lukion loppuminen hirvittää

Ensimmäinen vuosi meni niin että heilahti, ja nyt kesällä on tullut mieleen, että tosiaan, 1.5-2v päästä tämä on ohitse, ja kaikki muuttavat erilleen. Osan on tuntenut jo päiväkodista asti, ja suurimman osan seiskasta asti. En millään haluaisi muuttaa pois rakkaasta kodistani enkä jättää tätä vanhaa elämää ja kavereitani taakseni. En millään jaksa uskoa että "aikuisuus" on jo noin lähellä, eihän siitä ole aikaakaan kun vielä leikimme riparilla ja pärisimme ylä-asteella. Ei tämä nuoruus niin nopeasti voi loppua.

Ja kyllä, olen sama joka aloitti "vituttaa aikuistuminen" langan koska taas masentaa niin paljon, ja avautuminen helpottaa aina, edes vähän