Mietin kuinka jaksan pitää kulissia yllä. Olen 20v. yhteistä taivalta tehnyt mieheni kanssa ja viime vuodet on olleet pelkkää kulissia. Meillä ei ole mitään yhteistä enää, on koti ja lapset mutta muuten ollaan kuin kaksi vierasta saman katon alla. Hellyyttä ei meillä viljellä. Joskus jos ikävältäni yritän, mies väistää....
Ennen ajattelin että koskaan en voisi pettää häntä mutta viime aikoina on ajatus noussut esiin. Mietin että lähdenkö lopullisesti vai etsinkö satunnaisia petikumppania. Niitä tuntuis olevan tarjolla ainakin näin netin välityksellä.
Löytyykö ketään joka olisi samassa tilanteessa eli olet miehellesi tai vaimollesi pelkkä kodin hoitaja ja korjaaja. Kohdellaanko sinua kuin ilmaa paitsi silloin jos sinusta on hyötyä? Jokaisella on oikeus tuntea olevansa rakastettu ja kunnioitettu. Ei tarvi olla fyysistä väkivaltaa, henkinen välinpitämättömyys satuttaa samalla tavalla. Lähteä vai jäädä.....
Sitä mietin aina vaan. Tuntuu niin pahalta.
Ennen ajattelin että koskaan en voisi pettää häntä mutta viime aikoina on ajatus noussut esiin. Mietin että lähdenkö lopullisesti vai etsinkö satunnaisia petikumppania. Niitä tuntuis olevan tarjolla ainakin näin netin välityksellä.
Löytyykö ketään joka olisi samassa tilanteessa eli olet miehellesi tai vaimollesi pelkkä kodin hoitaja ja korjaaja. Kohdellaanko sinua kuin ilmaa paitsi silloin jos sinusta on hyötyä? Jokaisella on oikeus tuntea olevansa rakastettu ja kunnioitettu. Ei tarvi olla fyysistä väkivaltaa, henkinen välinpitämättömyys satuttaa samalla tavalla. Lähteä vai jäädä.....
Sitä mietin aina vaan. Tuntuu niin pahalta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eiköhän ukkos herää tai jos ei niin anna olla. On niitä suomessa miehiä jotka osaa helliä ja joita saa helliä.. Minä ainakin saan sen muualta, en kotoa.. lasten takia olen tässä vielä mutta pian on tehtävä päätös miten jatkossa.. ei aina tarvitse ajatella muita ennen itseään... onko asia nyt sullekin selvä ja sovittu? Tee niin..
pikkusen sama tilanne ja katselin sitä touhuu lasten takia aika pitkään.Mutta kun tilanne ei parantunut ja lapset tulivat isommiksi katsoin että on parempi lähteä pois kun kärsiä tollaista koko ikäänsä ja muutenkin en viitsinyt alkaa pettämään toista vaan elin puutteessa oman aikani ja poistuin sit kuvioista.
Meillä on sama tilanne. Aikaisemmin syynä oli lapset nyt joku muu, en osaa kysyä oikein jotta saisin vastauksen miten teen väärin tai onko jotain jota voisin tehdä. Osan omista "virheistäni" olen tunnistanut ja yrittänyt niitä korjata, mutta mutta en jaksa enää, mulle on sama erotaanko vai ei.
Mulle kelpaisi yhteinen elämä ja mikei seksikin joka päivä (eikä tarvitse rajoittaa yhteen kertaan) jos toiselle ei kelpaa niin täytyy sitten keksiä jotain muuta (pettäminen ei ole oikea ratkaisu) ... Ei muuta kun voimia ilmeisesti puhuminen ei enää teilläkään suju ... voimia
Ei taida olla toivoa enää. Yritin tänään taas avata keskustelua mutta sain vastauksen: en jaksa ajatella nyt. Eli jäätävä kylmyys vallitsee meillä. Kun tietäisi edes kuinka voisin yrittää muuttua että saisin osakseni jonkunlaista .....
Tuntuu vaan niin pahalta kun ihminen joka sanoo rakastavansa sua, käyttäytyy niinkuin et olisikaan paikalla. Tuleeko se elämä sen paremmaksi jos lähtee? en tiedä mutta voimat alkaa loppumaan.... Kiitos kun vastailitte. En ole ihan yksin kuitenkaan....
Samaa tarinaa kerron minäkin, mutta nyt hieman eri näkökulmasta. Seksiä kyllä saan, mutten sitä hellyyttä mitä haluaisin. Olisi mukava että huomataan muulloinkin kuin seksiä halutessa. En sano etteikö seksi mulle maistu vaan tarkoitan, että sitä ennen tarvitaan sitä hellyyttäkin ja toisen huomioimista.
Onnea jatkoon, toivottavasti saat jonkun ratkaisun elämääsi. Itse olen yrittänyt ratkaista asiaa jo monta vuotta, saamatta aikaiseksi yhtään mitään.
Kyllä just noin voi olla. Seksiä tarjolla mutta ei mitään muuta. Onhan miehen tietty kiva harrastaa kaikenlasta(en tarkoita uskottomuutta) kun tietää että siellähän vaimo oottaa kiltisti. Ja koti ja lapset hoidettu.
Siitä ainakin mulla tuli mitta täyteen...
Pelkkä seksi ei riitä parisuhteessa, ainakaan mulle.....En tietoisesti hakenut mitään mutta tapasin sattumalta "sen oikean" ja uskomattomalle tuntuu kun kokee olevansa elossa ja olevansa olemassa muutakin kun seksiä varten...
Noin se toimi meilläkin aikaisemmin, ole huoletta seksi kyllä loppuu myöhemmin ja kuvaan tulee mukaan "ystävät" (tämä ei ole tunne!!!). Tuntuu pahalta edes kirjoittaa omasta tilanteesta ...
Ratkaisua ei näytä löyyvän ja tuntuu että toinen osapuoli ei ole edes halukas löytämään sitä. Ei tietenkään jos kerran tunteet voi hoitaa ulkopuolella.
Erosin aikoinaan samassa tilantessa, hommasin ensin vaimolle työpaikan oli ennen koti äiti että pärjäisi sit omillaan muksut oli tytär kahdeksan poika 12 en ole katunut lapsista huolehtinut kai hyvin erosta 12v olen onnellinen. Mutta muista ei ennen uutta suhdetta käy entinen läpi läpi. poista syömmestä kaikki kateus kauna ja katkeruus tilalle lämpö rauha ja rakkaus, sen jälkeen jotain uutta. jaksamisia, muista ei se välttämättä vaihtaen parane yritä puhua satteko vielä solmut auki.
olen miettinyt että mikä sen takaa että vaihtamalla paranee. Ei mikään.... Jaksaako sitä aloittaa kaiken alusta vai vieläkö yrittää selvittää...
Kiitos teille jotka jaksatte kannustaa vielä. Toivoa ehkä sittenkin on. Eihän ketään voi pakottaa muuttumaan. Ei itseä eikä toista. Jos ummärtäisin edes vähän mieheni ajatuksen juoksua niin ehkä osaisin olla murehtimatta. Jos joskus vielä kainaloon pääsisin.... Nyt ainakin on tilanne niin jumissa että parasta odotella vielä ennenkuin tekee mitään mitä katuu lopunelämää....
Pitkä avioliitto takana, voimat lopussa, eikä tiedä onko mitään edessä. Kaikesta voin tietysti syyttää itseäni kun en ole pitänyt puoliani.
Tunnen olevani vaimoni vaativan asenteen alla, jotenkin niinkuin selkä seinää vasten. Aina kun ongelmista on yritetty puhua, niin tulee sellainen olo että se olen minä jonka pitää muuttua ja korjata asioita. Itse hän ei ole nähnyt tarvetta tarkistaa omia asenteitaan.
Vaimoni esimerkiksi kuorsaa erittäin voimakkaasti, ja se on jo vuosikausia häirinnyt minun untani, ja se raskaan työn ohella syö voimia ja mielialaa, mutta tähän päivään mennessä hän ei ole ollut kiinnostunut panemaan tikkua ristiin asian hyväksi.
Luulen että seksin puolelta löytyy se varsinainen syy meidän ongelmiin. Koen että minun velvollisuus on haluta häntä, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään velvollisuutta olla haluttava. Hän on ollut täysin piittaamaton itsensä suhteen, ja on antanut kaiken vaan mennä ja romahtaa. Minkäänlainen satsaus ei häntä kiinnosta, vaan kaiken pitäisi tapahtua iha tuosta vaan. Kuvaavaa on että kaikenlaisia laihdutus kikkojakin on kokeiltu, mutta kaiken pitäisi tapahtua sormia napsauttamalla, ilman vaivan näköä.
Seksin suhteen olen joutunut vuosien saatossa enemmän ja enemmän ponnistelemaan ja tsemppaamaan, että olen saanut hänet tyydytettyä. Ja hän oli aina tyytyväinen kun sai, eikä häntä tuntunut huolettavan semmoinen seikka että pikkuhiljaa minulta jäi yhä useammin ja useammin saamatta.
Nyt ollaan sitten sellaisessa tilanteessa että minulta on menneet jo kaikki halutkin, sekä sen myötä kyvyt, edellä kerrotuista syistä. Sanon sen vielä että tietenkin omasta syystäni, kun en ole omalta puoleltani pystynyt asioita hoitamaan ja ottamaan niitä ajoissa esille.
Joku tuolla edellä neuvoi että pitää mennä vieraisiin, mutta minun kohdalla se olisi varsinainen henkinen itsemurha koska kaikki halut ja kyvyt tuntuu olevan kuolleina. Eikä se muutenkaan juuri tällaisessa helvetillisessä noidankehässä tunnu oikealta ratkaisulta.
Olen täysin uupunut ja lopussa, koska en ole kone jonka voi kääntää nappulasta puksuttamaan.
Olisiko teillä kommunikaatio ongelma? Oletko uskaltanut sanoa vaimollesi että haluaisit hänen tekevän ulkonäöllensä jotakin? Ehkä vaimo on luullut että kelpaa sellaisenaan. Moni mies luulee ettei vaimolle voi kertoa totuutta. Mutta me kestetään enemmän kuin luulette. Onko sulla vielä tunteita vaimoasi kohtaa? Eli rakastatko häntä?
Ota hyvä mies se riski että kerrot miltä sinusta tuntuu silläkin uhalla että hän loukkaantuu. Jos ei ymmärrä asiaa niin miksi kiusaisit itseäsi.
Tunnut olevan aivan lopussa. Muista että aina on joku joka välittää. Rohkaise mielesi ja ota asiat puheeksi.Et voi kaikesta syyttää itseäsi. Voimia sinulle!
Aivan kuin olisin lukenut entisen mieheni kirjoittamaa textiä.
Olin ylipainoinen, kuorsaisin ja en huolehtinut ulkonäöstäni.
No mies meni vieraisiin ja lähti vieraan naisen mukaan.
Mutta mieheni ei koskaa edes yrittänyt puhua asioistani kanssani, itse kylläkin koetin montakin kertaa ottaa asiat puheeksi,mutta esimerkiksi olimme lähdössä juhliin ja aloitin meikkaamaan niin mieheni sanoi, ettei minun tarvitse kauniita kasvojani meikillä peittäää..ja hiuksiani en saanut leikata lyhemmiksi, enkä värjätä minkään muun väriseksi kuin vaaleaksi.joten hän itse alisti minut siihen etten huolehtinut itsestäni, paino nousi pikkuhiljaa ja kuorsaus koveni...sanonkin sinulle, että vie vaimosi johonki rauhalliseen paikkaan, missä ei ole muita häiriötekijöitä ja kseskustele hänen kanssaan asioista ihan rauhassa ja huutamatta...parempi keskustella asiasta kuin ottaa ja lähteä ja jättää kaikki taakseen, kaikesta selviää puhmalla
Ei se paljon paremmin ole meillä leskilläkään.
Ystäviä on paljon, mutta huomaan, että jos en ota yhteyttä ystäviini ja kysele kuulumisia, niin eipä kummasti kaivata. Muuta kuin silloin, jos tarvitaan jonkin moista apua.
Suhteen vanhetessa tahtoo käydä niin, että ei jakseta panostaa enää sen suhteen ylläpitoon. Elämä kuluu kuitenkin, joka tapauksessa, vaikka ei paljon panostettaisikaan yhteiseloon.
Miehet huomaavat vaimon olemassa olon vasta silloin, kun hän on poistunut näyttämöltä tai puhtaat sukat loppuvat kaapista.