessä. Voi kun edes yhdeksi päiväksi voisi ostaa jostain kaveripalvelusta ystävän. Tai miesystävän. Edes hetken voisin tuntea, olevani kuin muutkin ihmiset. Joskus olen niin maassa, etten pääse sängystä ylös. En saa hoidettua asioitani. Mitä mikään muka hyödyttäisi? Turhaan. Muilla ikäisilläni on talot ja lapset ja kaikki. Minulla ei ole yhtään mitään. Itken, kun kirjoitan tätä. Anteeksi.
30+ nainen
Kaikki ulkoisesti ok
44955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Olen myös yksinäinen. Nainen saa aina seuraa varsinkin jos on nätti. Menet vaan juttelee miehille niin löydät oman rakkaasi.
Ja anteeksi että olen ruma joten en voi tutustua sinuun.
"Kaikki ulkoisesti ok"
Ilmeisesti kaikki ei siis ole sisäisesti ok.
"normaali, älykäs, mukava, kivan näköinen, normaalipainoinen, luotettava"
Oikeasti vai omasta mielestäsi?
"uskossa oleva"
Varmasti aika monelle turn-off.
Minun on _todella_ vaikea uskoa, että noilla ominaisuuksilla olisi vaikea löytää miestä. Minulla ainakin riittäisi ihan potentiaalisia ottajia, mutta minulla on liuta syitä, joiden vuoksi en ole parisuhdeainesta.
Eikö seurakunnan tapahtumistakaan löydy luotettavaa miestä uskossa olevalle?
Ethän vain ole liian kriittinen? Petollisuutta, valehtelua ja ohareita ei toki tule kenenkään sietää, mutta ominaisuuksista voisi alkaa tinkiä, jos alkaa epätoivo jo hiipiä. Kyllä se elämä siitä yleensä yhteen hitsautuu erilaisillakin ihmisillä, kun nyt ei ihan vastakkaista persoonaa ota.
Ensinnäkin vertailu muihin on turhaa.se aiheuttaa vaan kateutta ja masennusta.
Lisäksi vapaaehtoistyöstä voit saada sisältöä elämään ja kenties tapaat jonkun.
Ei kannata ryvetä itsesäälissä.
Muuten kuulostaa hyvältä mutta tuosta uskovaisuudesta tulee raskaat miinukset. Ei toimi ainakaan omalla kohdallani. Ehkä sinun kannattaisi tutustua toisiin uskovaisiin?
Parantaako kahden harhaisen ihmisen yhteinen harhaisuus asioita yhtään? Veikkaan että menee ojasta allikkoon.
Nainen saa heti seuraa kuhan vähän heiluttaa peppua ja/tai tissejä. Me rumat miehet emme saa koskaan mitään, itse olen yrittänyt päästä pukille jo yli 10v tuloksetta. Nyt 29 vuotiaana lopetin baarikäynnit kokonaan ku en sieltä mitään ikinä saa kuitenkaan. Masentaa ja ahdistaa niin paljon etten löydä edes sanoja
Jos naine on nätti ja kaunis niin varasti saa seuraa koska kaikki vaan katsoo ulkonäköä. Mieskin saa naisen jos on komea ja osaa puhua. Ruma taas ei saa mitään.
100% totta sen takia runkkaan ikuisesti!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jaa.
Minut saa ostaa mieskaveriksi päiväksi, hinta on 1 euro - kunhan sijainti ei ole ihan pielessä. Ja olen kotoisin uskovaisperheestä, joten ei tarvitse kuunnella kiroilua tai sietää kopelointia.
Mulla on sama ongelma.
Ihmiset jotka ennen tunsi... niillä on perheet ja ovat uraputkessa. Eipä niillä aika riitä ja samapa tuo kun ei ole mitään yhteistä ja yhdessäolo niin teennäistä. Tai sitten ovat täys spurguja joita ei kiinnosta muu kuin alkoholi, johon itseltä meni hermo jo kauan sitten.
Kotona nyt pärjää yksinkin mutta jotenkin kaipaisi seuraa ihmisten ilmoille. Yksinäiseen mieheen kun suhtaudutaan jonkinlaisena uhkana, niin ihmisten kohtaaminen on välillä yksin raskasta. Ehkä toki ihan syystäkin, onhan sitä kaikenlaisia hulluja, mutta vaikeaa silti olla ottamatta itseen. Jos jonkun saa joskus harvoin lupautumaan mukaan, niin sitten saa kohdata niitä feidauksia, ohareita ja valehtelua. Eipä sitä viitsi oikeastaan edes olla vihainen, kai koittavat suojella, kun eivät suoraan sano, etteivät halua tämmöisen kanssa näyttäytyä missään. Eivätkä ihmiset välttämättä toimi kovin tietoisesti tuollaisten asioiden suhteen. Mutta kyllä se sattuu.
Eipä tässä paljoa pysty neuvoja jakelemaan kun samassa suossa sammaltaa. Mutta ainakaan ei olla yksin. Tai siis ollaan, muttei ainutlaatuisia.
Älä vertaa itseäsi muihin ihmisiin. Olet arvokas sellaisena kuin olet. Ymmärrän tuskasi. Olen itse samassa tilanteessa. 36-vuotias ja tuntuu, että muut menevät ihan muussa junan vaunussa. Muilla "menestyvillä" on vaimo, lapsia tai tulossa lapsi. Asunnot ja mökit. Itsellä on juuri ja juuri elatus. Autan paljon kyllä muita ihmisiä, joilla on asiat huonommin kuin minulla, se auttaa olemaan kiitollinen, että kuitenkin on terveyttä itsellä ja jotain mielekästä työtä.
Olen tätä asiaa pohtinut, ja loppuen lopuksi se on itsesääliä koko asia. Se johtaa masennukseen ja yhä huonompaan olotilaan. Pitäisi vain oppia elämään hetkessä ja tekemään siinä parhaansa. Ei pidä ajatella eilistä, eikä murehtia huomista. Ei ole helppoa, mutta ei muu auta.
Ihminen kyllä tarvitsee toisia ihmisiä. Silloin kuin itsellä menee huonosti, niin kyllä edes yksi uskollinen ystävä, joka tukisi olisi todella tärkeää. Todella hyviä ystäviä on kyllä hankala löytää. Pitää yrittää olla muille sellainen.
Yhden uuden ystävän kyllä löysin täältä Suomi24-palstalta. Ihme ja kumma vastasi ilmoitukseeni vaikka ilmoitin olevani uskossa.
toi on fiksua ettei vertaile itseään muihin mäkin oon sortunu siihen mutta tiedän että se on paskaa jos sä itse aattelet että olet hyvä niin se riittää joo tiedän en osaa kirjottaa no oon white trash eli leave me alone or kill me meniköhän toikaan oikein no elämä paska dna halpa vai miten se oli fuck you anyway
Täällä myös yksi yksinäinen 30 nainen. Ei lapsia, ei parisuhdetta. Tosin juuri nyt en ensimmäisenä perheenperustamista kaipaakkaan.
Missään nimessä ei voi edes rumaksi sanoa. Ihan ok näköinen, ja rakastan pukeutua tyylikkäästi/kauniisti tilanteen mukaan.
Jostain syystä elämä on kuitenkin ajanut siihen että olen erittäin yksinäinen. Toki viihdyn hyvin useimmiten näin yksinkin, mutta joskus totaalinen yksinäisyys tekee hieman alakuloiseksi.
Yritän kuitenkin positiivisesti jaksaa päivästä/viikosta/kuukaudesta toiseen. Olen miettinyt myös rehellisenä itselle, mikä minusta tekee ihmisen joka ei herätä pidempiaikaista mielenkiintoa. Mitään suurempaa syytä en ole vielä keksinyt.
Olen alkanut ajattelemaan että ehkä juuri minun elämässäni ei olekkaan tarkoitus löytää elämänkumppania. En ole uskonnollinen ihminen, mutta henkisyyttä ja elämänkokemusta löytyy paljonkin. Uskon että tarkoitukseni tässä elämässä on kohtaaminen. Minulla on ollut paljon ihmeellisiä ja hienoja kohtaamisia matkani varrelta ihan tuntemattomien ihmisten kanssa, joille olen voinut antaa pienen palan ymmärryksestäni, ajatuksistani ja elämänkokemuksestani. Olen ehkä antanut monille aiheen pysähtyä ajattelemaan sekä toivottavasti oivalluksia ja hyvää mieltä maallisen matkan varrelle.
Ehkä tämä voi monille kuulostaa hieman oudoltakin, varsinkin jos ei ole kokenut ns. havahtumista elämässä.
Toivon sydämestäni kaikkea hyvää ja positiivista mieltä kaikille yksinäisyydestä kärsiville ihmisille. Ehkä joskus kohtaatte toisen samankaltaisen, ja huomaatte että ette olleetkaan niin yksinäisiä kuin ajatuksissanne luulitte.
Kiitos viesteistä. Ulkoisesti kaikki ok, tarkoitan, että todennäköisesti näytän ulkopuolisten silmissä ihmiseltä, jolla on kaikkea. On merkkivaatteet, olen hoikka ja näyttävä. Pukeudun naisellisesti, panostan laittautumiseen aina, vaikka menisin vaan puistonpenkille. Laitan meikkiä hieman, ja hiukset laitan kauniisti suoristusraudalla. Vaatteeni ovat aina rypyttömät ja puhtaat. Suosin laadukkaita kankaita. Minulla on värjäämättömät pitkät hiukset. Olen ilmeisestikin niin pelottava (?) tai niin kaunis, että kukaan mies ei uskalla koskaan sanoa minulle mitään. Ulkomaalaiset kyllä tulevat juttelemaan, mutta valitettavasti olen niin huono englannissa, että keskustelu ei suju... Suomalaiset miehet sitten... hymyilen heille, yritän ottaa kontaktia bussipysäkillä tai kirjastossa tai puistossa tai missä vaan, mutta... Hymyillään ja vislataan vaan. Sitä se on miesten puolelta. Tai ovat varattuja, huomaan sormuksen. Tai tyttöystävä tulee vastaan. Mutta SUUTAAN suomalaiset miehet eivät saa auki. Kännissä kyllä sitten kopeloidaan, tartutaan peffaan yökerhossa. Mutta... Sisältä kaikki ei ole ok. Minulla ei ole ystäviä, olen masentunut välillä. Ja kun uskovaisena en ole kevytkenkäinen niin en harrasta yhden illan juttuja. Asun Tampereella. Ja en ole ylpeä tai pinnallinen. Lähestyn tavallisia suomalaisia miehiä. Lähes joka päivä. Tuloksetta. Ujo hymy, ja yritän saada keskustelua käyntiin. Mieheltä toivoisin, että hän olisi rehellinen, ei läträisi alkoholin kanssa, olisi kunnollinen normaali mies. Ei tarvitse edes olla uskossa. Eikä tarvitse olla merkkivaatteet päällä. Siisti ulkomuoto riittää. Hoikka tai urheilullinenkaan ei tarvitse olla. Minä olen hoikka, mutta en ole urheilullinen. Näytän luonnostani tältä. Mies saisi olla oma itsensä. Kirkkoon ei tarvitse tulla. Minä käyn usein sunnuntaisin, en aina. Tällä kirjoituksellani minä haluan tuoda esille sitä, että ei naisen ole yhtään helpompi saada seuraa kuin miehen. Minä ainakin todennäköisesti joudun kuolemaan yksinäisenä. Rukoilu auttaa, onneksi, vähän tuskaani. Rukoilen joskus, että löytäisin edes ystävän.
Laitoin treffipalstoillekin ilmoituksia2 kpl. No, tuli vastauksia. Karsin vastauksista sopivimmat ja kirjoiteltiin. Niin mitä vielä?? Tuli kysymys että millä salilla käyt. Kun vastasin, etten käy millään salilla niin miehen puolelta yhteydenpito lakkasi. että nykymiehet haluavat vaan jotain fitnesspimuja, eikä ei-urheilullinen mutta hoikka (BMI normaalin puolella kuitenkin vielä, ei alipainon) enää kelpaakaan. Surullista.
Mietin syitä vielä miksi miehet eivät puhu minulle mitään ja tulin siihen tulokseen että ehkä eivät siksi, kun olen/vaikutan liian kiltiltä. Olemuksestani huokuu puhtoisuus. Minua lienee turha lähestyä. Kukaan ei ole koskaan ehdotellutkaan edes mitään. Ainoastaan vislausta on kuulunut, ja kännissä takapuolen kähmintää. Itse en juo paljoa. Joskus otan muutaman lasillisen viiniä. Siinä kaikki. Yksi syy voi olla sekin, että rintani ovat kovin pienet. Ja yksi syy voi olla sekin, että käytän silmälaseja. Tosin pokani ovat ihan kivat ja sopivat minulle oikein hyvin, mutta se voi olla yksi syy. Yksi syy saattaa olla se, että hiusteni väri on sellainen maantienruskea. Mutta hiukseni ovat aina kauniisti laitetut. Joko suoristetut tai raudalla teen niihin laineita. Enpä sitten muuta keksi, että miksi kukaan ei juttelee. Ehkä luulevat, tai aistivat, että minulta ei "saa". Surullista. Mutta totta.
Moikka. Luin juttusi ja oli pakko kirjoittaa sinulle. Näen itseni jollaintavalla sinussa. Täällä vähän reilu 30 nainen kanssa. Työssä olen,on oma asunto,ok näköinen,mukava,normaali vartaloinen(ainahan se vaaka näyttää enemmän) ;-) olen kanssa yksinäinen. Minullakaan ei ole lapsia eikä miestä. Kaikilla ikäisilläni on talot,mökit,lapset,miehet jne..tai sitten ovat bisnesihmisiä,joilla ei riitä aika tälläiselle tavalliselle taatelintallaajalle. Käyn harvoin baarissa ja sielläkin miehet tulevat kopeloimaan ja on kamalasti asiaa humalassa,mutta selvinpäin ei edes moikata saati tulla puhumaan mitään. Otan kyllä joskus viiniä ja olutta kohtuudella. On minulla kavereita sillei,mutta näen heitä harvoin,kun monella on perhe jne tai ovat vaan niin kiireisiä uran ym kanssa. Soitellaan kyllä paljon,mutta kuitenkin olen niin yksinäinen. Olen aika ujokin.. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi ja masentaa välillä niin etten jaksaisi tehdä mitään.. Mitäs muuta minusta..no kysymällä lisää. Tykkään matkustella,mutta olen minäkin huono englannissa
En voi kyllä käsittää tätä nykyajan fitness- ja salivouhotusta. Luonnollisen näköinen ei tunnu kelpaaan enää kellekään. Tuon aiemman kuvauksen perusteella vaikutat kyllä tosi mielenkiintoiselta, haluaisin itse ennenkaikkea älykkään, sivistyneen ja keskustelutaitoisen naisen, mutta tuo uskovaisuus hieman häiritsee kun itse olen ollut ateisti niin kauan kuin muistan. Tosin kyllä tuon asian voi hyväksyä jos ihminen ei ole äärimmäisen korservatiivinen ja/tai tuputa uskoaan muille. Itselläni on naturalistinen maailmankuva johon ei jumala(t) mahdu, mutta yritiän silti olla käännyttämättä ketään väkisin.
no mä ainakin miehenä ottaisin mieluummin pieni rintaisen kuin isotissisen koska pienet kiihottaa enemmän varmaan myös siksi että itellä on pieni muna joten en naiselta vaadi isoja rintoja en oikeestaan vaadi muutenkaan melkein mitään mutta en kelpaa silti kenellekkään mutta sen kyllä ymmärrän koska olen työtön asun kotona (27v) (tiedän noloa haukkukaa vaan) ei koulutusta kuten kirjoitustaidoistani huomata voi tai sit ei jaksa kirjottaa oikein olen myös sairaalloinen jännittäjä ja epävarma mut joo ei must kukaan välitä eikä se haittaa olen jo valmis kuolemaan itsemurhaa mietin usein mut kun ei ole munaa tehä sitäkään ja korostan vielä mulle ei haittais vaikka ei olis rintoja ollenkaan vaan vaikka pelkät nännit uskokaa näin se on!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!eli ei tod rinnoista kiinni
kelpuuttaisitko pieni munasen työttömän kotona asuvan 27v miehen ihmisenä olen sairaalloisen ujo mutta sataprosenttisen luotettava yhden naisen mies en ole lihava mutta pieni kokoinen ja pieni muna muutenkaan en ole miehekäs vaikka mies oonkin et varmaan kelpuuta ei haittaa ymmärrän sua mutta siinä näet sen asian oikean laidan jos vaan tajuat...
niin se vaan on 100% varmuudella kaikille ihmisille ulkonäkö merkkaa sulle ja tän paskan jauhannan aloittajalle turha väittää muuta jos ei merkkaa niin käyppä hakee se lihavin muija minkä oot nähny niin itelles elämänkumppaniks no etpä taida hakea!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! haukkukaa vaan olen teidän yläpuolella ja kaikki unohtuu aikanaan mullan peittoon!!!
niin ja vielä silmälaseista ne on parasta mitä voi olla semmonen tekee viattoman ja naisellisen näköiseksi uskovainen en kyllä varmana ole enemmän uskon saatanaan helvettiin ja ihmisen sisäiseen pahuuteen ja siihen että kaikki tuhoutuu vielä kiitos ihmisen mutta en tuomitse ketään mulle aivan sama uskonnot vaan on aiheuttanut paljon pahaa ja on mulle vaikea uskoa mielikuvitus olentoihin anteeks jos loukkasin saat uskoa mihin haluat oon vaan runkkari ei mun mielipiteillä ole väliä
mut mä oonkin vain white trash so kill me
Alkuperäinen vaikuttaa jotenkin tyhjältä ihmiseltä. Pohtii voivatko pienet rinnat tai silmälasit olla parisuhteen esteenä. Aivan paranoidisia, todellisuudelle vieraita väitteitä.
Mitä sinulla on annettavaa muuta kuin hoikkuutesi ja "hyvä" ulkonäkösi. Onko sinulla lämpöä, empatiaa -- aitoa kiinnostusta toisiin ihmisiin. Etsit ikään kuin jotain vain omiin tarpeisiisi huomioimatta, että on toisellakin osapuolella tunteet. Ja varmasti jotain ihan muunlaista mielessä kuin silmälasit (hulluinta muuten mitä ikinä olen kuullut, luuletko, että piilolinssit ratkaisevat yksinäisyytesi?)
Ilmeisesti tyhjyys jotenkin huokuu jo ensinäkemältä, jos mitään ei koskaan synny syvempää. Mutta mikä auttaa? Ei kai mikään... Aitoutta ja syvällistä tunne-elämää ei kaupasta voi ostaa.
Vielä lisään alkuperiselle:
Elät jonkinlaisten harhojen vallassa, kun kuvittelet, että ulkopuoliset näkevät sinut ihmisenä jolla on "kaikkea".
Luuletko tosiaan, että merkkivaatteesi tai hoikkuutesi herättävät muuta kuin ajatuksen, että niitä tarvitaan kompensoimaan parisuhteen ja perheen puutetta.
Maailmankuvasi kertoo hyvin sen, miksi olet yksin. Tarraudut vain ulkoisiin seikkoihin. Luettelet kuinka erinomainen olet (lukuun ottamatta joitain viimesijaisia seikkoja -- silmälasit, rinnat) pohtimatta lainkaan, mitä annettavaa sinulla olisi toiselle. Tiedätkö edes mitä on välittäminen ja rakkaus?
Hei, yle areenassa on radio-ohjelmia hakusanalla "yksinäisyys". Ehkä saat niitä kuuntelemalla apuja ja vinkkejä yksinäisyydestä parantumiseen.
Kiitos tuosta Yle areena vinkistä pitääpä kuunnella.
Niin, nuo rinnat, hiukset ja silmälasit ovat aika yleisiä, joten ei se niistä johdu että jäät yksin.
Monikaan ei koe itseään kiinnostavana, huomion keskipisteeksi kuuluvaksi ja siksi ottaisivat rohkeasti kontaktia kaikkiin. Ja siksi ehkä monet voivat pikemminkin odottaa että sinä sanot heille jotakin sitten jos tai kun sinulla on asiaa heille. Valitettavasti itseään ei voi nähdä toisen silmin, tai kuulla toisen korvin, ja silloin ei voi huomata miten muut odottavan sinun toimivan. Ulkokuori ja sisältö ("ohjelmisto", tai luonne) voivat poiketa toisistaan.
Joskus luulen että itse olisin sellainen jonka odotetaan sanovan jotakin, vaan aika äkkiä ne ajatukset kuitenkin haihtuvat... Olen vaan joku jonka pitäisi avata suunsa useammin jotta tulisin huomatuksi.
Asun pääkaupunkiseudulla joten se eurolla kaveri päiväksi vaatisi jonkin verran vaivannäköä vaikkei se tietenkään mahdotonta olisi järjestää. Niin, ja varattu minäkin olen kuten ne kunnolliset miehet (jotka eivät harrasta yhden yön juttuja) yleensä ovat. Se on syy miksi päädyin tälle palstalle, koti oli tärkeämpi kuin kaverit ja harrastukset. Vaan se onkin jo eri tarina.
Kyllä silmälasit karsivat ainakin baarissa miesten lähestymisiä. Tosin voi olla, että niistä karsiutuvat juuri ne asiattomimmat.
Minulla piilolasien hankinta varhaisaikuisuudessa muutti koko elämäni. Suurin vaikutus on todennäköisesti sillä, miten itse suhtautuu eli ajatteleeko jo valmiiksi, että ei minua kukaan näiden lasien vuoksi lähesty. Mutta minunkin tapauksessani, kun miinusta oli rutkasti, lasit kyllä rumensivat ulkonäköä, sitä ei voi kukaan kieltää.
vittu minä kiellän ne rillit tekee vaan haluttavamman näköseksi
ihanaa leijonat ihanaa
Kuka mies nyt haluaa jonkin ulkonäköönsä suoristusraudoilla keskittyvän oman napansa ympärillä pyörivän kirkossakävijän?
Tavallinen mies ja epätavallinenkin haluaa reilun, elämänläheisen naisen, jonka ei tosiaan tarvitse laittaa hiuksiaan puistonpenkille istumaan lähtiessään. Uskovaisuus ja ulkoiseen tuijottaminen ovat pahasti ristiriidassa ja se lienee näkyvää aloittajan olemuuksessa.
Ei noilla eväillä kukaan yksinkertaisesti halua vakavampaan suhteeseen. Siinä katsotaan esim. äidiksi soveltuvuuden kriteerejä parisuhteeseen sopivuuden lisäksi. Ei natsaa sanon minä miehenä.
Itse saan kyllä vähän väliä huomiota miehiltä, vaikka olen ihan norminäköinen, en siis mikään kaunis. Miestä en tosin tällä hetkellä etsi, koska sellainen jo löytyy kotoa. On vaan pakko ihmetellä välillä, miten minä saan huomiota vierailta miehiltä, vaikka en ole edes kaunis? Ehkä minua on sitten helppo lähestyä, tiedä sitä sitten... Mutta niitä ystäviä on sitten taas hankala löytää. Niitä ei ole oikeastaan ollenkaan ellei miestä lueta yhdeksi kaveriksi. Minulle siis miehen löytäminen on helpompaa kuin sen ystävän löytäminen.
Surullista mutta uskon,että et ole yksin yksinäinen. Tuo on ongelma, joka tulee räjähtämään käsiin, kiitos tietokone-/kännykkäsukupolven. Eihän heille kehity minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, saati sen myötä tutustua uusiin ystäviin, kun se kännykkä on paras ystävä ja tuki.
Sinun tilanne ei ole tuon kaltainen. On helppo sanoa, että mene sinne ja tänne,harrasta jne. Mutta kuten muutama muukin kirjoitti,kommentoi,että tuo uskossa oleva särähtää. Niin, miksi siitä pitää tehdä numero, miksi siitä pitää ylipäänsä kertoa muille. Se on varmaan asia, joka "pelottaa" monia.
Mutta kaikesta huolimatta voimia ja usko vaan;kyllä se oikea vielä osuu kohdalle.
Uskovaisuus ontavallaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei ole helpo :(
must välillä tuntuu et on kaikki mielisairaudet mut minkä teet tai sitten olen vaan tyhmä
Mä juon alkoholiii enkä usko jumalaan joten emme voi olla yhdessä
miksi pitäisi uskoa mielikuvitus olentoihin
Älykäs ja uskossa oleva ei toimi enään tänä päivänä samassa lauseessa. Kertoo vain että miten vähäinen on opintotaso kun on ihan perusteet hukassa edes.
Depressiivistä : vertaat muiden elämää omaan, vaikka jokainen kulkee omaa polkuaan, elää omaa elämää...
ihan kuin sinäkin, uskova 30 yksinäinen, mutta Mies, viestittele jos edes jotenkin kolahti. Löysin itseni tekstistäsi. Jos saisin usko siskon sielunystäväksi
[email protected]
Moi,
Jos haluat keskustella lisää, ota yhteyttä [email protected]. Ei näitä asioita kannata julkisesti selvitellä, kun täällä on vaikka minkälaista kommentaattoria (epäystävällisyyttä ja törkeyksiä).