...tai ainakin oppia elämään sairautensa kanssa.
Hullua, että täältä saa päivästä toiseen lukea kaikenmaailman poliisivaltiotarinoita ja muita sekopääjuttuja. Miten tuommoisia ihmisiä on vapaalla jalalla?
Useimmat meistä ovat ihan tavallisia ihmisiä, vaikka ovat mieleltään sairaita. halutaan vain opiskella, käydä töissä, harrastaa, viettää tavallista arkielämää.
Hoitotahoilla on ominaisuutensa ja rajoittensa, valitettavasti. Mutta entä, jos et olisi koskaan hakeutunut hoitoon? Olisitko sen terveempi? Minä arvelen ainakin, että hoidoista on ollut jotain hyötyä. En ainakaan lakaise sairauttani maton alle, vaikken siitä julkisesti huutelekaan.
Hullua, että täältä saa päivästä toiseen lukea kaikenmaailman poliisivaltiotarinoita ja muita sekopääjuttuja. Miten tuommoisia ihmisiä on vapaalla jalalla?
Useimmat meistä ovat ihan tavallisia ihmisiä, vaikka ovat mieleltään sairaita. halutaan vain opiskella, käydä töissä, harrastaa, viettää tavallista arkielämää.
Hoitotahoilla on ominaisuutensa ja rajoittensa, valitettavasti. Mutta entä, jos et olisi koskaan hakeutunut hoitoon? Olisitko sen terveempi? Minä arvelen ainakin, että hoidoista on ollut jotain hyötyä. En ainakaan lakaise sairauttani maton alle, vaikken siitä julkisesti huutelekaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aivan ap, mutta oletko koskaan ajatellut että on monenlaisia ihmiskohtaloita?
On tapauksia jotka eivät ole saaneet asiallista kohtelua, on väärinymmärryksiä ja toisinaan myös ihan puhdasta vallankäyttöä hoitavan tahon puolelta.
Siksi et voi yleistäen kysyä tai olettaa, että kaikki olisivat sinut saamansa diagnoosin ja sairautensa kanssa.
Itse kokisin olevani "terveempi" jos olisin jättänyt koko mielenterveysmatkani väliin. Tuolta saamani dignoosit ja siihen käytettävät lääkkeet olivat tappaa minut. Lisäksi elämän normaaleista asioista tehtiin sairauden oireita (siivominen, ahkeruus)
Toisaalta ymmärrän näitä muita kirjoittelijoita poliisivaltioineen jne; he ovat pettyneitä ja turhautuneita.
Meitä on eri ikäisiäkin ihmisiä ja se, olemmeko saaneet oikeaa hoitoa, voi olla kiinni siitä. Esimerkiksi minun nuoruudessani, kun hakeuduin hoitoon, ei ADHD-diagnoosia tunnettu. Toki täysijärkisen psykologin olisi pitänyt oireista arvella, ettei tuolla nyt kaikki ole ok. Jos aloitti kymmnentä opintokokonaisuutta ja jätti kaikki kesken, niin eikö olisi ollut muita toimenpiteitä kuin jauhaa vuodesta toiseen äitisuhdetta?
Hyvä kommentti/ arvelu tuossa edellä, että olisiko sitä terveempi, jos olisi jättänyt kaikki mielenterveyshoidot väliin. Minä olen kokenut, että itse olen kuitenkin itseäni parhaiten auttanut. Toki fiksusta ammattiauttajasta riinä rinnalla ei ole haittaakaan ollut. Siis fiksusta. Niissä kun on niin monenlaisia.
Kaikille kokemuksille pitää olla sijaa edes tällä palstalla.
Uskon, että suurin osa kertoo aivan aidoista tilanteista ja kokemuksistaan.
Pieni osa jutuista on selvästi sepitettyä ja jopa valehtelua. Syytä siihen, että halutaan mustamaalata esimerkiksi jotakin ammattikuntaa, voi vain arvailla.
Itse olen hyötynyt omasta hoidostani, mutta se on minun tieni ja kokemukseni. Uskon, että kaikki eivät hyödy tai ei edes ole hoidon tarvetta! Uskon senkin, että alalla on sille täysin sopimattomia ihmisiä. Silmät ovat myös avautuneet näkemään, että ainakin kunnallisella puolella raha ratkaisee ja julkisuuteen esitellyt hienoudet ovat ihan muuta kuin hoidon arki ja yksittäisten potilaiden kokemukset.
"Hullua, että täältä saa päivästä toiseen lukea kaikenmaailman poliisivaltiotarinoita ja muita sekopääjuttuja. Miten tuommoisia ihmisiä on vapaalla jalalla?"
Sekopääjuttuja?
Kyllä se pitää paikkansa että poliisivaltio suomesta on tulossa.
Yksi virallinen paperi ihmisestä riittää että mielivaltainen valtio tulee hakemaan pakkohoitoon yhden soiton perusteella.
Miten sinunlaisia vatipäitä on vapaalla jalalla vai pitäisikö laittaa ketju ja pallo nilkkaasi? yleensä on normaalia että haluaa olla vapaa eikä yhteiskunnan sääntöjen takia pöpilässä vai mitä?
"Useimmat meistä ovat ihan tavallisia ihmisiä, vaikka ovat mieleltään sairaita. halutaan vain opiskella, käydä töissä, harrastaa, viettää tavallista arkielämää. "
Pyh. Mieli ei voi sairastua, psykiatrista p*skapuhetta.
Lekurin toiminta perustuu vain lääkintään ja pakkohoitoon.
Lekuri ei näe sun pään sisälle vaan lekurilla on oikeudet käyttää mielivaltaa sinuun.
"Hoitotahoilla on ominaisuutensa ja rajoittensa, valitettavasti. Mutta entä, jos et olisi koskaan hakeutunut hoitoon? Olisitko sen terveempi? Minä arvelen ainakin, että hoidoista on ollut jotain hyötyä. En ainakaan lakaise sairauttani maton alle, vaikken siitä julkisesti huutelekaan. "
Minä olen ainakin väärin diagnosoitu ja sen takia kärsinyt turhaan mielivallasta.
"Pieni osa jutuista on selvästi sepitettyä ja jopa valehtelua. Syytä siihen, että halutaan mustamaalata esimerkiksi jotakin ammattikuntaa, voi vain arvailla. "
Milläs sinä sen todistat ja mistä tiedät?
Tottahan se on että mielivaltainen käytäntö panee ihmisen suljetulle muutaman epäilyn perusteella.
Taitaa siellä puhua joku mt-pelle itse kun ei halua totuutta myöntää.
"Toisaalta ymmärrän näitä muita kirjoittelijoita poliisivaltioineen jne; he ovat pettyneitä ja turhautuneita. "
Älä selitä.
Kaikki tietää mikä on poliisivaltio ja lääkärin mielivalta.
Ne on tosiasiaa.
Ihmisoikeuksien vieminen on myös tosiasiaa.
Kaikki ihmiset eivät ole perehtyneet psykiatrian tarkoitusperiin tai historiaan ymmärtääkseen sen todellisen luonteen. Siitä pitkälti johtunee se, ettei kaikki keskustelijat osaa yhdistää mielisairaus-konseptia ja valtiovaltaa keskenään.
Totuus on, että psykiatria on tällä hetkellä pahimmassa kriisissä sitten 70-luvun ja on aito mahdollisuus useampaan vuosikymmeneen, että muutoksia, ainakin jonkinasteisia, olisi mahdollista tapahtua. Se vaatisi kuitenkin lisää tietoisia kansalaisia ajamaan ihmisoikeuksia ja todellisia apukeinoja pseudotieteellisten epätasapainojen ja aivojen läpi johdettavan sähkön sijaan.
Useat psykiatrit ovat jo epäsuorasti myöntäneet ulkomaalaisissa lähteissä, että ala on huijannut ihmisiä kaikki nämä vuodet ja nyt osa luikureista yrittää pelastaa imagoaan siirtymällä totuuden puolelle nopeasti uppoavasta laivasta. Aika käy tällä hetkellä psykiatriaa vastaan ja alalla työskentelevät tietävät sen.
"You can fool some of the people all of the time, and all of the people some of the time, but you can not fool all of the people all of the time."
Abraham Lincoln, 16th president of US (1809 - 1865)
Tiedän esimerkiksi siitä, kun eräs henkilö väitti hänet pakotetun Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, vaikka siihen ei edes voi päästä ellei hakija ole tehnyt omaakin (!) hakemustaan.
Tai siitä, kun eräs keskustelija väitti kuulleensa kokeneemman psykoterapeutin neuvoneen nuorta kollegaa huijaamaan Kelalta korvauksia asiakaskäynneistä, jotka eivät ole toteutuneet. Tällainen huijaaminen ei ole mitenkään mahdollista eikä tällaista keskustelua ole voitu käydä. Kun palautin tätä keskustelijaa asian suhteen maan pinnalle, hän hävisi koko keskustelusta..
Miksi pitää valehdella..en edelleenkään tiedä. Eivätkö todelliset esimerkit väärinkäytöksistä muka riitä.
On haasteellista oppia elämään oma parantumattoman sairautensa kanssa.
Ja vielä sittenkin, kun tietää ettei se parane, sitä yrittää hehdä elämästään paremman.
Itse ainakin olen suoraan sanonut taistellut vakavaa masennusta vastaan koko elämäni ajan. Aikaisimmat muistot ovat ala-asteelta kun jo mietin itsemurhaa, mielimaassa muistan kun yritin ajatella ja keskittyä hyviin asioihin. En kuitenkaan puhunut näistä kenellekään kuin vasta lähes 30 vuoden ikäisenä. Siitä on nyt jo kohta 10 vuotta ja olen saannut terapiaa josta on ollut suunnaton apu minulle.
Vähän kerron lisää eli kun viimeksi yli 15 vuotta sitten olin lähes parin vuoden ajan työkykyinen ja elinvoimainen kävin Mensan testissä ja sain tulokseksi 147. Kerron tämän siksi vain koska sillä esim. että miten loogisesti joku ihminen pystyy ajattelemaan asioita ja omia tunnemaailmaansa ei ole mitään merkitystä kun on masennus sairaus kyseessä. Välillä tuntuu että olen oman mieleni vankina.
Silti yritän hemmetin kovaa yhä päivittäin. Keskityn pieniin hyviin asioihin elämässäni ja yritän olla lannistumatta vaikka tuntuu että seinät kaatuis päälle. Älkää kukaan antako periksi krooninen vakava masennuskin siihen voi mahtua vuosia voi mennä ehkä yksi hyvä päivä tai kokemus ja mielestäni elämä on silloin sen kaiken arvoista.
Kaksi vuotta sitten tälläinen tapahtui minulle ja vielläkin olen kyynelet lähes silmissä. En kerro enempää kuin että ennen tätä tapahtumaa en olisi uskonut sellaiseen ihmisen toista ihmistä kohtaan pyytettömään rakkauteen ja se avasi minun silmäni niin että en enään pelkää kuolemaa edes. Jos kuolen tänään tai huomenna, omasta tai jostain muusta syystä olen ainakin kokenut jotain vakavasti masentuneenakin mitä moni normaali terveyden omaava ihminen ei välttämättä koe elämänsä aikana.
Mulla on mielenterveysongelmien kirjo: masennus, pakko-oireinen häiriö, sos.tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja olen ollut psykoosissa. Olen silti perus positiivinen ja yleensä mieliala on hyvä. Huonoina kausina itsemurha pyörii mielessä. Ekan kerran ajattelin itsemurhaa myös ala-aste ikäisenä ja piirsin vihkoon kuvia hautajaisista. En ole ikinä ollut ÄO testissä enkä uskalla mennä mutta veikkaan olevani muita ihmisiä herkempi ja logiinen päättelykyky mulla on hyvä. Koulussa olin p*ska oppilas koska en halunnut istua tunneilla ja lintsasin paljon. Kotiopetus ja aikuislukio olisivat sopineet mulle. Oman ikäset toverit ahisti minua koska ne oli niin lapsellisia ja ärsyttäviä
Minkä takia aloittaja olettaa että ihmiset eivät halua parantua? Se että osa on pettyneitä mielenterveyshoitoon ei välttämättä tarkoita etteivätkö he "tekisi tarpeeksi paranemisen eteen" tai muuta yhtä syyllistävää.. On säälittävää syyllistää ja v****a sairaille ihmisille.. Kyllä ihmiset on julmia.
Arvelen että se, onko hoidoista hyötyä, riippuu ihan siitä kuka sinua on hoitanut. Alalla on niin erilaisia ihmisiä, ja tulos voi olla hyvä tai huonompi kuin alunperin. Sinulla on vain käynyt tuuri, kun hoidoista on ollut hyötyä. Ei kaikilla käy.
Jos en ois hankkiutunnu hoitoon (suljettuosasto lääkkeet säännöllinen miekkari) olis raatona maan alla tai luultavasti hyvää matkaa viinan tiellä.
mulle tämä systeemi on ollu pelastusverkko, hyvin toimiva sellanen.
painu hlvettiin trollaamasta psykiatrti.
tuollaista pskaa ei kirjota kuin mt-työntekijät puolustaakseen kieroa toimintaansa.
Kyse onkin siitä, mitä se "hoito" on.
Minun kokemukseni mukaan "hoitoa" ei julkiselta selktorialta saa ja yksityiselläkin pitää osata valita oikea psykiatri ja psykoterapeutti, jos haluaa parantua ja edes toipua johonkin kuntoon.
Jos haluaa toimia lääketeollisuuden koekaniinina, niin sitten "hoito" on hyvää.
Kerron nyt tässä yhden tälle palstalle negatiivisia juttuja kirjoitelleen näkökulman.
Minäkin hain hoidosta ihan apua, ja odotin sitä saavani.. Alussa siitä jopa oli hyötyä, mutta sitten ongelmani leimattiin "masennukseksi", vaikka tosiasiassa ei ole olemassa minkäänlaisia viitteitä että kyse olisi siitä. Kun masennukselle määriteltyä hoitovastetta ei sitten tullut, minut päätettiin sysätä puoliväkisin erikoissairaanhoidon puolelle "masennusoireiden pahenemisen" vuoksi.
Alunperin olin sopinut henkisestä tuesta vaikeassa elämäntilanteessa, ja sen perusteella mitä minä ymmärsin tämä myös sopi heille. Mitään muuta en ole pyytänyt, halunnut tai tarvinnut.
Näiden kokemusten jälkeen voin todeta, että hoidosta olisi ollut hyötyä minun tilanteessani. Toisaalta olisi kuitenkin ollut parempi olla antamatta hoitoa mikäli siihen henkiseen tukeen ei voi luottaa. Ainakin minun mielestä henkiselle tuelle olisi nimenomaan tärkeää se että siihen voi luottaa, että se ei jättäisi pulaan juuri silloin kun apua tarvitsee.